Maassamme harjoitettavan EU-propagandan mukaan suomalaisten on oltava mukana unionin päätöksenteossa vaikuttamassa siihen sisältäpäin, koska muussa tapauksessa jäämme muka yksin tähän kylmään maailmaan.
Väitteen loppuosa kaatuu omaan epäjohdonmukaisuuteensa. EU:n kansalaisia on vain seitsemän prosenttia, yksi neljäsosa maapallon väestöstä. Esimerkiksi Sveitsi ei ole yksin, vaikka se on kieltäytynyt liittymästä jopa EU:taan.
Se on yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti paljon paremmassa kunnossa kuin siihen liittymistä valmistellessaan lainsäädäntöön EU:n määräysten mukaiseksi muttaneet ja seurauksena tästä yhä pahempien ongelmien kanssa tekemisiin joutuneet maat.
EU-jäsenyyden puolesta harjoitettuun propagandaan sisältyvä ajatus, että pienen Suomen on osallistuttava suuren EU:n rakenteisiin, jotta pystyisimme tulevaisuudessa päättämään omasta kohtalostamme, on totuuden- ja järjenvastainen.
EU:n jäsenenä Suomesta on tullut ison hammasrattaiston yksi osa, jollai ei ole mitään todellista vaikutusta ison pyörän liikkeeseen. Suuren ja keskitetyn rakenteeseen sisältäpäin vaikuttaminen on vaikeaa ja jokseenkin mahdotonta. Näistä vaikeuksista kertoo niiden kanssa käytännössä tekemisiin joutunut Tanskan teknillisen korkeakoulun apulaisprofessori, suomalainen tekniikan ja kauppatieteen tohtori Tanja Cronberg.
EU:ssa vaikuttamisen esteenä ovat sen virkamiesten valta-asema, pitkälle kehittynyt lobbausjärjestelmä ja lonkeroinen byrokratia. Tässä byrokratiassa oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee, ja usein käsiä on niin paljon, että niitä ei pysty edes laskemaan. Kannattiko lähteä hakemaan omia rahojaan pois Brysselistä? "I want my money back" sanoi Maggie ja vähensi maansa EU-maksutappiota, joka osaltaan lankesi Suomen maksettavaksi. Pitäisi sanoa suomeksi meillä täällä, että haluamme rahamme takaisin.
Kun tutkimusohjelmien käsittely alkaa poliittisella tasolla, virkamiehet ovat jo pitkälle sopineet teollisuuden kanssa asioista, myös siitä, kuka saa rahat.
Aloite, jota ryhdytään toteuttamaan, tulee taloudellisesti voimakkaalta ja vaikutusvaltaiselta tahtolta, kuten ERT -järjestöltä. Se oli tehnyt aloitteen maaseudun kehittämiseen tietotekniikan avulla tähtäävästä tutkimusohjelmasta. ERT-järjestöön kuuluvat Philipsin ja Siemensin johtajat olivat keskenään sopineet, että tämä projekti oli ensiksi mainitun heiniä. Philipsin tutkivat tulisivat tekemään päätyön ja tämä suuryhtiö saisi n. 90 prosenttia tulossa olevista useista sadoista miljoonista euroista.
Siitä, miten suuryhtiöt huolehtivat etujensa valvomisesta EU:n byrokratiassa antaa pienen viitteen maininta, että Philipsin Eindhovenin pääpaikalta tuli joka päivä Brysseliin vähintään kahdeksan suihkukonetta, joilla tuotiin lobbareita töihin. Ja lobbarithan ovat näitä käytäväpoliitikoita, tyrkyttäjiä ja voitelijoita.
Myöhemmin on todettu, että järjestelmä on niin syvälle juurtunut, että kaikki tietävät sen ja myös käyttävät sitä hyväkseen. Sitä ei tarvitse salailla.
EU:n hallintobyrokratia, jossa keskeisenä toimintaperiaatteena on valmistelun ja päätöksenteon pitäminen vain suppean sisäpiirin käsissä, johtaa väistämättä moniin ongelmiin. Hallinto, jossa päätöksiä valmistelevat virkamiehet ovat läheisessä kanssakäymisessä monikansallisten suuryritysten itsekkäitä etuja ajamaan palkattujen lobbaaja-edustajien kanssa, muodostuu demokraattisen valvonnan puutteen vuoksi väistämättä korruptiiviseksi.
