Ihan uteliaisuuttani kysyisin, että mikähän tauti mahtaa olla kyseessä...
Eräs tuttavani kertoilee mitä kummallisimpia juttuja aina silloin tällöin...esim. jos paikkakunnallamme on sattunut onnettomuus, ja kaikki siitä tietysti keskustelevat...niin tämä tuttavani väittää, että hän oli siellä paikalla onnettomuuden sattuessa- vaikka todellisuudessa olikin aivan muualla tapahtumahetkellä?
Ja jos joku hänen työkavereistaan sairastuu esim. reumaan- hän on jo heti seuraavana päivänä itse reumakokeissa? Vaikka ei oireita ole...
Tai jos joku hänen tuttavistaan on kaatunut liukkailla ja joutuu olemaan kyynärsauvojen kanssa- tämä tuttavani hankkii itselleen myös tällaiset sauvat, ja väittää että hänkin myös liukastui...
Eli mitä tää tällanen oikein on???
Eräs tuttavani kertoilee mitä kummallisimpia juttuja aina silloin tällöin...esim. jos paikkakunnallamme on sattunut onnettomuus, ja kaikki siitä tietysti keskustelevat...niin tämä tuttavani väittää, että hän oli siellä paikalla onnettomuuden sattuessa- vaikka todellisuudessa olikin aivan muualla tapahtumahetkellä?
Ja jos joku hänen työkavereistaan sairastuu esim. reumaan- hän on jo heti seuraavana päivänä itse reumakokeissa? Vaikka ei oireita ole...
Tai jos joku hänen tuttavistaan on kaatunut liukkailla ja joutuu olemaan kyynärsauvojen kanssa- tämä tuttavani hankkii itselleen myös tällaiset sauvat, ja väittää että hänkin myös liukastui...
Eli mitä tää tällanen oikein on???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taitaa olla psykiatrinkin vaikea tehdä diagnoosia. Epäilisin persoonallisuushäiriötä, esim. huomionhakuinen persoonallisuus. Tosi vaikea sanoa.
Ja hän on usein sairaslomalla- juuri silloin kun töitä olisi paljon. Esim. juuri joulun alla hän jäi töistä pois...edelleen sairaslomalla...ei luulis kotihommat tms. rasittavan: on yksinäinen naisihminen, n.34-vuotias...
tunnen vastaavan tapauksen.Tietää joka asiasta jotain,jos jotain tapahtuu,niin aina on ekana ollut paikalla.Olisko jonkinlaista tärkeydentunteen hakemista.
Noilla tiedoilla on tosiaan vaikeaa sanoa mitään, mutta tuo huomionhakuinen persoonallisuus lienee tyhjää parempi arvaus, jos se nyt sitten mitään todistaa:)
Eikö tällainen henkilö tarvitse nopeasti jotain hoitoa? Hoitolaitoksessa tms??
Ihme juttu...eikä hänen vanhempansa ole puuttunut asiaan?
Kuvaamasi tyyppinen henkilö tuskin tajuaa itse lainkaan olevansa sairas, eikä hänelle tulisi mieleenkään lähteä hakemaan hoitoa.
Pakolla ei hoitoon viedä, ellei ihminen ole todella vaaraksi itselleen tai muille.
Selvästihän jonkin tasoinen mielenterveystapaus on kyseessä, mutta aika vaikea tällaisia on ryhtyä nimilapuin varustamaan, usein häiriön laatu selviää vasta tarkoissa tutkimuksissa.
...tällaiseen henkilöön? Mutta mielestäni hän on vaaraksi muille, kun satuilee ja keksii tarinoita omasta päästä. Esim. hän on työnsä puolesta paljon yksinäisten vanhusten kanssa tekemisissä...
Persoonallisuushäiriöt, niillä tarkoitetaan syvälle juurtuneita ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat joustamattomia ja ilmenevät haitallisina monenlaisissa elämäntilanteissa, myös nk."samaistuminen" kuuluu persoonallisuus häiriöihin, ihminen samaistuu toisen ihmisen tunteisiin ja sairauksiin yms. kuvitellen ne omikseen ja toimien sitten niiden vaatimalla tavalla.
tautiluokituksessa mm;
F60.4 Huomionhakuinen persoonallisuus
Ominaista on pinnallinen ja epävakaa tunne-elämä, suurieleinen ja teennäinen esiintyminen, liioitteleva tunteiden ilmaiseminen, alttius vaikutteille, itsekeskeisyys, omien halujen tyydyttäminen ja toisten huomion laiminlyönti, herkkä loukkaantuvuus sekä jatkuva huomion, arvonannon ja jännityksen etsintä.
...tällä kyseisellä henkilöllä "sairauksia" tosiaankin riittää: keliakia, laktoosi-intoleranssi, korvan tasapainoelimen vika, allergiat lähes kaikille ruoka-aineille, reuma jne. Eihän nyt yhdellä henkilöllä noin paljon ole!!
On kyllä tosi huomionhakuinen persoonallisuus...huh. En ole hälle "läheinen" ystävä, mutta tapaan häntä jonkin verran...enää en oikein tiedä itkeäkö vai nauraa hänen läheisyydessä...=(
On kuvitellut poikaystävänkin monta kertaa...vaikka elää tosiaankin yksin. Esim. kertoilee, kuinka poikaystävä on tullut hänen luo joskus moottoripyörällä...HUH HUH!
Somatisaatiohäiriössä henkilö kuvaa vuolaasti ja osuvasti erilaisia oireita, joihin ei kuitenkaan ole syytä löydetty, vaikka ko. henkilöllä voi olla metrikaupalla lääketieteellisiä tutkimuksia ja lausuntoja pöydällään. Todellakin "eihän nyt yhdellä henkilöllä noin paljon ole".
Kuvaako henkilö kuvaamaasta päästyään samoja tilanteita samoin sanoin eikä muuta juttua, vaikka sanoisi, että on jo kuullut tuon? Lääkärinlausunnoista valittaa lukemattomia virheitä ja tekee niistä valituksia? menossa taas jonnekin tutkimuksiin?
Hän on sairaslomalla nyt ainakin toukokuun loppuun...pitkä aika...? Eikös työnantaja jo anna potkut??
Mikähän lie...joku tuttu hällä myös sairaslomalla? ;)
...ja hän tosiaankin kertoilee kaikenlaisia juttuja omasta päästään: keksii, että on nähnyt onnettomuuden, kuvittelee itselleen poikaystäviä jne. Kuinka tällainen henkilö pystyy yleensäkin käymään töissä? Tai asumaan yksin??