Ikuisuus on pitkä aika

Kuoleman jälkeen on kuin olisi herännyt unesta, siellä se vasta oikea todellisuus onkin.

Ongelmia ikuisuuden kulumisessa on lähinnä itsekkäällä ihmisellä joka on käpertynyt niin itseensä, haluaa vain omaa parastaan.

Epäitsekkäällä on loputtomasti opittavaa ja tekemistä, kehittää itseään toisten parhaaksi.

Näin niin lyhyesti kuin mahdollista.

jonain aurinkoisena pilvenä jossa istutaan ringissä. Vaan ajattele täytenä elämänä ilman fyysisen rajoituksia. Ja jokaisella on mahdollisuus alueelle jossa on omimmat olosuhteet ja opit kaiken aikaa lisää ilman sairauksia ja muita haavereita, joita maan päällä sattuu kaiken aikaa. Itse kyllä olen tullut siihen päätökseen että ikuinen elämämme on kiertokulkua kunkin kehityksen mukaisesti. On olemassa erilaisia vaihtoehtoja opiskella jatkuvasti lisää kunnes elää ykseydessä Suuren Rakkauden Energian kanssa. Jos sinä koet olevasi eksyksissä rukoile ja mene kirjastoon ja etiikka ja psykologia ja uskonto jaoksen eteen ja ota kirja joka tuntuu hyvältä, ehkä näin saat ihan henkilökohtaista tukea ja vastauksia pulmaasi.

>>kun sitten kuoleman jälkeen pääsen taivaaseen...

Pysähdytäänpäs ensin tähän: millä perusteella ajattelet, että pääset taivaaseen, Jumalan kotiin? Siis mikä on taivastoivosi perusta?

>>mites sen ikuisuuden saa siellä kulumaan?

Oletko varma, että siellä on olemassa sellaista kuin aika? Taivas lienee jotain sellaista, mitä ihmisjärki ei pysty kuvittelemaan, kun ei ole koskaan mitään sellaista, eikä edes läheltä liippaavaa kokenut. Sellaiselle ei taida oikein sanojakaan olla olemassa. Vain jotakin vertauksien kautta Jumala on voinut kertoa.

>>Kai me henget istutaan siellä kaikkivoipina
>>ringissä ja kysytään neuvot Jumalalta, kun se
>>kuitenkin on varmasti oikeessa.

Ihmisestä ei tule kaikkivoipaa taivaassa. Jumalalla on kaikki valta. Se, mitä Jumala on
kertonut taivaasta, ei oikein vastaa muutenkaan
tuota kuvaustasi, jonka mukainen taivas olisi
kyllä aikasta tylsää, juu.

Taivaassa ei vain olla, vaikka sitä toisaalta
levon maaksi kutsutaankin. Varmasti se kyllä on
lepoa täällä vaivanneesta pahuudesta - omasta ja
toisten, ja sen seurauksista. Se on lepoa myös
siitä, joskus vaivalloisestakin, tehtävästä viedä
sanoma syntien anteeksiantamuksesta Kristuksessa
kaikkeen maailmaan. Ja lepoa sairauksista ja
muusta murheesta mikä täällä on vaivannut.

Mutta on siellä myöskin toimintaa - saa palvella
rakasta Jumalaa.

Myös juhla on se sana, jolla Jumala haluaa kertoa jotakin taivaasta.

Jumala, jonka koti taivas on, kertoo
tällaisia asioita taivaasta, vertauksin:

"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.
Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat
kadonneet, eikä merta ollut enää.
Näin kuinka pyhä kaupunki, Jerusalem,
laskeutui taivaasta Jumalan luota
juhla-asuisena, niin kuin morsian,
joka on kaunistettu sulhasta varten.

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan
äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija
ihmisten keskellä!

Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen
kansansa. Jumala itse on heidän luonaan,
ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan
kyyneleen.

Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta
eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.

Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."
Ilm. 21:1-5

"Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa.
Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin,
ja kaikki palvelevat Jumalaa.
He saavat nähdä hänen kasvonsa,
ja heidän otsassaan on hänen nimensä.
Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai
auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän
valonsa."
Ilm. 22:3-5

"Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa."
1. Kor. 15:43

...lisää siitä, mitä Raamattu kertoo taivaasta, ja vähän muustakin, löytyy täältä pienestä kuvitetusta hakemistosta:
http://www.sley.fi/eo/tampere/sanaa/sanaa.html

joka tarkoittaa ajattomuutta. Aika lakkaa olemasta kuolemassamme. Aika käsite siis loppuu joten se ei voi myöskään tulla pitkäksi.

tämän ajan konkreettisia ongelmia. Ikuisuudesta ei tarvi huolehtia, universumihan nykytietämyksen mukaan joko laajenee loputtomasti tai kutistuu kasaan, molemmissa vaihtoehdoissa elämä maapallolla taitaa käydä mahdottomaksi. Tai oikeastaan universumin kohtalosta riippumatta aurinkohan meidät jossain vaiheessa syö, ellei olla jo itse ehditty tuhota maailmaa.

Niin että tässä hetkessä eletään, mieluummin.

Jonain aurinkoisena päivänä istutaan ringissä... kuulostaa ihan kivalta, vaikka itse keksin tuon aurinkoisen päivän siihen. Mitäs pahaa sellaisessa tulevaisuudessa on?

Ikuisuus ei ole mikään paikka, vaan se on henkinen tila. Ja, koska se on henkinen tila ei siellä ole silloin aikaa, vaan aikaa vastaa tietyt henkiset tilat. Tällöin ei voida sanoa, että "aika käy pitkäksi", sillä sitä ei ole. Henkiset tilat kuitenkin vaihtelevat tällöin ihminen tuntee sen vaihtelevuutena sielussaan.

Jeesuksen Kristuksen löytäminen ja Jumalan lapseksi pääseminen! Kaikki muu on toisarvoista!
Yksi on vain tärkeä! Tee parannus ja usko evankeliumi! Joka siirtää parannuksen teon huomiseen on kuin siirtäisi vuoteensa helvettiin!
Ei kannata riskeerata. Maan päällä on uskovaisten joukko jolla on pelastuksen avaimet. Ota heihin yhteyttä ja kysy: "miehet rakkaat veljet mitä minun pitää tekemän, että minä autuuden perisin?".
Ja Sinulle vastataan...Etsi vaikka Päivämies-lehti ja katso missä on lähin seurapaikka ja mene sanankuuloon!