Ensinnäkin. Tämän ajan tunnusmerkki on suunnaton henkinen ahdinko ja elämän perustuksien mureneminen jopa sadoilla tuhansilla ihmisillä kautta koko Suomen ja yksi ratkaiseva tekijä tässä kehityksessä on ihmisten henkisten turvarakenteiden mureneminen sekä henkinen ja moraalinen rappio kaikissa yhteiskuntapiireissä - alkaen maamme korkeimmista hallinto- ja oikeusviranomaisista aina tavallisiin rivikansalaisiin asti. Samoin nykyihmisen todella suuria ongelmia on loputon yksinäisyys ja henkisiä virikkeitä antavien yhteyksien puute. Tämä ei siis ole vain minun ongelma vaan jopa satojen tuhansien tässä maassa.
Yksi ratkaiseva hälytyskello yhteiskunnassamme tapahtuvasta kehityksestä oli runsas vuosi sitten Sodankylän poliisien keskuudessa paljastuneet epäkohdat, joiden vuoksi on tähän mennessä potkittu viralta jo kolme poliisia. (Jo vuosia sitten tein kanteluita poliisien ja silloisen nimismiehen kielteisistä piirteistä, muta turhaan. Minut iuhattiin panna syytteeseen) Käytännössä syntynyt tilanne merkitsi sitä, että minun oli aloitettava uudelleen yli kymmenen vuotta kesketyksissä ollut lehtityöni ja keskeinen teema on ollut yleinen virkamies- ja yhteiskuntamoraali sekä invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet.
Nyt tämä lehtityöni uusi linja on avannut kokonaan uudet näklöalat ja ulottuvuudet kaikkialle maassamme ja ainakin itse koen, että juuri tämä on se tie ja tehtävä, joka on minulle tarkoitettu; ja jota varten minut on koulutettu.
Nyt jos ajatellaan vääryyksien, virkavirheiden ja oikeusmurhien uhreiksi joutuneita ja heridän auttamistaan, niin tässä on kaksi perusnäköhtaa. Ensinnäkin pyrkiä kaikin keinoin toimimaan niin, että totuus tulee esiin ja oikeus voittaa sekä olemaan henkisenä rinnallaolijana näissä ahdingoissa. Missään nimessä ei pidä lähteä siihen, että asennemuokataan näitä uhreja alistumaan kohtaloonsa ja tyytymään osaansa. Näissä tilanteissa pätee sanonta "alistu ja tuhoudu". Eli siinä vaiheessa kun kaikki toivo oikeuden voittamisesta on menetetty, tapahtuu henkinen romahtaminen ja hyvin usein myös itsari. (Kuutisen vuotta sitten harkitsin tositarkoituksella polttoitsemurhaa keskellä Sodankylää vilkkaimpana turistiaikana) Eli aina on painotettava ja hyvin voimakkaasti, että oikeus voittaa aina - ellei täällä ajassa niin sitten tuonpuoleisessa väärintekijät tulevat samaan ansionsa mukaan ja kärventymään helvetin tulijärvessä elleivät tee parannusta ja hyvitä tekemänsä vääryydet.
Nyt jos halutaan, että ahdingoissa olevien sydämiin herää toivo paremmasta tulevaisuudesta, meidän on kaikessa julistuksessa korostettava totuuden ja oikeuden voittamista ja julistettava sillä voimalla ja määrätietoisuudella, että se herättää syyllisten omat tunnot ja pakottaa parannuksen tielle ja tämän julistuksen pitää suuntautua kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja ennen kaikkea piispoille, papeille sekä korkeimmille hallinto- ja oikeusviranomaisille. Eli sinne, mistä kaikki turmelus leviää kansan keskuuteen. Kuningasten ja pappien eteen lähetettiin vanhan liiton profeetat, kuninkaan eteen meni Elian hengessä toiminut Johannes Kastaja ja sama linja oli Jeesuksella ja apostoleilla.
