aikoinaan. Eikös tästä ole oikein kuvallista faktaa olemassa. Milloin muuten se Jehovan henki puuttui peliin ja tuli uutta valoa tupakoinnin suhteen ja tupakointi kiellettiin? Muistan nähneeni jonkun kuvan vanhasta vartiotornista(tms) jossa hallintoelimen jäsenet sikaroivat oikein porukalla ja savua oli ilmassa. Miten muuten kävi kun tupakoinnin kieltävä oppi tuli voimaan jehnuilla, kuinka moni jehnu lopetti ja kauinka moni ei ja miten kävi tupakointia jatkaville??(No erotettiin tietysti, mutta onko asiasta mitään tilastoja olemassa?)
Terv:*Höpisijä*
Terv:*Höpisijä*
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen törmännyt pissaaviin jehnuihin.
siis TÖRMÄNNYT. eipä siitä paljon julkisuudessa puhuta, vaikka supinaa kuuluukin.
Nyt on paras bongausaika ennen kuin lumet sulaa.
En oikein ymmärrä koko avaukseni pointtia. No sekopää mikä sekopää tässä ollaan. Sana on vapaa sekopäillekkin.
Terv:*Höpisijä*
Rutte poltti ja joi aikanaan oikein urakalla ja laskuun. Tupakanpoltto tuli miehen kuoleman jälkeen astaittain vähemmän sallituksi ja 1950-luvulla tupakanpolttoa paheksuttiin siinä määrin, että lopulta tupakointi oli syytä tehdä salassa. Erottamisperusteeksi tupakointi tuli 1973, silloin annettiin 6 kk aikaa lopettaa tupakointi.
Jehovantodistajia ei tunnu lainkaan häiritsevän se, että tupakanpolttoa pidetään paheena nimenomaan terveyshaittojen perusteella. Semminkin kun edelleen terveyttään saa tärvätä syömällä itsensä muodottomaksi.
Jokainen voi sitten miettiä tykönänsä, että kumpi asia sopisi paremmin raamatullisen ohjeen piiriin, siis ainakin sellaiselle, joka julistaa elävänsä tiukasti Raamatun periaatteiden mukaisesti.
Toiselta puolen on todettava, että tupakanpolttoa ei Rutherfordin aikaan tunnettu myöskään vaaralliseksi tavaksi. Vaikka yksittäiset lääkärit epäilivätkin tupakonpolttoa terveysriskiksi jo 1920-luvulla, asian osoittanut laajempi tutkimus julkaistiin vasta 1940-luvun lopulla. Aiemmin monet olivat arvelleet lisääntyneiden keuhkosyöpätapausten syyksi pikemminkin ympäristön ja ilman yleistä saastumista kuin tupakointia. 1940-luvun lopun amerikkalaistutkimus osoitti väitteen vääräksi käsittelemällä tilannetta Suomessa. Täällä ilma oli ehkä Euroopan puhtainta, mutta tupakointi toisaalta Euroopan mittakaavassa suhteellisesti yleisintä - samoin kuin keuhkosyöpätapausten määräkin.
Tiukentunut asenne tupakointiin liittyy siis ainakin osittain lisääntyneeseen lääketieteelliseen tietoon.
Tupakoinnin ja ylensyömisen välinen ero on toki se, että syöminen sinällään on elämälle välttämätöntä, jos kohta ylensyönti on pahasta. Tupakointi ei sen sijaan tapana ole koskaan välttämätöntä. Mikäli ylensyönti haluttaisiin kieltää, jouduttaisiin loppumattomiin kiistoihin siitä, kuinka paljon saisi syödä mitäkin ruoka-ainetta ja milloin, mikä olisi henkisen työn tekijän ja mikä ruumiillisen työn tekijän annos jne. Tämä olisi, paitsi sinällään naurettavaa, myös käytännössä ilmeisen mahdotonta valvoa. Tässä kohtaa joudun kyllä myöntämään, että kyseessä ei suinkaan olisi ensimmäinen naurettava ja mahdoton määräys, joka Jehovan todistajille annetaan.
