Vapaa ja itsenäinen Suomi.
Vapaus on asia, jonka merkitys on tuskin yliarvioitavissa. Jokainen yksilö ja yhteiskunta tarvitsee vähintäänkin tietyn määrän vapautta voidakseen kasvaa, kehittyä ja toteuttaa omaa ominaislaatuaan. Perusvapaudet, kuten ajatuksen, sanan ja kokoontumisen vapaus, kuuluvat länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan luovuttamattomiin perusoikeuksiin.
Vapaus on myös filosofisesti ja teologisesti keskeinen ja mielenkiintoinen käsite. Vapaan yhteiskunnan vastakohta on ei-vapaa, sidottu, totalitäärinen, keskitetty ja byrokraattisesti hallittu yhteiskunta. Tunnetuimpia esimerkkejä totalitäärisistä valtajärjestelmistä viimeisen sadan vuoden aikana ovat epäilemättä marxistis-leniniläiseen oppirakennelmaan pohjautuva idän Neuvostoliiton kommunismi ja Natsi-Saksan kansallissosialistinen ideologia.
Molemmat näistä ajatussuunnista ovat tällä hetkellä eräänlaisessa aallonpohjassa, mutteivät kuitenkaan kokonaan kuolleet. Päin vastoin on todettava, että kerran kylvetty totalitarismin siemen on valtaan päästyään osoittautunut myös meidän "valistuneena" aikanamme yllättävän elinvoimaiseksi.
Vapaan ja ei-vapaan yhteiskunnan näkökulmasta käsin tarjoaa myös tämänhetkinen Euroopan unioni mielenkiintoisen haasteen. Tämä unioni edustaa yhtäältä suorastaan uskonnolliseen hurmioon saakka menevää vapaata markkinataloutta, ns. raakaa kapitalismia, jota EU:ssa ei tähän saakka ole millään lailla rajoitettu.
Toisaalta taas unionin salainen ja keskitetty, etupäässä sen komission ja ministerineuvoston haltuun uskottu, byrokraattis-hierarkkinen valtajärjestelmä muistuttaa hämmästyttävässä määrin juuri päättyneen kauden sosialistisia ajatusmalleja.
Huomattava on, että jokaiseen valankäytön muotoon sisältyy myös sen väärinkäytön mahdollisuus. Komissio erosi oman korruptionsa takia vuonna 1999. Ja mitään muutoksia parempaan ei ole tehty. Niin ikään on todettava, että nykyaikaisen satelliitti- ym. tekniikan tarjoamat mahdollisuudet vallankäytön kontrolliin ovat ennen näkemättömän suuret.
Juuri parhaillaan on Euroopan unionin piirissä havaittavissa voimakasta pyrkimystä sen kehittämiseksi demokraattisempaan suuntaan. Ilmeistä kuitenkin on, että unionin oma perusluonne ja sen keskeisimmät valtarakenteet tekevät tämän pyrkimyksen mahdottomaksi.
Unioni tuskin saattaa kokea yllättävää, avoimmuuteen tähtäävää muodon muutosta kadottamatta samalla omaa perinnäistä olemustaan.
Riippumatta EU:n tulevasta kehityksestä on joka tapauksessa todettava, että vähintäänkin perinteellisesti on totalitäärisesti hallituille yhteisöille ollut tyypillistä vapauden ja alussa mainittujen perusvapauksien puuttuminen.
Tunnettu ja osuva historiallinen anekdootti kuvaa erinomaisesti yksilön muuttunutta asemaa ja vastuuta totalitarismin leimaamassa pakkotilanteessa. Tämän anekdootin mukaan on sosialismin piirissä hyvä elää, kun vain muistaa seuraavat viisi ohjetta:
Älä ajattele!
Jos ajattelet, älä puhu!
Jos ajattelet ja puhut, älä kirjoita!
Jos ajattelet, puhut ja kirjoitat, älä allekirjoita!
