Palestiinan valtion edellytykset
Maailmalla on vallalla sellainen mielipide, ettei voida loputtomiin estää Palestiinan valtion perustamista.
Arabimaiden ohella EU on pontevimmin ajanut uuden valtion luomista Jordanin länsipuolelle ja Gazaan. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on myös palestiinalaisvaltion syntymisen kannalla, mutta asettaa kuitenkin ehtoja, ennen kuin se voidaan hyväksyä. Kesäkuun 24. päivänä 2002 pitämässään puheessa Rose Gardenissa Bush vaati Arafatin syrjäyttämistä ja hallinnollisia reformeja. G-8 -maiden kokouksessa teollistuneet maat olivat uudistustarpeista samaa mieltä Yhdysvaltojen kanssa, lukuunottamatta Arafatin syrjäyttämistä. Poikkeuksen tekee Italian pää- ja ulkoministeri Silvio Berlusconi, joka kannattaa Bushin linjaa.
Kun EU haluaa niin kiihkeästi Israelin rajanaapuriksi Palestiinan valtion, tulisi sen jos kenen asettaa uudelle valtiolle samanlaiset toimintaominaisuudet kuin sen jäsenvaltioilla on. Katsotaan tarkemmin, millainen valtio on syntymässä.
1. Demokratia
Yleisesti on tiedossa, ettei demokratia ole käytössä arabimaailmassa. Länsimaisessa mielessä se on myös palestiinalaisilla täysin alkutekijöissä. Heillä on kyllä jonkinlainen lakiasäätävä kokous, mutta sen kokoaminen säännöllisesti toistuvilla vaaleilla ontuu pahasti. Ei edes presidentin valinta ole tapahtunut sovitun ajanjakson (1996-2000) jälkeen uudelleen ajallaan. Arafat on hallinnut siis laittomasti jo kaksi vuotta. Arafatin jarrutuksen vuoksi ei ole säädetty perustuslakia, mikä määrittelisi valtioelinten keskinäiset suhteet. Hallitus ei ole kansanedustuslaitoksen enemmistön kantaan tukeutuva ministeristö, vaan selkeästi presidentin valitsema kabinetti ja hänen käsikassaransa.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei toteudu salaisilla ja välittömillä vaaleilla, koska puoluemuodostusta ei ole. Puolueista ei ole näin voitu valita tasapuolisesti vaalivirkailijoita valvomaan äänestyskäyttäytymistä ja estämään vaalivilppi.
Puolueitten puuttuminen merkitsee myös opposition poissaoloa parlamentista. Hallituksen vastainen rintama voi syntyä vain "omien" joukosta jonkun kellokkaan johdolla eikä sillä voi olla sitä legitimiteettiä kuin hallituksen ulkopuolelle jääneillä puolueilla on. Tuoreena esimerkkinä presidentin mahdollisuudesta "pelata" omaan pussiin on äskeinen parlamentin istunto. Kun kriittisiä äänenpainoja kaksi vuotta kestäneestä intifadasta alkoi tulla ja hallitusta uhkasi luottamusäänestys, Arafat määräsi uudet parlamentti- ja presidenttivaalit 20.1.2003. Saman tien hallitus erosi ja muuttui toimitusministeriöksi, jolla ei ole poliittista vastuuta. Kansanvaltaan kuitenkin kuuluu, että oppositio saa rauhassa mittauttaa hallituksen kannatuksen ja enemmistön saatuaan kaataa sen.
2. Talouselämä
Perustettavan valtion tulisi omata itsenäinen talous, joka pohjautuu kansalaisten omalla työllä hankkimaan tuloon. Palestiinalaisilla ei ole merkittävää teollista toimintaa (pommitehtaita lukuun ottamatta). Maaperärikkauksia ei ole, mutta kekseliäisyys tuottaa kaikkialla tunnettuja tavaramerkkejä, kuten Israelin valmistamat Kuolleen meren suolasta ja mudasta jalostamat Ahava-kemikaalit. Länsirannan maaperä on paljon hedelmällisempi kuin Israelissa. Kuitenkaan Palestiina ei ole kaikilta osin omavarainen maataloustuotannossakaan. Toinen tulonlähde maanviljelyksen ohella on ollut turismi (lähinnä Itä-Jerusalemissa ja Jerikossa), mutta nyt intifadan aikana se on loppunut tyystin. Ennen kansannousua kymmenet tuhannet palestiinalaiset kävivät säännöllisesti töissä Israelin puolella. Sekin kertoo talouselämän heikkoudesta ja vaarallisesta riippuvuudesta ulkomaailmasta. Tälläkin hetkellä Israelissa käy töissä 33 000 palestiinalaista.
Palestiinan valtio on nykyisellään saanut leijonanosan tuloistaan ulkopuolelta kuten toisista arabimaista (Saudi-Arabia) ja EU:lta sekä USA:lta. Vastikään esimerkiksi EU on ilmoittanut lahjoittavansa 17,7 miljoonaa dollaria palestiinalaishallinnolle. Kolmasosan kaikista hallintokuluista maksaakin EU. Simon Wiesenthal-keskus on arvostellut kyseistä lahjoituspäätöstä sanoen, että ensin on järjestettävä itsenäinen tutkimus siitä, mihin tähänastiset varat ovat joutuneet. Itsenäinen valtio ei voi pitkän päälle rakentaa talouttaan tällaisten tulolähteiden varaa, eihän? Tilanne näyttää nyt vähän valoisammalta, kun vankilaan joutuneen Fuad Shubakin tilalle Arafat joutui nimittämään rahoitusministeriksi IMF:n entisen virkailijan Salaam Fayadin. Hän on uudistanut rahoitusvirtojen kontrollia ja jakanut eri ministeriöille tarkat summat.
Ehkä kaikkein heikoin lenkki Palestiinan valtion perustamisen todisteluketjussa onkin talouselämä. Maalla ei ole keskuspankkia, joka laskisi liikkeelle Palestiinan rahaa ja valvoisi sen arvoa muihin valuuttoihin nähden. Niinpä Arafat on pystyttänyt Ramallahiin aitoon gangsterityyliin rahanväärennöspajan, josta maailmalle suolletaan uutuuttaan kiiltäviä taaloja ja shekeleitä. Muutenkin pankkilaitos on aukollinen. Tarvittaisiin säästämiseen keskittyviä pankkeja keräämään yksityisiltä varoja ja liikepankkeja luotottamaan talouselämän yrityksiä. Palestiinalla ei ole myöskään mitään houkutinta vetämään ulkomaista pääomaa maahan.
Kun puuttuu toimiva pankkijärjestelmä, ei rahataloudessa ole lainkaan suhdanteiden säätelymekanismia kuten korkopolitiikkaa tai valtion finanssipolitiikkaa. Ja edelleen: kun kansalaisilta käytännössä puuttuvat työllä hankitut ansiotulot, ei verotusjärjestelmää ole siinä mittakaavassa kuin itsenäiselle valtiolle kuuluisi. Israelissa töissä käyneiden tuloista veron on kantanut Israelin valtio ja tulouttanut sen Palestiinan hallinnolle. Intifadan aikana Israel on jäädyttänyt näitä maksuja, koska palestiinalaishallinto on todistettavasti luovuttanut varojaan terroristeille. Säännölliset ja ennustettavat verotulot ovat valtion budjetin kannalta kuitenkin ensiarvoisia. Niillä tulisi ylläpitää hyvinvointipalvelut.
