Lähes säännollisesti Jeesuksen olemiseta tai olemattomuudeta, juupas eipäs tapaan esittämättä mitään perusteluja. Mielestäni olisi paikallaan käydä asiasta hieman syvällisempi keskustelu. Sekä raamattuun, että sen ulkopuolisiin lähteisiin tukeutuen.
Minun mielestäni raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta löytyy nykyisin siinä laajuudessa, että Hänen olemattomuudellen pitäisi väitteissä kyetä esittämään jotakin kongreetista.
Löytyykö asiallista tietoa? Itse esitän aluksi allaolevan sitä enempää referoimatta.
JEESUS HISTORIAN HENKILÖNÄ - RAAMATUN ULKOPUOLISET LÄHTEET
Matti Kankaanniemen kirjasta Nasaretilaisen haaste (2000)
Tätä artikkelia saa levittää vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin.
1.1 Jeesus historiallisena henkilönä
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi ? väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan?se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme?", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie ?kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21 Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.24 Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.
Minun mielestäni raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta löytyy nykyisin siinä laajuudessa, että Hänen olemattomuudellen pitäisi väitteissä kyetä esittämään jotakin kongreetista.
Löytyykö asiallista tietoa? Itse esitän aluksi allaolevan sitä enempää referoimatta.
JEESUS HISTORIAN HENKILÖNÄ - RAAMATUN ULKOPUOLISET LÄHTEET
Matti Kankaanniemen kirjasta Nasaretilaisen haaste (2000)
Tätä artikkelia saa levittää vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin.
1.1 Jeesus historiallisena henkilönä
Historiallisen Jeesuksen olemassaoloa ei juuri kukaan vakavasti otettava tutkija epäile. Ajoittain joku tutkijaksi luokiteltava radikaali on väläytellyt mahdollisuutta, että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta. Marx ja Engels nimittäin liittivät kehittelemäänsä sosialistiseen ideologiaan teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilaista ei ole koskaan ollutkaan ja tästä tuli marxilaisuuden virallinen oppi.1 Koska kommunismin vaikutus Länsimaidenkin yliopistomaailmassa oli ainakin vielä 1970-luvulla varsin voimakas, on tämän ajatuksen säilyminen nykypäiviin asti ymmärrettävää. Mm. Suomen vapaa-ajattelijoiden kotisivuilla on käännettynä amerikkalaisen Earl Dohertyn kirjoitus, joka pyrkii perustelemaan Jeesuksen historiallisuuden kieltävän näkökannan.2 Dohertyn esitys on ylhäisessä yksinäisyydessään varsinainen oppikirjaesimerkki ns. hiljaisuudesta argumentoinnista ja johtopäätösakrobatiasta. Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan. Näin ollen jokainen juutalaisten käsiin tatuoitu numerosarja on vain osa suurta maailmanlaajuista salaliittoa, kuten myös jokainen valokuva, liittoutuneiden sotilaiden todistus, museoina toimivat entiset leirit ja hiusvuoret. Mielipiteeni on valmis - älä sekoita minua tosiasioilla!
Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja, Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana. Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä. Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta.
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
1.1.2 Thallus
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi ? väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan?se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
1) Sisältö on liian kristillistä juutalaisen kirjoittajan kirjoittamaksi.
2) Eusebiusta varhaisemmat kirjoittajat eivät lainaa kyseistä kohtaa; Origenes sanoo, että Josefus ei uskonut Jeesuksen olevan messias.
3) Kohta katkaisee Pilatusta käsittelevän kertomuksen.
4) Kohdassa on tyylillisiä pikkuseikkoja, jotka eivät esiinny muualla Josefuksen kirjoituksissa. Esimerkki tästä on " Vaikutusvaltaisten miestemme?", jossa Josefus käyttää monikon ensimmäistä persoonaa kolmannen sijasta.
