Olin aikoinani innokas seurakuntanuori, teinivuosinani. En juonut viinaa, polttanut tupakkaa. Riparilla muutuin sosiaaliseksi ja olin itsekin isoisena rippileirillä. Elämä Jeesuksen yhteydessä tuntui mahtavalta.
Mutta sitten sain nähdä kristinuskon pimeän puolen. Umpisokean uskovaisuuden. Nuorten uskovaisten seurakunta kotikunnassani alkoi kasvaa suuriin mittoihin. Kyllä sielläkin juotiin, poltettiin ja esiaviollisesti naitiin, vaikkei sitä kukaan ääneen sanonutkaan. Esitettiin hurskasta. Alkoi olla kielilläpuhumisia. Jotkut alkoi nähdä näkyjä tulevasta lopusta.
Minua alkoi pelottaa tuollainen huseeraus. Näkikö ne oikeasti jotain vai oliko ne vain jalluhalluja? Itse en saanut koskaan mitään näkyjä? Alkoi kilpailu, kuka saa eniten näkyjä, viboja, ketä Jeesus puhuttelee läheisimmin. Aloin voida pahoin.
Lopetin käymisen seurakuntanuorissa ja kaiken yhteydenpidon. Katkaisin kaikki sosiaaliset suhteet heihin. Aloin viettää seuraa vähän "normaalimpien" ihmisten parissa, enkä ole ratkaisuani katunut.
Erosin äskettäin kirkosta. Se oli elämäni paras päätös. Ateistina olen vapaa käyttämään puhdasta ja rationalistista ajattelua sokean uskon sijaan. En ole pitkään aikaan ollut onnellisempi kuin erottuani.
Olen tyytyväinen, kun ihmisten kirkosta eroaminen on lisääntynyt. On hyvä, että yritetään vapautua naulattujen käsien kollektiivisesta harhasta. Ihmisten on annettava käyttää omaa järkeään.
Mutta sitten sain nähdä kristinuskon pimeän puolen. Umpisokean uskovaisuuden. Nuorten uskovaisten seurakunta kotikunnassani alkoi kasvaa suuriin mittoihin. Kyllä sielläkin juotiin, poltettiin ja esiaviollisesti naitiin, vaikkei sitä kukaan ääneen sanonutkaan. Esitettiin hurskasta. Alkoi olla kielilläpuhumisia. Jotkut alkoi nähdä näkyjä tulevasta lopusta.
Minua alkoi pelottaa tuollainen huseeraus. Näkikö ne oikeasti jotain vai oliko ne vain jalluhalluja? Itse en saanut koskaan mitään näkyjä? Alkoi kilpailu, kuka saa eniten näkyjä, viboja, ketä Jeesus puhuttelee läheisimmin. Aloin voida pahoin.
Lopetin käymisen seurakuntanuorissa ja kaiken yhteydenpidon. Katkaisin kaikki sosiaaliset suhteet heihin. Aloin viettää seuraa vähän "normaalimpien" ihmisten parissa, enkä ole ratkaisuani katunut.
Erosin äskettäin kirkosta. Se oli elämäni paras päätös. Ateistina olen vapaa käyttämään puhdasta ja rationalistista ajattelua sokean uskon sijaan. En ole pitkään aikaan ollut onnellisempi kuin erottuani.
Olen tyytyväinen, kun ihmisten kirkosta eroaminen on lisääntynyt. On hyvä, että yritetään vapautua naulattujen käsien kollektiivisesta harhasta. Ihmisten on annettava käyttää omaa järkeään.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä teitä vastuun pakoilijoita riittääkin
nykypäivinä liiaksi asti ja kuvaa hyvin ateistin
perusluonnetta ja itsekästä elämäntyyliä.
Milloin vastuun ottamista omasta elämästään ja tosiasioitten tunnustamista on alettu kutsua pakoilemiseksi?
Eskapismia on höyrytä Jeesuksesta kun olisi ihan konkreettisiakin asioita joilla parantaa elämänlaatua ympärillä. Eskapismia on rahoittaa uskonnollista pakkosyöttöä ravinnon ohella kun kehitysaputyöhön voi osallistua myös ilman kirkkoa. Eskapismia on maksaa kirkkoherranvirastojen tätien palkkoja kun siviilirekisterikin on keksitty. Eskapismia on maksaa pappien palkkoja vaikka itse uskoisi ihan muihin asioihin. Eskapismia on maksaa seurakunnille kirkkojen kunnostuksista kun museovirastokin on keksitty.
Siis mitä vastuuta kirjoittaja mielestäsi pakeni?
Minusta on ironista, että uskovainen kuvailee ateistia itsekkääksi, kun niin monet uskovaiset näilläkin palstoilla ilmiselvästi asettavat itsensä tavallisten kuolevaisten yläpuolelle.