Länsimaisen näkemyksen mukaan veroja kerätään tuloista, omaisuudesta, kulutuksesta (arvonlisävero, valmisteverot, polttoainevero jne.), omaisuuden myynnistä ja muista kertaluontoisista tuloista. Työnantajilta ja työntekijöiltä peritään vielä erilaisia vakuutusmaksuja, kuten eläke-, sairaus-, tapaturma- ja työkyvyttömyys- ja työttömyysvakuutusmaksuja.
Tällaisten rasitusten tasaamiseen ei päästä, ennen kuin säädetään työmarkkinoita koskeva laki. Niin työnantajilla kuin työntekijöillä pitää olla vapaa järjestäytymisoikeus. Tällä hetkellä tilanne on Palestiinassa sellainen, että terrorijärjestöt ylläpitävät monopoliasemallaan myös ammattiyhdistyksiä, kuten Operaatio Puolustuskilven aikana Jeninissä paljastui PFLP tällaiseksi diktaattoriksi. Aidosti järjestäytyneiden ammattiliittojen ja työnantajaosapuolen välille syntyy itsestään neuvottelumekanismi, jos jäsenistöt edustavat suurinta osaa työmarkkinoiden toimijoista. Silloin sovitaan palkoista, työoloista, vuosilomista ja muista sosiaalieduista. Lopulta valtio voi neuvotella verotuksen tasosta.
3. Terveydenhoito
Hyvinvointipalveluihin kuuluu kansalaisten terveydestä huolehtiminen ja sairaiden hoito. Palestiinassa ei ole kattavaa terveyskeskusverkostoa eikä terveysvalistus ajan tasalla. Isoimmissa kaupungeissa on toki sairaaloita, mutta niiden osaamisen taso ja välineistön määrä ja laatu on heikko. Naapurissa, Israelissa, on sairaanhoito maailman huippuluokkaa, joten palestiinalaiset pyrkivät synnyttämäänkin Israelin klinikoilla. Kuitenkin arabiäidit ovat valittaneet kohteluaan siellä huonoksi. Lääkärit kuulemma painostavat odottavia äitejä tekemään abortteja. Jos näin olisi, matkat hankalien tarkastuspisteiden läpi loppuisivat nopeasti.
Jos Palestiina itsenäistyy, jatkuva asiakasvirta länteen ei voi jatkua. Potilaiden tulo Israeliin merkitsisi sitä, että Israel ryhtyisi laskuttamaan naapuriaan hoitopalveluista ja mistä rahat tähän? Palestiinan hallinnolle on annettu jo tähän mennessä runsaasti kehittämisrahaa terveydenhuoltoon, mutta se on pantu terroritekojen suunnitteluun ja toteutukseen. Punaisen Puolikuun ambulanssien ja palestiinalaisterroristien yhteistyöstä on uutisoitu meilläkin tavan takaa. Se kertoo politiikan sekaantumisesta myös humanitaariseen toimintaan.
4. Koulutus
Demokratia vaatii kansalaisilta paljon. Heidän pitää olla luku- ja kirjoitustaitoisia sekä perillä yhteiskunnan toiminnoista. Ilmainen perusopetus kuuluu kansalaisoikeuksiin. Lisäksi opetusohjelman pitää perustua todellisuuteen, kuten esimerkiksi Israelin olemassaolon tunnustamiseen myös maantiedon oppikirjoissa ja kartoissa. Niissä ei ole Israelin valtion rajoja tai nimeä ja Israelin kaupungeilla on vain arabiankieliset nimet. Suvaitsevaisuus toisuskoisia ja -rotuisia kohtaan on YK:n minimiedellytys valtion kouluideologiassa. Sitä ei Palestiinassa löydy.
Ammattiopetus on elinkeinoelämän puutteellisuuden vuoksi lapsenkengissä. Pätevien ammatti-ihmisten kautta syntyy uutta kansallisvarallisuutta. Tämä tulisi oivaltaa myös Palestiinassa. Korkea-asteen koulutus on myös heikolla pohjalla. Tieteen harjoittamisen pitää olla vapaata yhteiskunnallisista ja uskonnollisista auktoriteeteista. Koska islaminusko on kiinteästi osa politiikkaa, ei vakavasti otettavaa tieteellistä kasvatusta niistä maista löydy. Palestiinassa harjoitetaan systemaattista juutalaisten mustamaalaamista ja vihaamista, joten objektiivisuuteen ei edes pyritä.
Vapaa lehdistö voi tiedottaa yhteiskunnan kehityksestä ja maailman tapahtumista sekä muokata kansalaisten asenteita. Arabimaailmassa ei lehdistöllä tai sähköisillä viestimillä ole liikkumatilaa, vaan ne ovat hallitusten äänitorvia. Juuri näin on tilanne Palestiinassakin.
5. Turvallisuus ja järjestys
Palestiinalaishallinnon alaisuudessa yksilön turvallisuus riippuu siitä, miten sokeasti hän tottelee viranomaisten ja terrorijärjestön määräyksiä. Arafatin "valtakunnassa" on lukuisia turvallisuusyksiköitä, jotka saavat ohjeensa hyvin moninaisilta tahoilta. Tähän mielivaltaa muistuttavaan tilanteeseen vaati presidentti George W. Bush selkeyttä ja yhtenäisyyttä. Arafat on luvannut vähentää järjestöjensä määrää neljään! Viimeisin tieto on ns. Madridin kvartetin (YK, EU, USA, Venäjä) ehdotus kesäkuulta 2002, että CIA:n johtaja George Tenet valvoo Palestiinan turvallisuuskoneiston uudistamista yhden keskitetyn komentojärjestelmän alle. Nelikko myöntää, että väärinkäytöksiä on sattunut palestiinalaishallinnon aikana ja ehdottaa, että kaikki ne turvallisuusupseerit, jotka ovat sekaantuneet terrori-iskuihin, erotetaan. Ongelmaksi vain jää, kenellä heidät korvataan.
Komealta kalskahtavan 'turvallisuusupseeri'-nimikkeen takaa paljastuu Oslon sopimuksen jälkeen 1994 karu totuus: lähes kaikki järjestyksen ylläpitäjät värvättiin suoraan Israelin vankiloista, joissa he olivat tuomittuina Israelia vastaan tehdyistä attentaateista. Vuosien varrella on tullut moneen kertaan todistetuksi, etteivät palestiinalaisviranomaiset ole puolueettomia, vaan katsovat sormien läpi juutalaisiin tai arabikristittyihin kohdistettuja väkivaltaiskuja. Turvallisuusmiehet ovat todellisuudessa univormupukuisia terroristeja. Poliisin jos kenen toiminnan pitäisi olla tasapuolista, oikeudenmukaista ja ammattitaitoista. Suomen poliisi olisi hyvä esikuva Palestiinaan, mutta sille tasolle ei päästä kuin pitkän koulutuksen ja käytännön kokemuksen kautta. Ihmisten luottamus poliisiin syntyy vain arjen tilanteissa.
6. Oikeudenhoito
Järjestyksenpidosta on suora yhteys tuomioistuinlaitokseen. Länsimaissa on käytössä valistusfilosofi Montesquieu' n vallan kolmijako-oppi. Siinä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan itsenäisiksi vallankäyttömuodoiksi. Tuomioistuimet ovat siis riippumattomia. Lisäksi roomalaisen oikeuden perua on syytetyn aseman suojelu, syyttäjän todistustaakka sekä tekoon suhteutettu rangaistus.
Palestiinalaishallinnolla ei ole selvillä edes sotilas- ja siviilioikeuden ero. Ihminen voi mielivaltaisesti joutua siviilirikoksesta sotilastuomioistuimen eteen. Olipa kummasta tahansa kysymys, tunnustus hankitaan usein kidutuksella - jos siitä edes hengissä selviää. Tuomiossa asteikko on vankeutta, pakkotyötä tai kuolema. Näitä sovelletaan yhtä hyvin aikuisiin kuin alaikäisiinkin. Hengen riisto voidaan tehdä päähänpistonomaisesti ampumalla, lyhtypylvääseen hirttämällä tai kuorma-auton perässä köydessä raahaamalla.