5) Joistain käsikirjoituksista (ns. slaavilaisesta versiosta) on löydetty interpolaatioita.12
1971 Professori Schlomo Pines Jerusalemin Heprealaisesta Yliopistosta julkaisi tutkimuksen arabiankielisestä käsikirjoituksesta, johon sisältyi myös tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta.13 Kyseisen käsikirjoituksen on tehnyt 1000-luvulla vaikuttanut Hieropoliin piispa Agapius.
Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.14
Professori David Flusserin mukaan tämän arabiankielisen version luotettavuuden puolesta puhuu se, että siitä on ilmeisesti poistettu kohta, jonka mukaan juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan.15 Kristityt tuskin olisivat poistaneet kyseistä kohtaa. Useat sekä kristityt että juutalaiset tutkijat ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tämä Josefuksen maininta Jeesuksesta tästä on pääsääntöisesti aito, joskin siihen kuuluu myös muutamia interpolaatioita, eli myöhempiä lisäyksiä.16 Ilmeisesti arabiankielisessä versiossa ei ole näitä kristittyjen tekemiä lisäyksiä ja sitä voidaan pitää siltä osin luotettavana.
Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josefuksen todistuksen (Testimonium Flavianum) suhteen voidaan pitää John Meierin näkemystä, jonka mukaan Josefuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito.17 Lisäyksinä pidetään kohtia: "hän oli messias", "mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua" ja mainintaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Uusimpia näkökohtia Josefuksen todistuksen tutkimisessa on Goldbergin tekemä tietokoneanalyysi Luukkaan Emmauksen tie ?kertomuksen ja Josefuksen todistuksen välisistä yhtäläisyyksistä.18 Goldbergin mukaan sekä Luukas että Josefus lainaavat samaa kadonnutta lähdettä. Johtopäätökseensä Goldberg on tullut vertailemalla mm. tyylillisiä ja kieliopillisia seikkoja
Luotettavana pidetään mainintaa Jaakobista, Kristukseksi kutsutun veljestä, joka tuomittiin kivitettäväksi Jumalan pilkasta. 19 Jaakob, Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja mainitaan siis myös tässä ei-kristillisessä lähteessä. Koska Jaakobin teloittaminen tapahtui verrattain aikaisin, 62 jkr, tämä Josefuksen mainita antaa ymmärtää, että kristillinen seurakunta oli olemassa jo tuolloin. Mm. tämän Josefuksen maininnan perusteella voimme pitää Jeesusta kristinuskon perustajana. Se, että Josefus käyttää termiä "niinkutsutun Kristuksen" ilmaisee ehkä lievää halveksuntaa, mutta toisaalta tämä myös vahvistaa Jeesuksen historiallisuuden.
Habermasin mukaan Josefuksen kirjoituksesta voidaan päätellä mm. seuraavia Jeesusta ja kristinuskoa koskevia asioita:20
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
1.1.4 Uuden testamentin kirjoittajat ja historiallinen Jeesus
Valtaosa Uuden testamentin tutkijoista sijoittaa evankeliumien kirjoittamisen vuosiin 60-90 jkr. Tällöin oli jo olemassa voimakasta kristinuskon vastaista propagandaa, kuten Matteuksen evankeliumin 28. luvusta voimme havaita.21 Yksikään evankeliumin kirjoittajista ei näytä edes yrittävän vastata väitteeseen, jonka mukaan Jeesusta ei olisi edes ollut olemassa. Yksi todennäköinen syy tähän on se, että kukaan ei evankeliumien kirjoittamisen aikoihin väittänyt sellaista. Yleensähän voimakas propaganda herättää voimakasta vastapropagandaa. Tuntuisi mielettömältä, että kukaan olisi pystynyt keksimään tyhjästä henkilön ja sepittämään hänestä tarinan, joka nivoutuu tarkasti vahvistettuihin historian tapahtumiin, nimiin ja maantieteellisiin paikkoihin.
