Ortodoksipapit vaativat arkun avaamista siunaustilaisuuden aikana. Tämä usein aiheuttaa joko avoimen tai hiljaisen järkytyksen saattoväelle, joka yhteiskunnan elintapojen muututtua ei ole tottunut vainajien katseluun edes ortodoksiomaisten seurassa. Miksi papisto on niin jääräpäistä tämän asian kohdalla. Eikö haluttaessa voida joustaa, vaikka olisi kysymys pinttyneestä perinteestä ilman, että dogmit tulevat rikotuiksi. Onko raamatussa tai muussa Pyhässä teoksessa tämmöisiä lainomaisia rituaaleja määrätty.
Vainajan siunaaminen
Johannes K.
9867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestäni avoin arkku on hyvä muistutus ihmisen kuolevaisuudesta. Myös ei-ortodokseilla esiintyy vastaavaa tapaa hyvin laajassa määrin ainakin Amerikassa ja Venäjällä.
Asiasta ei tietääkseni puhuta Raamatussa, vaan se perustuu kirkon ikiaikaiseen perinteeseen. On muistettava, että vain vajaat sata vuotta sitten myös Suomen luterilaisessa perinteessä toimittiin tämän asian suhteen samalla tavoin.
Ortodoksisessa hautaustoimituksessa pappi siunaa vainajan, ei arkkua.Ihmisen ruumis on myös kirkon käsityksessä pyhä ja siihen tulee suhtautua kunnioittavasti. Avoin arkku on todellakin myös voimallinen julistus nykyajan ihmisille, jotka useimmiten eivät ole edes nähneet kuollutta. Tällä tavoin voidaan myös taata se, että vainaja on puettu kunnioittavasti, joissakin tapauksissa parhaimpiin vaatteisiinsa eikä esimerkiksi paperipaitaan.
Useimmissa tapauksissa arkku on siis auki. Ei ole kuitenkaan sääntöä ilman poikkeusta. Olen kuullut että tästä voidaan tinkiä esimerkiksi silloin kun ruumis on pahasti silpoutunut liikenneonnettomuuden tms. seurauksena. Muistan ensimmäisen ortodoksisen hautauksen, jossa olin läsnä liki 20 vuotta sitten: vainaja oli kuollut syöpään, joka oli riuduttanut hänen ruumistaan. Oletettavasti tehtiin siksi kompromissi: kasvojen päällä oli harso, jonka läpi kuitenkin kasvonpiirteet olivat selvästi näkyvissä.
Arkun avaaminen on minusta ehdottoman hyvä asia (paitsi poikkeustapauksissa). Kuolema tulee siinä omaisille todelliseksi ja sitä on psykologisesti helpompi käsitellä. Jos omaisen kuolema hoidellaan liian siististi, voi kuolema jäädä psyykkisellä tasolla epätodelliseksi ja omainen voi torjua koko asian. Näin käy silloin tällöin.
Olen ollut useissa kymmenissä ort.hautajaisissa (johtuen siitä että olin vuosia vahtimestarina kirkossa) ja vain harvoin olen kuullut negatiivista huomattamista arkun avaamisesta. Pappi yleensä kysyy omaisilta onko se mahdollista ja jos ei estettä ole niin arkku avataan. Otetaanko liina pois kasvoilta, on toinen juttu.
Papisto on jääräpäistä koska se on papiston tehtävä olla jääräpäinen. Hautauspalvelus on ollut käytössä yli 1500 vuotta (ellei kauemmin) ja jokainen osa siitä on tärkeä.Raamatusta ei löydä jumalanpalvelussääntöjä, mutta jumalanpalvelusteksteissä joidenka juuret ovat apostoliselta ajalta, niissä sen sijaan on. Hautauspalveluksessa vainaja on esillä sääntöjen mukaan.Perinteet ovat tärkeitä, sillä jos yhdestä luovutaan, niin vääjäämättä se johtaa toiseen.
Kirkon tehtävä ei ole miellyttää ihmisiä tai mennä aina ajan tai muodin mukaan. Ihminen menee kirkon ja Raamatun opetuksen mukaan. (Näin siis kirkossamme ajatellaan)
Näyttää siltä, ettei ort vainajalle on mahdotonta pitää papin johtamaa hautatausta, koska vieraat olisivat lähes kaikki muun uskoisia, jotka eivät kestä vainajan näkemistä. Kirkko siis pitää perinteensä ja sen jäsenet pitävät omat tilaisuutensa. Tietääkseni kirkko on perinteitään muuttanut kautta aikain ja niitä titämänin mukaán on erilaisia maasta riippuen.