Syytetyllä ei Palestiinassa ole useinkaan asianajajaa eikä oikeusprosessi kestä aina edes varttituntia pitempään. Vetoomusmahdollisuus ylempään oikeusasteeseen on vain teoreettinen. Tuomarien riippumattomuutta ei ole. Aikaisemmin Nablusissa tuomarina työskennellyt henkilö kutsuu tuomioistuinjärjestelmää "suureksi vitsiksi" ja sanoo että tuomarit ovat joutuneet palestiinalaishallinnon turvallisuusupseerien ja Arafatin toimiston virkailijoiden taholta tulevan painostuksen ja uhkailujen kohteeksi. Tällä ihmiselämän alueella vallitsee siis täysi anarkia, jonka kruunaa verenhimoinen presidentti, joka ei ole jättänyt yhtäkään kuolemaantuomiota allekirjoittamatta. Madridin kvartetti yrittää käynnistää myöntämillään rahoilla oikeusjärjestelmän tervehdyttämistä, mikä sana (oikeusjärjestelmä) nykyisellään kuulostaa orwellimaiselta.
7. Valtioalueen turvaaminen
Jos Palestiinan valtio perustetaan, sillä tulee olemaan raja Jordaniaa vastaan idässä ja Israelia vastaan lännessä, lisäksi jollain käytäväratkaisulla on Gazan kaistale yhdistettävä Länsirantaan. Miten on ajateltu rajojen suojaaminen laittomilta ylittäjiltä? Muilla mailla on vakinaiset, hyvinkoulutetut ja valppaat rajavartiojoukot. En ole kuullut minkäänlaista suunnitelmaa Palestiinasta tältä osin. En myöskään tiedä, miten tullilaitos pystytetään. Se on nopeasti ratkaistava, sillä itsenäisellä valtiolla tulee olla tavarakaupan kontrolli hallussaan. Ehkä Israel neuvoo - sopivasta summasta tietenkin!
Mustin aukko, ainakin naapurien kannalta, taitaa olla sotilaallisen uhan torjuminen. Sikäli kuin olen oikein kuullut, Palestiina ei perusta asevelvollisuuteen pohjautuvaa armeijaa ollenkaan. Sen korvaisi pieni värvätty ammattisotilaiden joukko, kaaderiarmeija. Nykyaikainen sodankäynti on niin kallista, ettei Palestiinalla olisi suureen kansanarmeijaan varaakaan. Kun tuntee Lähi-idän kansainvälisenä pelikenttänä, tietää että Palestiinan valtio on Israelille turvallisuusriski. Halutessaan Arabit voi tulla miljoona-armeijallaan paraatimarssia Jordanian ja Palestiinan halki suoraan Jerusalemiin kohtaamatta mitään vastarintaa. Lokakuussa 2000 käydyissä neuvotteluissa Arafat kieltäytyi antamasta Israelille Palestiinan valtion ilmatilan käyttöoikeutta eikä ole kantaansa muuttanut. Miksi Arafat panttaa ilmatilaansa, kun hänellä ei ole ilmavoimiakaan, on pakko kysyä. Israel ei voi siis lentokoneillaan mennä Arabihyökkäystä vastaan sen rajoille.
8. Korruptio
Uuden valtion johtohenkilöiden ja kaikkien virkamiesten tulisi olla itsenäisesti toimivia, ammattitaitoisia ja lahjomattomia, mutta Palestiinan ollessa kyseessä törmäämme suorastaan korruptiokulttuuriin. Jälleen räikeintä esimerkkiä omanvoitonpyynnistä, kähminnästä ja suoranaisesta rosvouksesta edustaa presidentti itse. Hänen perheensä kellii ylellisyydessä Pariisin hienostokaupunginosassa samalla kun tavallinen kansa kulkee kerjuulla. Pienemmät nilkit ottavat oppia johtajastaan ja ajavat loistoautoilla ja asuvat ylellisissä kodeissa. Kansasta imetään irti mafian tyyliin kaikki mahdollinen: Länsirannan ruokakauppiaista suurin osa kertoo joutuneensa maksamaan "veroa" säännöllisesti palestiinalaishallinnon virkamiehille tai muuten nämä uhkaavat ottaa kauppiaiden lapset vankilaan pantaviksi ja syyttävät kauppojen omistajia Israelin kätyreiksi, josta seuraa kuolemantuomiosyyte. Lahjonta ja kiristys ulottuu jopa humanitaariseen toimintaan. Kun erään 5-vuotiaan, kuuron pojan Ayham Abdel Aziz'in äiti pyysi Arafatilta henkilökohtaisesti 20 000 dollarin avustusta pojan ensiapuhoitoon, Arafat antoi hänelle allekirjoitetun tositteen kyseiselle summalle ja lähetti hänet palestiinalaishallinnon rahoitusministeriöön Ramallahiin. Siellä virkailijat kertoivat äidille merkitsevänsä 20 000 dollarin avustuksen ylös, mutta antoivat äidille käteen vain 5000 ja ottivat "välityspalkkiona" 15 000 dollaria itselleen. Tällaista sattuu tavan takaa.
Palestiinan vammaisliiton puheenjohtaja Umaimah Abu Shusheh toteaa, että "Ayhamin tapaus on yksi tuhansista". Mutta jos lähdet julkisesti arvostelemaan Arafatin hallintoa, kuten Sattar Kassem vuonna 1995 teki kirjoittaen erääseen Hamasin sanomalehteen, että "Arafatin hallinto nousee tyranniasta, mikä tarttuu kansaamme kurkusta", ammuttiin häneltä kädet ja jalat poikki hänen kotonaan.
Kansa on viimein kyllästynyt epätoivoiseen tilanteeseen. Heinäkuussa yli 10 000 mielenosoittajaa ilmaisi vastalauseensa Arafatin hallinnon kyvyttömyydelle turvata ihmisten työpaikkoja ja taata rahalliset avustukset kansalaisille. Tyypilliset huudot olivat: "Arafat, meillä on nälkä!" Bassam Abu Sharif totesi: "Minä varoitan, että on tulossa nälkävallankumous... Se ei ole enää politiikkaa, se on elossa säilymistä." Ihmiset ovat nykyisin tietoisia myös siitä, että Arafatin lähimmät henkilöt ovat kaapanneet itselleen miljoonia dollareita ulkomaista apua.
9. Lopuksi
EU:ssa tulisi miettiä, minkälainen lisä palestiinalaisista lähettiläistä ja ulkoministeriön muista virkailijoista maailmalle tulisi. Arafat on toistanut, että Palestiina haluaa kaiken mahdollisen Israelilta. Sopimuksiin ei päästä, kun palestiinalaisten johtaja kaataa viime hetkellä vaivalla rakennetun asiakirjan tai mitätöi jo allekirjoittamansa sopimuksen parin kuukauden kuluttua omalla toiminnallaan. Pahinta on, ettei Arafat ole koskaan saanut joukkojaan yhtenäisenä taakseen, vaan "hylkäysrintama" torpedoi härskisti kaikki sovintoyritykset tahallisilla pommi-iskuillaan. Kansainvälinen diplomatia ei siedä loputtomiin aisan yli potkijoita. Kuriin pantiin Hitlerkin, kun hänen johtotähtenään rupesi olemaan periaate: Sopimukset on tehty rikottavaksi.
