Jo toinen kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aktivisti on ammuttu Rafahissa Palestiinassa. Israelin vartiotornista Gazan kaistalla, Egyptin rajalla, ammuttiin luoti joka osui Tom Hundallia päähän. Nämä vartiotornit ympäröivät Gazaa, josta on muodostunut eräänlainen ulkoilma-vankila, joka sulkee sisäänsä appelsiinilehdot ja auringon, maan ja meren idyllin. Joitakin oliivilehtoja on jäljellä siellä täällä, tai tyhjillä palstoilla laiduntavat lampaat ja vuohet. Viljelijät kuljettavat tuotteitaan markkinoille aasien vetämissä kärryissä, ja vanha nainen paistaa leipää ulkona saviuunissa.
Ikivanha elämäntapa jatkuu kaikkialle leviävän betonin, pölyn ja rakennusmurskan keskellä, puskutraktoreiden, tarkka-ampujien tornien (sniper towers) ja yöllä ja päivällä ampuvien tankkien uhkaamana. Piikkilanka ja ei-kenenkään-maa levittäytyy rajalla, ja kolmekymmentä jalkaa korkea betonimuuri tulee pian eristämään Rafahin kaupungin Egyptistä.
Muurin tarkoitus lienee 'turvallisuus', eli estää itsemurhapommittajien ja aseiden tulo Israeliin, mutta muuri on myös seuraava siirto Israelin politiikassa kontrolloida ja ottaa maa haltuunsa.
Länsirannalla muuri seuraa "vihreää linjaa", eli v.1967 edeltänyttä rajaa, kierrellen maaseudulla anastaen enemmän kuin puolet jäljellejääneestä maasta palestiinalaisilta. Kaupungit kuten Nablus ja Jenin ovat saarrettuja ja eristettyjä, kuin bantustanit. Qualquilyan alueella, mihin muuri rakennettiin ensimmäiseksi, se leikkaa enemmän kuin 50% kyläläisten viljelysmaasta, ja 19 lähdettä - kolmanneksen alueen vesivaroista. Mas´Han kylä menettää yli 90% viljelysmaastaan. Viljelijöiden ja puutarhureiden kansakunnasta tulee vankien kansakunta. Näkyvä muuri on sen politiikan täydellistymä, joka jo estää liikkumisen sadoilla takastuspisteilla, hajoittaa perheet ja tekee päivittäisen elämän miltei mahdottomaksi, kujanjuoksuksi viivytysten ja nyöryytysten keskellä.
Muuri tekee lopun kaikesta toivosta kahden valtion rinnakkaiselosta. Palestiinalaiset ja heidän tukijansa pelkäävät, että Israel aikoo siirtää palestiinalaiset voimatoimin Länsirannalta, kun nykyinen politiikka on palestiinalaisen väestön eristäminen ja sulkeminen vanki-kolonioiksi suuremman Israelin sisään.
Gazan kaistalla tämä eristämispolitiikka on jo hyvin toteutunut. Tarkka-ampujien torneja ja tarkastusasemia on kaikkialla. Tankit partioivat öisin, ja sotilaat ampuvat joskus vahingossa, joskus tahallaan, alas kaupungin kaduille, taloihin, osuen aikuisiin ja lapsiin.
Rakentaakseen muurin, sekä Gazaan että Länsirannalle, Israel tuhoaa oliivitarhat ja asunnot, jos ne ovat tiellä. Kolme viikkoa sitten 23 vuotias Rachel Corrie joutui vahingossa puskutraktorin murjomaksi yrittäessään estää erään kodin tuhoamisen. Israelilaiset eivät ole erityisemmin kiinnostuneita tutkimaan hänen kuolemaansa tai sotilaiden vastuullisuutta siitä. Sikäli kuin tiedämme, ketään ei ole ojennettu tai rangaistu millään tavalla tämän tapauksen johdosta. Sensijaan kansainvälisten vapaaehtoisten harkittu murhaaminen näyttää olevan tulossa politiikaksi.
Pelkään, että tuhannet Brianin, Rachelin ja Tomin ikäiset nuoret, sadat palestiinalaiset, kuolevat ilman että kansainvälinen julkisuus kiinnostuu heistä. Kuolema muuttuu lukuina kasvottomaksi.
Minulle Tom ja Rachel ovat kasvoja. He kuuluivat ryhmäämme, tehden samaa työtä kuin minä. Käyttäen ei-väkivaltaisia keinoja he yrittivät avata mahdollisuuden muutokselle. Minulle Tomilla ja Rachelilla on kasvot.