Kun korruptio päsee vaikuttamaan järjestelmän ylätasolla, se leviää kuin syöpä hallinnon muille tasoille, koska käytännössä ei ole suurtakaan pelkoa ylemmän tason valvonnasta ja puuttumisesta väärinkäytöksiin.
Englannin ylähuoneen Eurooppa-työryhmän julkaisemassa selvityksessä todetaan, että EU:ssa käytetään jäsenmaiden veronmaksajien varoja suuressa mitassa väärin, ilman että niiden hallitukset ja EU:n komissio olisivat osoittaneet poliittista tahtoa petosten pois kitkemiseksi. Petkutettujen varovarojen kokonaismäärää on vaikeata arvioida, koska paljastuneet tapaukset muodostavat vain jäävuoren huipun.
Saksalanen Freiburgin yliopiston professori Klaus Tiedmann on arvioinut EU:n kärsivän vuosittain väärinkäytösten seurauksena rahallista tappiota n. 7-10 prosenttia unionin budjetin loppusummasta eli noin 32-45 miljardia markkaa. Tulevaisuudessa luvut ovat paljon suurempia. Riippumattomien asiantuntijoiden alkuvuodesta 1993 esittämän arvion mukaan unionille kuuluvista rahoista joutuu vuosittain vääriin käsiin n. 10 miljardia euroa, eli noin 60 miljardia Suomen Markkaa.
Englannin ylähuoneen tutkimuksessa kerrotaan mm. että yli 90 prosenttia EU:n Italiasta ostamasta oliiviöljystä oli ala-arvoista ja aiheutti veronmaksajille satojen miljoonien turhat kulut. Olematonta tai pilaantunutta vehnää EU osti Italista, Kreikasta ja Ranskasta n. 570 milj. markan arvosta. Työryhmän arvion mukaan EU:n jäsenmaat ovat haluttomia puuttumaan kansalaisten verovarojen vilpilliseen käyttämiseen, koska petosten paljastuminen katsotaan saattavan vallanpitäjät liian huonoon valoon.
Paljastuneiden petosten määrä käsitti jo kauan sitten vähintään 2000 tapausta vuodessa eli keskimäärin runsaat puolisataa päivässä on rahallisina tappiona vain pari prosenttia asiantuntijoiden arvioimasta EU:lle rikollisesti aiheutetuista kokonasitappioista.
Näihin lukuihin eivät tietenkään sisälly ylimmän tason johtajien holtittomasta ja pröystäilevästä varojen käytöstä unionille aiheutuvat kustannukset.
Väitteen loppuosa kaatuu omaan epäjohdonmukaisuuteensa. EU:n kansalaisia on vain seitsemän prosenttia, yksi neljäsosa maapallon väestöstä. Esimerkiksi Sveitsi ei ole yksin, vaikka se on kieltäytynyt liittymästä jopa EU:taan.
Se on yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti paljon paremmassa kunnossa kuin siihen liittymistä valmistellessaan lainsäädäntöön EU:n määräysten mukaiseksi muttaneet ja seurauksena tästä yhä pahempien ongelmien kanssa tekemisiin joutuneet maat.
EU-jäsenyyden puolesta harjoitettuun propagandaan sisältyvä ajatus, että pienen Suomen on osallistuttava suuren EU:n rakenteisiin, jotta pystyisimme tulevaisuudessa päättämään omasta kohtalostamme, on totuuden- ja järjenvastainen.
EU:n jäsenenä Suomesta on tullut ison hammasrattaiston yksi osa, jollai ei ole mitään todellista vaikutusta ison pyörän liikkeeseen. Suuren ja keskitetyn rakenteeseen sisältäpäin vaikuttaminen on vaikeaa ja jokseenkin mahdotonta. Näistä vaikeuksista kertoo niiden kanssa käytännössä tekemisiin joutunut Tanskan teknillisen korkeakoulun apulaisprofessori, suomalainen tekniikan ja kauppatieteen tohtori Tanja Cronberg.
EU:ssa vaikuttamisen esteenä ovat sen virkamiesten valta-asema, pitkälle kehittynyt lobbausjärjestelmä ja lonkeroinen byrokratia. Tässä byrokratiassa oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee, ja usein käsiä on niin paljon, että niitä ei pysty edes laskemaan. Kannattiko lähteä hakemaan omia rahojaan pois Brysselistä? "I want my money back" sanoi Maggie ja vähensi maansa EU-maksutappiota, joka osaltaan lankesi Suomen maksettavaksi. Pitäisi sanoa suomeksi meillä täällä, että haluamme rahamme takaisin.
