Hyvä kirjoitus.
http://www.network54.com/Hide/Forum/message?forumid=171225&messageid=1075660174
1. Eikö monikulttuurisuus ole enemmänkin rikkaus kuin uhka?
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisivat toteutettavissa myös käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio ovat olleet väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta.
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.
Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien itsensä keskuudessa.
2. Mutta eikö rasismi vähene siinä vaiheessa, kun ihmiset tottuvat toisiinsa?
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen vähennä rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa etnisten ryhmien vuorovaikutus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta.
Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut. Kehitys on valtavista määrärahoista ja antirasistisesta koulutuksesta huolimatta menossa juuri päinvastaiseen suuntaan.
Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan ja väkivaltaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana. Usein liberaalin ainoa argumentti tässä yhteydessä on, että tarvitsemme ”lisää väriä Suomeen”. Jokainen voi mielessään arvioida, kuinka paljon rationaalista tarkastelua tämä vaatimus kestää. Myöskään usein vaaditulle geneettisen kirjon lisäämiselle ei ole minkäänlaisia tieteellisiä perusteluita.
3. Mutta eivätkö kulttuurit ole aina jatkuvassa muutostilassa?
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ja kansat ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. Toisinaan julkisuudessa esitetään utopistisia kuvitelmia kansallisvaltion hävittämisestä ihmisoikeuksien ja vapaan liikkuvuuden nimissä. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset – kuten esimerkiksi naisten äänioikeus, ihmisten oikeus koulutukseen ja tasavertaisuus lain edessä - ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Vasta vahvan kansallisvaltion kehityttyä nämä arvot on saatu turvattua. Ilman yhteistä arvopohjaa ja kansallisvaltiota ei ole olemassa mitään keinoa turvata kaikkien tärkeimpiä ihmisoikeuksia. Kukaan ei vakavissaan voi vaatia, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa. Vai vaatiiko?
4. Miksi maahanmuuttajan pitäisi sopeutua länsimaisiin arvoihin?
Television esittämässä haastatteluohjelmassa Päivärinta (24.3.2003) irakilainen maahanmuuttaja ilmoitti olevansa valmis terroritekoihin USA:ta vastaan Suomen maaperällä. Monessa Keski-Euroopan maassa on terrori-iskuihin valmiita islamistisia soluja. Ranskassa kiihotus kansanryhmää vastaan on vaiettu mutta jokapäiväinen ilmiö julkisesti järjestetyissä puheissa. Viha kansanryhmää kohtaan ei kuitenkaan esiinny – toisin kuin moni kuvittelee – valkoisten äärioikeistolaisten vaan maahanmuuttaneiden ääri-islamistien julistuksissa, joissa valkoinen ja kristillinen väestö nähdään koiraakin alempana. Osa maahanmuuttajista ei selvästikään edes aio sopeutua vallitseviin lakeihin ja tapoihin. Elintason tai suvaitsevaisuuden puute ei mitenkään voi selittää näitä etnisen vihan ilmentymiä. Se, joka toteaa tämän ongelman ääneen, leimataan liian usein suvaitsemattomaksi.
Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnytyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudessa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.
5. Miksi juuri länsimainen kulttuuri olisi erityisen tärkeä?
Aivan perusteeton ajatus ei ole, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä eksoottisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee julkisesti kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.
Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi tai entosentriseksi, itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi. Kuitenkin globaalisti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8 %. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten? Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.
Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja globalisaation paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.
6. Eikö maahanmuuttajia tarvita tulevaan työvoimapulaan?
Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.
Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.
Lisäksi ennusteista unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä vastaanottajamaalle. Näillä näkymin suurella ei-ammattitaitoisella siirtolaistulvalla saataisiin ainoastaan valtava piikki työttömyystilastoon suomalaisten pitkäaikaistyöttömien rinnalle. Sosiaalisesti ja taloudellisesti tämä saattaa olla pienelle vastaanottajamaalle katastrofi.
http://www.network54.com/Hide/Forum/message?forumid=171225&messageid=1075660174
1. Eikö monikulttuurisuus ole enemmänkin rikkaus kuin uhka?
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisivat toteutettavissa myös käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio ovat olleet väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta.