Vaikka teoriassa olisikin mahdollista vaatia ylipainoisia Jehovan todistajia rasvanpolttotalkoisiin erottamisen uhalla, niin käytännössä tämä olisi ilmeisen hankalaa. Ihmisen paino vaihtelee jatkuvasti eri tekijöiden summana, henkilö voi laihduttaa ja lihoa jälleen. Kuka viime kädessä määrittelisi erottamisen ja takaisinottamisen painorajat? Ero tupakoimiseen on se, että tupakointi on selkeä tapa, jota ihminen joko harrastaa tai sitten ei.
>Toiselta puolen on todettava, että tupakanpolttoa ei Rutherfordin aikaan tunnettu myöskään vaaralliseksi tavaksi.
Rutte kuoli 1942 ja noin 10 vuoden sisällä kailotettiin seurakunnissa, että tupakka on terveydelle haitallista. Ei kai ongelmaa ollutkaan ennen tätä havaintoa.
>Tiukentunut asenne tupakointiin liittyy siis ainakin osittain lisääntyneeseen lääketieteelliseen tietoon.
Raamattuunhan sen sanotaan perustuvan jehovantodistajien mukaan. Jos kyseessä on lääketiede, niin lienee tieto on kirkastunut liian läskinkin suhteen. Puhumattakaan Pekka Puskan suolaprojektista.
>Tupakoinnin ja ylensyömisen välinen ero on toki se, että syöminen sinällään on elämälle välttämätöntä, jos kohta ylensyönti on pahasta.
Ylensyönti tuntuisi korreloivan ennenaikaisen sairastumisen ja kuolemisen kanssa.
>Tupakointi ei sen sijaan tapana ole koskaan välttämätöntä.
Totta, ei ole tuntemattomien ihmisten ovikellorimputtelukaan.
Mikäli ylensyönti haluttaisiin kieltää, jouduttaisiin loppumattomiin kiistoihin siitä, kuinka paljon saisi syödä mitäkin ruoka-ainetta ja milloin, mikä olisi henkisen työn tekijän ja mikä ruumiillisen työn tekijän annos jne. Tämä olisi, paitsi sinällään naurettavaa, myös käytännössä ilmeisen mahdotonta valvoa. Tässä kohtaa joudun kyllä myöntämään, että kyseessä ei suinkaan olisi ensimmäinen naurettava ja mahdoton määräys, joka Jehovan todistajille annetaan.
Joo, mutta jo kaksi röökiä riittää erottamiseen. Eka, josta jäädään kiinni ja josta ei välttämättä eroteta. Toinen osoittaa katumattomuutta. Tämä ei mielestäni naurata lainkaan. Ei ole syytä unohtaa, että kyseessä on Raamatussa mainitsematon aihe, johon sovelletaan jos milloin mitäkin raamatunjaetta. Ylensyntiin on Raamatussa selvät viittaukset, tupakkaan ei.
Kaksi röökiä ei ole mitään liikalihavuuden rinnalla.
>Vaikka teoriassa olisikin mahdollista vaatia ylipainoisia Jehovan todistajia rasvanpolttotalkoisiin erottamisen uhalla, niin käytännössä tämä olisi ilmeisen hankalaa.
Nimenomaan, ja siksi sitä ei tehdä. Kyse onkin hallintoelimen näkemyksistä ei mistään muusta. Pakanallisesta sormuksesta on todettu, että asia on omantunnonasia. Egyptissä jumalina palvottuja kissoja ei oteta edes harkintaan tai Intian pyhiä lehmiä.
>Ihmisen paino vaihtelee jatkuvasti eri tekijöiden summana, henkilö voi laihduttaa ja lihoa jälleen.
Just joo. Joku saattaa ryypätä koko ikänsä rajusti, eikä sairastu, toinen saa ekasta kännistä maksatulehduksen (tai mikä se sitten lie). Miksi sitten asettaa röökirajoja jos peruste on puhtaasti terveydellinen?
> Kuka viime kädessä määrittelisi erottamisen ja takaisinottamisen painorajat?
Hallintoelin tietty.
>Ero tupakoimiseen on se, että tupakointi on selkeä tapa, jota ihminen joko harrastaa tai sitten ei.