Uskovaiset näkevät maailmassa vääräuskoisia, ateistit näkevät ihmisiä, joista joillain on outoja uskonnollisia ajatuksia.
Uskovaiset odottavat joko taivaaseen pääsyä tai tuomionpäivää, ateistit odottavat ihmiskunnan rauhanomaista yhdentymistä ilman uskontojen aiheuttamia ristiriitoja.
Sikäli kun vastuun pakoiluun tulee, niin eikös se ole uskovainen, joka jumaliin nojaa, uskoen heidän vaikuttavan elämämme tapahtumiin, päätöksiin ja niiden seurauksiin? Ateisti voi syyttää vain itseään tehdessään virheen, kun taas uskovaisten kuulee usein puhuvan jumalan tahdosta tai perkeleen vaikutuksesta. Kuka sitä vastuuta pakoileekaan?
***Ateisti voi syyttää vain itseään tehdessään virheen, kun taas uskovaisten kuulee usein puhuvan jumalan tahdosta tai perkeleen vaikutuksesta. Kuka sitä vastuuta pakoileekaan^?***
Tuo on tosiaan vastuun pakoilua uskovaisilta. Ihminen on paha ja tekee valintoja.
Sitten tuosta rauhallisesta yhditymisestä.
Ihmiskunta ei omin voimin pysy yhditymään. Siitä pitää huolen ihmisen luontainen pahuus.
On todella pasti harhassa kiinni jos kuvittelee että ihminen on hyvä.
Väitit että "Ihminen on paha ja tekee valintoja.".
Miten olet päätynyt tuohon "ihminen on paha" -käsitteeseen?
Valtakoneisto muokkaa ihmisiä tarpeen mukaan. Perusolettamukseni on, ettei ihminen ole "paha" syntyessään.
minäkin kysyisin. Mikä on "luontainen paha"?
;iettikääpä itse. Se on sitä kun ihminen haluaa tehdä toiselle pahaa. Heti kun ajattelu kyky kehittyy lapselle alkaa toisten kiusaaminen ja sorto.
kissa luontaisesti paha jos se leikkii hiirellä heti kun kykynee saamaan sellaisen kiinni? Tai saalistava petoeläin kun se repii vielä elävän saliin kappaleiksi?
Maapallolla kukin laji -myös omamme -toimii taipumuksiensa mukaan.Olemme synnynäisesti ihmismäisiä emme pahoja. Enkelilaji elää vain mielikuvituksessa. Altruismi ei luontoon kuulu paitsi silloin kun siitä on evolutiivista etua.
Me olemme itse lajina kehittyessämme alkaneet määritellä tietyt asiat pahoiksi tietyt hyviksi. Määrittely on erilainen eri oloissa , uskonnoissa ja kulttuureissa.
Parempaa elämänlaadun parantajaa ei olekkaan kuin usko Jeesukseen. Sen näkee jo kun vertaa "kristittyjä maita" ja muita esim islamilaisia. Kummassa on parempi elämänlaatu.
Perusolettamuksesi on väärä. näkeehän sen kun pitää silmät auki että ihminen on paha.
mietippäs omia valintojas ja olisitko voinut valita toisin. En tunne sinua mutta väitän että ajat omaa etuasi vaikka se loukkaisi muita. varsinkin jos on sinulle tärkeästä asiasta kysymys. Teet pahaa vaikka voisit valita hyvänkin.
Vielä kun olisi ateistisia/uskonnottomia maita, niin siellä ne asiat vasta hyvin olisivatkin :)
Älä sekoita uskontoa ja politiikkaa. Meillä on taloudellisesti paremmin asiat, koska kristittyinä olemme osanneet pitää taloudellisesti puolemme, orjuutamme kehitysmaita ja tuhoamme heidän vuosituhantiset kulttuurinsa.
Mitä taas tulee "elämänlaatuun", se on eri asia. Kysy samaa asiaa keneltä tahansa muslimilta ja saat aivan eri vastauksen...
entinen neuvostoliitto.
Kyllähän se niin on että ns. uskonnottomat maat ovat samalla myös hyvin suljettuja ja totalitaarisia.
En kyllä millään tajua et miten uskonnon hylkääminen muka tekis valtioista parempia?
Eihän uskovat ole syyllisiä näihin hirmutekoihin, ahneuteen ja riistoon muihin pahoihin asioihin, eli uskonnon poistaminen ei epäkohtia poistaisi vaan väittäisin että ne lisääntyisivät kuten nyt on nähtävissä
Uskovainen:>>En kyllä millään tajua et miten uskonnon hylkääminen muka tekis valtioista parempia? >>
Uskontoja ei voi poistaa. Eikä vanha NL ollut uskonnoton maa. Maailmassa ei ole ollut olemassa ainoatakaan uskonnotonta tai täysin uskovaista maata. Uskontoja syntyy ja kuolee joka päivä. Uskonnon tuputtaminen tai täydellinen poistaminen on aina johtanut verenvuodatulseen ja totalitarismiin.