Ainoa kestävä asenne kansojenväliseen kanssakäymiseen löytyy roomalaisilta: Pacta sunt servanda, sopimukset on pidettävä.
http://www.geocities.com/aboaev/middle_east/edellytykset.html
Maailmalla on vallalla sellainen mielipide, ettei voida loputtomiin estää Palestiinan valtion perustamista.
Arabimaiden ohella EU on pontevimmin ajanut uuden valtion luomista Jordanin länsipuolelle ja Gazaan. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on myös palestiinalaisvaltion syntymisen kannalla, mutta asettaa kuitenkin ehtoja, ennen kuin se voidaan hyväksyä. Kesäkuun 24. päivänä 2002 pitämässään puheessa Rose Gardenissa Bush vaati Arafatin syrjäyttämistä ja hallinnollisia reformeja. G-8 -maiden kokouksessa teollistuneet maat olivat uudistustarpeista samaa mieltä Yhdysvaltojen kanssa, lukuunottamatta Arafatin syrjäyttämistä. Poikkeuksen tekee Italian pää- ja ulkoministeri Silvio Berlusconi, joka kannattaa Bushin linjaa.
Kun EU haluaa niin kiihkeästi Israelin rajanaapuriksi Palestiinan valtion, tulisi sen jos kenen asettaa uudelle valtiolle samanlaiset toimintaominaisuudet kuin sen jäsenvaltioilla on. Katsotaan tarkemmin, millainen valtio on syntymässä.
1. Demokratia
Yleisesti on tiedossa, ettei demokratia ole käytössä arabimaailmassa. Länsimaisessa mielessä se on myös palestiinalaisilla täysin alkutekijöissä. Heillä on kyllä jonkinlainen lakiasäätävä kokous, mutta sen kokoaminen säännöllisesti toistuvilla vaaleilla ontuu pahasti. Ei edes presidentin valinta ole tapahtunut sovitun ajanjakson (1996-2000) jälkeen uudelleen ajallaan. Arafat on hallinnut siis laittomasti jo kaksi vuotta. Arafatin jarrutuksen vuoksi ei ole säädetty perustuslakia, mikä määrittelisi valtioelinten keskinäiset suhteet. Hallitus ei ole kansanedustuslaitoksen enemmistön kantaan tukeutuva ministeristö, vaan selkeästi presidentin valitsema kabinetti ja hänen käsikassaransa.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei toteudu salaisilla ja välittömillä vaaleilla, koska puoluemuodostusta ei ole. Puolueista ei ole näin voitu valita tasapuolisesti vaalivirkailijoita valvomaan äänestyskäyttäytymistä ja estämään vaalivilppi.
Puolueitten puuttuminen merkitsee myös opposition poissaoloa parlamentista. Hallituksen vastainen rintama voi syntyä vain "omien" joukosta jonkun kellokkaan johdolla eikä sillä voi olla sitä legitimiteettiä kuin hallituksen ulkopuolelle jääneillä puolueilla on. Tuoreena esimerkkinä presidentin mahdollisuudesta "pelata" omaan pussiin on äskeinen parlamentin istunto. Kun kriittisiä äänenpainoja kaksi vuotta kestäneestä intifadasta alkoi tulla ja hallitusta uhkasi luottamusäänestys, Arafat määräsi uudet parlamentti- ja presidenttivaalit 20.1.2003. Saman tien hallitus erosi ja muuttui toimitusministeriöksi, jolla ei ole poliittista vastuuta. Kansanvaltaan kuitenkin kuuluu, että oppositio saa rauhassa mittauttaa hallituksen kannatuksen ja enemmistön saatuaan kaataa sen.
2. Talouselämä
Perustettavan valtion tulisi omata itsenäinen talous, joka pohjautuu kansalaisten omalla työllä hankkimaan tuloon. Palestiinalaisilla ei ole merkittävää teollista toimintaa (pommitehtaita lukuun ottamatta). Maaperärikkauksia ei ole, mutta kekseliäisyys tuottaa kaikkialla tunnettuja tavaramerkkejä, kuten Israelin valmistamat Kuolleen meren suolasta ja mudasta jalostamat Ahava-kemikaalit. Länsirannan maaperä on paljon hedelmällisempi kuin Israelissa. Kuitenkaan Palestiina ei ole kaikilta osin omavarainen maataloustuotannossakaan. Toinen tulonlähde maanviljelyksen ohella on ollut turismi (lähinnä Itä-Jerusalemissa ja Jerikossa), mutta nyt intifadan aikana se on loppunut tyystin. Ennen kansannousua kymmenet tuhannet palestiinalaiset kävivät säännöllisesti töissä Israelin puolella. Sekin kertoo talouselämän heikkoudesta ja vaarallisesta riippuvuudesta ulkomaailmasta. Tälläkin hetkellä Israelissa käy töissä 33 000 palestiinalaista.
Palestiinan valtio on nykyisellään saanut leijonanosan tuloistaan ulkopuolelta kuten toisista arabimaista (Saudi-Arabia) ja EU:lta sekä USA:lta. Vastikään esimerkiksi EU on ilmoittanut lahjoittavansa 17,7 miljoonaa dollaria palestiinalaishallinnolle. Kolmasosan kaikista hallintokuluista maksaakin EU. Simon Wiesenthal-keskus on arvostellut kyseistä lahjoituspäätöstä sanoen, että ensin on järjestettävä itsenäinen tutkimus siitä, mihin tähänastiset varat ovat joutuneet. Itsenäinen valtio ei voi pitkän päälle rakentaa talouttaan tällaisten tulolähteiden varaa, eihän? Tilanne näyttää nyt vähän valoisammalta, kun vankilaan joutuneen Fuad Shubakin tilalle Arafat joutui nimittämään rahoitusministeriksi IMF:n entisen virkailijan Salaam Fayadin. Hän on uudistanut rahoitusvirtojen kontrollia ja jakanut eri ministeriöille tarkat summat.
Ehkä kaikkein heikoin lenkki Palestiinan valtion perustamisen todisteluketjussa onkin talouselämä. Maalla ei ole keskuspankkia, joka laskisi liikkeelle Palestiinan rahaa ja valvoisi sen arvoa muihin valuuttoihin nähden. Niinpä Arafat on pystyttänyt Ramallahiin aitoon gangsterityyliin rahanväärennöspajan, josta maailmalle suolletaan uutuuttaan kiiltäviä taaloja ja shekeleitä. Muutenkin pankkilaitos on aukollinen. Tarvittaisiin säästämiseen keskittyviä pankkeja keräämään yksityisiltä varoja ja liikepankkeja luotottamaan talouselämän yrityksiä. Palestiinalla ei ole myöskään mitään houkutinta vetämään ulkomaista pääomaa maahan.
Kun puuttuu toimiva pankkijärjestelmä, ei rahataloudessa ole lainkaan suhdanteiden säätelymekanismia kuten korkopolitiikkaa tai valtion finanssipolitiikkaa. Ja edelleen: kun kansalaisilta käytännössä puuttuvat työllä hankitut ansiotulot, ei verotusjärjestelmää ole siinä mittakaavassa kuin itsenäiselle valtiolle kuuluisi. Israelissa töissä käyneiden tuloista veron on kantanut Israelin valtio ja tulouttanut sen Palestiinan hallinnolle. Intifadan aikana Israel on jäädyttänyt näitä maksuja, koska palestiinalaishallinto on todistettavasti luovuttanut varojaan terroristeille. Säännölliset ja ennustettavat verotulot ovat valtion budjetin kannalta kuitenkin ensiarvoisia. Niillä tulisi ylläpitää hyvinvointipalvelut.