Ja paskat. Nuori saattaa vetää muutaman röökin ja jättää sen siihen. Itse olen vetänyt Kaivarin halkopinojen takana muutaman röökin ja sitten erottamiseni jälkeen aikuisena ehkä puoli tusinaa röökiä. No ei ole vetoa takaisin tuohon uskonnolliseen kulttiin.
Sori, että vastaus viivähti, olin eilen nettisaarrossa.
Niin kuin itsekin hyvin tiedät, tupakoinnin kielto perustuu nimenomaan siihen, että se on terveydelle haitallista. Ajatus menee yksinkertaistettuna niin, että koska tupakanpoltto on terveydelle vaarallista ja oman terveytensä vahingoittaminen on epäraamatullista, on tupakanpoltto epäraamatullista. Jos tupakointi ei vahingoittaisi terveyttä, sitä tuskin olisi kiellettykään (vaikka peruste tähänkin olisi ollut löydettävissä; esim. että jotkut kiusaantuvat tupakansavusta ja koska toisten tahallinen kiusaaminen sotii raamatullista lähimmäisenrakkauden periaatetta vastaan, on tapa epäraamatullinen). Tietysti tupakanpolttoa ei sinällään mainita Raamatussa, tapahan oli tuntematon koko Vanhalla mantereella.
Ongelmaa ei tosiaan ollut ennen kuin tupakanpoltto ymmärrettiin haitalliseksi tavaksi, esim. juuri Rutherfordin aikaan.
Koska tupakanpoltto korreloi todistettavasti erilaisten sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman kanssa, ei minusta ole väärin, että myös uskonnollinen yhteisö varoittaa siitä. Varmasti tämä varoitus on pidentänyt monien yksittäisten Jehovan todistajien elämänodotetta.
Toisaalta olen kyllä kanssasi samaa mieltä siinä, että erottamiskäytäntö on tässä asiassa epäinhimillinen.
Arvelisin, että tiukka linja tupakoinnin suhteen on Jehovan todistajille verensiirtokiellon lailla eräänlainen "Glaubensmerkmal" eli ulkoinen merkki heidän uskostansa. Sehän erottaa heidät muista uskonnoista. Samalla se on yksittäiselle todistajalle eräänlainen uskollisuuden koe; noudattaakon hän järjestön ohjeita vai ei.
Olit muuten aivan oikeassa siinä, että jotkut polttavat tupakkaa vain satunnaisesti (esim. nuorten kokeilut tai henkilöt, jotka tupakoivat vain nauttiessaan alkoholia). Tällainen käytös on toki harvinaisempaa kuin säännöllinen polttaminen. Yleensä tupakoinnista puhuttaessa herää mielikuva nimenomaa säännöllisesti tupakoivasta, minäkin reagoin tämän mukaan, ajattelematta tarkemmin.
Sen sijaan ensimmäisestä kännistä ei kyllä voi saada maksatulehdusta tai muutakaan maksavaurioita (ainakaan alkoholin aiheuttamaa), ellei sitten satu nauttimaan myrkyllistä alkoholia. Alkoholin aiheuttamat maksavauriot edellyttävät pidempiaikaista alkoholinkäyttöä (yksilöiden alkoholinsietokyky vaihtelee kylläkin tosiaan voimakkaasti). Ensimmäiseen känniin voi kyllä pahimmillaan jopa kuolla, mutta tällöin kuoleman syynä on alkoholimyrkytys (mikä ei tottumattomalla ja kokemattomalla ole vallan harvinaistakaan).
>Sori, että vastaus viivähti, olin eilen nettisaarrossa.
Ei kiirettä, en ole vielä eläkkeellä.
>Niin kuin itsekin hyvin tiedät, tupakoinnin kielto perustuu nimenomaan siihen, että se on terveydelle haitallista.
Olen eräänsortin tupakoinninvastustaja, eikä tästä nyt ole epäselvyyttä.
> Varmasti tämä varoitus on pidentänyt monien yksittäisten Jehovan todistajien elämänodotetta.
Tunnen tupakoimattomia ateisteja/agnostikkoja ja oletan tupakoimattomuuden vaikuttavan heidänkin elämänodotteseensa vastaavalla tavalla.
>Toisaalta olen kyllä kanssasi samaa mieltä siinä, että erottamiskäytäntö on tässä asiassa epäinhimillinen.