Vietin viime torstain Brian Averyn luona. Häntä oli viikko sitten ammuttu kasvoihin israelilaisesta panssaroidusta ajoneuvosta. Brian ja minä olimme olleet yhdessä tarkkailemassa checkpointia Nablusissa. Hän on puutarhuri, luomuviljelijä, muusikko, ja seuraavaksi hän tulee viettämään vuoden vaikeissa operoinneissa, joilla yritetään ennallistaa hänen hajonnut nenänsä, leukansa, poskensa ja kielensä. Brianin kasvot ovat tällähetkellä kuin hirvittävä naamio, mutta hänellä on ne. Hänellä oli onnea, sillä hän selviää. Aivot, silmät ja tunto toimivat. Hän pystyy jopa puhumaan.
Tom oli kahdenkymmenenkolmen, kotoisin Manchesteristä Englannista. Hänet ammuttiin hänen yrittäessään suojella lapsia, siepata heidät pois sala-ampujan (sniper) tulilinjalta, ampujan istuessa israelilaisessa vartiotornissa, suojassa ja piilossa, ottaen tähtäimeensä palestiinalaisia, jotka urheilivat.
Sotilaat ampuivat kadulle kerääntynyttä lapsiryhmää. Tom oli kahmaissut nuoren pojan tulilinjalta ja vienyt hänet turvaan. Kaksi pikkutyttöä oli ollut liian peloissaan liikkuakseen, ja Tom oli palannut kadulle hakeakseen heidät. Silloin israelilainen sotilas ampui häntä päähän.
Tom oli mennyt Irakiin, väkivallattomana 'rauhantodistajana' (peace witness) osallistuakseen humanitaariseen apuun, mutta hänet oli ystävineen pakotettu lähtemään. Hän oli sitten liittynyt Jordaniassa kansainväliseen solidaarisuusliikkeeseen. Nyt hän on hengityskoneessa, tiedottomana ja ilman toivoa elpymisestä.
Tom osallistui viime viikolla harjoitukseen, jota avustin, ja kaikki me tunnemme raskaana vastuumme. Opetimmeko hänelle oikeat asiat, oikean tavan arvioida vaara ja tehdä ratkaisuja? Annoimmeko hänelle riittävät tiedot selviytymiseen??
Nyt en tiedä, mitä muuta olisimme voineet kertoa Tomille tai niille jotka olivat hänen kanssaan, jotka olivat myös Rachelin kanssa kun hän kuoli, eivätkä ole antaneet periksi ja jättäneet Rafahia. Voinko rohkaista nuorta miestä uhmaamaan kivääritulta pelastaakseen lapset kun hän voisi pysyä paikallaan, ja jättää heidät ammuttaviksi? Pelastaako oma elämänsä vai heidän?
"Miksi?" kysyvät palestiinalaiset minulta uudelleen ja uudelleen, kun kerron olevani amerikkalainen. He eivät ikinä sano "vihaan Amerikkaa", vain "miksi?" "Miksi pommittaa Irakia?" "Miksi tappaa lapsia?"
Olen itse samassa tietämättömyydessä. Miksi lapsia tapetaan? Miksi Rafahissa vuodatetaan verta. Miksi sotilaat käsketään ampumaan aseettomia rauhan-aktivisteja päähän?
Tehän voitte kysyä sitä paikallisesta Israelin edustustosta? Jos olet britti, voit kysyä myös Tomin ampumisen tutkimuksista? Jos olet Amerikan kansalainen, voit kysyä kongressiedustajaltasi, josko hän vaatisi Israelia tutkimaan Rachelin ja Brianin ampumista.
Ikivanha elämäntapa jatkuu kaikkialle leviävän betonin, pölyn ja rakennusmurskan keskellä, puskutraktoreiden, tarkka-ampujien tornien (sniper towers) ja yöllä ja päivällä ampuvien tankkien uhkaamana. Piikkilanka ja ei-kenenkään-maa levittäytyy rajalla, ja kolmekymmentä jalkaa korkea betonimuuri tulee pian eristämään Rafahin kaupungin Egyptistä.
Muurin tarkoitus lienee 'turvallisuus', eli estää itsemurhapommittajien ja aseiden tulo Israeliin, mutta muuri on myös seuraava siirto Israelin politiikassa kontrolloida ja ottaa maa haltuunsa.