Uskonto on mitä suurimmissa määrin ihmisen yksityisasia. Siksi Suomen molemmat valtionkirkot pitäisi lopullisesti erottaa valtiosta.
Lunaticilla on pointti.
Kyllä minä ihan uskovaisena kehtaan myöntää harrastavani seksiä, tupakkaa ja viinaa. Enkä muuten ole kertaakaan saanut hallusinaatioita, edes rippileirillä.
"Ateistina olen vapaa käyttämään puhdasta ja rationalistista ajattelua sokean uskon sijaan."
Uskonnon opettajani sanoi jo koulussa aikanaan, että kyllä hän on ihan vapaa ajattelemaan mitä haluaa. Niin sanon minäkin: Ajattelen ihan vapaasti mitä haluan. Ei usko rajoita ajatteluani mitenkään. Usko tuo elämääni iloa ja vapautta. Se kuinka ihmiset toimivat (uskovaisetkin), ei hetkauta minun uskoani mitenkään.
Uskosi ei rajoita ajatteluasi mitenkään? Salli minun nauraa.
Kyseenalaistatko uskoasi koskaan? Jos kyseenalaistat, niin keskustelua voidaan jopa jatkaa.
Onpa mukavaa löytää foorumi, josta löytyy asiallista keskustelua kaikenlaisen "pakanat helvettiin"-asenteen sijaan.
En ymmärrä tuota väitettä "pakoilusta". Elän ajatteluni ja vakaumukseni mukaan. Mitä minä kirkosta eronneena ateistina pakoilen? Muka jotain "totuutta", jonka ahdasmielinen ja tapakristitty yhteisö määrittelee?
Suomessa on lyhyt ja ahdas ajattelukulttuuri. Toisinajattelevia syrjitään ja ei suvaita, yhteistuumin suljetaan ulkopuolelle ja pilkataan.
Itsekäs elämäntyyli? En ole itsekäs ihminen, vaikka ateisti olenkin. Omassa opiskelupaikassani on monta kristittyä ja aidosti uskovaista ihmistä, eikä uskonto estä minua olemasta heidän ystävänsä, vaikka omasta vakaumuksestani kiinni pidänkin.
Kyllä nyt "öykkärit" taitavat pikemminkin itse olla itsekkäitä haukkuessaan ihmisiä, jotka ovatkin vähän erilaisia kuin naapurin tapauskovaiset.
Ja kyllähän uskonto rajoittaa ihmisen ajattelua, se on selviö. Ajatelkaa esim. linjaristiriitoja, kun Yhdysvalloissa astui virkaan ensimmäinen avoimesti homoseksuaali arkkipiispa. Tappouhkauksia kristityiltä ympäri maailman. Siinä oikein todellista lähimmäisenrakkautta!
Toisia on pakko suvaita, sillä jos ei suvaitse niin miksi minua pitäisi suvaita.
Kuvailemasi meno oli aikahirveetä. Ymmärrän että halusit eroon noista "uskovista" mutta miksi Jeesuksesta. Sanoit että elämäsi Jeesuksen kanssa oli mahtavaa. Jos sä petyit nihin uskoviin nii miksi jätit Jeesuksenkin. Eihän noi uskovat edusta ku itteensä. Olisit luottanut Jeesukseen nii se olis auttanut sua löytämään raittiita uskovia.
Mä pyydän sua älä hylkää Jeesusta noitten takia.
Ei ateismi tarjoo vastausta mihinkään. Musta tuntuu että säikähdit ja lähit karkuun. kyllä mä sen ymmärrän, mut muista aina että Jeesus rakastaa sua ja haluaa että palaisit hänen luokseen.
Uskovainen: Se meno oli todella hirveetä. Ja Jeesus siinä hurmahenkisessä menossa oli kaiken fokuksessa. Kelle suo Jeesus halluja, kelle ei, siinä ilmenee rakkauden määrä.
Jeesus Nasaretilaisella on ihan hyviäkin opetuksia (mm. vuorisaarna), mutta hänen itserakkautensa määrä on käsittämätön. "Isän luokse kaikki pääsevät vain minun kauttani...etc"
Eroni kirkosta ei ollut äkkinäinen, vaan se syntyi pitkän ajattelun ja harkinnan perusteella, sen jälkeen kun olin lopettanut seurakuntanuorissa käymisen.
En edes koskaan seurakuntanuorissa käydessäni kokenut niin vapauttavaa tunnetta kuin ateistiksi ryhdyttyäni ja kirkosta erottuani. Olin vapaa itse ajattelemaan ja kyseenalaistamaan.