Minun mielestäni erottaminen valtaosassa muitakin tapauksia on epäinhimillinen ja silloin kaikissa tapauksissa kun otetaan perheenjäsenet/karttaminen mukaan tarkasteluun.
> Samalla se on yksittäiselle todistajalle eräänlainen uskollisuuden koe; noudattaakon hän järjestön ohjeita vai ei.
Järjestön ohjeistus koostuu lukemattomista tarkoista ohjeista, jotka muuttuvat ajan oloon. Tämä on sitten se kuuluisa kevyt ies?
>Sen sijaan ensimmäisestä kännistä ei kyllä voi saada maksatulehdusta tai muutakaan maksavaurioita (ainakaan alkoholin aiheuttamaa), ellei sitten satu nauttimaan myrkyllistä alkoholia.
Sitten tämä on laitettava yli-innokkaan lääkintähenkilökunnan ammattihuumorin piikkiin. Näin minulle on vakavissaan esitetty, toki asiasta on voinut 30 vuoden kuluessa tulla uutta valoa.
> Alkoholin aiheuttamat maksavauriot edellyttävät pidempiaikaista alkoholinkäyttöä (yksilöiden alkoholinsietokyky vaihtelee kylläkin tosiaan voimakkaasti).
Edelleen 30 vuoden takaista valoa: Joku saattaa juoda rankasti kymmeniä vuosia, ja kuolla väkivallattomasti tai onnettomuudettomasti aivan muuhun kuin suoranaisesti alkoholin aiheuttamaksi yhdistettyyn yleiseen vaivaan.
Niin, siis varsinainen ristiriita näkyy siinä, että liiallisen syömisen kautta vaarannettu terveys on aivan eri luokassa kuin tupakoinnin kautta vaarannettu terveys. Väite siitä, että liikalihavuutta on vaikea punnita joutuu uuteen valoon kun ajatellaan, että erottaminen voi tapahtua alkoholinkäytönkin perusteella. Kummassakaan ei ole kiinteää rajaa.
Olen edelleen vakuuttuneempi siitä, että jt-erottamiskäytäntö on pitkälle mielivaltaa ja useissa tapauksissa varsinainen ja tarkka syy haetaan vasta periaattelisen erottamispäätöksen jälkeen.
Olet kyllä oikeassa siinä, että erottamiskäytäntö on Jehovan todistajilla mielivaltainen, tai ainakin se mahdollistaa mielivallan. Vaikka yksittäisen Jehovan todistajan oikeusturvaa onkin koetettu turvata esim. valitusmahdollisuuden avulla, niin käytännössä erottamispäätöksen kumoaminen on hyvin harvinaista. Vaikka kyseessä olisi selvää oikeusmurhaa lähentelevä teko, valitus ratkaistaan yleensä erottamispäätöksen tehneen vanhemmiston eduksi.
Vaikka erottamiseen johtavat syyt onkin periaatteessa määrätty tarkasti, niin käytännössä niihin sisältyy huomattavan paljon tulkinnanvaraa. Kuten itse mainitset, liiallisesta alkoholinkäytöstä voidaan erottaa. Käytännössä seurakuntien vanhemmistot voivat määritellä "liiallisen" hyvinkin eri tavalla. Sitä paitsi viinanviljelykseen on Jehovan todistajien parissa suhtauduttu perinteisesti paljon ymmärtäväisemmin kuin moniin muihin rikkeisiin. Vaikka Paavali luetteleekin 1 Kor 6:9-10 sekä "juomarit" että "miesten kanssa makaavat miehet" henkilöinä, jotka "eivät peri Jumalan valtakuntaa", niin käytännössä "juomareihin" suhtaudutaan seurakunnissa huomattavasti suopeammin kuin homoseksuaaleihin.
Kätännössä yksittäinen Jehovan todistaja voidaan erottaa jopa rikkeestä, jota ei Järjestön toimesta ole edes rikkeeksi määritelty. Mikäli hän kieltäytyy noudattamasta seurakuntansa vanhemmiston ja jopa yksittäisen vanhimman antamia ohjeita, hänet voidaan erottaa "niskuroinnin" perusteella, vaikka kyseessä olisi asia, mihin Järjestö ei ole antanut ohjeita.
