Haluaisin kertoa hirvittävästä tuskasta sisälläni,joka ei koskaan lähde pois, sillä kannan surun lisäksi syyllisyyttä loppuelämäni.
Kun joku, jota rakastit, kuolee pois ja tiedät, että vaikka et mitään ole tahallasi tehnyt, osa syytä on sinun... Sellaisesta ei pysty puhumaan oikeen kenellekään, tuska repii siksi ilkeämmin kuin jos se olisi vain menetyksen tuskaa, mutta kun se on syyllisyyden tuskaa myös...
Minun olisi pitänyt ajoissa tajuta tilanne, toimia ihan toisin, toimin täysin väärin ja nuori elämä tuhoutui... Olin vastuussa siitä, aikuinen ihminen, ei sellaista meinaa kestää.
Kuitenkin niihin aikoihin, siitä on jo vuosia, olin itsekkin niin huonossa henkisessä kunnossa että nyt varmasti toimisin toisin, muttei se tuo rakastani takaisin.
Jos jollain on samanlaisia itsesyytöksiä, kuulisin mielelläni kohtalotoverien kertomuksia, ja voimia saman kokeneille!
Kun joku, jota rakastit, kuolee pois ja tiedät, että vaikka et mitään ole tahallasi tehnyt, osa syytä on sinun... Sellaisesta ei pysty puhumaan oikeen kenellekään, tuska repii siksi ilkeämmin kuin jos se olisi vain menetyksen tuskaa, mutta kun se on syyllisyyden tuskaa myös...
Minun olisi pitänyt ajoissa tajuta tilanne, toimia ihan toisin, toimin täysin väärin ja nuori elämä tuhoutui... Olin vastuussa siitä, aikuinen ihminen, ei sellaista meinaa kestää.
Kuitenkin niihin aikoihin, siitä on jo vuosia, olin itsekkin niin huonossa henkisessä kunnossa että nyt varmasti toimisin toisin, muttei se tuo rakastani takaisin.
Jos jollain on samanlaisia itsesyytöksiä, kuulisin mielelläni kohtalotoverien kertomuksia, ja voimia saman kokeneille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka toinen itse päättikin kohtalostaan samalla hän päätti myös minun kohtaloni, kaikki meni...
Koti,turva,kaikki tuttu.. jäi jäljelle vain loputon tuska ja kysymykset,miksi?miksi?
Minunkin olisi pitänyt tajuta kun toinen sanoi että tuska on niin kamala ettei kestä mitä minä tein?
Menin pois tosin en jäädäkseni muualle vaan siksi että hän huomaisi että niin ei voida jatkaa mutta enpä tiennyt lähtiessäni ettei mitään jatkoa enää tule...
Minäkin tein kaiken ihan väärin ja nyt en enää voi mitään muuttaa,jos...jos... turhaa tämä jossittelukin kun mikään ei koskaan enää palaa ennalleen!
Mulla on koko aja pelko ja pelkään yli kaiken kuolemaa,kaikki kuolee aikanaan mut tuun silti aina muistamaan,kaikki mitä yhdes koettiin ja mitä tehtiin...Joka päivä näkee jonkun joka on menettänyt rakkaansa mutta sitä ei usko kuinka se koskee, ennen kuin se tulee olemaan omalla kohalla ja mun kihlattu kuoli...vuosikaudet elän pelossa..pelkään tutustua uusiin kavereihin koska pelkään, särkee luihin koska se on pelko että sekin kuolee mun lähellä..tiedän sen mite suhtautuu jos ystävä lähtee huomenna?oon menettäny liikaa ja saanu liian vähän...se on pelko siintä että menettää...joku päivä joku teistä lähtee ja mua koskee jo nyt!ttun aina muistaa!pitää pitää huolta ettei vajoo ihan pohjalle...se oli ainut kuka auttoi mua jaksamaan...se oli kuoleman koukussa ja kohta arkussa...ne ajat kun me yhdes oltiin...kaikki romahtaa?pelkään sitä päivää kun joku mun läheinen kuolee taas,tiedän et sit kaikki romahtaa,en jaxa enää..koska en halua enää menettää läheisiä ihmisiä...se ei koskaan unohdu...
Mun kaveri kuoli vähän aikaa sitten ja vaikka
mä tiedän, että periaatteessa syy ei ollut mun niin silti mulla on sellanen olo, että JOS olisin
toiminut toisin JOS olisin ajatellut ja JOS ja JOS...ja tuntuu, että jotkut pitää mua syyllisenä, kun en huolehtinu....
syyttävät itseään jollain tavalla kuoleman osuessa lähelle.Oma sisareni kuoli auto-onnettomuudessa ja syytin itseäni kuinka en sanonutkaan ettei lähtisi,miksen puhunut kahta minuuttia kauempaa,hän olisi hengissä.Se on se eloonjääneiden syyllisyys joka kalvaa,vaan siitä on päästävä eteenpäin.Tavalla tai toisella.Vaikka olisitkin ollut osallisena jollain tapaa,et voi omaa elämääsi hukata syytöksiin.Poismennyt läheisesi ei sitä ainakaan haluaisi.
Voimia sinulle,muista
ei mikään voi kuolla,
ei kukat,ei tuuli
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
Ei mikään kuollut
et sinä,en minä
ei tuokio rakkauden.
erään polun vain kuljin
minä kuljin ja sinä
-jäi hymyily surullinen.