EU:n lopullisesta yhtenäisvaltioksikehittämisvaiheesta ja yhtenäisvaltio-EU:n perustuslain sisällöstä keskusteltiin unionin parlamentissa 9.-10 päivänä helmikuuta 1994, samanaikaisesti kun Heikki Haavisto ja Pertti Salolainen kävivät unionin edustajien kanssa neuvotteluja Suomen liittymissopimuksen sisällöstä.
EU-parlamentin äänin 154-84 (48 pidättyi äänestyksestä) hyväksymä päätöslauselma EU:n perustuslain aikaansaamisaikataulusta samoin kuin EU-parlamentin unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelleen komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty perustuslakiluonnos salattiin ja pimitettiin lähes täydellisesti Suomen tiedotusvälineissä. Syy tähän oli selvä.
Jo pelkästään tieto siitä, että tällainen vuonna 1996 hyväksyttäväksi tarkoitettu perustuslakiehdotus oli valmiina, puhumattakaan siitä, että sen sisältö olisi paljastunut liian konkreettisesti EU:hun liitettävän Suomen tulevan kohtalon, olisivat saattaneet aiheuttaa Suomessa vaatimuksia näiden kysymysten esille ottamisesta vielä keskeneräisissä nevuotteluissa. Tämä taas olisi vaarantanut hallituksen EU-propagandan siihenastiset tulokset ja neuvottelujen läpiviemisen kaavaillussa aikataulussa. Näin ollen edellisen perustuslakiehdotuksen sisältö salattiin suomalaisilta tuolloin, eikä siitä ole myöhemminkään juuri kerrottu.
Vain pari suomalaista sanomalehteä mainitsi talvella 1994 uutispalstoillaan lyhyesti, että EU:n perustuslakiehdotus oli ollut sen parlamentissa alustavasti käsiteltävänä.
Vaikuttaa siltä, että myös Suomen ulkoministeriö pyrittiin pitämään suurlähettiläs Erkki Liikasen johtaman Brysselissä toimivan EU-edustuston taholta asiasta pitkään tietämättömänä. Tämä kertoi siitä ulkoministeriölle vasta 11.3.1994, noin kuukausui EU-parlamentissa hyväksytyn kannanoton jälkeen, päivätyssä raportissa, joka pyydettiin jakamaan myös mm. eduskunnan suurelle valiokunnaklle ja ulkoasiainvaliokunnalle, eduskuntaryhmille sekä eduskunnan pääsihteerille ja tietopalvelulle.
Tämänkään jälkeen ei kansalaisille ole EU:n perustuslakiehdotuksesta juuri tietoa herunut ja kansanedustajatkin esiintyivät kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta.
Syyt EU:n uuden perustuslain kiirehtimiseen ovat ilmeiset. Etenkin Tanskassa ja Ranskassa suoritetut kansanäänestykset, joissa äänestäneiden niukka enemmistö mutta äänioikeutettujen selvä vähemmistö oli Maastrichtin sopimuksen hyväksymisen kannalla, osoittavat, että EU:n rakenne ja luonne eivät ole kansalaisten enemmistön tarpeiden ja toivomusten mukaiset.
Tanskassa mainittuun tulokseen päästiin vasta toisella kerralla vallanpitäjien ja niitä myötäilevien tiedotusvälineiden voimakkaan propaganda-manipuloinnin avulla.
Huoli EU:n koossa pysymisestä ja toimintakyvyn heikkoudesta on unionin taustavoimien ja johtajien keskuudessa yleinen.
Päätösten aikaansaamisen hidastajana ja esteenä pidettiin äänestysjärjestelmää, jossa päätökset tehtiin neuvostossa yleensä määräenemmistöllä eikä yksinkertaisella enemmistöllä ja jossa suurimpien maiden käytössä oleva äänimäärä on niiden asukaslukuun verrattuna alimitoitettu. Tämän vuoksi yhdentymisvelvoite, yhtenäisvaltio, olisi sitä ajavien mielestä uuden perustuslain avulla kiireellisesti toteutettava.
EU-parlamentin äänin 154-84 (48 pidättyi äänestyksestä) hyväksymä päätöslauselma EU:n perustuslain aikaansaamisaikataulusta samoin kuin EU-parlamentin unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelleen komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty perustuslakiluonnos salattiin ja pimitettiin lähes täydellisesti Suomen tiedotusvälineissä. Syy tähän oli selvä.
Jo pelkästään tieto siitä, että tällainen vuonna 1996 hyväksyttäväksi tarkoitettu perustuslakiehdotus oli valmiina, puhumattakaan siitä, että sen sisältö olisi paljastunut liian konkreettisesti EU:hun liitettävän Suomen tulevan kohtalon, olisivat saattaneet aiheuttaa Suomessa vaatimuksia näiden kysymysten esille ottamisesta vielä keskeneräisissä nevuotteluissa. Tämä taas olisi vaarantanut hallituksen EU-propagandan siihenastiset tulokset ja neuvottelujen läpiviemisen kaavaillussa aikataulussa. Näin ollen edellisen perustuslakiehdotuksen sisältö salattiin suomalaisilta tuolloin, eikä siitä ole myöhemminkään juuri kerrottu.
Vain pari suomalaista sanomalehteä mainitsi talvella 1994 uutispalstoillaan lyhyesti, että EU:n perustuslakiehdotus oli ollut sen parlamentissa alustavasti käsiteltävänä.
Vaikuttaa siltä, että myös Suomen ulkoministeriö pyrittiin pitämään suurlähettiläs Erkki Liikasen johtaman Brysselissä toimivan EU-edustuston taholta asiasta pitkään tietämättömänä. Tämä kertoi siitä ulkoministeriölle vasta 11.3.1994, noin kuukausui EU-parlamentissa hyväksytyn kannanoton jälkeen, päivätyssä raportissa, joka pyydettiin jakamaan myös mm. eduskunnan suurelle valiokunnaklle ja ulkoasiainvaliokunnalle, eduskuntaryhmille sekä eduskunnan pääsihteerille ja tietopalvelulle.
Tämänkään jälkeen ei kansalaisille ole EU:n perustuslakiehdotuksesta juuri tietoa herunut ja kansanedustajatkin esiintyivät kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta.
Syyt EU:n uuden perustuslain kiirehtimiseen ovat ilmeiset. Etenkin Tanskassa ja Ranskassa suoritetut kansanäänestykset, joissa äänestäneiden niukka enemmistö mutta äänioikeutettujen selvä vähemmistö oli Maastrichtin sopimuksen hyväksymisen kannalla, osoittavat, että EU:n rakenne ja luonne eivät ole kansalaisten enemmistön tarpeiden ja toivomusten mukaiset.
Tanskassa mainittuun tulokseen päästiin vasta toisella kerralla vallanpitäjien ja niitä myötäilevien tiedotusvälineiden voimakkaan propaganda-manipuloinnin avulla.
Huoli EU:n koossa pysymisestä ja toimintakyvyn heikkoudesta on unionin taustavoimien ja johtajien keskuudessa yleinen.
Päätösten aikaansaamisen hidastajana ja esteenä pidettiin äänestysjärjestelmää, jossa päätökset tehtiin neuvostossa yleensä määräenemmistöllä eikä yksinkertaisella enemmistöllä ja jossa suurimpien maiden käytössä oleva äänimäärä on niiden asukaslukuun verrattuna alimitoitettu. Tämän vuoksi yhdentymisvelvoite, yhtenäisvaltio, olisi sitä ajavien mielestä uuden perustuslain avulla kiireellisesti toteutettava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.