YUTP -määräykset

Suomi: Ei-EU kirjoitti:

Suomi luopui puolueettomuudesta ja itsemääräämisoikeudestaan hyväksyessään Maastrichtin sopimuksen.

Maastrichtin artiklan N toisessa pykälässä todetaan sanatarkasti seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden edustajien konferenssi kutsutaan vuonna 1996 koolle tarkastelemaan yhteisiin määräyksiin sisältyvissä A ja B artiklassa määrättyjen tavoitteiden mukaisesti niitä tämän sopimuksen määräyksiä, joiden tarkistamisesta määrätään."

Maastrichtin sopimuksen A ja B artiklassa määrättyjen tavoitteiden tarkoituksena on integraatioprosessin syventäminen lopullisen tavoitteen, liittovaltion, toteuttamiseksi. Tätä varten on laadittu perustuslakiluonnos.

Ahtisaaren aikoinaan esittämä kehoitus välttää ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustelemista ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä oli EU-jäsenyyden ajajien mutta ei Suomen kansan edun mukainen. Oli ennen kuulumatonta, että tasavallan päämies, jonka virkatehtävänä on maan ulkopolitiikan johtaminen, yrittää lopettaa siitä käytävän keskustelun. Hänen esityksensä palvelee pyrkimystä saada kansalaiset kannattamaan EU-jäsenyyttä tietämättä, mitä se maan ja kansan turvallisuudelle ja tulevaisuudelle merkitsisi.

EU:n komissio piti jo vuoden 1993 lopulla jäsenyysneuvottelujen loppuun viemisen ehtona, että jäsenyyttä hakeneet maat, Itävalta, Ruotsi, Norja ja Suomi hyväksyvät yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan julistuksen.

Tässä J.V. Stalinin syntymän vuosipäivänä 21.12.1993, annetussa julistuksessa näiden maiden hallitukset ilman minkäänlaista edustamiltaan kansoilta saamaa valtuutusta allekirjoittivat seuraavat EU:n asettamat ehdot:

"Unioniin liittymisen tulee vahvistaa unionin sisäistä yhtenäisyyttä ja sen kykyä toimia tehokkaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; jäseneksi liittyvien valtioiden tulee liittymisestään lähtien olla valmiita ja kykeneviä osallistumaan täysipainoisesti ja aktiivisesti yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan siinä muodossa kuin se on määritelty Euroopan unionia koskevassa sopimuksessa;

jäseneksi liittyvät valtiot hyväksyvät liittyessään kokonaisuudessaan ja varauksetta kaikki unionisopimuksen tavoitteet, sen V luvun määräykset sekä sopimuksen liitteenä olevat asiaankuuluvat julistukset;

jäseneksi liittyvät valtiot ovat valmiita ja kykeneviä tukemaan liittymisen aikaan voimassa olevaa unionin politiikkaa."

Unionisopimuksen eli Maastrichtin sopimuksen V osasto, jota jäseneksi liittyvän maan on "kokonaisuudessaan ja varauksetta" noudatettava, sisältää määräykset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tämän samoin kuin edellä siteeratun julistuksen sisällön tunteminen on välttämätöntä jokaiselle EU-jäsenyyteen kantaa ottavalle kansalaiselle.

Presidentti Ahtisaari tiesi, että kermalla kuorrutetun EU-syötin haukkaajien määrä vähentyy huomattavasti, mikäli he tietävät millaisen koukun ovat joutuneet jäsenyyden seurauksena nielemään. Tämän vuoksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei sitten pitänyt lainkaan keskustella.

EU-jäsenyys ei jätä pienelle maalle omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista liikkumavaraa. Tämä käy selvästi ilmi Maastrichtin sopimuksen V osaston artiklan J.1 kohdasta 4, jossa määrätään seuraavaa:

"Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä. Ne pidättäytyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai jotka ovat omiaan haittaamaan sen tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa."

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan noudattamisesta todetaan sopimuksessa lakonisesti: "Neuvosto huolehtii siitä, että näidä periaatteita noudatetaan."

Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta säädetään edelleen Maastrichtin sopimuksen V osaston J.2 artiklassa seuraavaa:

"1. Jäsevaltiot antavat toisilleen tietoja ja neuvottelevat keskenään neuvostossa kaikista yleisesti kiinnostavista ulko- ja turvallisuuspoliittikan kysymyksistä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden yhdistettyä vaikusvaltaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti toisiaan lähentyvän toiminnan avulla."

2. Neuvosto määrittelee yhteisen kannan aina kun pitää sitä tarpeellisena.
Jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että niiden kansallinen politiikka on yhteisten kantojen mukaista.

3. Jäsenvaltiot sovittavat yhteen toimintansa kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa. Ne tukeutuvat niissä yhteisiin kantoihinsa.

Niissä kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa, joihin kaikki jäsenvaltiot eivät osallistu, ne jäsenvaltiot, jotka osallisuvat niihin, tukeutuvat yhteisiin kantoihin."

Maastrichtin sopimuksen J.2. artiklan 4. kohdan mukaan "yhteinen toiminta sitoo jäsenvaltioiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja ja toimintaa".

Puolustuspolitiikasta todetaan sopimuksen J.4 artiklan 1. ja 2. kohdassa seuraavaa:

"1. Yhteinen ulko- ja turvallisuupolitiikka käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mukaan lukien pitkällä aikavälillä määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.

2. Unioni pyytää Länsi-Euroopan unionia (WEU), joka on Euroopan unionin kehityksen erottamaton osa, valmistelemaan ja panemaan täytäntöön ne unionin päätökset ja toimet, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Neuvosto hyväksyy yhteisymmärryksessä WEU:n toimielinten kanssa tarpeelliset käytännön järjestelyt."

EU-jäsenyyden ajajat esittivät yleensä totuuden vastaisesti, että kaikki ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset tehdään unionin neuvostossa yksimielisesti. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä J.3 artiklan kohdassa 2 säädetään seuraavaa:

"Hyväksyessään yhteisen toiminnan sekä tämän toiminnan kaikissa vaiheissa neuvosto määrittelee kysymykset, joissa päätökset on tehtävä määräenemmistöllä."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä