KAIKKI TYÖLÄISET LIITTYKÄÄ SKP:HEN JA TEHKÄÄ LOPPU IMPERIALISTISESTA RIISTOSTA!!!!
Lopullisista työntekijävähennyksistä Elisassa on annettu se kuva, että "pienempi paha" tapahtui, yhtiön johto joutui antamaan vähän periksi. Totta onkin, että raakoja irtisanomisia ei tule niin paljon kuin pelättiin. Osa väestä lähti "vapaaehtoisesti" yt-prosessin aikana, ja joihinkin sovelletaan eläke- ja uudelleensijoittamisjärjestelyjä. Lopputilin saa 520 työntekijää. Lisäksi työ loppuu 142 määräaikaiselta, joita ei laskettu alkuperäiseen "vähennystarpeeseen". Lopputulos on kuitenkin suunnilleen sama kuin Elisa yt-neuvottelujen alussa "vähennystarpeeksi" ilmoitti: yli 900 työpaikkaa hävitetään.
Mitään todellista ja perusteltua tarvetta yhdenkään työntekijän pois potkimiselle ei ollut. Yhtiön tulos parani muutaman kuukauden aikana ennen yt-neuvotteluja roimasti. Töitä on työntekijöille riittänyt niin paljon, ettei kaikkea ole ehditty normaalien työaikojen puitteissa tehdä. Yhtiön johdon viime vuosina tekemien virheinvestointien korjaaminen ja yhtiön toimintojen uudelleenjärjestely eivät saisi voittoa tekevälle yhtiölle olla perusteltuja syitä panna väkeä pihalle. Ainoa "perusteltu" syy on voittojen ja omistajien osinkotulojen kasvattaminen työntekijöiden kustannuksella.
Se on myöskin ainoa syy Wärtsilän Turun tehtaan lopettamiselle ja 500 huippuammattilaisen irtisanomiselle.
Joukkoirtisanomisia suorittaneiden firmojen työntekijät ovat joutuneet kolminkertaisesti hylätyiksi. Firmojen lisäksi heidät ovat hylänneet maan hallitus ja eduskunta sekä ay-liikkeen johto.
Joukkoirtisanomiset ovat esimerkki siitä, miten kestämättömällä pohjalla ovat hallituksen lupaukset markkinoiden varaan rakentuvasta työllisyyden hoitamisesta ja kuinka pahoin hallitus ja eduskunta ovat laiminlyöneet lainsäädännölliset keinot työntekijöiden suojelemiseksi irtisanomisilta.
Ay-liikkeen johto on jättänyt työntekijät heitteille vaalimalla voitonsaalistuksen ja irtisanomisaallon keskellä "sosiaalista kumppanuutta" työnantajien kanssa. Voimatoimien sijasta ay-johto tyytyi vetoamaan työnantajien "yhteiskuntavastuuseen" sekä järjestämään keskustelupäivän ja adressikeräyksen.
Tällä tiellä tulee yhä lisää "elisoja" ja "wärtsilöitä". Näin ei voida jatkaa. (ES)
Lipponen ja suuntataistelu
Törkeät vihjailut, joiden mukaan Paavo Lipposen viimeaikaiset ärhentelyt kuuluvat psykiatrian eikä politiikan alaan, pitää jättää omaan arvoonsa. Viimeistään Lipposen Hämeenlinnassa eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa (!) toissa viikolla pitämä puhe vahvisti, että taustalla on Suomen ulkopolitiikkaa koskeva suuntataistelu. Vaikka pitihän sen olla selvää jo Irak-vuotojupakan perusteella.
Lipponen väitti, että Suomen nykyisellä liittoutumattomuudella "ei ole mitään käyttöä globalisaatiopolitiikassa" ja että siihen vaikuttamiseksi on oltava "EU:n ns. ytimessä". Tämä oli potku presidentti Tarja Haloselle, joka oli vaatinut Suomelle kansallista globalisaatiostrategiaa.
Lipponen varoitti Suomea vetäytymästä EU:n ytimen ulkopuoliseen ryhmittymään tai ryhtymästä EU:n liittoutumattomien maiden puolestapuhujaksi. Suomen hallituksen pitäisi päinvastoin pitää erityisen tiivistä yhteyttä EU:n ydinryhmän kanssa "eikä antaa joidenkin jäsentensä henkilökohtaisten asenteiden sumentaa EU-poliittista näköalaa". Tämä oli potku ulkoministeri Erkki Tuomiojalle.
Ja edelleen Lipponen vaati pääministeri Matti Vanhaselta EU-politiikassa "selkeätä johtovastuuta" mainiten, että hänen kanssaan "päävastuuta kantavat kaksi muuta hallitusryhmien vetäjää", siis Antti Kalliomäki ja Jan-Erik Enestam. Tämä oli potku jälleen presidentille ja ulkoministerille.