Länsirannalla muuri seuraa "vihreää linjaa", eli v.1967 edeltänyttä rajaa, kierrellen maaseudulla anastaen enemmän kuin puolet jäljellejääneestä maasta palestiinalaisilta. Kaupungit kuten Nablus ja Jenin ovat saarrettuja ja eristettyjä, kuin bantustanit. Qualquilyan alueella, mihin muuri rakennettiin ensimmäiseksi, se leikkaa enemmän kuin 50% kyläläisten viljelysmaasta, ja 19 lähdettä - kolmanneksen alueen vesivaroista. Mas´Han kylä menettää yli 90% viljelysmaastaan. Viljelijöiden ja puutarhureiden kansakunnasta tulee vankien kansakunta. Näkyvä muuri on sen politiikan täydellistymä, joka jo estää liikkumisen sadoilla takastuspisteilla, hajoittaa perheet ja tekee päivittäisen elämän miltei mahdottomaksi, kujanjuoksuksi viivytysten ja nyöryytysten keskellä.
Muuri tekee lopun kaikesta toivosta kahden valtion rinnakkaiselosta. Palestiinalaiset ja heidän tukijansa pelkäävät, että Israel aikoo siirtää palestiinalaiset voimatoimin Länsirannalta, kun nykyinen politiikka on palestiinalaisen väestön eristäminen ja sulkeminen vanki-kolonioiksi suuremman Israelin sisään.
Gazan kaistalla tämä eristämispolitiikka on jo hyvin toteutunut. Tarkka-ampujien torneja ja tarkastusasemia on kaikkialla. Tankit partioivat öisin, ja sotilaat ampuvat joskus vahingossa, joskus tahallaan, alas kaupungin kaduille, taloihin, osuen aikuisiin ja lapsiin.
Rakentaakseen muurin, sekä Gazaan että Länsirannalle, Israel tuhoaa oliivitarhat ja asunnot, jos ne ovat tiellä. Kolme viikkoa sitten 23 vuotias Rachel Corrie joutui vahingossa puskutraktorin murjomaksi yrittäessään estää erään kodin tuhoamisen. Israelilaiset eivät ole erityisemmin kiinnostuneita tutkimaan hänen kuolemaansa tai sotilaiden vastuullisuutta siitä. Sikäli kuin tiedämme, ketään ei ole ojennettu tai rangaistu millään tavalla tämän tapauksen johdosta. Sensijaan kansainvälisten vapaaehtoisten harkittu murhaaminen näyttää olevan tulossa politiikaksi.
Pelkään, että tuhannet Brianin, Rachelin ja Tomin ikäiset nuoret, sadat palestiinalaiset, kuolevat ilman että kansainvälinen julkisuus kiinnostuu heistä. Kuolema muuttuu lukuina kasvottomaksi.
Minulle Tom ja Rachel ovat kasvoja. He kuuluivat ryhmäämme, tehden samaa työtä kuin minä. Käyttäen ei-väkivaltaisia keinoja he yrittivät avata mahdollisuuden muutokselle. Minulle Tomilla ja Rachelilla on kasvot.
Vietin viime torstain Brian Averyn luona. Häntä oli viikko sitten ammuttu kasvoihin israelilaisesta panssaroidusta ajoneuvosta. Brian ja minä olimme olleet yhdessä tarkkailemassa checkpointia Nablusissa. Hän on puutarhuri, luomuviljelijä, muusikko, ja seuraavaksi hän tulee viettämään vuoden vaikeissa operoinneissa, joilla yritetään ennallistaa hänen hajonnut nenänsä, leukansa, poskensa ja kielensä. Brianin kasvot ovat tällähetkellä kuin hirvittävä naamio, mutta hänellä on ne. Hänellä oli onnea, sillä hän selviää. Aivot, silmät ja tunto toimivat. Hän pystyy jopa puhumaan.
Tom oli kahdenkymmenenkolmen, kotoisin Manchesteristä Englannista. Hänet ammuttiin hänen yrittäessään suojella lapsia, siepata heidät pois sala-ampujan (sniper) tulilinjalta, ampujan istuessa israelilaisessa vartiotornissa, suojassa ja piilossa, ottaen tähtäimeensä palestiinalaisia, jotka urheilivat.
Sotilaat ampuivat kadulle kerääntynyttä lapsiryhmää. Tom oli kahmaissut nuoren pojan tulilinjalta ja vienyt hänet turvaan. Kaksi pikkutyttöä oli ollut liian peloissaan liikkuakseen, ja Tom oli palannut kadulle hakeakseen heidät. Silloin israelilainen sotilas ampui häntä päähän.
