Ihmiselle on luontaista käyttäytyä tavalla, jolla he olettavat muidenkin käyttäytyvän (konformismi). Ehkä siis uskovaiset tekisivät itse alati syntiä (vrt Tt3:3, 1Pt 1:14, Rm 7:8)), elleivät olisi uskovaisia, koska he olettavat myös muiden tekevän syntiä jatkuvasti. Uskossa oleminen hillitsee heitä synninteoilta samalla tavoin kuin astabus alkoholistia juomasta alkoholia. Ihminen, jolla ei ole alkoholistin ongelmaa ei tarvitse A-klinikkaa, eikä liioin ihminen, joka ei jatkuvasti ole tekemässä syntiä tai sairaalloisesti ajattelemassa syntejään tarvitse uskontoa. Yksi erittäin paljon Suomessakin luettu saarnaaja, Kenneth Hagin, kirjoittaa kirjassaan "Ihminen, henki, sielu ja ruumis" näin (s.10);
"Havainnollisuuden vuoksi kysyisin, oletko koskaan yrittänyt solmia yhteyttä vanhaan lehmään? Me emme voi olla yhteydessä lehmien kanssa, koska ne kuuluvat eri valtakuntaan, eri luokkaan kuin me. Mutta me voimme kokea yhteyttä keskenämme ja Jumalan kanssa, koska olemme samaa tyyppiä."
Onko tuollaisia ajatuksia miettivä ja julkituova ihminen henkisesti terve? Hänen kirjansa on täynnä vastaavanlaisia pohdintoja ja silti kirjat käyvät erittäin hyvin kaupaksi. Kuinka tämä on mahdollista?
Uskoon menevät menettävät kyvyn erottaa totuuden valheesta, he valehtelevat ja vääristelevät asioita. Kristittyjen historiankirjoittajien valheet esim. Konstantinuksen kristinuskoon kääntymisestä ovat räikeitä: ”Konstantinus kävi pitkän valtataistelun, ennen kuin saavutti tavoittelemansa yksinvaltiuden. Erään kerran hän näki - historioitsijoiden mukaan - ennen taistelua taivaalla ristin merkin ja sen alla kirjoituksen: »Tässä merkissä olet voittava». Konstantinus oli jo aikaisemmin tullut vakuuttuneeksi siitä, että kristittyjen Jumala oli ainoa ja todellinen.” Konstantinus oli todellisuudessa harras aurinkojumala Ra’n palvoja elämänsä loppuun saakka. Hän tapatti vanhimman poikansa Crispuksen ja toisen vaimonsa Faustan.
Mikä saa ihmisen uskomaan järjettömiin ajatusrakennelmiin? Psykologiassa on käsite ”kognitiivinen dissonanssi”. Tämä tarkoittaa tapahtumaa, jossa ihminen joutuu myöntämään, että esim. hänen uskonnollinen vakaumuksensa, jonka varaan hän on koko elämänsä laskenut, onkin (ainakin osittain) valhetta. Tällaisen ihmisen koko elämän perusta saattaa järkkyä ja syntyy erittäin suuri, suorastaan sietämätön, emotionaalinen ja psyykkinen pettymys, josta seuraa suuri tuska. Tämä on juuri se syy miksi uskovaiset, eivät haluakaan ottaa huomioon ilmiselviä järjellisiä ja siis tiedollisia tosiasioita, vaan ne torjutaan.
On helpompaa jatkaa elämää valheellisessa maailmassa kuin myötää erehtyneensä ja siirtyä totuuksien pariin.
"Havainnollisuuden vuoksi kysyisin, oletko koskaan yrittänyt solmia yhteyttä vanhaan lehmään? Me emme voi olla yhteydessä lehmien kanssa, koska ne kuuluvat eri valtakuntaan, eri luokkaan kuin me. Mutta me voimme kokea yhteyttä keskenämme ja Jumalan kanssa, koska olemme samaa tyyppiä."
Onko tuollaisia ajatuksia miettivä ja julkituova ihminen henkisesti terve? Hänen kirjansa on täynnä vastaavanlaisia pohdintoja ja silti kirjat käyvät erittäin hyvin kaupaksi. Kuinka tämä on mahdollista?
Uskoon menevät menettävät kyvyn erottaa totuuden valheesta, he valehtelevat ja vääristelevät asioita. Kristittyjen historiankirjoittajien valheet esim. Konstantinuksen kristinuskoon kääntymisestä ovat räikeitä: ”Konstantinus kävi pitkän valtataistelun, ennen kuin saavutti tavoittelemansa yksinvaltiuden. Erään kerran hän näki - historioitsijoiden mukaan - ennen taistelua taivaalla ristin merkin ja sen alla kirjoituksen: »Tässä merkissä olet voittava». Konstantinus oli jo aikaisemmin tullut vakuuttuneeksi siitä, että kristittyjen Jumala oli ainoa ja todellinen.” Konstantinus oli todellisuudessa harras aurinkojumala Ra’n palvoja elämänsä loppuun saakka. Hän tapatti vanhimman poikansa Crispuksen ja toisen vaimonsa Faustan.