Kansa janosi totuuden ja oikeuden ilmestymistä Jeesuksen päivinä ja samaa janoaa kansa myös meillä Suomessa. Tähän haasteeseen pyrin vastaamaan ja mikäli tässä tehtävässä Herran voimalla ja viisaudella onnistun, seurauksena voi olla hyvinkin mittavat kansakuntaamme tevehdyttävät vaikutukset.
Siunauksin Leksa
Yksi ratkaiseva hälytyskello yhteiskunnassamme tapahtuvasta kehityksestä oli runsas vuosi sitten Sodankylän poliisien keskuudessa paljastuneet epäkohdat, joiden vuoksi on tähän mennessä potkittu viralta jo kolme poliisia. (Jo vuosia sitten tein kanteluita poliisien ja silloisen nimismiehen kielteisistä piirteistä, muta turhaan. Minut iuhattiin panna syytteeseen) Käytännössä syntynyt tilanne merkitsi sitä, että minun oli aloitettava uudelleen yli kymmenen vuotta kesketyksissä ollut lehtityöni ja keskeinen teema on ollut yleinen virkamies- ja yhteiskuntamoraali sekä invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet.
Nyt tämä lehtityöni uusi linja on avannut kokonaan uudet näklöalat ja ulottuvuudet kaikkialle maassamme ja ainakin itse koen, että juuri tämä on se tie ja tehtävä, joka on minulle tarkoitettu; ja jota varten minut on koulutettu.
Nyt jos ajatellaan vääryyksien, virkavirheiden ja oikeusmurhien uhreiksi joutuneita ja heridän auttamistaan, niin tässä on kaksi perusnäköhtaa. Ensinnäkin pyrkiä kaikin keinoin toimimaan niin, että totuus tulee esiin ja oikeus voittaa sekä olemaan henkisenä rinnallaolijana näissä ahdingoissa. Missään nimessä ei pidä lähteä siihen, että asennemuokataan näitä uhreja alistumaan kohtaloonsa ja tyytymään osaansa. Näissä tilanteissa pätee sanonta "alistu ja tuhoudu". Eli siinä vaiheessa kun kaikki toivo oikeuden voittamisesta on menetetty, tapahtuu henkinen romahtaminen ja hyvin usein myös itsari. (Kuutisen vuotta sitten harkitsin tositarkoituksella polttoitsemurhaa keskellä Sodankylää vilkkaimpana turistiaikana) Eli aina on painotettava ja hyvin voimakkaasti, että oikeus voittaa aina - ellei täällä ajassa niin sitten tuonpuoleisessa väärintekijät tulevat samaan ansionsa mukaan ja kärventymään helvetin tulijärvessä elleivät tee parannusta ja hyvitä tekemänsä vääryydet.
Nyt jos halutaan, että ahdingoissa olevien sydämiin herää toivo paremmasta tulevaisuudesta, meidän on kaikessa julistuksessa korostettava totuuden ja oikeuden voittamista ja julistettava sillä voimalla ja määrätietoisuudella, että se herättää syyllisten omat tunnot ja pakottaa parannuksen tielle ja tämän julistuksen pitää suuntautua kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja ennen kaikkea piispoille, papeille sekä korkeimmille hallinto- ja oikeusviranomaisille. Eli sinne, mistä kaikki turmelus leviää kansan keskuuteen. Kuningasten ja pappien eteen lähetettiin vanhan liiton profeetat, kuninkaan eteen meni Elian hengessä toiminut Johannes Kastaja ja sama linja oli Jeesuksella ja apostoleilla.
Kansa janosi totuuden ja oikeuden ilmestymistä Jeesuksen päivinä ja samaa janoaa kansa myös meillä Suomessa. Tähän haasteeseen pyrin vastaamaan ja mikäli tässä tehtävässä Herran voimalla ja viisaudella onnistun, seurauksena voi olla hyvinkin mittavat kansakuntaamme tevehdyttävät vaikutukset.
Siunauksin Leksa
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinulla on Leksa sana hallussasi, voisi jopa sanoa että useita sanoja.
Muutama huomautus viestiisi, vaikka en vaikeuksiesi taustalla olevista tapahtumista mitään tiedäkkään, enkä missään nimessä puhu niistä, ajatukseni ovat täysin yleisluoteisia.