Ymmärrän kyllä hyvin, miksi monet uskovat jonkinlaiseen "ylempään voimaan." Se tuo turvaa ja lämpöä elämään. Se voi kuitenkin myös sumentaa näköaloja ja lisätä ahdasmielisyyttä. Uskontojen verinen historia puhuu puolestaan.
Kiitos kuitenkin hyvistä sanoistasi. Toivottavasti oma uskosi tekee sinut onnelliseksi elämässäsi.
Sanoit että erosit kirkosta pitkän harkinnan jälkeen kunolit seurakuntanuorissa käynnit lopettanut. Se kertoo kaiken. kun et enää aktiivisesti käynyt srk:ssa ilmeisesti et lukenut raamattua etkä rukoillut. Usko kuolee jos sitä ei ruokita. Näin sielunvihollinen pääsi juurruttamaan sinuun nämä ateistiset ajatukset. kun olit ne omaksunut ei sielunvihollisen enää tarvinnut sinua kiusata niin koit sitten valtavan vapautumisen.
Mutta olen varma että ennen tätä päätöstäsi erota srk:sta jouduit käymään melkoisen kamppailun sisimmässäsi, Siellä Jumala ja saatana taisteli sinusta. Ja tällä kertaa saatana voitti.
Tee itsellesi palvelus ja lue raamattua ja rukoile Jumalaa, anna hänen näyttää rakkautensasinulle.
Minäkin käyn tätä taistelua joka påivä, saatana on voimakas mutta Jumala onneksi vielä voimakkaampi.
Eli jos sumennat logiikkasi jollain käsittämättömällä soopalla, olkoon se sitten mitä vain, päivästä toiseen ja rupeat ajattelemaan kerrankin elämässä niin on se paha asia? Hyvää jatkoa vain sinulle, itsestäni ei tuollaiseen varmaan ole.
vain tapauskovainen mieleltään sairaiden porukassa. Monet mieleltään sairaat hakevat seurakunnista ja lahkoista apua kun oikea paikka olisi mielenterveystoimisto.
uskovaisten käyttäytymismuodoista itse
laskisit mielenterveystoimiston hoidettaviksi.
alkaa näkyjä näkeen ja jeesus puhutteleen niin on syytä huolestua, olen omassa tuttava piireissäni nähnyt kun ihmisellä on voimakkaita mielenterveys ongelmia ja niihin on haettu apua milloin mistäkin ja sitten käännytty lahkojen tai seurakunnan puoleen. Oli kamalaa katsella kun eräs työkaverini vaimo alkoi sekoilla ja meni sitten erääseen nimeltä mainitsemattomaan lahkoon ja jeesuksen veri alkoi virrata joka puolella ja sanomia tuli "yläkerrasta" yhtämittaa. Sitten alkoi pelastelu jeesuksen nimessä ja veressä silmät seisoen, niin kyllä siinä jostakin muusta on kysymys kuin todellisesta uskosta joka minun käsittääkseni pitäisi antaa mielenrauhaa. Näitä löytyy joka porukasta, mutta lahkoissa niitä on eniten. Olen myös tavannut niin sanottuja maan hiljaisia uskovia jotka eivät sitä huutele eivätkä ratsasta sillä, mutta ovat saaneet siitä terveellä tavalla todella paljon.
"Usko kuolee jos sitä ei ruokita. Näin sielunvihollinen pääsi juurruttamaan sinuun nämä ateistiset ajatukset. kun olit ne omaksunut ei sielunvihollisen enää tarvinnut sinua kiusata niin koit sitten valtavan vapautumisen."
Kyllä pieni hymy, joskin hyväntahtoinen sellainen, pääsi hiipimään huulilleni kun viestisi luin. Täsmälleen samoin oma, syvästi uskovainen isäni karjui päin naamaani. Ruokkimisen vähyydestä ja yhteyden katkeamisesta. Ensin puhuttiin armahtavan isän lempeydestä ja että koska tahansa voi tulla takaisin. Sitten uhkailtiinkin jo helvetillä.
Isäni ei kyennyt perusteluissaan irtautumaan kristillisestä maailmankuvasta. Etkä kykene ilmeisesti sinäkään. Pitkässä juoksussa järkiajattelu on osoittautunut uskoa paremmaksi.
"Olit vain tapauskovainen mieleltään sairaiden porukassa. Monet mieleltään sairaat hakevat seurakunnista ja lahkoista apua kun oikea paikka olisi mielenterveystoimisto."
Olin tapauskovainen, joka hetkeksi intoutui tosiuskovaiseksi. Ja tämä johtui pikemminkin silloisesta seuran puuttesta, kuin aidosta halusta uskoa. Senkin olen pitempään ajateltuani havainnut.
Ja jotkut hurmoshenkiset jutut ovat kyllä vähintäänkin mieletömiä...