Vaikka uskonnollisella yhteisöllä tuleekin mielestäni olla periaatteellinen oikeus erottaa jäsen, joka rikkoo yhteisön periaatteita vastaan, pidän käytännössä tällaista käytäntöä epäinhimillisenä. Jehovan todistajien erottamiskäytäntö on seurauksiltaan jopa erityisen julma, ja säännöstöä on viime aikoina ennemminkin kiristetty kuin löysätty.
Jeesuksen käyttämä kielikuva kevyestä ja soveliaasta ikeestä liittyy muuten farisealaisuudessa esiintyneeseen "taivasten valtakunnan ikeeseen". Henkilö, joka otti noudattaakseen farisealaisten tiukan laintulkinnan määräykset, otti päälleen kuvaannollisen "taivasten valtakunnan ikeen". Käytännössä kyseessä olikin todella raskas ja painava ies. Jeesus esitti oman sanomansa päinvastoin kevyenä ja soveliaana ikeenä, koska hän ei vaatinut seuraajiaan noudattamaan mitään monimutkaisia lakimääräyksiä. Jehovan todistajien kohdalla on valitettavasti todettava, että heidän yksittäisten uskovien päälle sälyttämänsä ies muistuttaa enemmänkin farisealaisuuden "taivasten valtakunnan iestä" kuin Jeesuksen "soveliasta iestä".
JT:ien ikeet alkavat olla kovin painavia heidän tai kenenkään kannettaviksi. Miksi näillä "vanhemmilla" on niin paljon valtaa? Vahtiiko joku heidän tekemisiään? Ovatko he itse niin nuhteettomia kuin he muilta jäseniltä vaativat?
>> Jehovan todistajien erottamiskäytäntö on seurauksiltaan jopa erityisen julma, ja säännöstöä on viime aikoina ennemminkin kiristetty kuin löysätty.
Kaiken muun kirjoittamasi kanssa olen samaa mieltä, mutta tämä lainattu kohta kaivannee lisäyksen. Säännöstöä on tietyin osin kevennetty, esimerkiksi joihinkin "pakanallista" (mitähän sekin tarkkaan ottaen on?) alkuperää oleviin juhliin on otettu salliva kanta. Kaksi viimeisintä silmiini osunutta ovat meillä tuntemattomat lu-au ja pinata. Toisaalta peruste on käsittämötön - "tapa ei enää ole pakanallinen"! Tapa on edelleen ulkoisesti sama, mihin ja koska pakanallisuus katosi? Aivan samalla tavalla voisi suhtautua jouluun ja syntymäpäiviin, nykysynttäreillä hyvin harvoin irrotetaan ihmisten päitä ja joulukin on muuttunut ajanlaskumme aikana valtavasti. Tämä siis löysäysosio.
Kiristysosioon sijoitan mm. Internetin ja siihen liittyvän luopiokammon. Järjestö on helisemässä Internetin vaikutuksen edessä, kuten käy hyvin rivien välistä ilmi 15. helmikuuta pää-äänenkannattajasta. Vuosi sitten oli erityinen kampanja, jossa yritettiin siilata roikkujista ne, joista on eniten haittaa järjestön toiminnalle. Viime kesän konventtipuhe vieraista äänistä viittaa samaan suuntaan.
>>Miksi näillä "vanhemmilla" on niin paljon valtaa? Vahtiiko joku heidän tekemisiään? Ovatko he itse niin nuhteettomia kuin he muilta jäseniltä vaativat?
Vanhimpia on ollut ja on edelleen moneen lähtöön. Eläimiin sekaantujasta pedofiiliin. Eräs brittivanhin piti rakastajatarta 20 vuotta, vanhimmat ovat höynäyttäneet vanhusten varoja, Ruotsissa vanhin laittoi omaan taskuunsa hänelle annetun suurehkon rahasumman, joka piti toimittaa lahjoituksena eteenpäin, joillakin vanhimmilla on alkoholiongelma ja yleensä sellaisessa seurakunnassa ei juurikaan puututa alkoholinkäyttöön.
Seurakunnan toimintaa valvoo erityinen kierrosvalvoja ja hänen yläpuolellaan on piirivalvoja jne.... aina Brooklynin hallintoelimeen asti.