Uskonnolla ja oikeudenkäytöllä ei saa olla mitään tekemistä keskenään. Laki on sama kaikille, olivatpa uhrit, syylliset, poliisit ja tuomarit millaisia lahkolaisia tai ateistejä hyvänsä.
100% millimetrioikeudenmukaisuutta on turha vaatia, sellainen on käytännössä mahdotonta. Väärä pysäköintisakko ei ole oikeusmurha, eikä poliisien ja oikeuden rajallisia resursseja saa tuhlata joutavanpäiväisten pikkuasioiden tonkimiseen. Hurskastelevat vaatimukset tutkimuksista 'periaatteen vuoksi' muutaman euron kiistoissa joutavat parerikoriin ilman kommentteja.
Yleinen mielipide ja oikeustaju on se mittari joka päättää minkä tasoiset asiat on tarkasti tutkittava ja mitkä voidaan 'arkistoida' vähemmillä tutkimuksilla.
Poliisin yms. henkilökunnan ja muiden resurssien määrä riippuu poliittisista päätöksistä.
Yksityisellä ihmisellä ei näissä asioissa saa olla päätäntävaltaa eikä veto-oikeutta, olipa hän mökin muija, lehtimies tai presidentti.
Kysymys on niin monen kohdalla suorastaan elämästä ja kuolemasta.
Jokainen asioita vähänkän ymmärtävä tajuaa, että silloin kun ihminen ajetaan tilanteeseen, jossa häneltä riistetään kaikki ihmisarvo ja ihmisoikeudet, riistetään lain suoja ja oikeusturva sekä vieläpä poliisin valhein mustamaalataan ja lavastetaan syylliseksi sellaiseen, mihin ihminen ei ole syyllistynyt, tässä liikutaan jo henkisen jaksamisen äärirajoilla.
Lain ja oikeudenkäytössä ei todellakaan saisi vaikuttaa yksilöiden henkilökohtaiset vakaumukset kansalaisten kohteluun ja ratkaisuihin, mutta valitettavasti ne vaikuttavat hyvinkin ratkaisevasti. Laki, ja kansalaisten kohtelu ei ole sama kaikille. Riippumatta siitä, mitä Rikoslain 11 luvun 9§ sanoo.
Tiedossani on tapaus jossa eräs jo monennen sukupolven poromies joutui toisten vainon kohteeksi otettuaan kantaa paliskunnassa tapahtuneisiin törkeisiin väärinkäytöksiin. Seuraus oli, että tältä poromieheltä häipyi liki tuhatpäinen porokarja tietymättömiin. Nyt ennen joulua pidetyssä erotuksessa hänellä olisi pitänyt olla 750 poroa, mutta ainuttakaan ei enää ollut aidasta löytynyt. Eli kysymyksessä on erittäin mittava rikosvyyhti. Eli on tuhottu koko elinkeino.
Paikallisella tasolla hän ei ole saanut osakseen minkäänlaista apua oikeusturvansa toteutumiseksi. Päin vastioin. Joutunut jopa nimismiehen hampaisiin ja kaveri oli totaalisesti lujilla soittaessaan viime marraskuulla minulle.
Nyt kun asiaa on yhdessä harkittu ja toimittu, valoa alkaa kajastaan tämän kaverin elämään. Sisäasiainministeriön poliisiosasto tutkii asiaa, PoliisiTV on tulossa paikalle, Ihmisikeusliiton lakimiehet ovat paneutuneet asiaan ym. ym.
Tämä edelläkerrottu esimerkki on konkreettinen osoitus maamme viranomaistoiminnasta ja oikeuskäytännöstä ja näitä esimerkkejä löytyy maastamme tuhansittain - eikä ole mitään muutaman euron saivartelua.
Löytyyhän niitä esimerkkejä oikeuden väärinkäytöstä, periaatteet ovat yksi asia ja niitä toteuttavat ihmiset toinen. 750 poroa ei myöskää ole 'muutaman euron riita', tietysti asia on perin pohjin selvitettävä.