Länsimaisen näkemyksen mukaan veroja kerätään tuloista, omaisuudesta, kulutuksesta (arvonlisävero, valmisteverot, polttoainevero jne.), omaisuuden myynnistä ja muista kertaluontoisista tuloista. Työnantajilta ja työntekijöiltä peritään vielä erilaisia vakuutusmaksuja, kuten eläke-, sairaus-, tapaturma- ja työkyvyttömyys- ja työttömyysvakuutusmaksuja.
Tällaisten rasitusten tasaamiseen ei päästä, ennen kuin säädetään työmarkkinoita koskeva laki. Niin työnantajilla kuin työntekijöillä pitää olla vapaa järjestäytymisoikeus. Tällä hetkellä tilanne on Palestiinassa sellainen, että terrorijärjestöt ylläpitävät monopoliasemallaan myös ammattiyhdistyksiä, kuten Operaatio Puolustuskilven aikana Jeninissä paljastui PFLP tällaiseksi diktaattoriksi. Aidosti järjestäytyneiden ammattiliittojen ja työnantajaosapuolen välille syntyy itsestään neuvottelumekanismi, jos jäsenistöt edustavat suurinta osaa työmarkkinoiden toimijoista. Silloin sovitaan palkoista, työoloista, vuosilomista ja muista sosiaalieduista. Lopulta valtio voi neuvotella verotuksen tasosta.
3. Terveydenhoito
Hyvinvointipalveluihin kuuluu kansalaisten terveydestä huolehtiminen ja sairaiden hoito. Palestiinassa ei ole kattavaa terveyskeskusverkostoa eikä terveysvalistus ajan tasalla. Isoimmissa kaupungeissa on toki sairaaloita, mutta niiden osaamisen taso ja välineistön määrä ja laatu on heikko. Naapurissa, Israelissa, on sairaanhoito maailman huippuluokkaa, joten palestiinalaiset pyrkivät synnyttämäänkin Israelin klinikoilla. Kuitenkin arabiäidit ovat valittaneet kohteluaan siellä huonoksi. Lääkärit kuulemma painostavat odottavia äitejä tekemään abortteja. Jos näin olisi, matkat hankalien tarkastuspisteiden läpi loppuisivat nopeasti.
Jos Palestiina itsenäistyy, jatkuva asiakasvirta länteen ei voi jatkua. Potilaiden tulo Israeliin merkitsisi sitä, että Israel ryhtyisi laskuttamaan naapuriaan hoitopalveluista ja mistä rahat tähän? Palestiinan hallinnolle on annettu jo tähän mennessä runsaasti kehittämisrahaa terveydenhuoltoon, mutta se on pantu terroritekojen suunnitteluun ja toteutukseen. Punaisen Puolikuun ambulanssien ja palestiinalaisterroristien yhteistyöstä on uutisoitu meilläkin tavan takaa. Se kertoo politiikan sekaantumisesta myös humanitaariseen toimintaan.
4. Koulutus
Demokratia vaatii kansalaisilta paljon. Heidän pitää olla luku- ja kirjoitustaitoisia sekä perillä yhteiskunnan toiminnoista. Ilmainen perusopetus kuuluu kansalaisoikeuksiin. Lisäksi opetusohjelman pitää perustua todellisuuteen, kuten esimerkiksi Israelin olemassaolon tunnustamiseen myös maantiedon oppikirjoissa ja kartoissa. Niissä ei ole Israelin valtion rajoja tai nimeä ja Israelin kaupungeilla on vain arabiankieliset nimet. Suvaitsevaisuus toisuskoisia ja -rotuisia kohtaan on YK:n minimiedellytys valtion kouluideologiassa. Sitä ei Palestiinassa löydy.
Ammattiopetus on elinkeinoelämän puutteellisuuden vuoksi lapsenkengissä. Pätevien ammatti-ihmisten kautta syntyy uutta kansallisvarallisuutta. Tämä tulisi oivaltaa myös Palestiinassa. Korkea-asteen koulutus on myös heikolla pohjalla. Tieteen harjoittamisen pitää olla vapaata yhteiskunnallisista ja uskonnollisista auktoriteeteista. Koska islaminusko on kiinteästi osa politiikkaa, ei vakavasti otettavaa tieteellistä kasvatusta niistä maista löydy. Palestiinassa harjoitetaan systemaattista juutalaisten mustamaalaamista ja vihaamista, joten objektiivisuuteen ei edes pyritä.
Vapaa lehdistö voi tiedottaa yhteiskunnan kehityksestä ja maailman tapahtumista sekä muokata kansalaisten asenteita. Arabimaailmassa ei lehdistöllä tai sähköisillä viestimillä ole liikkumatilaa, vaan ne ovat hallitusten äänitorvia. Juuri näin on tilanne Palestiinassakin.
5. Turvallisuus ja järjestys
Palestiinalaishallinnon alaisuudessa yksilön turvallisuus riippuu siitä, miten sokeasti hän tottelee viranomaisten ja terrorijärjestön määräyksiä. Arafatin "valtakunnassa" on lukuisia turvallisuusyksiköitä, jotka saavat ohjeensa hyvin moninaisilta tahoilta. Tähän mielivaltaa muistuttavaan tilanteeseen vaati presidentti George W. Bush selkeyttä ja yhtenäisyyttä. Arafat on luvannut vähentää järjestöjensä määrää neljään! Viimeisin tieto on ns. Madridin kvartetin (YK, EU, USA, Venäjä) ehdotus kesäkuulta 2002, että CIA:n johtaja George Tenet valvoo Palestiinan turvallisuuskoneiston uudistamista yhden keskitetyn komentojärjestelmän alle. Nelikko myöntää, että väärinkäytöksiä on sattunut palestiinalaishallinnon aikana ja ehdottaa, että kaikki ne turvallisuusupseerit, jotka ovat sekaantuneet terrori-iskuihin, erotetaan. Ongelmaksi vain jää, kenellä heidät korvataan.
Komealta kalskahtavan 'turvallisuusupseeri'-nimikkeen takaa paljastuu Oslon sopimuksen jälkeen 1994 karu totuus: lähes kaikki järjestyksen ylläpitäjät värvättiin suoraan Israelin vankiloista, joissa he olivat tuomittuina Israelia vastaan tehdyistä attentaateista. Vuosien varrella on tullut moneen kertaan todistetuksi, etteivät palestiinalaisviranomaiset ole puolueettomia, vaan katsovat sormien läpi juutalaisiin tai arabikristittyihin kohdistettuja väkivaltaiskuja. Turvallisuusmiehet ovat todellisuudessa univormupukuisia terroristeja. Poliisin jos kenen toiminnan pitäisi olla tasapuolista, oikeudenmukaista ja ammattitaitoista. Suomen poliisi olisi hyvä esikuva Palestiinaan, mutta sille tasolle ei päästä kuin pitkän koulutuksen ja käytännön kokemuksen kautta. Ihmisten luottamus poliisiin syntyy vain arjen tilanteissa.
6. Oikeudenhoito
Järjestyksenpidosta on suora yhteys tuomioistuinlaitokseen. Länsimaissa on käytössä valistusfilosofi Montesquieu' n vallan kolmijako-oppi. Siinä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan itsenäisiksi vallankäyttömuodoiksi. Tuomioistuimet ovat siis riippumattomia. Lisäksi roomalaisen oikeuden perua on syytetyn aseman suojelu, syyttäjän todistustaakka sekä tekoon suhteutettu rangaistus.