Kun tutkimusohjelmien käsittely alkaa poliittisella tasolla, virkamiehet ovat jo pitkälle sopineet teollisuuden kanssa asioista, myös siitä, kuka saa rahat.
Aloite, jota ryhdytään toteuttamaan, tulee taloudellisesti voimakkaalta ja vaikutusvaltaiselta tahtolta, kuten ERT -järjestöltä. Se oli tehnyt aloitteen maaseudun kehittämiseen tietotekniikan avulla tähtäävästä tutkimusohjelmasta. ERT-järjestöön kuuluvat Philipsin ja Siemensin johtajat olivat keskenään sopineet, että tämä projekti oli ensiksi mainitun heiniä. Philipsin tutkivat tulisivat tekemään päätyön ja tämä suuryhtiö saisi n. 90 prosenttia tulossa olevista useista sadoista miljoonista euroista.
Siitä, miten suuryhtiöt huolehtivat etujensa valvomisesta EU:n byrokratiassa antaa pienen viitteen maininta, että Philipsin Eindhovenin pääpaikalta tuli joka päivä Brysseliin vähintään kahdeksan suihkukonetta, joilla tuotiin lobbareita töihin. Ja lobbarithan ovat näitä käytäväpoliitikoita, tyrkyttäjiä ja voitelijoita.
Myöhemmin on todettu, että järjestelmä on niin syvälle juurtunut, että kaikki tietävät sen ja myös käyttävät sitä hyväkseen. Sitä ei tarvitse salailla.
EU:n hallintobyrokratia, jossa keskeisenä toimintaperiaatteena on valmistelun ja päätöksenteon pitäminen vain suppean sisäpiirin käsissä, johtaa väistämättä moniin ongelmiin. Hallinto, jossa päätöksiä valmistelevat virkamiehet ovat läheisessä kanssakäymisessä monikansallisten suuryritysten itsekkäitä etuja ajamaan palkattujen lobbaaja-edustajien kanssa, muodostuu demokraattisen valvonnan puutteen vuoksi väistämättä korruptiiviseksi.
Kun korruptio päsee vaikuttamaan järjestelmän ylätasolla, se leviää kuin syöpä hallinnon muille tasoille, koska käytännössä ei ole suurtakaan pelkoa ylemmän tason valvonnasta ja puuttumisesta väärinkäytöksiin.
Englannin ylähuoneen Eurooppa-työryhmän julkaisemassa selvityksessä todetaan, että EU:ssa käytetään jäsenmaiden veronmaksajien varoja suuressa mitassa väärin, ilman että niiden hallitukset ja EU:n komissio olisivat osoittaneet poliittista tahtoa petosten pois kitkemiseksi. Petkutettujen varovarojen kokonaismäärää on vaikeata arvioida, koska paljastuneet tapaukset muodostavat vain jäävuoren huipun.
Saksalanen Freiburgin yliopiston professori Klaus Tiedmann on arvioinut EU:n kärsivän vuosittain väärinkäytösten seurauksena rahallista tappiota n. 7-10 prosenttia unionin budjetin loppusummasta eli noin 32-45 miljardia markkaa. Tulevaisuudessa luvut ovat paljon suurempia. Riippumattomien asiantuntijoiden alkuvuodesta 1993 esittämän arvion mukaan unionille kuuluvista rahoista joutuu vuosittain vääriin käsiin n. 10 miljardia euroa, eli noin 60 miljardia Suomen Markkaa.
Englannin ylähuoneen tutkimuksessa kerrotaan mm. että yli 90 prosenttia EU:n Italiasta ostamasta oliiviöljystä oli ala-arvoista ja aiheutti veronmaksajille satojen miljoonien turhat kulut. Olematonta tai pilaantunutta vehnää EU osti Italista, Kreikasta ja Ranskasta n. 570 milj. markan arvosta. Työryhmän arvion mukaan EU:n jäsenmaat ovat haluttomia puuttumaan kansalaisten verovarojen vilpilliseen käyttämiseen, koska petosten paljastuminen katsotaan saattavan vallanpitäjät liian huonoon valoon.
Paljastuneiden petosten määrä käsitti jo kauan sitten vähintään 2000 tapausta vuodessa eli keskimäärin runsaat puolisataa päivässä on rahallisina tappiona vain pari prosenttia asiantuntijoiden arvioimasta EU:lle rikollisesti aiheutetuista kokonasitappioista.