Optimistina olen kuitenkin sitä mieltä että salaliitot tavallisten ihmisten nujertamiseksi ovat harvinaisia. Suomi on puutteineenkin yksi maailman parhaista oikeusvaltioista.
Ihmisen joka kokee ympäristön häntä järjestelmällisesti vainoavan, tarvitsee todellista ystävää. Jos ystävää ei ole on pakko turvaudua ammattiauttajiin.
Ystäviä me kyllä kaikki tarvitsemme !
ystäviä me kaikki todella tarvitsisimme ja henkiset yhteydet ovat valtavan hyvä voimavara, joka auttaa kestmään ja voittamaan elämän kovimmatkin murjomiset ja kohtalot.
Vaikeutena kuitenkin monilla on, mistä näitä ystäviä löytää. Joku on sanonut, että ystävä on kuin varjo. Aurinkoisina päivinä siitä ei pääse eroon kun taas pilvisinä päivinä sitä ei mistään löydä. Ja näin se tuppaa olemaan. Ainakin täällä Sodankylässä ja koko Lapissa tilanne on se, ettei ole ketään, kenen puoleen kääntyä silloin kun todella henkistä tukea ja rinnallaolijaa kaikkein kipeimmin tarvitsisi.
Uskon suuntia ja kirkkokuntia on joka suuntaan, mutta kaikki on täsmälleen tyhjää täynnä - ei ketään eikä mitään, ja niinpä ainut toivo on, että tänne syntyisi täysin uusi organisaatio, joka olisi erikoistunut oikeuskysymyksiin ja henkiseen jaksamiseen. Nähtäväksi jää, syntyykö koskaan sellaista.
Hankalaa se on ystäviä etsiä silloin kun elämä on raunioina. Ystävät on hankittava mahdollisimman aikaisin ja niistä on pidettävä kiinni läpi elämän. Toki joukkoa voi silloin tällöin täydentää muutamalla uudella mutta niitä lapsuuden aikaisia ei kukaan voi korvata.
Muutaman hyvän ystävän antamalla varmuudella voi olla maltillinen ja suvaitseva muissakin ihmissuhteissaan, enkä usko että silloin kovinkaan herkästi oikeusmurhan uhriksi joutuu.
Ja ajatella miten hieno tarkoitus elämälle, silloin tällöin sinun ystäväsi tarvitsevat sinua.
oli onnellisen elämän salaisuus hallussasi?
Kerroppa se nyt noille sadoille tuhansille ja itsellesikin.
>>>Ensinnäkin. Tämän ajan tunnusmerkki on suunnaton henkinen ahdinko ja elämän perustuksien mureneminen jopa sadoilla tuhansilla ihmisillä kautta koko Suomen ja yksi ratkaiseva tekijä tässä kehityksessä on ihmisten henkisten turvarakenteiden mureneminen sekä henkinen ja moraalinen rappio kaikissa yhteiskuntapiireissä - alkaen maamme korkeimmista hallinto- ja oikeusviranomaisista aina tavallisiin rivikansalaisiin asti. Samoin nykyihmisen todella suuria ongelmia on loputon yksinäisyys ja henkisiä virikkeitä antavien yhteyksien puute. Tämä ei siis ole vain minun ongelma vaan jopa satojen tuhansien tässä maassa.>Onnellisen elämän salaisuus
Kirjoittanut: Leo Salmela, 15.1.2004 klo 08.15
jos kaikki alkaisimme samaan puuhaan kanssasi?
että meillä Suomessa on liki 300.000 virkavirheiden, virkarikosen ja oikeusmurhien uhria ilman, että olisivat saaneet oikeutta osakseen mistään.
Eli valtava armeija; ja nyt jos tämä joukko alkaisi puhaltamaan yksimielisesti yhteen hiileen niin tämän joukon ääntä kuuntelisivat poliittiset päättäjät ja moni asia muuttuisi myönteisemmäksi.
tuonkin arvion on heittänyt?
>>>Suomessa on liki 300.000 virkavirheiden, virkarikosen ja oikeusmurhien uhria ilman, että olisivat saaneet oikeutta osakseen mistään.