Eilen hyvän tuttavani mies (alle 50 v.)kuoli yllättäin aivoverenvuotoon. Tunnen itseni avuttomaksi ja asia tuntuu niin kamalalta, ettei oikein uskaltaisi edes kohdata sitä. En halua silti olla raukkamainen, vaan läsnäoleva. Miten siis lohduttaa tai tukea? Mitä ihminen tässä vaiheessa eniten tarvitsee juuri tapahtuneen yllättävän menetyksen takia? Mitä voin sanoa? Mitä ajatuksia leskeksi jääneen päässä kulkee, miten niihin reagoida? Voi, kertokaa te, jotka olette kokeneet läheisen ihmisen yllättävän kuoleman.
Apua! Miten lohduttaa?
rinnalla kulkeva
31571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
otan osaa ja antaisin surevan kertoa kuolemasta ja hautajaisvalmisteluista. Pahinta on, jos asiasta ei anneta puhua ja sitä vältellään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Voit vaikka sanoa leskelle ettet tiedä sanoja jotka häntä lohduttaisivat. Luulen että häntä auttaa parhaiten läsnäolosi ja se että kuuntelet ja lohdutat. Älä rupea säälimään häntä ja surkuttelemaan kuinka kamalaa hänellä on äläkä sano että elämän pitää jatkua eteenpäin. Oman äitini kuollessa paras tukija oli se joka kuunteli. Sellaiset jotka säälivät ym. tekivät vain pahemmaksi oloni.Tsemppiä sinulle. Mene rohkeasti ystäväsi luokse.
ole vain lähellä ja läsnä,"oikeita" sanoja ei liene eikä tarvitsekaan olla,riittää kun on toisen rinnalla konkreettisesti osoittamassa,ettei sureva ole yksin...kuuntelu on tärkeää,usein surevalle riittää kuunteleva korva ja mieli.Myös sinullakin voi olla raskasta,joten voimia myös sinulle lohduttajana!