Miten voi puhua Jumalan rakkaudesta, kun maailmassa on niin paljon hätää ? Tämä on todella monille lähes ylipääsemätön ristiriita. Miten näin voi olla ?
Kun on kysymys on Jumalan rakkaudesta, pohditaan niin syvällisiä asioita, että tuskinpa kukaan pysty sitä kuvaamaan tai ymmärtämään täysin. Arkipäivän kokemuksemme ja itsekkäät, ihmiskeskeiset ajatuksemme usein vaikeuttavat entisestään tämän tajuamista. Mutta silti siitä huolimatta saamme luottaa Jumalan rakkauteen evankeliumin sanoman kautta.
Ensin muutamat jakeet Raamatusta. Joh.3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
1 Joh.4: 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Suomen kielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua.
Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ajattele rakkautta miehen ja naisen välillä. Sen tulisi aitona olla täysin avoin ja luottamuksellinen ilman minkäänlaisia säröjä syvästi toinen toistansa kunnioittaen. (Tämä ihanne särkyy valitettavan usein (aina ?) tässä maailmassa.) Niin kuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä (valitettavasti rakastava isä on nykyään myös monille vieras käsite).
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista (maailman kärsimykset). Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi todellista vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua ja tavalla, jota emme aina heti tunnista, ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu.
Ihminen on syntinen, koska hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumala armahtaa meitä Jeesuksen kautta.
Otteita : http://www.nic.fi/~jlindell
mm. kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?", josta voi lukea lisää
Kun on kysymys on Jumalan rakkaudesta, pohditaan niin syvällisiä asioita, että tuskinpa kukaan pysty sitä kuvaamaan tai ymmärtämään täysin. Arkipäivän kokemuksemme ja itsekkäät, ihmiskeskeiset ajatuksemme usein vaikeuttavat entisestään tämän tajuamista. Mutta silti siitä huolimatta saamme luottaa Jumalan rakkauteen evankeliumin sanoman kautta.
Ensin muutamat jakeet Raamatusta. Joh.3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
1 Joh.4: 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Suomen kielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua.
Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ajattele rakkautta miehen ja naisen välillä. Sen tulisi aitona olla täysin avoin ja luottamuksellinen ilman minkäänlaisia säröjä syvästi toinen toistansa kunnioittaen. (Tämä ihanne särkyy valitettavan usein (aina ?) tässä maailmassa.) Niin kuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille, joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä (valitettavasti rakastava isä on nykyään myös monille vieras käsite).
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista (maailman kärsimykset). Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin ? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi todellista vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua ja tavalla, jota emme aina heti tunnista, ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu.
Ihminen on syntinen, koska hän ei rakasta Jumalaa yli kaiken. Jumala armahtaa meitä Jeesuksen kautta.
Otteita : http://www.nic.fi/~jlindell
mm. kirjoitus "Miksi juuri kristillinen usko ?", josta voi lukea lisää
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.