Nykyiselle puolueiden monopoliasemaan perustuvalle poliittiselle järjestelmälle on ominaista, että äänestäjien erilaisiin luottamustehtäviin valitsemat puolueiden edustajat ovat luovuttaneet kansanvaltaa toteuttamaan tarkoitetuissa päätöksentekoelimissä todellisen vallan puolueiden sisällä hallitsevassa asemassa olevalle harvalukuisalle eliitille.
Sen määräämän kannan taakse asettuvat mukisematta puolueryhmien moraalisesti heikkoluontoiset sekä käsiteltäviin asioihin perehtymättömät edustajat. Toisin ajattelevat pakotetaan ruotuun ryhmäpäätöksillä ja ne, jotka eivät tähän alistu, julistetaan aisan yli potkijoina "häiriköiksi" ja sopimattomiksi toimimaan puolueiden edustajina. Tämän jälkeen heidät karistetaan erilaisin keinoin syrjään puolueiden tehdävistä.
Kansanedustajista on tainnut tulla puoluejohdon edustajia, jotka eivät voi kunnioittaa voimassa olevan perustuslain pykälää 29 eivätkä perustuslakia sinänsä.
Puoluelaitoksen nykytila ja siitä seurannut Suomen poliittisen järjestelmän näennäisdemokraattisuus ja totalitaaristen piirteiden vahvistuminen siinä ovat vaikuttaneet heikentävästi yhteiskuntamoraaliin. Se, että yhteisiä asioita hoitamaan valitut laiminlyövät valitsijoittensa toivomukset, eivät pysy totuudessa ja ajavat vain omia tai yksityisten rahoittajatahojensa etuja, on synnyttänyt kansalaisten keskuudessa pettymystä ja ärtymystä sekä välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan.
Suurten kaupunkien kunnallispolitiikkaa ja koko valtakunnan politiikkaa näyttää ohjaavan kulissien takainen valtajärjestelmä, jossa eräillä taloudellisen vallan käyttäjillä on politiikan johtohenkilöiden rinnalla ja osittain yläpuolella keskeinen rooli.
Tämän valtajärjestelmän on luonut puolueittein edustajien yhteispeli teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja rahoitustoiminna suuryritysten kanssa. Samalla puoluejohtajat ovat tehneet puolueista taloudellisen vallan pyrkimysten välikappaleita.
Toinen puolueiden alkuperäisistä tehtävistä, kansalisten puolustamien valtarakenteessa vaikuttavaa taloudellista valtaa vastaan, on puolueiden jotamisessa tapahtuneen demoralisaation seurauksena jäänyt unohdettuna historiaan.
Niin valtiollisessa kuin kunnallisessakin hallintokoneistossa toimivien puoluevalllan edustajien ahneus ja itsekkyys sekä piittaamattomuus siitä, mitä yleinen oikeustaju pitää oikeudenmukaisena ja moraalisesti hyväksyttävänä, eivät voi olla heijastumatta laajalti koko yhteiskuntaan ja siinä vallitseviin asenteisiin.
Puolueiden demoralisaatio on kestänyt Suomessa jo niin kauan ja tullut kansalaisten keskuudessa niin tunnetuksi, että se on saattanut puolueiden uskottavuuden kyseenalaiseksi ja samalla myös valitettavasti koko poliittisen toiminnan, jossa on kyse yhteisten asioitten hoitamisesta, äärimmäisen huonoon maineeseen.
Suomalaisen yhteiskunnan ja kansakunnan ongelmia on käytännössä mahdotonta ratkaista kansanvaltaisesti, ellei perustuslakiin sisällytetty kansansuvereniteetti, jonka mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, toteudu. Tämä taas edellyttää, että yhteiskunnasa on oltava kansalaisten kannalta luotettavat menetelmät kansalaismielipiteen kanavoimiseksi yhteisiä asioita ratkovaan päätöksentekoon.
Kun puolueet eivät tätä tehtäväänsä enää täytä ja kansalaisten suhtautumista niihin hallitsee syvä epäluottamus, ovat suomalaisen yhteiskunnan nykyiset ongelmat mitä ilmeisimmin suurelta osin seurausta puoluevallan demoralisaatiosta.
Puolueiden kriisistä johtuvan yhteiskunnan kriisin selvittäminen näyttäisi edellyttävän puolueiden etuoikeutetun aseman purkamista ja puolueiden palauttamista tavallisten kansalaisjärjestöjen asemaan. Tämä vaatisi lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, kuten puoluelain kumoamista sekä mm. vaalilainsäädäntöön ja perustuslakiin tehtäviä kansanvaltaa lisääviä ja siten kansalaisvallan toteuttamisen mahdollistavia muutoksia.
ellaisia olisivat esimerkiksi kansalaisaloitteisiin perustuvien kansanäänestysten järjestäminen, poliittisesta vallankäytöstä riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen, puolueiden ja muiden poliittiseen toimintaan osallistuvien tahojen varojen käytön saattaminen kaikilta osin julkiseksi.