1.1.5 Muita Raamatun ulkopuolisia lähteitä Jeesuksesta
Edellä mainitut kolme ei-kristittyä historioitsijaa ovat kirjoittaneet tärkeimmät ei-kristilliset viittaukset Jeesukseen. Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen ovat mm. syyrialaisen Mara Bar-Serapionin kirje pojalleen Serapionille. Mara Bar-Serapion oli kirjoittamishetkellä vankilassa ja kirjoitti pojalleen rohkaistakseen tätä viisauden etsimisessä. Hän kirjoittaa: "Mitä hyötyä juutalaisille oli heidän viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."22 Ei ole täysin varmaa, mistä lähteestä Mara Bar- Serapion oli saanut tiedon Jeesuksesta, johon hän mitä ilmeisimmin kyseisessä lauseessa viittaa. Mara Bar-Serapionin kirje on ajoitettu noin vuoteen 73-150 jkr. Roomalainen kirjoittaja Suetonius viittaa noin 120 jkr, keisari Neron rankaisemiin kristittyihin.23 Plinius puolestaan kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.24 Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään, vaan siinä pikemminkin yritetään luoda Jeesuksesta erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.25
Raamatun ulkopuolisen historian kirjoituksen todistus Jeesus Nasaretilaisen historiallisuuden puolesta on siis kaiken kaikkiaan suhteellisen vahva. Vaikka pelkästään kyseisen aineiston perusteella ei pystytä luomaan kovin selvää kuvaa Jeesuksesta, voidaan marxilainen teoria Jeesuksen epähistoriallisuudesta hylätä. Toisaalta mainintojen sivuseikkamaisuutta voidaan pitää tärkeänä, koska se osoittaa tekstin tarkoituksen olleen joku muu kuin Kristuksen historiallisuuden vahvistaminen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
On historiallinen fakta, että Jeesus ei ole historiallinen henkilö. Jeesuksesta ei ole olemassa ensimmäistäkään asiakirjamerkintää hänen omana elinaikanaan, EIKÄ ainoatakaan aikalaiskuvausta.
Normaalissa tieteellisessä tekstissä mainitaan millon Tacitus, Josefus etc. elivät ja kirjoittivat. Mutta hihhuleiden propagandateksteissä niin ei menetellä, koska ei haluta lukijan tietävän, etteivät kyseiset historioitsijat olleet edes syntyneet silloin kun oletetun Jeesuksen piti elää. Jo tuo seikka tekee tuollaisista hihhulipropagandateksteistä epäluotettavaa sontaa. Kyse on täydellisestä propagandasta jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisen historiantutkimuksen kanssa!
Ja vilpillinen, tarkoitushakuinen teksti ei muutu yhtään todemmaksi vaikka sen kirjoittaisi kuinka hienon tittelin omaava henkilö tai siinä siteerattaisiin miten suurta auktoriteettia.
Kuules nyt Pakana(M).
Ateisti olen minäkin mielestäni. En kuitenkaan näe mitään syytä vaatia suoria todisteita ammoin sitten kuolleista puusepänpojista.
Ei historialliset dokumentit ole käsityöläisiä varten, miksi olisivatkaan kun kesti vielä 2000 vuotta ennenkuin lukutaito levisi tavallisen kansan keskuuteen.
Sekä ne jotka etsivät todisteita 'historiallisesta Jeesuksesta' että ne jotka väitettyjä todisteita muiden dokumenttien perusteella kyseenalaistavat, käyttävät aikansa joutavaan saivarteluun, tyhjän saa tekemättäkin.
Tuntuu (huom! mutu-) erittäin todennäköiselta että kaikkien Jeesus-muyyttien taustalta löytyy todellinen saarnaaja, erittäin mielenkiintoinen lahkon perustaja kaikkine opetuslapsineen mutta mahdoton tutkittavaksi historiallisten dokumenttien valossa.