Palestiinalaishallinnolla ei ole selvillä edes sotilas- ja siviilioikeuden ero. Ihminen voi mielivaltaisesti joutua siviilirikoksesta sotilastuomioistuimen eteen. Olipa kummasta tahansa kysymys, tunnustus hankitaan usein kidutuksella - jos siitä edes hengissä selviää. Tuomiossa asteikko on vankeutta, pakkotyötä tai kuolema. Näitä sovelletaan yhtä hyvin aikuisiin kuin alaikäisiinkin. Hengen riisto voidaan tehdä päähänpistonomaisesti ampumalla, lyhtypylvääseen hirttämällä tai kuorma-auton perässä köydessä raahaamalla.
Syytetyllä ei Palestiinassa ole useinkaan asianajajaa eikä oikeusprosessi kestä aina edes varttituntia pitempään. Vetoomusmahdollisuus ylempään oikeusasteeseen on vain teoreettinen. Tuomarien riippumattomuutta ei ole. Aikaisemmin Nablusissa tuomarina työskennellyt henkilö kutsuu tuomioistuinjärjestelmää "suureksi vitsiksi" ja sanoo että tuomarit ovat joutuneet palestiinalaishallinnon turvallisuusupseerien ja Arafatin toimiston virkailijoiden taholta tulevan painostuksen ja uhkailujen kohteeksi. Tällä ihmiselämän alueella vallitsee siis täysi anarkia, jonka kruunaa verenhimoinen presidentti, joka ei ole jättänyt yhtäkään kuolemaantuomiota allekirjoittamatta. Madridin kvartetti yrittää käynnistää myöntämillään rahoilla oikeusjärjestelmän tervehdyttämistä, mikä sana (oikeusjärjestelmä) nykyisellään kuulostaa orwellimaiselta.
7. Valtioalueen turvaaminen
Jos Palestiinan valtio perustetaan, sillä tulee olemaan raja Jordaniaa vastaan idässä ja Israelia vastaan lännessä, lisäksi jollain käytäväratkaisulla on Gazan kaistale yhdistettävä Länsirantaan. Miten on ajateltu rajojen suojaaminen laittomilta ylittäjiltä? Muilla mailla on vakinaiset, hyvinkoulutetut ja valppaat rajavartiojoukot. En ole kuullut minkäänlaista suunnitelmaa Palestiinasta tältä osin. En myöskään tiedä, miten tullilaitos pystytetään. Se on nopeasti ratkaistava, sillä itsenäisellä valtiolla tulee olla tavarakaupan kontrolli hallussaan. Ehkä Israel neuvoo - sopivasta summasta tietenkin!
Mustin aukko, ainakin naapurien kannalta, taitaa olla sotilaallisen uhan torjuminen. Sikäli kuin olen oikein kuullut, Palestiina ei perusta asevelvollisuuteen pohjautuvaa armeijaa ollenkaan. Sen korvaisi pieni värvätty ammattisotilaiden joukko, kaaderiarmeija. Nykyaikainen sodankäynti on niin kallista, ettei Palestiinalla olisi suureen kansanarmeijaan varaakaan. Kun tuntee Lähi-idän kansainvälisenä pelikenttänä, tietää että Palestiinan valtio on Israelille turvallisuusriski. Halutessaan Arabit voi tulla miljoona-armeijallaan paraatimarssia Jordanian ja Palestiinan halki suoraan Jerusalemiin kohtaamatta mitään vastarintaa. Lokakuussa 2000 käydyissä neuvotteluissa Arafat kieltäytyi antamasta Israelille Palestiinan valtion ilmatilan käyttöoikeutta eikä ole kantaansa muuttanut. Miksi Arafat panttaa ilmatilaansa, kun hänellä ei ole ilmavoimiakaan, on pakko kysyä. Israel ei voi siis lentokoneillaan mennä Arabihyökkäystä vastaan sen rajoille.
8. Korruptio
Uuden valtion johtohenkilöiden ja kaikkien virkamiesten tulisi olla itsenäisesti toimivia, ammattitaitoisia ja lahjomattomia, mutta Palestiinan ollessa kyseessä törmäämme suorastaan korruptiokulttuuriin. Jälleen räikeintä esimerkkiä omanvoitonpyynnistä, kähminnästä ja suoranaisesta rosvouksesta edustaa presidentti itse. Hänen perheensä kellii ylellisyydessä Pariisin hienostokaupunginosassa samalla kun tavallinen kansa kulkee kerjuulla. Pienemmät nilkit ottavat oppia johtajastaan ja ajavat loistoautoilla ja asuvat ylellisissä kodeissa. Kansasta imetään irti mafian tyyliin kaikki mahdollinen: Länsirannan ruokakauppiaista suurin osa kertoo joutuneensa maksamaan "veroa" säännöllisesti palestiinalaishallinnon virkamiehille tai muuten nämä uhkaavat ottaa kauppiaiden lapset vankilaan pantaviksi ja syyttävät kauppojen omistajia Israelin kätyreiksi, josta seuraa kuolemantuomiosyyte. Lahjonta ja kiristys ulottuu jopa humanitaariseen toimintaan. Kun erään 5-vuotiaan, kuuron pojan Ayham Abdel Aziz'in äiti pyysi Arafatilta henkilökohtaisesti 20 000 dollarin avustusta pojan ensiapuhoitoon, Arafat antoi hänelle allekirjoitetun tositteen kyseiselle summalle ja lähetti hänet palestiinalaishallinnon rahoitusministeriöön Ramallahiin. Siellä virkailijat kertoivat äidille merkitsevänsä 20 000 dollarin avustuksen ylös, mutta antoivat äidille käteen vain 5000 ja ottivat "välityspalkkiona" 15 000 dollaria itselleen. Tällaista sattuu tavan takaa.
Palestiinan vammaisliiton puheenjohtaja Umaimah Abu Shusheh toteaa, että "Ayhamin tapaus on yksi tuhansista". Mutta jos lähdet julkisesti arvostelemaan Arafatin hallintoa, kuten Sattar Kassem vuonna 1995 teki kirjoittaen erääseen Hamasin sanomalehteen, että "Arafatin hallinto nousee tyranniasta, mikä tarttuu kansaamme kurkusta", ammuttiin häneltä kädet ja jalat poikki hänen kotonaan.
Kansa on viimein kyllästynyt epätoivoiseen tilanteeseen. Heinäkuussa yli 10 000 mielenosoittajaa ilmaisi vastalauseensa Arafatin hallinnon kyvyttömyydelle turvata ihmisten työpaikkoja ja taata rahalliset avustukset kansalaisille. Tyypilliset huudot olivat: "Arafat, meillä on nälkä!" Bassam Abu Sharif totesi: "Minä varoitan, että on tulossa nälkävallankumous... Se ei ole enää politiikkaa, se on elossa säilymistä." Ihmiset ovat nykyisin tietoisia myös siitä, että Arafatin lähimmät henkilöt ovat kaapanneet itselleen miljoonia dollareita ulkomaista apua.
9. Lopuksi
EU:ssa tulisi miettiä, minkälainen lisä palestiinalaisista lähettiläistä ja ulkoministeriön muista virkailijoista maailmalle tulisi. Arafat on toistanut, että Palestiina haluaa kaiken mahdollisen Israelilta. Sopimuksiin ei päästä, kun palestiinalaisten johtaja kaataa viime hetkellä vaivalla rakennetun asiakirjan tai mitätöi jo allekirjoittamansa sopimuksen parin kuukauden kuluttua omalla toiminnallaan. Pahinta on, ettei Arafat ole koskaan saanut joukkojaan yhtenäisenä taakseen, vaan "hylkäysrintama" torpedoi härskisti kaikki sovintoyritykset tahallisilla pommi-iskuillaan. Kansainvälinen diplomatia ei siedä loputtomiin aisan yli potkijoita. Kuriin pantiin Hitlerkin, kun hänen johtotähtenään rupesi olemaan periaate: Sopimukset on tehty rikottavaksi.