Tom oli mennyt Irakiin, väkivallattomana 'rauhantodistajana' (peace witness) osallistuakseen humanitaariseen apuun, mutta hänet oli ystävineen pakotettu lähtemään. Hän oli sitten liittynyt Jordaniassa kansainväliseen solidaarisuusliikkeeseen. Nyt hän on hengityskoneessa, tiedottomana ja ilman toivoa elpymisestä.
Tom osallistui viime viikolla harjoitukseen, jota avustin, ja kaikki me tunnemme raskaana vastuumme. Opetimmeko hänelle oikeat asiat, oikean tavan arvioida vaara ja tehdä ratkaisuja? Annoimmeko hänelle riittävät tiedot selviytymiseen??
Nyt en tiedä, mitä muuta olisimme voineet kertoa Tomille tai niille jotka olivat hänen kanssaan, jotka olivat myös Rachelin kanssa kun hän kuoli, eivätkä ole antaneet periksi ja jättäneet Rafahia. Voinko rohkaista nuorta miestä uhmaamaan kivääritulta pelastaakseen lapset kun hän voisi pysyä paikallaan, ja jättää heidät ammuttaviksi? Pelastaako oma elämänsä vai heidän?
"Miksi?" kysyvät palestiinalaiset minulta uudelleen ja uudelleen, kun kerron olevani amerikkalainen. He eivät ikinä sano "vihaan Amerikkaa", vain "miksi?" "Miksi pommittaa Irakia?" "Miksi tappaa lapsia?"
Olen itse samassa tietämättömyydessä. Miksi lapsia tapetaan? Miksi Rafahissa vuodatetaan verta. Miksi sotilaat käsketään ampumaan aseettomia rauhan-aktivisteja päähän?
Tehän voitte kysyä sitä paikallisesta Israelin edustustosta? Jos olet britti, voit kysyä myös Tomin ampumisen tutkimuksista? Jos olet Amerikan kansalainen, voit kysyä kongressiedustajaltasi, josko hän vaatisi Israelia tutkimaan Rachelin ja Brianin ampumista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä oli taas tunteikas vuodatus siitä, miten nuo hymyilevät ihmiset Gazan appelsiinilehtojen varjossa haluaisivat paimentaa lampaitaan ja vuohiaan oliiivimetsiköissä.
Aasit vetävät kärryissä viljelijöiden kasvattamia tuotteita markkinoille, ja vanhat naiset paistavat tuoretta leipää työn väsyttämille sukulaisilleen...
Terroristeja ei näy missään rikkomassa tätä idylliä.
Tuntuu, kuin rauhantahtoisempaa paikkaa ei koko planeetalta löytyisikään.
Kaikilla on hyvä ja rauhantahtoinen mieli; näin voisi jatkua loputtomiin...
Mutta kun Israel ei anna heidän olla rauhassa!
Tuolla möyrii Israelin puskutraktori rikkomassa rauhallisten ihmisten kotitaloa, varmaankin ihan ilman syytä,
tuolla väijyy tarkka-ampuja surmatakseen jonkun viattoman siviilin, ehkäpä lapsen tai vanhuksen tai jopa ulkomaisen altivistin, joka on vain halunnut tulla rauhoittamaan kiihtyneitä mieliä, tuolla lymyää Merkava-tankki valmiina ampumaan mitä tahansa liikkuvaa kohdetta,
ja tuolla piikkilangat eristävät tämän ikivanhan elämäntavan pahantahtoisista juutalaisista.
Kaiken lisäksi nuo katalat vainoajat rakentavat jotain muuria, pitääkseen kateelliset asukkaansa erillään tuosta Gazan onnelasta!
------------------------------------------------
Näin Vainojen uhrien muistopäivän jälkeen tekee niin hyvää jälleen hyökätä tuon ärsyttävän Israelin kimppuun:
Miksi juutalaisia yleensä enää pitää olla jäljellä?
Miksi palestiinalaiset eivät yksin saa viljellä appelsiini-ja oliivilehtojaan?
Miksi YK päätti antaa juutalaisille heidän esi-isiensä maan heille takaisin ?
Miksi heitä ei pantu vaikka Bantumaalle asumaan?
Miksi he eivät voisi olla edes muslimeja?
Miksi he eivät voisi puhua arabiaa?
Miksi heillä pitää olla sellainen Kuusikulmainen tähtikuvio lipussaan muistuttamassa Daavidista?