Oman käsitykseni mukaan vanhimmat osaavat salata ongelmia melko pitkälle ja osan hommaa hoitaa asenne, jolla seurakunnan mainetta ylläpidetään. Tämä on tullut selvästi esille mm. pedofilian peittelyssä.
Se miksi vanhimmilla on paljon valtaa liittyy kyseisen järjestön tapaan hallita jäsenistöään hyvin yksityiskohtaisilla ja tiukilla ohjeilla. Liiallinen vapaus toisi taloudellisia ja hallinnollisia ongelmia - kultti menettäisi otettaan jäsenistöstä. Pelko pitää jäsenistöä nöyränä.
Niin, eihän joulukaan "enää ole pakanallinen". Sille on annettu kristillinen merkityssisältö, entisenä auringonkuninkaan syntymäpäiväjuhlana vietetään nyt "maailman valkeuden", Jeesuksen Kristuksen syntymää. Toisaalta suurin osa joulun juhlijoista ei miellä sitä ensinkään tai mieltää sen vain toissijaisesti uskonnolliseksi juhlaksi. Kovin harvat varmasti lähtevät joulunviettoon tarkoituksenaan juhlia germaanien yulea tai roomalaisten saturnaliaa.
Myös syntymäpäivien viettokiellon raamatullinen peruste on teennäinen. Raamattuhan ei missään kohden käsittele syntymäpäiväjuhlien viettämisen oikeutusta. Faraon syntymäpäivillä hänen leipurinsa tosin tuomittiin kuolemaan, mutta tämä palvelee tekstiyhteydessä lähinnä Jumalan tarkoitusta ja valmistelee Joosefin korotusta - Joosef korotettiin, koska hän oli pystynyt ennustamaan leipurin teloituksen ja juomanlaskijan korotuksen. Johannes kastajan kohdalla tarkoitus on taas korostaa Herodes Antipaan julmuutta ja heikkoa harkintakykyä. Vaikka hänen kohdallaan syntymäpäiväjuhlilla on kieltämättä paheellinen kaiku - ennen muuta Salomen eroottisen tanssin takia -, niin tämä yksityiskohta korostaa ennemminkin Herodeksen turmeltuneisuutta kuin syntymäpäivien yleistä tuomittavuutta.
Syntymäpäiväjuhlien kohdalla jää siis ainoastaan jäljelle selitys, jonka mukaan ne olisivat "luomusten palvontaa" ja siten verrattavissa epäjumalanpalvelukseen. Tämä tuskin pitää paikkansa ainakaan suurimmassa osassa syntymäpäiviä. Harvoin niissa "palvotaan" päivänsankaria, vaikka hänen kanssaan iloitaankin ja hänen merkkipäiväänsä muistetaan.
Perustelu, jonka mukaan alun perin pakanalliset tavat "eivät enää ole pakanallisia", on oikeastaan huomattava korjaus Järjestön aikaisempaan linjaan. Se saattaa hyvinkin enteillä asenteiden yleisempääkin löysäämistä aiemmin pakanallisina pidettyjä tapoja kohtaan.
Totuuden nimessä on toki sanottava, että seurakunnan vanhimpia on joka lähtöön. Kuvailemiesi tapausten - joiden todenperäisyyttä en sinällään epäile, vaikken kaikkia niitä tunnekaan - lisäksi on koko joukko vilpittömiä vanhimpia, jotka todella ovat uskossaan esimerkillsiä ja pyrkivät parhaansa mukaan pitämään huolta seurakunnastaan.
Seurakunnan vanhemmiston asema on Jehovan todistajien järjestössä yhtä aikaa epämääräisen vahva ja heikko. Toisaalta he ovat ylempää tulevien määräysten noudattajia ja toimeenpanijoita, toisaalta heille uskottu valta on seurakunnassa lähes rajaton. Tämän selittää lähinnä Jehovan todistajien tiukka hierarkinen (eli kuten he itse sanovat, teokraattinen) järjestörakenne sekä järjestelmän lähs täydellinen läpinäkymättömyys. Jehovan todistajien järjestö muistuttaa tässä kohden lähes yksityiskohtia myöten heidän niin suuresti vihaamaansa katolista kirkkoa.