Minulle riittää pelkkä logiikka todisteeksi hänen olemassaolostaan.
sitä eipäs juupas kommentointia joka ei mihinkää milloinkaan johda. Kirjoitappa Googleen esim. Tacitus tutki ja anna asiallinen kommentti. Tuollaiseen väitteeseen jonka esitit ei voi edes vastata.
ja sitten paljon "päättelyä" ja johtopäätöksiä sekä viellä lisätty omiaan.
Tässä myös linkki Kristinuskon taustoihin?
http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm
Ja sitten:
>>>että tämä maailmanhistorian merkkihenkilö olisikin ainoastaan mielikuvituksen tuote, mutta nämä radikaalit on varsin pian vaiennettu. Syy siihen, että tällainen käsitys edelleenkin elää "kansan keskuudessa", juontaa juurensa mitä ilmeisimmin kommunismin seitsemänkymmenen vuoden kulta-ajalta.>Lähinnä tästä vapaa-ajattelijoiden suosimasta suuntauksesta tulee mieleen joidenkin natsihenkisten radikaalitutkijoiden väite, jonka mukaan mitään keskitysleirejä ei toisen maailmansodan aikaan itse asiassa ollutkaan>Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen.>Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla.>Vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat Jeesuksesta ovat niukkoja>Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana.>Lisäksi historiallisten mainintojen määrä Tiberiuksen hallitusaikaa koskien on yleensäkin ottaen varsin vähäinen. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä, joita ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.3
Olisi mielenkiintoista tietää Matti Kankaanniemen taustasta. Ketä hän edustaa ja mitä mahdollisia intressejä hänellä voisi olla tässä asiassa.
Henk. koht. en oikein vakuuttunut hänen selostuksestaan.
että jos kolmen historioitsijan maininta ei riitä todisteeksi siitä, että Jeesus on ollut olemassa, niin kuinkahan monta muuta henkilöä on mainittu historian kirjoissa sellaista, joka ei ole koskaan elänytkään? Täytyisi kirjoittaa sitten kirjat uusiksi ja poistaa kaikki ne, joita heidän aikalaishistorioitsijansa eivät ole maininneet. Kuinkahan monta varhaisemman historian henkilöä jäisi hallitsijoiden ja sotapäälliköiden lisäksi jäljelle?
Taitaa joidenkin mielestä koko historia olla satuilua. Voi, onnetonta, mitä minäkin menin sivuaineena opiskelemaan! Onneksi olen jo suurimman osan unohtanut.
syntyi Nasaretissa, villitsi kansaa, ripustettiin
ristille ja heitettiin lopuksi joukkohautaan (Myllykoski joskus jossain).
Tapasi siiterata idän filosofeja, Kung-fu-tsenia ja Lao Tsea muiden muassa.
Oli todennäköisesti jonkun roomalaisen sotilaan
avioton lapsi.
Tänään kristittyjen palvomana kohotettu jumalan
asemaan kristinuskon mytologiassa.
ehkä tuo juutalaisroomalanen Josefus joka oli sevästi eri leirin miehiä kun Jeesuksen kannattajat. Hänen kirjoituksensa ovat säilyneet ja hän oli Jeesuksen aikalainen.
Josefus (n. 37 - 100) on aikansa ainoa juutalainen historioitsija, jonka teokset ovat säilyneet. Samalla hän on hellenisoituneen juutalaisen hengen tärkeä - ja viimeinen - edustaja antiikissa. Josefuksen teokset ovat keskeinen lähde tutkittaessa juutalaisuutta 100 eKr. - 100 jKr.
Josefus oli syntyjään juutalaista pappisaatelia. Hän kertoo päättäneensä kuusitoistavuotiaana hankkia henkilökohtaista kokemusta eri juutalaisuuden "filosofioista", kuten hän ajanlaskun alun juutalaisia ryhmittymiä nimittää. Lopulta hän päätyi fariseusten filosofiaan.