Vaikka Halonen, Vanhanen, Tuomioja ja hallitus ovat tehneet nöyräselkäisiä ja vaarallisia myönnytyksiä EU-politiikassa, se ei Lipposelle riitä. Ja vaikka Lipponen ei Hämeenlinnassa puhunutkaan suoraan Natosta, hänen haukkujensa taustalla lienee myös ja ennen kaikkea kysymys Suomen suhteesta Natoon ja USA:han.
Monet epäilevät, että Lipposen tarkoitus oli saada aikaan hallitus, joka olisi sitoutunut selvemmin Bushin hallinnon Irak- ja muuhun politiikkaan sekä suuntautunut määrätietoisesti Nato-jäsenyyteen. Eduskuntavaalien tulos sotki suunnitelmat. Mutta Lipponen taustavoimineen jatkavaa taistelua.
Erkki Pennanen yritti (HS 13.1.) avittaa Lipposta tulkitsemalla perustuslakia siten, että EU-politiikkaa johtaa valtioneuvosto eikä presidentti. Tarkkaan ottaen perustuslaissa sanotaan, että "valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä". Ja tarkkaan ottaen presidentti kuuluu valtioneuvostoon, koska hän "tekee päätöksensä valtioneuvostossa". "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa".
Presidentti siis johtaa muun muassa asioissa, jotka liittyvät Suomen suhteisiin ulkovaltoihin ja sotilasliittoihin sekä sotaan ja rauhaan. EU-politiikka onkin sekä vipusin että savuverho haluttaessa murentaa presidentin asemaa ja muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja. (ES)
Avaruuden militarisointi
George W. Bushin ilmoitti, että USA aikoo jatkaa miehitettyjä kuulentoja ja käyttää kuuta myös tukikohtana kauemmas avaruuteen kuten Marsiin suuntautuvilla, miehitetyillä lennoilla.
Ilmoitusta on pidetty pr-temppuna presidentinvaalien lähestyessä. USA:ssa on myös ihmetelty, miten tällaisiin hankkeisiin on varaa, kun maa on korviaan myöten veloissa, tavallisten ihmisten elinehtoja kurjistetaan ja sotaseikkailu nielee valtavasti varoja.
Kyse on kuitenkin paljon vakavammasta ja vaarallisemmasta asiasta kuin varojen käyttämisestä rauhanomaiseen avaruustutkimukseen, nimittäin avaruuden militarisoimisesta.
Siitä on ollut perimmältään kyse tähänkin saakka. Kannattaa muistaa, että USA:n avaruushallinto Nasa ei ole vain avaruuden rauhanomaiseen tutkimiseen omistautunut organisaatio, vaan sen painopiste on sotilaallista merkitystä omaavissa projekteissa. Ja kannattaa muistaa, että esimerkiksi avaruussukkulaohjelmaa valvovat 90-prosenttisesti yksityiset aseteollisuusyhtiöt. Ne ovat käyttäneet rajattomasti hallituksen myöntämää rahaa myös Auroran kaltaisiin salaisiin avaruussotakoneisiin.
Heti valtaan astuttuaan Bushin hallinto alkoi nimittää Nasaan johtajia sotilassektorilta. Julkisuuteen on vuotanut asiakirjoja, joissa puhutaan maapalloa ympäröivän lähiavaruuden "aukottomasta herruudesta". Puolustusministeri Donald Rumsfeldin mukaan se on välttämätöntä "uuden Pearl Harborin välttämiseksi". "Uudesta Pearl Harborista" puhuttiin myös uuskonservatiivisen aivoriihen PNAC:n asiakirjassa, jossa tavoitteeksi asetettiin avaruuden muuttaminen sotilaalliseksi taistelukentäksi.
Tavoitteena on luoda vastoin vuoden 1967 avaruussopimusta avaruuteen sotilaallinen imperiumi, vaatia USA:lle lähiavaruuden omistusta ja olla sallimatta muiden maiden pääsyä sinne. Kehitettävänä on kokonainen laivasto Aurora-avaruushävittäjiä, jotka pystyvät tuhoamaan mitkä tahansa muiden valtioiden kiertoradalle lähettämät satelliitit. Kuuhun perustettavaksi kaavailtu tukikohtakin tulee olemaan sotilaallinen etuvartioasema.