Kuten katolisessakin kirkossa, järjestörakennelma on voimakkaan sisäänpäinlämpiävä. Järjestö suojelee yksittäisiä jäseniään silloinkin, kun he ovat syyllistyneet ilmiselkeisiin rikoksiin (kuten pedofiliaan), koska johtavassa asemassa olevien henkilöiden ylitsekäymisten katsotaan vahingoittavan koko järjestön mainetta ja julkikuvaa. Täten vakavatkin asiat pyritään hoitamaan "perhepiirissä" ja "sisäisin järjestelyin".
>>Syntymäpäiväjuhlien kohdalla jää siis ainoastaan jäljelle selitys, jonka mukaan ne olisivat "luomusten palvontaa" ja siten verrattavissa epäjumalanpalvelukseen. Tämä tuskin pitää paikkansa ainakaan suurimmassa osassa syntymäpäiviä. Harvoin niissa "palvotaan" päivänsankaria, vaikka hänen kanssaan iloitaankin ja hänen merkkipäiväänsä muistetaan.
Jos synttäreiden yhteydessä puhutaan juhlakalun palvonnasta, niin kyseisen järjestön hallintoelin saa monin verroin enemmän samaa palvontaa osakseen heidän näyttäytyessään maailmalla. Muistan kun nuorena poikana kuolasimme (muistaakseni) Stadikalla kun Knorr puhui uskonnon alkuperäkieltä. Oli se niin hienoa kun seuran presidentti puhui, vaikka samat asiat ovat Vartsikassakin.
Hääpäivää saa juhlistaa; siinä sitä sitten palvotaan hääparia, ainakin kun on isommat lukemat kyseessä ja vieraita läsnä. Vainajien palvonta onkin sitten oma metka lukunsa. Hautajaisissa voi haudalle viedä kukkia ilman, että palvoo vainajaa. Vuoden kuluttua haudalle kiikutetut kukat ovatkin sitten vainajien palvontaa.
>>Totuuden nimessä on toki sanottava, että seurakunnan vanhimpia on joka lähtöön.
Totta haastat, mutta vaikka vanhin olisi kuinka vilpitön tahansa hän on vääjäämättä hyvin tunteettoman koneiston jäsen. Vaikka vanhin ei itse havaitsisi asiaa, niin hänen harteillaan on vastuu jo asemansa perusteella. Oletan, että harvassa on sellainen virkaiältään vanha vanhin, joka ei ole tietoisesti joutunut valehtelemaan (tai puhumaan asioita, joita epäilee valheelliseksi) seurakunnalle. Vanhimmilla on pääsy sellaiseen tietoon, jota seurakuntalaiselle ei tarjota. Tämä mekanismi asettaa vanhimmalle vastuun, halusipa hän sitä tai ei.
Jehovan todistajilla tuntuu kautta aikain olleen vaikeuksia sen asian määrittelyssä, milloin luomuksia palvotaan ja milloin ei. Vaikka hääpäivää saakin juhlistaa, niin vihkijuhlissa oli ainakin ennen kiellettyä nousta seisomaan hääparin tullessa sisään, koska tätä pidettiin hääparin palvontana. Sama koski myös hautajaisia, joissa on kiellettyä nousta seisomaan arkkua sisään kannettaessa.
Samanlainen ongelma koskee myös kansallisten symbolien kunnioittamista. Kansallishymnin soidessa tai lippua nostettaessa ei ole sallittua nousta seisomaan, koska kyse on palvontateosta. Toiselta puolen, mikäli jo seisoo, ei ole tarpeen erikseen istua hymnin tai lipunnoston ajaksi. Esim. urheilukilpailuissa jotkut Jehovan todistajat kiersivät määräyksiä nousemalla "sattumalta" seisomaan juuri ennen kansallishymnin soittamista.
>>Toiselta puolen, mikäli jo seisoo, ei ole tarpeen erikseen istua hymnin tai lipunnoston ajaksi.
Ja kuvioon kuului, että mentiin tilaisuuteen avopäin.
Jos tupakoi yhden tupakan viikossa, se ei ole niin kauhean vaarallista. Mutta siitäkin erotetaan. Logiikka?