Juutalaissodan aikana Josefus toimi Galilean Jotapassa aluekomentajana. Hän antautui roomalaisille ja ennusti, että sotajoukkoja komentaneesta Vespasianuksesta tulisi keisari. Tämä ennustus kävi sittemmin toteen.
Myöhemmin Josefus seurasi Jerusalemin valtausta roomalaisten leiristä käsin. Sodan jälkeen hän siirtyi Roomaan ja ystävystyi keisarin kanssa. Lopulta hän sai myös Rooman kansalaisuuden.
Josefus kirjoitti kreikaksi. Teoksissaan hän pyrki esiintymään ammattitaitoisena hellenistisenä historioitsijana siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Josefuksen teoksia on valitettavan usein käytetty ilman riittävää lähdekritiikkiä.
Josefuksen teoksista tärkeimpiä ovat Juutalaissota, jossa hän kertoo tapahtumat makkabikapinasta Masadan valtaukseen, Juutalaisten muinaishistoria, joka käsittää aikavälin maailman luomisesta juutalaissodan alkuun, Apionia vastaan sekä Omaelämäkerta.
Josefuksen tavoitteena oli saada ei-juutalaiset ymmärtämään juutalaisuutta järjellisenä elämäntapana. Hän kuvasi Jumalaa kreikkalaisin käsittein ("kaiken alkuperä", "muuttumaton"), järkeisti Vanhan testamentin kertomuksia ja esitti juutalaiset ryhmittymät filosofisina koulukuntina. Näin hän pyrki rakentamaan sovintoa juutalaisen ja roomalais-hellenistisen maailman välille. Juutalaisten silmissä hän oli kuitenkin luopio, joka vaiettiin kuoliaaksi. Roomalaiset sen sijaan arvostivat häntä.
Tuossa kysyttiin edellä kuka on Kankaanniemi. Minulla ei ole täsmällistä vastausta. Tuottelias hän on. Tukimuksia häneltä löytyy runsaasti kirkkohistorian alueeta. Tuossa kirjoituksessa jota avauksessani lainasin on ainakin useita kohtia jotka netistäkin voidaan tarkistaa.
Myllykosken todisteet siitä että Jeesus heitettiin joukkohautaan rajoittuvat siihen että yleensä ristillä teloitetut haudattiin joukkohautoihin. Mutta ei kuitenkaan aina. Vaikka ihmiset 99 % oltaisiinkin haudattu joukkohautoihin (eikä se prosenttiluku taida näinkään korkea olla) niin se ei kuitenkaan tarkoita etteikö Jeesus olisi voinut olla siinä prosentissa, joka haudattiin eri tavalla.
Jeesuksella oli samankaltaisia ajatuksia kuin idän filosofeilla, mutta itse luulisin että samankaltaisuus johtui samansuuntaisista ajatuksista eikä niinkään siitä että hän luki näiden tekstejä. Ihmettelen nimittäin vahvasti mistä Palestiinassa asunut köyhä puuseppä, joka alkoi kierteleväksi saarnaajaksi, olisi ikinä edes kuullut Kung-fu-tsesta tai Lao Tsesta, saati sitten näiden ajatuksista. Kun ei nykyajankaan kaikki puusepät heistä mitään tiedä.
mistäpä köyhällä puusepällä tietoa idän filosofeista tai muistakaan tietäjistä. Pistää
epäilemään, että jollakulla oli tietoa, mutta kenellä.
varmaankin siis että Paavali olisi ns. Jeesus-uskon luoja? Hän on kuitenkin varhaisin "varmasti" olemassa ollut UT:ssa mainittu henkilö.