Niin mielikuvitukselliselta kuin se kuulostaakin, avaruuden militarisoimisesta on todellakin kyse. Eikä siinä kustannuksia säästetä. (ES)
http://www.tiedonantaja.fi/0402pohjapaak.html
Lopullisista työntekijävähennyksistä Elisassa on annettu se kuva, että "pienempi paha" tapahtui, yhtiön johto joutui antamaan vähän periksi. Totta onkin, että raakoja irtisanomisia ei tule niin paljon kuin pelättiin. Osa väestä lähti "vapaaehtoisesti" yt-prosessin aikana, ja joihinkin sovelletaan eläke- ja uudelleensijoittamisjärjestelyjä. Lopputilin saa 520 työntekijää. Lisäksi työ loppuu 142 määräaikaiselta, joita ei laskettu alkuperäiseen "vähennystarpeeseen". Lopputulos on kuitenkin suunnilleen sama kuin Elisa yt-neuvottelujen alussa "vähennystarpeeksi" ilmoitti: yli 900 työpaikkaa hävitetään.
Mitään todellista ja perusteltua tarvetta yhdenkään työntekijän pois potkimiselle ei ollut. Yhtiön tulos parani muutaman kuukauden aikana ennen yt-neuvotteluja roimasti. Töitä on työntekijöille riittänyt niin paljon, ettei kaikkea ole ehditty normaalien työaikojen puitteissa tehdä. Yhtiön johdon viime vuosina tekemien virheinvestointien korjaaminen ja yhtiön toimintojen uudelleenjärjestely eivät saisi voittoa tekevälle yhtiölle olla perusteltuja syitä panna väkeä pihalle. Ainoa "perusteltu" syy on voittojen ja omistajien osinkotulojen kasvattaminen työntekijöiden kustannuksella.
Se on myöskin ainoa syy Wärtsilän Turun tehtaan lopettamiselle ja 500 huippuammattilaisen irtisanomiselle.
Joukkoirtisanomisia suorittaneiden firmojen työntekijät ovat joutuneet kolminkertaisesti hylätyiksi. Firmojen lisäksi heidät ovat hylänneet maan hallitus ja eduskunta sekä ay-liikkeen johto.
Joukkoirtisanomiset ovat esimerkki siitä, miten kestämättömällä pohjalla ovat hallituksen lupaukset markkinoiden varaan rakentuvasta työllisyyden hoitamisesta ja kuinka pahoin hallitus ja eduskunta ovat laiminlyöneet lainsäädännölliset keinot työntekijöiden suojelemiseksi irtisanomisilta.
Ay-liikkeen johto on jättänyt työntekijät heitteille vaalimalla voitonsaalistuksen ja irtisanomisaallon keskellä "sosiaalista kumppanuutta" työnantajien kanssa. Voimatoimien sijasta ay-johto tyytyi vetoamaan työnantajien "yhteiskuntavastuuseen" sekä järjestämään keskustelupäivän ja adressikeräyksen.
Tällä tiellä tulee yhä lisää "elisoja" ja "wärtsilöitä". Näin ei voida jatkaa. (ES)
Lipponen ja suuntataistelu
Törkeät vihjailut, joiden mukaan Paavo Lipposen viimeaikaiset ärhentelyt kuuluvat psykiatrian eikä politiikan alaan, pitää jättää omaan arvoonsa. Viimeistään Lipposen Hämeenlinnassa eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa (!) toissa viikolla pitämä puhe vahvisti, että taustalla on Suomen ulkopolitiikkaa koskeva suuntataistelu. Vaikka pitihän sen olla selvää jo Irak-vuotojupakan perusteella.
Lipponen väitti, että Suomen nykyisellä liittoutumattomuudella "ei ole mitään käyttöä globalisaatiopolitiikassa" ja että siihen vaikuttamiseksi on oltava "EU:n ns. ytimessä". Tämä oli potku presidentti Tarja Haloselle, joka oli vaatinut Suomelle kansallista globalisaatiostrategiaa.
Lipponen varoitti Suomea vetäytymästä EU:n ytimen ulkopuoliseen ryhmittymään tai ryhtymästä EU:n liittoutumattomien maiden puolestapuhujaksi. Suomen hallituksen pitäisi päinvastoin pitää erityisen tiivistä yhteyttä EU:n ydinryhmän kanssa "eikä antaa joidenkin jäsentensä henkilökohtaisten asenteiden sumentaa EU-poliittista näköalaa". Tämä oli potku ulkoministeri Erkki Tuomiojalle.
Ja edelleen Lipponen vaati pääministeri Matti Vanhaselta EU-politiikassa "selkeätä johtovastuuta" mainiten, että hänen kanssaan "päävastuuta kantavat kaksi muuta hallitusryhmien vetäjää", siis Antti Kalliomäki ja Jan-Erik Enestam. Tämä oli potku jälleen presidentille ja ulkoministerille.