Miksi he odottavat Messiasta tulevaksi juuri heille?
Miksi he ovat niin viisaita, kun me muut olemme niin tyhmiä?
Miksi he ovat niin hyviä taistelemaan; miksi he eivät voisi nöyrinä taipua muiden määräiltäviksi niinkuin keskitysleirien aikaan?
Miksi heidän appelsiininsa menevät paremmin kaupaksi kuin naapureiden?
Miksi juuri he osaavat hioa timantteja niin taitavasti?
Miksi kristinusko syntyi juuri heidän keskelleen?
Miksi Aabraham on juuri heidän patriarkkansa?
Miksi he haluavat pitää Jerusalemin pääkaupunkinaan?
Miksi maan muoto on kuin keihään kärki, pistämässä kaikkien kansojen omaatuntoa?
Miksi Jumala tuntuu pitävän heidän puoliaan?
-------------
Voi, jospa me voisimme jotenkin tuhota tuon juutalaiskansan!
Kansainvälisten avustusjärjestöjen ja rauhanaktivistien tappaminen saa hitmanin varauksettoman suosion !!
Vittu, kääpä itkee 60v vanhoista asioista, kun pitäisi kaikin voimin estää sikailu nykypäivänä.
Todellinen juutalainen paskasäkki hitman, tuo ateisti45 on sama mies sivunikkinä, aina samoissa ketjuissa juutalaisia nuolemassa.
omaa nikkiä.
se todella on. Missä mielessä juutalaiset ovat parempia kuin natsit, jotka myös tappoivat lapsia ja aseettomia siviilejä. Joku kirjoitti, että juutalaiset ovat maailman eniten kärsinyt kansakunta. Millä se on mitattu? Kärsiviä ihmisiä jopa kansakuntia on aina ollut ja on tänäkin päivänä. Miksi tuijottaa menneisyyteen vaikka onkin hyvä tietää historiasta ja ottaa siitä oppia. Kuitenkin elämää pitäisi elää tänään ja tähdätä parempaan huomiseen. Ei katkeruus ja kostonhalu vie elämää eteenpäin.
Ongelma on siinä, että miten esimerkiksi sinun järkevät sanasi kostonhalun turmiollisuudesta saataisiin väkivallan kierteeseen joutuneiden kiistakumppanien tietoisuuteen?
Katkeruutta ja kostonhimoa taitaa tällä hetkellä kuitenkin löytyä enemmän palestiinalaisten kuin israelilaisten taholta.
Kenet löydettäisiin puhumaan Arafatille sovinnon sanoja?
Mikäli Israel haluaa väkivallan loppuvan, se lopettaa Palestiinan miehityksen - niin yksinkertaista se on. Ei kai suomalaisetkaan halunneet katsoa tumput suorina kun Stalin yritti viedä meidän maamme. Palestiinalaisilla kun ei ole armeijaa niin joutuvat käyttämään itsemurhaiskuja.
meidän nuoret miehemme tekisivät jos olisivat eläneet pakolaisleireillä ikänsä ja läheisiä olisi jatkuvasti tuhottu ties millä keinoin ja selityksin ja meillä ei olisi oikeutta ylläpitää armeijaa eikä toimivaa poliisia joka voisi lainmukaisesti toimittaa tutkimukset ja saattaa tuomiolle rikolliset , jotka ensin ovat pakkolunastaneet vanhempiemme kodit ja sitten sotavoimin valvovat tolkuttoman kurin kanssa kaikkea liikumistamme. Mitä nuoret miehemme tekisivät? Jos ei ole minkäänlaista mahdollisuutta työntekoon ei perheenperustamiseen eikä tulevaisuuden suunnittelemiseen. Mitä nuoret miehemme tekisivät jos suuri osa leikkitovereista makaa jo mullan alla?
Ei väkivalta miehityksen loppumiseen pääty. Ne järjestöt jotka itsemurhapommituksia käyttävät ovat islamistisia, ts ne haluavat islamilaisen valtion Israelin tilalle, ei sen rinnalle. Israelhan oli Oslon jälkeen jo vetäytynyt lähes koko länsirannalta ja Gazasta kun pommikampanja alkoi ts tilanteessa jossa palestiinalaiset olivat todella lähellä omaa valtiota.
Myös 1948-67 kaikki alueet olivat arabeilla, Palestiinan valtiota ei syntynyt, mutta Israelia vastaan hyökättiin jatkuvasti ja sitä kieltäydyttiin tunnustamasta millään ehdoin.