Ainoa kestävä asenne kansojenväliseen kanssakäymiseen löytyy roomalaisilta: Pacta sunt servanda, sopimukset on pidettävä.
http://www.geocities.com/aboaev/middle_east/edellytykset.html
Vastaukset 17
Vanhimmat
palestiinan valtiolla ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia olla olemassa.
2, 3, 4, 5, ja 7 -kohdissa suurin syntipukki on väkivaltainen ja häikäilemätön miehityshallinto, joka estää näiden toimien minkäänlaisen kehittymisen.
Jos miehitys loppuisi niin tulisimme näkemään ihmeen palestiinassa.
Kuka on väkivaltainen ja häikäilemätön?
Arafat ja hänen hallinto, joka pitää koko "kansaa" pihdeissään ja pakottaa olemaan Israelia vastaan kuoleman uhalla.
Ei ole olemassa mitään miehitystä, vaan Israelin valtio on siinä mihin se YK:n(ja Jumalan) päätöksellä pitikin tulla(lue Raamattua) ja siinä ei ole kenelläkään mitään nokan koputtamista, vaikka esim. sinä ja Arafat(YK, EU, Venäjä, USA, eli melkein koko maailma) siitä valittaakin suureen ääneen mutta ovat(olet) väärässä, koska Raamatun Jumala ei salli jakaa Hänen omaa maatansa.
Joel. 3:2
minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.
Mutta kun se kuitenkin tapahtuu, niin silloin Jumala aloittaa niin sanotun vaivan ajan täällä maailmassa ja se on PAHAA aikaa ihmisille, mutta siitä voi pelastua uskomalla Jeesukseen joka ainoastaan voi pelastaa sinut(kin) siitä ajasta.
>>Ei ole olemassa mitään miehitystä, vaan Israelin valtio on siinä mihin se YK:n(ja Jumalan) päätöksellä pitikin tulla(lue Raamattua)ja siinä ei ole kenelläkään mitään nokan koputtamista>>
http://www.mideastweb.org/unpartition.htm
Juuri tälläisillä asenteilla lietsotaan vihaa järkeä ja ihmisyyttä vastaan. Raamattu, Koraani tai Mein Kampf, kaikki kulkevat unessa ja antavat maailman vajota liekkeihin pyhissä näyissään.
Heikki
Koraani, Mein Kampf, ym. kirjat ovat kyllä unessa kulkevia teoksia, mutta Raamattu kertoo ihan tarkasti koko maailman tulevaisuuden ja erittäin monta asiaa, jotka on kirjoitettu pari kolme tuhatta vuotta sitten, on jo toteutunut ja loputkin kirjoitukset toteutuvat vielä ja jopa lähivuosina.
Joten lue sitä Raamattuasi ja usko sen sanomaan. :)
Olen minäkin ollut tätä mieltä ennen ja jopa samaistuin Gamla.org.il:in kaltaisiin äärisiionisteihin.
Ehkä Raamatussa on toteutuneitakin ennustuksia (joskaan en tiedä todisteita sellaisista), ei se ole ristiriidassa minun ateismini kanssa. Mutta UT:ssa sellainen on korkeintaan se kun Jeesus yllättäen löysi aasin altaan.
Antaa Hesekielin vain poltella Kalashnikovejaan.
Heikki
Heikki
En tiedä tarkasti miten suhteesi uskontoon on muuttunut elämäsi aikana. Uskon kuitenkin, että olet käynyt läpi samoja vaiheita kuin minäkin.
Minäkin kiinnostuin aikoinaan Israelista ja juutalaisista nimenomaan kristillisyyden näkökulmasta. Pikku hiljaan minun oli pakko huomata useita sovittamattomia ristiriitoja. Opin vähitellen tarkastelemaan asioita ulkopuolisena suodattamatta lukemaani kristillisten lasien läpi.
En kuitenkaan tunne, että lähestymiseni juutalaisuutta olisi jonkinlainen valinta. Se nyt vaan on minun kohtaloni. Kyseessä on tietysti kulttuurinen juutalaisuus.
Samalla olen huomannut, että sellaiset "kristilliset" näkemykset, joita tälläkin foorumilla usein esitetään, tuntuvat päivä päivältä vieraammille ja kaukaisemmille. Lohdullista on se, että juutalaisuuden lähestyminen on samalla lisännyt halua tuntea myös islamia paremmin.
Kai
Oma subjektiivinen, muistikuvissa mahdollisesti uudelleen muokkaantunut tarinani:
Itse lähdin liikkeelle fundamentalistisesta kristillisyydestä (Leo Meller, Pekka Reinikainen ja co.) ja kiinnostuin juutalaiskristillisyydestä (tai messiaanisesta juutalaisuudesta), jonka näin olevan alkuperäisempää kristinuskoa, nimenomaan mm. James Trimmin nasarealaisessa, pikemminkin kuin "juutalaiset Jeesukselle", inkarnaatiossaan. Sitten vähitellen opin myös näkemään UT:n ja VT:n välillä olevat sovittamattomat ristiriidat, enkä voinut uskoa enää Jeesuksen jumaluuteen, ja myöhemmin myöskään messiaanisuuteen, korkeintaan häntä saattoi pitää profeettana, hurskaana tai rabbina muiden joukossa. Kiinnostuin sitten myös islamista, lähinnä sen "yksinkertaisuuden" ja Raamatun tuomien komplikaatioiden puuttumisen vuoksi. Mukana oli toki myös eksotiikkaa ja ortopraksian korostamisen vetovoimaa. Mutta koska se taas sisälsi selvästi lainaa juutalaisuudesta ("joka pelastaa yhden ihmisen hengen, on pelastanut koko maailman"), uskomuksia joista olin jo luopunut (Jeesuksen neitseestäsyntyminen) ja oli selvästikin luotu houkuttelemaan miehiä profeetta Muhammadin valloitusretkille (luvassa neitsyitä ja poikia taivaassa), en pitänyt sitäkään uskottavana.
Ajattelin sitten totuuden löytyvän sentään Tenakhista, ortodoksijuutalaisuudesta ja Nooan liitosta, mutta ongelmana oli mm. Raamatun luomismyytin yhteensovittamattomuus evoluutioteorian kanssa. En silloinkaan muista olleeni mitenkään palestiinalaisvastainen (Raamatun mukaanhan muukalaiset saivat asua maassa), tai edes perehtyneeni sen tarkemmin todelliseen tilanteeseen (eskatologinen spekulointi erikseen). Lähinnä ajattelin että Messiaan tullessa tilanne saataisiin kuntoon, ja että varsinkin 1967 sota oli merkki sen läheisyydestä. Kanaaninvalloituksia ja yleensäkin teodikea-ongelmaa taas en voinut ymmärtää muuten kuin selittämällä sen sielunvaelluksen ja karman avulla, joihin kuitenkin viitataan UT:ssa korkeintaan kerran (Joh. 9:2) ja silloinkin epäselvästi, ja VT:ssa ei kertaakaan (eihän siellä opetettu edes sielun kuolemattomuutta!). Ja lopulta minun täytyi vain myöntää itselleni Raamatun olevan ristiriidassa lukemattomin eri tavoin sekä itsensä että havaitsemani todellisuuden kanssa, eikä uskomisen arvoinen, sen enempää kuin Koraanikaan. En oikeastaan missään vaiheessa kokenut minkäänlaista uskonkriisiä, vaan kyse oli pehmeästä laskusta ja uusien mielenkiintoisten asioiden oppimisesta. Jo aivan alunperinkin kun olin alkanut Raamattua kunnolla 13 vuotiaana lukemaan, olin kiinnostunut siitä nimenomaan älyllisesti, vaikka uskoinkin sen tietysti a priori todeksi. Ja loppujen lopuksi kyse oli vain prosessista jossa päädyin loogisten välivaiheiden ja älyllisen rehellisyyden kasvun kautta mielekkäimpään lopputulokseen, eli ateismiin, vaikka siihen menikin noin kahdeksan vuotta. Ja ainakin yhtä monista ihmiskunnan hyvää edistäneistä juutalaisista, edesmennyttä paleontologia ja evoluutiobiologia Stephen Jay Gouldia, voin kiittää siitä että hänen kirjansa 'Ihmeellinen elämä' sai minut omalta osaltaan näkemään asioita myös muista kuin Raamatun näkökulmasta ja kiinnostumaan todellisuudesta sen sijaan.