Vaikka Halonen, Vanhanen, Tuomioja ja hallitus ovat tehneet nöyräselkäisiä ja vaarallisia myönnytyksiä EU-politiikassa, se ei Lipposelle riitä. Ja vaikka Lipponen ei Hämeenlinnassa puhunutkaan suoraan Natosta, hänen haukkujensa taustalla lienee myös ja ennen kaikkea kysymys Suomen suhteesta Natoon ja USA:han.
Monet epäilevät, että Lipposen tarkoitus oli saada aikaan hallitus, joka olisi sitoutunut selvemmin Bushin hallinnon Irak- ja muuhun politiikkaan sekä suuntautunut määrätietoisesti Nato-jäsenyyteen. Eduskuntavaalien tulos sotki suunnitelmat. Mutta Lipponen taustavoimineen jatkavaa taistelua.
Erkki Pennanen yritti (HS 13.1.) avittaa Lipposta tulkitsemalla perustuslakia siten, että EU-politiikkaa johtaa valtioneuvosto eikä presidentti. Tarkkaan ottaen perustuslaissa sanotaan, että "valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä". Ja tarkkaan ottaen presidentti kuuluu valtioneuvostoon, koska hän "tekee päätöksensä valtioneuvostossa". "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa".
Presidentti siis johtaa muun muassa asioissa, jotka liittyvät Suomen suhteisiin ulkovaltoihin ja sotilasliittoihin sekä sotaan ja rauhaan. EU-politiikka onkin sekä vipusin että savuverho haluttaessa murentaa presidentin asemaa ja muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja. (ES)
Avaruuden militarisointi
George W. Bushin ilmoitti, että USA aikoo jatkaa miehitettyjä kuulentoja ja käyttää kuuta myös tukikohtana kauemmas avaruuteen kuten Marsiin suuntautuvilla, miehitetyillä lennoilla.
Ilmoitusta on pidetty pr-temppuna presidentinvaalien lähestyessä. USA:ssa on myös ihmetelty, miten tällaisiin hankkeisiin on varaa, kun maa on korviaan myöten veloissa, tavallisten ihmisten elinehtoja kurjistetaan ja sotaseikkailu nielee valtavasti varoja.
Kyse on kuitenkin paljon vakavammasta ja vaarallisemmasta asiasta kuin varojen käyttämisestä rauhanomaiseen avaruustutkimukseen, nimittäin avaruuden militarisoimisesta.
Siitä on ollut perimmältään kyse tähänkin saakka. Kannattaa muistaa, että USA:n avaruushallinto Nasa ei ole vain avaruuden rauhanomaiseen tutkimiseen omistautunut organisaatio, vaan sen painopiste on sotilaallista merkitystä omaavissa projekteissa. Ja kannattaa muistaa, että esimerkiksi avaruussukkulaohjelmaa valvovat 90-prosenttisesti yksityiset aseteollisuusyhtiöt. Ne ovat käyttäneet rajattomasti hallituksen myöntämää rahaa myös Auroran kaltaisiin salaisiin avaruussotakoneisiin.
Heti valtaan astuttuaan Bushin hallinto alkoi nimittää Nasaan johtajia sotilassektorilta. Julkisuuteen on vuotanut asiakirjoja, joissa puhutaan maapalloa ympäröivän lähiavaruuden "aukottomasta herruudesta". Puolustusministeri Donald Rumsfeldin mukaan se on välttämätöntä "uuden Pearl Harborin välttämiseksi". "Uudesta Pearl Harborista" puhuttiin myös uuskonservatiivisen aivoriihen PNAC:n asiakirjassa, jossa tavoitteeksi asetettiin avaruuden muuttaminen sotilaalliseksi taistelukentäksi.
Tavoitteena on luoda vastoin vuoden 1967 avaruussopimusta avaruuteen sotilaallinen imperiumi, vaatia USA:lle lähiavaruuden omistusta ja olla sallimatta muiden maiden pääsyä sinne. Kehitettävänä on kokonainen laivasto Aurora-avaruushävittäjiä, jotka pystyvät tuhoamaan mitkä tahansa muiden valtioiden kiertoradalle lähettämät satelliitit. Kuuhun perustettavaksi kaavailtu tukikohtakin tulee olemaan sotilaallinen etuvartioasema.
Niin mielikuvitukselliselta kuin se kuulostaakin, avaruuden militarisoimisesta on todellakin kyse. Eikä siinä kustannuksia säästetä. (ES)
http://www.tiedonantaja.fi/0402pohjapaak.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaikki vaan laittamaan palautetta elisan ja muidenkin työntekijöitään urakalla poispotkivien firmojen nettipalautelomakkeiden avulla.
http://www.elisa.fi/index.cfm?t=1&o=40