Jos Paavali tosiaan keksi Jeesuksen ja omalla taidokkaalla lähetystyöllään aikaansai sen että usko levisi nopeasti, niin miksi ihmeessä jälkimaailmalla säästynyt Jeesus-kuva ei ole yhtenäisempi? Miksi evankeliumit eivät ole pienimmissäkään asioissa yksimielisiä? Luulisi että keksityn hahmon taustat olisi saatu yhtenäisemmäksi. Miksi ihmeessä Jumalan poika piti tappaa niin nöyryyttävällä tavalla joka ristiinnaulitseminen oli? Eikö olisi voitu keksiä sankarillisempi kuolema? Kyllähän sellaisista esimerkkejä löytyi muista tuon ajan myyteistä.
kaikki Jeesuksen kuolemaan liittyvät myyttiset asiat olivat jo olemassa ennen kuin 'sovitustyö'
tehtiin. Historiallinen osa pitänee paikkansa,
raamatunhistoriallinen osa on myyttiin muokattu kuva Jeesuksesta
kaikkine Beetleheimineen muineen.
opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen, ei mielestäni löydy muuta todistusta kuin opetuslasten ilmoitus. Näiltä osin uudessatestmentissa sanottua on pidettvä ns. uskon asiana.
On syytä huomata, että evankeliumit eivät ole historiankirjoitusta, vaan vertauskuvallisia tarinoita, joilla toki on vakava sanoma.
Ei pidä hämääntyä siitä, että mukana on myös historian henkilöitä, oikeita paikkoja, mahdollisesti myös tapahtumia.
Mielestäni evankeliumit ovat huolella laaditut, kuvakielellä kirjoitetut ohjeet ihmiskunnan pelastamiseksi.
Eräänlainen VT:n päivitys. Rautalankamalli.
Evankeliumien myyttisen luonteen puolesta puhuu mm. se, että sen kuvakielessä on hyvin paljon samoja symboleja, kuin VT:ssa ja muissa lähiseudun vanhoissa tarustoissa (esim. Gilgamesh ja Antiikin tarinat). "Aukeavat" siis samalla avaimella.
Samoin vertauskuvallisuuden puolesta puhuu se, että evankeliumeissa kuvatut ihmeet, joissa luonnonlait kumotaan mennentullen eivät ole fyysisesti mahdollisia.
Sensijaan kuolleista herättäminen psyykkisenä tapahtumana onkin jo eri juttu. Tänäkin päivänä psykiatrit ja muukin mielenterveyshenkilöstö tekee tätä. Fyysinen kuolema ei ole ihmiselle ainoa kuolema. Hän voi kuolla myös psyykkisesti.
Evankeliumit kertovat mielestäni ihmisen tunnepuolen ongelmista.
Jeesuksen historiallisuus ei käsittääkseni ole kiistaton. Evankeliumit on voitu rakennella ilmankin.
Jos Jeesus kuitenkin oli, niin tuskin oli puusepän poika ja aivan varmasti ei syntynyt neitseestä (ei ole fyysisesti mahdollista).
Hänen oikeata muotokuvaansa on kuitenkin mahdoton muodostaa, koska mitään tietoja ei ole.
kuvataan "neitseestä" syntymisen yksityskohdat hyvinkin yksityiskohtaisesti. Jostakin minulle kasittämättömästä syystä asiasta on rakennettu kirkkojen sisällä myytti jota ei raamatussa ole.
Myyti lienee syntynyt samaan tapaan kirkon sisällä kuin kolminaisuus oppi jota toisaalla olen kuvannut. Esimerkiksi alla olevasta raamatun kohdasta on vedettävissä aivan selvät johtopäätökset. Raamatussa on myös lukuisia muita kohtia joista tuo neitsyys mielestäni selviää täysin. Raamatun sisältö sulkee kyllä pois myös kaikki Rooman sotamies teoriat.
Tästä saa sellaisen kuvan, että Marian saattamisessa raskauden tilaan, apuna olisi käytetty viinaa tai todennäköisemmin viiniä.
Sak. 9:17
"Sillä kuinka paljo hyvää heillä on, ja kuinka suuri kauneus heillä on? Jyvät siittävät nuorukaiset ja viina neitseet."