Olet oikeassa että jotkut yksittäiset tavat vaihtelevat vähän riippuen missä kulttuurissa mennään. Hautauspalveluksen kaava sinällään ei poikkea maasta toiseen.Kaava on hyvin vanha ja siinä olevat elementit ovat säilyneet kutakuinkin muuttumattomana.
olen ortodoksi ja mummoni kuoli vähän aikaa sitten eikä arkkua avattu kirkossa meillä ei ole tapana suvussa pitää arkkua auki siunauksen aikana vainajaa voi käydä katsomassa ennen kappeliin vientiä minä kävin katsomassa mumoani mutta en pappaani kun olin niin pieni kun pappa kuoli
En jaksa nyt niin tarkkaan lukea noita muitten vastauksia, mutta kerron nyt tästä asiasta oman mielipiteeni ja näkökulmia, joista olen keskustellut mm. papin ja uskonnonopettajan kanssa.
Johannes K, et ilmeisesti itse ole ortodoksi, vai?
Mielestäni on kaikin puoli hyvä asia, että arkku pidetään auki. Uskon, että se on psykologisesti hyväksi vainajan läheisille: he näkevät, että heidän läheisensä on nyt todella kuollut pois tästä maailmasta, ja voivat hyvästellä tämän. Mielestäni on hassua, että arkku pidettäisiin suljettuna: eihän siellä arkkua siunata (niinkuin joku olikin tainnut jo sanoa) vaan vainaja. Hautaustoimitus on myös vainajan viimeinen matka, joten minusta tuntuu luonnollisemmalta, että hänen arkkunsa on auki toimituksen ajan. Näin eräs pappikin meille sanoi. Mielestäni osoittaa myös kunnioitusta vainajaa kohtaan se että arkku on auki.
En usko, että monet papit vaatimalla vaativat arkun auki jättämistä - se on kai vainajan ja lähisukulaisten päätettävissä - mutta varmaankin he suosittelevat ja toivovat todella vanhan hyvän perinteen käyttöä. Asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen, jos vainaja on ollut jossain onnettomuudessa, ja esim. hänen kasvonsa ovat pahasti turmeltuneet. Mutta voihan tällaisessakin tapauksessa käyttää esim. jotain liinaa "pahimpien" kohtien peittämiseksi.
Itse osallistuin ukkini hautajaisiin ollessani ehkä noin 12-vuotias, eli muutama vuosi sitten. Arkku oli auki ja olen siitä erittäin iloinen. Sain hyvästellä ukkini ja nähdä hänet viimeisen kerran. Uskon, että se oli minulle hyväksi, vaikka siinä tilanteessa itku tulikin. Mitä jos arkku olisi ollut suljettuna? (En ollut nähnyt häntä kai kuukausiin ennen kuolemaa.) En olisi nähnyt häntä kuolleena, tajunnut konkreettisemmin, että hän todella oli poissa: Ettei hän enää koskaan naurattaisi minua jutuillaan enkä kuulisi enää koskaan (tässä maailmassa) hänen kaunista murrettaan. Mieleeni ei olisi jäänyt kuvaa ukistani levollinen, jotenkin onnellinen ilme kasvoillaan...
Tulipahan taas kirjoitettua.. Ajatelkaa luterilaiset (ja kaikki muut) näitä pointteja. Toivon, että hyväksytte avonaisen arkun itsenne ja läheisenne vuoksi.
:)
Nykyään läntisessä maailmassa on enää vain pienperheitä. Ennen samassa taloudessa saattoi asua monta sukupolvea. Tämä on merkinnyt sitä, että kuolemaa ei nähdä. Vanukset ovat ennen kuolemaansa laitoksissa; kaiken hoitaa viranomainen. Ennen vanhaan kun ukki ja mummo kuolivat kotona, kuolemasta tuli luonnollinen asia - osa normaalia elämää. On hyvä, että vainaja nähdään edes arkussa; lapset eivät pelkää vainajia; sanovat usein, että mummo nukkuu! Näin lapset jo pienenä tajuavat oman elämänsä rajallisuuden; toisaalta myös avoimen arkun ääressä vanhemmat ihmiset tekevät surutyötä - ei tarvita psykologeja.
Vainajat ovat myös arkussa maatessaan kauniita, levollisia. Lisäksi nähdään myös kenet haudataan. Olen kuullut jutun eräältä paikkakunnalta, kun vauhkot omaiset eivät haluneet avata arkkua, niin pappi oli kuitenkin vaatinut ennen hautausta. Yllätys, yllätys arkussa oli ollut väärä vainaja.
t. Paska Pali