Näihin lukuihin eivät tietenkään sisälly ylimmän tason johtajien holtittomasta ja pröystäilevästä varojen käytöstä unionille aiheutuvat kustannukset.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka vain sinä olet kiinnostunut epäoleellisista nyansseista, jotka ei vaikuta kenenkään naima-asentoon?!
Valitat EUn toteutuksesta, missä todellakin on vielä hyvin paljon ideaa. Silti se ei missään nimessä tarkoita, että koko konsepti olisi väärin tai typerä.
EUta pitää reformoida radikaalisti ja luoda perustuslailla selvä demokraattinen kontrolli.
Päälle 300 miljoonan eurokansaa ei voi demokraattisesti hallita. Sokrateen määritelmän mukaan (kaupunki)valtion koko tulisi rajata siten, että siinä vielä kaikki jäsenet tuntevat toisensa, pääsevät juttelemaan edustajiensa kanssa, ja siten valitut edustajat voivat sanoa olevansa kansansa edustajia. Vaikeata jo Suomen mittakaavassa.
Miten tämä toteutuu yli 300 miljoonan unionissa? Ovatko ex-hiihtäjä, ex-pormestari ja ex-rallikuski minun edustajiani EU:ssa? Seuraavalla kierroksella on "edustajiamme" sitä paitsi entistä vähemmän. Tämän lisäksi edustajat eivät, kuten moni erheellisesti luulee, ole Suomen edustajia, vaan he toimivat osina europuolueita, mm. "konservatiiveja" ja "liberaaleja".
EU on demokratialle mahdottomuus, ja diktatuuria en hyväksy. Siksi en äänestä seuraavissakaan EU-parlamenttivaaleissa.
Tajuatko, että todellinen demokratia Suomessa _ON_ mahdotonta, ei vain vaikeaa. Voi tuota illuusioiden määrää. Ero EUn ja Suomen välillä on varsin olematon tässä...
Suomessa edustat 0.00005% äänestäjistä. Ihan samat perusteet demokratian pätemättömyydelle toimivat kuin EU yhteydessäkin. Suomen vaalit ovat kuin kuseminen Itämereen ja EU vaalit kuin kusemista Atlantiin...
"Tämän lisäksi edustajat eivät, kuten moni erheellisesti luulee, ole Suomen edustajia, vaan he toimivat osina europuolueita, mm. "konservatiiveja" ja "liberaaleja"."
Juuri sinun kaltaisesti ihmiset tekevät Brysselistä sellaisen kun se on tosin. Poliitikolta joka sinne menetetään oletetaan takaisin lähinnä rahaa, jota sieltä pitäisi kikkailta byrokratian läpi ja lobbailla eri systeemeistä mahdollisimman paljon. Sitten valitetaan kun EUssa katoaa rahaa ja siellä vaan lobbaillaan... kai siellä nyt lobbaillaan kun ihmiset haluavat äänestää sinne vain lobbaajia (toisin sanoen: hemmetin hieno ettet äänestä). Tottakai otan sinne mieluummin vaikka fiksun Saksalaisen oikeistolaisen kuin jonkun Jaakko Laakson. Itse asiassa ottaisin sinne oikeastaan kenet tahansa mistä tahansa maasta ennemmin kuin Jaakko Laakson :P
Tottakai EU systeemeihin pitäisi tulla hieman enemmän järkeä, ja mielellään näkisinkin USA tyylisen systeemin, jossa alahuoneessa mailla voisi olla vaikka edustaja per miljoona asukasta (eli Suomelta 5) ja ylähuoneessa jokaiselta maalta vähintään yksi, mutta täytetään väestön mukaan 50:n asti. Tämä 50 ei kasvaisi jäsenvaltioiden lisääntyessä, ellei itse 50:tä ylitettäisi tms.
Silloinhan tämä Suomen "senaattori" olisi kuka tahansa onkaan valittu Suomen pääministeriksi tms. Etkö koe Suomen pääministerin edustavan itseäsi?
Ne jotka siellä lobbaavat ovat juuri niitten edustajia jotka innokkaasti kannattavat EU:ta ja jotka hyötyvät eniten EU:sta.Äänestämisellä ei pystytä vaikuttamaan vitun vertaa koska todellista valtaa pitävät EU:ssa ne tahot joita kansa ei ole sinne valinnut.