Taitaa, Turust, Bibliasi olla kieltolakia edeltävältä ajalta. Omassa laitoksessani tuossa Sakarjan kirjan kohdassa ei puhuta viinasta mitään.
Sama sitaatti (Sak. 9:17) tässä uusimmassa käännöksessä kuuluu seuraavasti: "Kuinka kauniiksi tulee maa, kuinka ihanaksi!
Maa tuotaa viljan ja viinin, nuorukaiset ja neidot kukoistavat".
Ei ole raamatunkäännös helppoa työtä.
Minun mielestäni neitseestä syntyminen tässä kohtaa tarkoittaa meidän feminiinisestä puolestamme syntymistä, siis siltä heikolta puolelta.
kuinka kierosti uudenpia käännöksiä on vääristelty.
Minun Bibliani on vuodelta 1776 siinä kyllä kerrotaan aivan selvin sanoin nuo pyhänhengen käyttämät välineet. Mielestäni Jeesuksen aikana tislausmenetelmää ei kuitenkaan ollut käytössä joten olen arvellut kysymyksessä olleen viinin.
Suomenkielinen biplia taas ei tunne viiniä vaan siinä puhutaan yksinomaan viinasta. Jesuksen sukuselvityksessä hänen sukunsa selvitetään Joosefin veljen kautta Daavidiin joten Jeesuksen isä raamatun mukaan ei voi kukaan muu kun Joosefin veli.
Mutoinhan ei Jeesuksen sukua voida johtaa Joosefin suvun kautta. Tämä lienne aivan selvä. En voi ymmärtää miksi asia on nykyisissä käännöksissä täydelliseti sotkettu siten että kaikki loogisuus katoaa. Jeesuksen sukuselvitys kuitenkin on jätetty ennallen joka tekee nykyset käännökset näiltäosin mahdottomaksi ymmärtää kun Joosef ei ollut isä.
suurtakaan eroa ole. Tässä hyvä esimerkki.
Joel. 1:8
8 Valita niinkuin neitsyt, joka säkin yllensä pukee nuoruutensa yljän tähden.
8 Lament like a virgin girded with sackcloth for the husband of her youth.
Kerroppas toveri alan auktoriteettina , mistä seuraavassa hurskaassa kielinäytteessä on kysymys ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000002219124
kieliasiantuntia, olin mm. 60 alkuvuosina pakolaisena Ruåtsissa jonka kieltä näytteeksi antamasi esimerkkikin on. Minulla ei valitettavasti ole tässä käsillä ruåtsalaista Raamattua. Mielestäni antamasi näytteen ja edellä esittämäni Joel. 1:8 § eivät juurikaan eroa sisällölliseti toisistaan.
Elikkä kysymyksessä on ruåtsinkielinen Joel. 1:8 §.
Haluan vaatimattomasti huomauttaa että kunnes toisin on todistettu olen minä ruotsinkielen auktoriteetti palstalla, älköön asetettako muita .....!
Ei ole Joelia, ei ainakaan toisella kotimaisella.
Joel 1:13 olisi muuten sopivampi pappisuraasi ajatellen.
>>>Tästä saa sellaisen kuvan, että Marian saattamisessa raskauden tilaan, apuna olisi käytetty viinaa tai todennäköisemmin viiniä.
Sak. 9:17
"Sillä kuinka paljo hyvää heillä on, ja kuinka suuri kauneus heillä on? Jyvät siittävät nuorukaiset ja viina neitseet."
:-))
väärässä? Eikai tuo tode ainakaan vinoile? Minusta hän on puolellani?