Eivät asiat ole ihan niin yksinkertaisia että senkun vetäydytään ja rauha tulee...
Nuoret miehemme olisivat todennäköisesti perustaneet oman valtion 1947 jaon perusteella tai viimeistään 1948. Jos eivät silloin, olisivat viimeistään käyttäneet Oslon sopimusta oman yhteiskunnan kehittämiseen ja itsenäisyyden saavuttamiseen sen asemesta että keskittyisivät mahdollismman monen Israelin siviilin tappamiseen.
Oslon sopimuksella palestiinalaiset saivat oman hallinnon ja lähes 10000 miehen poliisijoukot jotka Israel aseisti.Niiden piti pitää yllä järjestystä Israelin vetäytyessä. Kävikin niin että yhden poliisivoiman asemesta tuli kymmeniä:Force17 ,Al-aksan marttyyrit, Hamasin ja Jihadin joukot jne. Pian ne taistelivat keskenään ja osa aloitti vielä järjettömän pommikampanjansa....
Olen muuten karjalan pakolaisen lapsi. Tiedätkö yhtään miksi minä en kasvanut millään leirillä ja olisiko ehkä muidenkin syytä ottaa oppia siitä mitä me teimme?
Mitä minulla on että palestiinalaisilta jo YK -sopimuksen mukaan kiellettiin armeija. Ja että palestiinalaiset eivät saa tuoda aseita itselleen. Kuinka vanhoja nämä säännöt sitten ovat? Ja sekin että Israelin valtio on ensin hajottanut palestiinalaisten hallinnon ja poliisivoimat ja sitten vaativat että Arafat pitää terroristit järjestyksessä. Millä kapasiteetilla? --- Se agressiivisuuteen taipuvainen tavallinen suomipoika jos olisi noissa olosuhteissa elänyt toimisi ihan samoin kuin palestiinalaisnuoret. Olisiko se sitten fiksua on eri asia.-- Itselläni on kolme Viipurin evakon lasta, joten taidan tietää mitä se oli,ja on. Kiusaamista on edelleen, jos on toisenlainen, impulsiivinen ja puhuvainen. Poikani ala-asteen opettaja sanoi: "Ei täällä ole koulukiusaamista,eikä lapsuudessanikaan ollut koulukiusaamista,mutta tietysti niin karjalaisia piti kiusata, mutta ne olivatkin erilaisia." Johon sanoin : Poikani on suoraan karjalan evakon lapsi. Jonka kuultuaan ei opettaja tiennyt kuinka päin olla. että niin niin. Että karjalaisia, ne kun on paikkakunnalla erilaisia, saakin kiusata. Ja niiden tulevaisuuden voi ihan rauhassa kiusaamisella tuhota.-- Että jos alueella johon siionistinen valtio perustettiin olisi toimittu samoin kuin täällä, eläisivät kansat ritirinnan. Paljon vaikeuksia oli karjalaisilla ja toisilla on edelleen. Useat ovat hyvin selvinneet ja elämässä pärjänneet. Ja monilla on suuri kaipuu sinne paratiisiin, karjalan maahan jossa aurinko paistoi ja päivä oli kirkas niin.
...mitä haluat sanoa!
” --- Se agressiivisuuteen taipuvainen tavallinen suomipoika jos olisi noissa olosuhteissa elänyt toimisi ihan samoin kuin palestiinalaisnuoret.” ”Itselläni on kolme Viipurin evakon lasta, joten taidan tietää mitä se oli,ja on.” ”Ja monilla on suuri kaipuu sinne paratiisiin, karjalan maahan jossa aurinko paistoi ja päivä oli kirkas niin. ”
Mikä eroa meidän olosuhteissa sitten on? En ole kuullut, että joku evakko olisi tehnyt itsemurhaiskun Venäjän puolelle! Miksi ette vaadi (itsemurhaiskuin maustettuna) alueet takaisin? Eli se tavallinen suomipoika taitaakin olla nössö tai sitten hän onkin järkevää!
Tulee mieleen tämä meidän Irakissa ollutta kilpi-Viljoa, joka nyt on kristillisten EU-ehdokas!
Hän oli niin tarmokkaana puolustamassa saddamia. Irakin kansa kannusti heitä kunnes Bagdad kaatui! Silloin nämä kilpi-Viljot joutuivat tuuliajolle. Osa Bagdadin kansasta piti heitä jopa vihollisina jotka olivat jarruttaneet kansan vapauttamista!!!