"Human consciousness arose but a minute before midnight on the geological clock. Yet we mayflies try to bend an ancient world to our purposes, ignorant perhaps of the messages buried in its long history. Let us hope that we are still in the early morning of our April day." - Stephen Jay Gould (1941-2002)
Heikki
"sinä ja Arafat(YK, EU, Venäjä, USA, eli melkein koko maailma) siitä valittaakin suureen ääneen mutta ovat(olet) väärässä, koska Raamatun Jumala ei salli jakaa Hänen omaa maatansa."
Lue itseksesi raamattua, minä en usko moiseen fantasia kirjallisuuteen. Kaikki jotka ajattelevat omilla aivoillaan on väärässä? Heikoilla on ymmärrys jos kaikki tieto pitää lukea yhden uskonnollisen ryhmän kirjasta ja pitää sitä totuutena ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. Et sinäkään usko kun joku muslimi selittää sinulle "totuuksia" Koraanista. Raamattu on kyllä ihan ok fantasia kirja kun vertaa esim. Taru sormusten herrasta trilogiaan.
Taru sormusten herrasta on paljon johdonmukaisempi ja järkevämpi teos kuin raamattu.
TSH:ssa on paljon enemmän aitoa asennetta ja opettavaisuutta.
Vanha testamentti on tarkoitettu yksinkertaisille ja tyhmille. Tekijäkin on ollut samaa kastia.
ihan samaa kastia ovat VT:n ja UT:n tekijät. Jopa sukulaisia, mutta tyhmälle sen huomaaminen on ylivoimaista.
sitten kehitytään ja mennään eteenpäin kun on vapaat mahdollisuudet. Palestiinalaiset ovat israelilaisten jälkeen lähi-idän koulutetuimpia.
Pahin ongelma on jos jää ryhmiä jotka itsenäisyyden jälkeenkin keskittyisivät Israelin vastaisiin pommituksiin ja oman hallinnon sabotointiin. Sitten pysähtyisi taas oma kehitys ja mieletön sota vain jatkuisi.
***Palestiinalaiset ovat israelilaisten jälkeen lähi-idän koulutetuimpia.***
Mistä olet tälläisen tiedon omaksunut?
Okei! Mutta jos väittämäsi on totta, ei voi kun ihmetellä jo olemassa olevien Arabivaltioiden koulutus tasoa.
***Pahin ongelma on jos jää ryhmiä jotka itsenäisyyden jälkeenkin keskittyisivät Israelin vastaisiin pommituksiin ja oman hallinnon sabotointiin.***
Koko palestiinalaisten porukka on Arafatin ja hänen porukan käsissä(terroristijärjestöt ym.) ja kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta olla eri mieltä, joten jos itsenäisyys toteutuisi, niin kaikenlainen pommitus ja mieletön sota vain jatkuisi, niinkuin nyt, tai jopa pahenpana.(Arabit hyökkäisi)
Muistat varmaan, lukeneen ihmisenä, mitä ja mitäkä ovat "herra" Arafatin tavoitteet?
Tuhota koko Israelin valtio ja KAIKKI Juutalaiset pyhällä maalla.
Siis mitään kehitystä palestiinalaisten suhteen ei ole eikä tule,niin kauan kun Arafat haluaa oman valtionsa.
Jos ja kun se kuitenkin tulee, niin silloin Raamatun Jumala puuttuu peliin ja silloin alkaa seitsen vuotinen vaivan aika, joka sinetöi tämän maailman kohtalon. Jos haluat tietää tästä enemmän, niin voin antaa parit osoitteet mistä voit tilata kirjoja, mistä voit lukea meidän ja koko maailman tulevaisuuden,(uskooko ateisti sitten sen) mutta Raamatussahan sekin on jo kerrottu ajat aikoja sitten, uskot sitä tai et.
Olisi jo korkea aika ateistinkin alkaa lukea Raamattua ja elää sen opin mukaan, mitä siinä ihmeellisessä kirjassa kerrotaan.
Vain Jeesus voi pelastaa sinut(kin) vaivan ajasta ja tulisesta järvestä, mistä kerrotaan Raamatussa.
Taivas on tavoittelemisen arvoinen paikka jopa ihmis järjellä ajateltuna.
Raamattu sopii kirjahyllyihin Grimmin veljesten satujen viereen julmuutensa takia. Raamatun opettavaisuus ei kuitenkaan yllä Grimmin tasolle. Pelkoa varsinkin vanha testamentti herättää enemmän, joten lastenkirjaksi se sopii yhtä huonosti, kuin mein kampf.
Kuka tänä päivänä haluaa mennä raamatun taivaan kaltaiseen paikkaan? Siellä on varmasti tylsempää, kuin maanpäällä koskaan. Maanpäällinen elämämme taasen muistuttaa elävästi sita, mitä raamatussa helvettinä pidetään. Pahimpina lähi-itä ja cia:n kouluttamat ja tukemat juutalais ja muslimiterroristit.(Lukekaa Michel Chossudowskyn kirjoittamat Köyhyyden globalisointi, ja Sota ja globalisaatio. Helvetti on jo maan päällä.
Mitä tulee yleiseen koulutustasoon, on palestiinalaisilla huomattavasti paremmat mahdollisuudet valtion perustamiseen kuin esim. egyptiläisillä tai syyrialaisilla.
YK:n kehitysjärjestö UNDP laskee joka vuosi ns. koulutusindeksin eri valtioille.
Vuonna 2003 saatiin seuraavanlaisia indeksilukuja:
Israel 0,93
Jordania 0,86
Palestiina 0,85
Libanon 0,83
Tunisia 0,73
Saudi-Arabia 0,71
Syyria 0,70
Egypti 0,63
Marokko 0,50
Lisäksi on huomiotava se, että Yhdysvalloissa asuu paljon huippukoulutettuja palestiinalaisia, jotka olisivat valmiita palaamaan kotimaahansa, jos tuo "kotimaa" vain olisi olemassa.
Nyt on mr. huu erehtynyt.
Taivasta ihananpaa paikkaa ei ole eikä tule ja helvetti on kyllä äärettömän paljon pahenpi paikka kuin maailma nyt.
Otappa se Raamattusi ja lueppa vaikka Sananlaskut ja opi.
Satu kirjat on satua, mutta Raamattu on totista totta joka sana. :D
Kauneus on katsojan silmässä, vaikka näemmehän kaikki mitä tämä kristitty maailmanvalta on saanut aikaan tähän mennessä; pelkkä riidankylventää ja ihmisen syyllistämistä kaikkine pakanasyyttelyineen koko uskonto ja meno vain pahenee. Maailma olis varmasti parempi paikka jos moista kirjaa ei olis;Koraanikin on saanut raamatusta alkunsa ja mein kampf- herrakansa-ajattelu on ideoitu vanhan testamentin pohjalta.