Joel 1:13
Sonnustakaat teitänne ja valittakaat, te papit! parkukaat, te alttarin palveliat, menkäät (templiin), ja levätkäät, te minun Jumalani palveliat, säkeissä oli yötä; sillä ruokauhri ja juomauhri on pois teidän Jumalanne huoneesta.
kyllä Raamatussa näin aivan selvin sanoin sanotaan.
iloinen kun veljemme Lassen kanssa iloisin mielin tutkimme Pyhiä kirjoituksia monilla eri kielillä?
tuo neitseellinen syntymä on luonnollinen tapahtuma, juotettiin ensin neitsyt niin humalaan, että muisti meni ja naitiin "paksuksi", ja kun lapsi syntyi "neitsyt" voi sanoa, ettei hä ainakaan ole nainnut kenenkään kanssa?
"Mie en muista mittään"..
ilmaistu. Muotoilisin näin Pyhällä Hengellä on keinonsa. Raamattua tutkimalla asia tulee täysin selväksi. Joku tai jotkut ovat tietämättään tai tietoisesti mystifoineet eräitä Raamatun tapahtumia. Tämä lienee eräs niistä. Täytyy muistaa vajaa neljäsataa vuotta sitten ihmisiä ja eritysesti naisia tuomitun Ruotsi-Suomessakin noitina roviolla poltettaviksi oletettujen noitumisten takia.
Mystiikka on koko tunnetun historian ajan vähentynyt. Viime vuosina virpomiset ja varpomiset ovat melkoisesti vähentyneet.
se minua eniten huvittaa, että lasse laittoi oikein linkkiä tulemaan.
saa nähdä, tuleeko se hullua hurskaammaksi tässä asiassa?
ole aivan äärimmäinen hurskauden muoto? Minusta ollaan hyvää vauhtia menossa oikeaan suuntaan. Manukin sanoi liikkeen olevan tärkeämpi kuin päämäärä.
Lähestymistapamme lienee kuitenkin suhteellisesti tarkasteltuna oikean suuntainen.
Olen muuten varsin hermostunut Kaikentietävä(?)n katoamisesta. Minne hän on kadonnut? On siellä Helsingissä jossa on kaikenlaista syntistä elämääkin.
vielä rappiolle joutunut vaikka syntisessä ja "jumalattomassa" Helsingissä oleskelenkin. Nyt ei vain ole ollut vähään aikaan mitään sellaista tosi mielenkiintoista keskustelunaihetta johon olisin osallistunut. Lukenut näitä kyllä olen. Yritin tuolla Luterilaiset-palstalla vähän keskustella papiston uskomuksista ja Antti Kylliäisen lausunnoista, mutta ei oikein ottanut tulta alleen.
Olen kyllä liikuttunut siitä että poissaoloni on huomattu, kiitos siitä!
Olen huojentunut suhtautumisesta, en ollut täysin varma riman korkeudesta, kun jäi nekin matelijat epäselviksi.
noniin,hyvä tietää, on sitten lisää oppiaineita kertauskurssille.
>>>Muotoilisin näin Pyhällä Hengellä on keinonsa>Joku tai jotkut ovat tietämättään tai tietoisesti mystifoineet eräitä Raamatun tapahtumia. Tämä lienee eräs niistä.>Täytyy muistaa vajaa neljäsataa vuotta sitten ihmisiä ja eritysesti naisia tuomitun Ruotsi-Suomessakin noitina roviolla poltettaviksi oletettujen noitumisten takia. >Mystiikka on koko tunnetun historian ajan vähentynyt. Viime vuosina virpomiset ja varpomiset ovat melkoisesti vähentyneet.
monelle muullekkin on moni asia selvinnyt kun olen kanssasi kaikella rakkaudella niistä keskustellut.
Tai minun tapaani kuuluu tietysti sanoa, että kun olen kaikella rakkaudella sinua oikealle tielle opastanut. :-D
Tietysti on siten ettei paremmallekkaan sananselittäjälle päivittäin kovin monta aivan uutta asiaa tai edes kunnollista provoa tule mieleen.
Monesti kyllä kaipaan ajatuksilleni kritiikkiä kun niitä tänne jakelen.