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.
Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien itsensä keskuudessa.
2. Mutta eikö rasismi vähene siinä vaiheessa, kun ihmiset tottuvat toisiinsa?
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen vähennä rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa etnisten ryhmien vuorovaikutus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta.
Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut. Kehitys on valtavista määrärahoista ja antirasistisesta koulutuksesta huolimatta menossa juuri päinvastaiseen suuntaan.
Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan ja väkivaltaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana. Usein liberaalin ainoa argumentti tässä yhteydessä on, että tarvitsemme ”lisää väriä Suomeen”. Jokainen voi mielessään arvioida, kuinka paljon rationaalista tarkastelua tämä vaatimus kestää. Myöskään usein vaaditulle geneettisen kirjon lisäämiselle ei ole minkäänlaisia tieteellisiä perusteluita.
3. Mutta eivätkö kulttuurit ole aina jatkuvassa muutostilassa?
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ja kansat ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. Toisinaan julkisuudessa esitetään utopistisia kuvitelmia kansallisvaltion hävittämisestä ihmisoikeuksien ja vapaan liikkuvuuden nimissä. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset – kuten esimerkiksi naisten äänioikeus, ihmisten oikeus koulutukseen ja tasavertaisuus lain edessä - ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Vasta vahvan kansallisvaltion kehityttyä nämä arvot on saatu turvattua. Ilman yhteistä arvopohjaa ja kansallisvaltiota ei ole olemassa mitään keinoa turvata kaikkien tärkeimpiä ihmisoikeuksia. Kukaan ei vakavissaan voi vaatia, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa. Vai vaatiiko?
4. Miksi maahanmuuttajan pitäisi sopeutua länsimaisiin arvoihin?
Television esittämässä haastatteluohjelmassa Päivärinta (24.3.2003) irakilainen maahanmuuttaja ilmoitti olevansa valmis terroritekoihin USA:ta vastaan Suomen maaperällä. Monessa Keski-Euroopan maassa on terrori-iskuihin valmiita islamistisia soluja. Ranskassa kiihotus kansanryhmää vastaan on vaiettu mutta jokapäiväinen ilmiö julkisesti järjestetyissä puheissa. Viha kansanryhmää kohtaan ei kuitenkaan esiinny – toisin kuin moni kuvittelee – valkoisten äärioikeistolaisten vaan maahanmuuttaneiden ääri-islamistien julistuksissa, joissa valkoinen ja kristillinen väestö nähdään koiraakin alempana. Osa maahanmuuttajista ei selvästikään edes aio sopeutua vallitseviin lakeihin ja tapoihin. Elintason tai suvaitsevaisuuden puute ei mitenkään voi selittää näitä etnisen vihan ilmentymiä. Se, joka toteaa tämän ongelman ääneen, leimataan liian usein suvaitsemattomaksi.
Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnytyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudessa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.
5. Miksi juuri länsimainen kulttuuri olisi erityisen tärkeä?
Aivan perusteeton ajatus ei ole, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä eksoottisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee julkisesti kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.
Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi tai entosentriseksi, itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi. Kuitenkin globaalisti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8 %. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten? Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.
Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja globalisaation paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.
6. Eikö maahanmuuttajia tarvita tulevaan työvoimapulaan?
Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.
Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.
Lisäksi ennusteista unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä vastaanottajamaalle. Näillä näkymin suurella ei-ammattitaitoisella siirtolaistulvalla saataisiin ainoastaan valtava piikki työttömyystilastoon suomalaisten pitkäaikaistyöttömien rinnalle. Sosiaalisesti ja taloudellisesti tämä saattaa olla pienelle vastaanottajamaalle katastrofi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ehdi esittämään kovin yksilöityä kritiikkiä tuosta kirjoituksesta, jonka kirjoittaja oli ilmeisesti joku MN, ehkä myöhemmin.