Sen määräämän kannan taakse asettuvat mukisematta puolueryhmien moraalisesti heikkoluontoiset sekä käsiteltäviin asioihin perehtymättömät edustajat. Toisin ajattelevat pakotetaan ruotuun ryhmäpäätöksillä ja ne, jotka eivät tähän alistu, julistetaan aisan yli potkijoina "häiriköiksi" ja sopimattomiksi toimimaan puolueiden edustajina. Tämän jälkeen heidät karistetaan erilaisin keinoin syrjään puolueiden tehdävistä.
Kansanedustajista on tainnut tulla puoluejohdon edustajia, jotka eivät voi kunnioittaa voimassa olevan perustuslain pykälää 29 eivätkä perustuslakia sinänsä.
Puoluelaitoksen nykytila ja siitä seurannut Suomen poliittisen järjestelmän näennäisdemokraattisuus ja totalitaaristen piirteiden vahvistuminen siinä ovat vaikuttaneet heikentävästi yhteiskuntamoraaliin. Se, että yhteisiä asioita hoitamaan valitut laiminlyövät valitsijoittensa toivomukset, eivät pysy totuudessa ja ajavat vain omia tai yksityisten rahoittajatahojensa etuja, on synnyttänyt kansalaisten keskuudessa pettymystä ja ärtymystä sekä välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa ja kanssaihmisiä kohtaan.
Suurten kaupunkien kunnallispolitiikkaa ja koko valtakunnan politiikkaa näyttää ohjaavan kulissien takainen valtajärjestelmä, jossa eräillä taloudellisen vallan käyttäjillä on politiikan johtohenkilöiden rinnalla ja osittain yläpuolella keskeinen rooli.
Tämän valtajärjestelmän on luonut puolueittein edustajien yhteispeli teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja rahoitustoiminna suuryritysten kanssa. Samalla puoluejohtajat ovat tehneet puolueista taloudellisen vallan pyrkimysten välikappaleita.
Toinen puolueiden alkuperäisistä tehtävistä, kansalisten puolustamien valtarakenteessa vaikuttavaa taloudellista valtaa vastaan, on puolueiden jotamisessa tapahtuneen demoralisaation seurauksena jäänyt unohdettuna historiaan.
Niin valtiollisessa kuin kunnallisessakin hallintokoneistossa toimivien puoluevalllan edustajien ahneus ja itsekkyys sekä piittaamattomuus siitä, mitä yleinen oikeustaju pitää oikeudenmukaisena ja moraalisesti hyväksyttävänä, eivät voi olla heijastumatta laajalti koko yhteiskuntaan ja siinä vallitseviin asenteisiin.
Puolueiden demoralisaatio on kestänyt Suomessa jo niin kauan ja tullut kansalaisten keskuudessa niin tunnetuksi, että se on saattanut puolueiden uskottavuuden kyseenalaiseksi ja samalla myös valitettavasti koko poliittisen toiminnan, jossa on kyse yhteisten asioitten hoitamisesta, äärimmäisen huonoon maineeseen.
Suomalaisen yhteiskunnan ja kansakunnan ongelmia on käytännössä mahdotonta ratkaista kansanvaltaisesti, ellei perustuslakiin sisällytetty kansansuvereniteetti, jonka mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, toteudu. Tämä taas edellyttää, että yhteiskunnasa on oltava kansalaisten kannalta luotettavat menetelmät kansalaismielipiteen kanavoimiseksi yhteisiä asioita ratkovaan päätöksentekoon.
Kun puolueet eivät tätä tehtäväänsä enää täytä ja kansalaisten suhtautumista niihin hallitsee syvä epäluottamus, ovat suomalaisen yhteiskunnan nykyiset ongelmat mitä ilmeisimmin suurelta osin seurausta puoluevallan demoralisaatiosta.
Puolueiden kriisistä johtuvan yhteiskunnan kriisin selvittäminen näyttäisi edellyttävän puolueiden etuoikeutetun aseman purkamista ja puolueiden palauttamista tavallisten kansalaisjärjestöjen asemaan. Tämä vaatisi lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, kuten puoluelain kumoamista sekä mm. vaalilainsäädäntöön ja perustuslakiin tehtäviä kansanvaltaa lisääviä ja siten kansalaisvallan toteuttamisen mahdollistavia muutoksia.
ellaisia olisivat esimerkiksi kansalaisaloitteisiin perustuvien kansanäänestysten järjestäminen, poliittisesta vallankäytöstä riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen, puolueiden ja muiden poliittiseen toimintaan osallistuvien tahojen varojen käytön saattaminen kaikilta osin julkiseksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.