Mikä saa ihmisen uskomaan järjettömiin ajatusrakennelmiin? Psykologiassa on käsite ”kognitiivinen dissonanssi”. Tämä tarkoittaa tapahtumaa, jossa ihminen joutuu myöntämään, että esim. hänen uskonnollinen vakaumuksensa, jonka varaan hän on koko elämänsä laskenut, onkin (ainakin osittain) valhetta. Tällaisen ihmisen koko elämän perusta saattaa järkkyä ja syntyy erittäin suuri, suorastaan sietämätön, emotionaalinen ja psyykkinen pettymys, josta seuraa suuri tuska. Tämä on juuri se syy miksi uskovaiset, eivät haluakaan ottaa huomioon ilmiselviä järjellisiä ja siis tiedollisia tosiasioita, vaan ne torjutaan.
On helpompaa jatkaa elämää valheellisessa maailmassa kuin myötää erehtyneensä ja siirtyä totuuksien pariin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä sinä seuraa Kenneth Hagina tulet vielä sekopäiseksi ja alat julistamaan sanomaa "ei mistään" ja "ei milloinkaan".
Äläkä jahtaa mitään näkymätöntä enenpää,sillä siinä alkaa olla vaara surkastua sukkanauhaksi ja
vieläpä jonkin rupsahtaneen katunaisen veltoksi sukkanauhaksi.
Ja muista totuus on vain sanaa asiasta jota pidetään yleisellä tasolla totuutena.
Ja vielä pienenä lisämuistutuksena,lopeta tuo itsepetoksessa eläminen ja hankkiudu muiden ihmisten seuraan ennen kuin on liian myöhäistä.
"Ehkä siis uskovaiset tekisivät itse alati syntiä, elleivät olisi uskovaisia, koska he olettavat myös muiden tekevän syntiä jatkuvasti. Uskossa oleminen hillitsee heitä synninteolta samalla tavoin kuin alkoholistia juomasta alkoholia. Ihminen, jolla ei ole alkoholistin ongelmaa ei tarvitse A-klinikkaa, eikä liioin ihminen, joka ei jatkuvasti ole tekemässä syntiä tai sairaalloisesti ajattelemassa syntejään tarvitse uskontoa."
Tässä on nyt ihan pakko mainita, mitä kaikkia merkityksiä sanalla synti on, koska se asia on näköjään jäänyt kirjoittajalle hämäräksi. Synti on ajatuksissa, sanoissa tai teoissa tapahtuva jumalallisen tai ( huom. ) moraalisen käskyn rikkominen, rikos, rikkomus, lankeemus, hairahdus, paha teko. Ei rikos, rikkomus tai paha teko muutu tekemättömäksi sillä, että sanoo, että se on syntiä, mutta koska ei usko Jumalaan, niin ei usko syntiinkään, eikä sitä silloin ole olemassa.
Voitaisiin tietenkin sopia vaikka niinkin, että uskovat puhuvat synnistä ja ateistit rikkomuksista ja pahoista teoista, jos he kerran vierastavat sanaa synti. Samoista asioista silloin kuitenkin puhutaan. Kenenkään on turha silloin väittää, että pahoja tekoja ei ole kuin uskovien maailmassa.
"Onko tuollaisia ajatuksia miettivä ja julkituova ihminen henkisesti terve? Hänen kirjansa on täynnä vastaavanlaisia pohdintoja ja silti kirjat käyvät erittäin hyvin kaupaksi. Kuinka tämä on mahdollista? "
Henkistä terveyttä voi halutessaan epäillä ihan kenestä vaan. Varsinkin niistä joiden ajatuksia ei ymmärrä millään muotoa.
Jos kokee tuntevansa yhteyttä Jumalaan mutta ei onnistu yritettyään samaa lehmän kanssa, onnistuu mahdollisesti jonkun toisen eläimen kanssa. Miksi ei olisi mahdollista kirjoittaa kirjaksi asti ajatelmiaan?
Yrityksestä luoda yhteys lehmään mulla on nuoruusmuistokin. Lehmät piti saada navettaan ja yksi pysähtyi. En saanut liikkeelle enkä ymmärrä miten joku sai. Risutus ei multa oikein luonnistunut eikä työntämiselläkään ollut vaikutusta. Vieläkin tilanne naurattaa.
"Uskoon menevät menettävät kyvyn erottaa totuuden valheesta, he valehtelevat ja vääristelevät asioita. "
Esitän eriävän mielipiteen, mutten perustele ateisti valehtelee-esimerkein.
Konstantinus esimerkkisi on hiukka kaukaa haettu, vaikea todistaa mitä herra on ajatellut läpi elämänsä, mikä jälkeenjäänyt teksti on valhetta mikä ei.
"Mikä saa ihmisen uskomaan järjettömiin ajatusrakennelmiin?"
Tähän vastaat itse eli "On helpompaa jatkaa elämää valheellisessa maailmassa kuin myöntää erehtyneensä ja siirtyä totuuksien pariin".