Kirjoitus oli lähtökohdiltaan liikuttavan vanhahtava 1800-luvun kansallisvaltioaatteen lämmitys. Maailma vain on muuttunut melkoisesti Napoleonin sotien jälkeisestä ajasta, jolloin kansallisuusaate oli uutta ja vallankumouksellista.
Historia kulkee kulkuaan ja kansallisuusaate saavutti suuret voittonsa vime vuosisadan alussa. Sama aate ehti myös näyttää kääntöpuolensa äärioikeistolaisissa totalitaarisissa valtioissa, joiden tuho käänsikin historian uuteen suuntaan. Kansallisuusaatteen suuret ajat ovat takana päin. Tällaisia historian jälkeensä jättämiä keskusteluja tullaan varmasti käymään vielä pitkään. En kuitenkaan usko niiden vaikuttavan yhtään mitään.
Outona yksityiskohtana näen tuon kansallisuusaatteen ihailun, joka kuitenkin on ensimmäinen, Robespierren markkinoiman, länsimaisen kulttuurin tuhonajan ideologia. Toisaalta eihän tuon kirjoittaja sanokaan olevansa mikään neohumanisti. Äärioikealla vaan tuntuvat kohtaavan toisensa kaikenlaiset haihattelijat.
Pienenä, minusta kirjoitukselle tyypillisenä, yksityiskohtana en voi tässä olla mainitsematta viimeisessä osassa, jossa käsitellään maahanmuutajien merkitystä mahdollisessa työvoimapulassa, olevaa päättelyä. Tulevan työvoimapulan ennusteista kuulemma "unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä." - Niinpä, työttömyyden olisi työvoimapulassa oltava nykyistä pienempi. Voiko keksiä onnettomampaa logiikkaa? Tuo oli vain yksi esimerkki, kirjoitus oli täynnä tuon kaltaisia ajatussammakoita.
Minulla ei ole aikaa kritikoida kirjoitelmaa nyt enempää. Mielelläni kirjoittaisin sen omituisista historianäkemyksistä enemmänkin, mutta uskon jokaisen, vähänkin historiaa lukeneen, voivan sen tehdä itsekin.
Voisitko pelle esittää typeryytesi omalla nimimerkilläsi? Minä en tietenkään kirjoittaisi koskaan mitään noin tyhmää.
Eli pääpointtisi oli se, että kehitystä ei voida pysäyttää, ja kansalaisuusaate on vanhahtava?
Ensinäkin "kehitys" ei ole mikään pysäyttämätön juna joka kulkee vain tiettyyn, korkeamman tahon määrittämään suuntaa. Ihmiset itse määrittelevät sen mikä on kehitystä ja kehityksen suuntaa voidaan muuttaa.
Jos joku aate on vanha, ei se vielä ole todiste yhtään mistään. Väitätkö, että aate toimii vain silloin, jos se on keksitty vaikkapa enintään vuosi sitten? Tietenkin kaikki nykyiset aatteet ammentavat historiasta, vai pitäisikö meidän luopua demokratiasta, koska se alkaa olla jo hieman liian vanhahtava aate?
Tottakai väitän juuri noin. Miten osasitkin kiteyttää ajatukseni hienosti!
Olen täysin samaa mieltä. Suomalaiset hukkuu paskaan ja jää pian ulkomaalaisille alakynteen. Olisihan tänne tulossa heti miljoona häslämia joilla menee huonosti, mutta parempi keino on auttaa heitä siellä missä he asuvat, kuin että tulevat tänne pilaamaan suomalaisen yhteiskunnan oudoilla tavoillaan. Se ei toimi.
Kaikkien kansallismielisten yhteistä henkistä pääomaa joita jokainen voi levittää ja muokata vapaasti?
Kirjoitus näytti olevan sellaiseksi tarkoitettu. Ja vaikkei olisikaan, niin saahan näitä muuallekin postata, kunhan linkit ovat kohdallaan.