Jos ajattelet, puhut, kirjoitat ja allekirjoitat, älä ylläty!
Huomattakoon kuitenkin, että myös demokraattiseen yhteiskuntaan saattaa helposti sisältyä totalitääristä laatua olevia aineksia. Esimerkiksi nykyinen tasa-arvokeskustelu saattaa saaada muotoja, jolloin kaikkea yhteiskunnallista tapahtumista on pakko tarkastella ikään kuin seksististen lasien lävitse. Äärimmäistapauksessa voi koko demokraattinen yhteiskunta muuttua yllättävän nopeasti ja huomaamatta vastakohdakseen eli enemmän tai vähemmän totalitääriseksi.
Kysyä sopii vain, mikä on tämän hetken suomalaisen yhteiskunnan tosiasiallisessa päätöksenteossa raha- ja puoluevallan, mikä taas todellisen kansanvallan osuus. Vertaa tähän H.C. Andersenin tunnettua satua "Keisarin uudet vaatteet."
Vapaus on asia, jonka merkitys on tuskin yliarvioitavissa. Jokainen yksilö ja yhteiskunta tarvitsee vähintäänkin tietyn määrän vapautta voidakseen kasvaa, kehittyä ja toteuttaa omaa ominaislaatuaan. Perusvapaudet, kuten ajatuksen, sanan ja kokoontumisen vapaus, kuuluvat länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan luovuttamattomiin perusoikeuksiin.
Vapaus on myös filosofisesti ja teologisesti keskeinen ja mielenkiintoinen käsite. Vapaan yhteiskunnan vastakohta on ei-vapaa, sidottu, totalitäärinen, keskitetty ja byrokraattisesti hallittu yhteiskunta. Tunnetuimpia esimerkkejä totalitäärisistä valtajärjestelmistä viimeisen sadan vuoden aikana ovat epäilemättä marxistis-leniniläiseen oppirakennelmaan pohjautuva idän Neuvostoliiton kommunismi ja Natsi-Saksan kansallissosialistinen ideologia.
Molemmat näistä ajatussuunnista ovat tällä hetkellä eräänlaisessa aallonpohjassa, mutteivät kuitenkaan kokonaan kuolleet. Päin vastoin on todettava, että kerran kylvetty totalitarismin siemen on valtaan päästyään osoittautunut myös meidän "valistuneena" aikanamme yllättävän elinvoimaiseksi.
Vapaan ja ei-vapaan yhteiskunnan näkökulmasta käsin tarjoaa myös tämänhetkinen Euroopan unioni mielenkiintoisen haasteen. Tämä unioni edustaa yhtäältä suorastaan uskonnolliseen hurmioon saakka menevää vapaata markkinataloutta, ns. raakaa kapitalismia, jota EU:ssa ei tähän saakka ole millään lailla rajoitettu.
Toisaalta taas unionin salainen ja keskitetty, etupäässä sen komission ja ministerineuvoston haltuun uskottu, byrokraattis-hierarkkinen valtajärjestelmä muistuttaa hämmästyttävässä määrin juuri päättyneen kauden sosialistisia ajatusmalleja.
Huomattava on, että jokaiseen valankäytön muotoon sisältyy myös sen väärinkäytön mahdollisuus. Komissio erosi oman korruptionsa takia vuonna 1999. Ja mitään muutoksia parempaan ei ole tehty. Niin ikään on todettava, että nykyaikaisen satelliitti- ym. tekniikan tarjoamat mahdollisuudet vallankäytön kontrolliin ovat ennen näkemättömän suuret.
Juuri parhaillaan on Euroopan unionin piirissä havaittavissa voimakasta pyrkimystä sen kehittämiseksi demokraattisempaan suuntaan. Ilmeistä kuitenkin on, että unionin oma perusluonne ja sen keskeisimmät valtarakenteet tekevät tämän pyrkimyksen mahdottomaksi.
Unioni tuskin saattaa kokea yllättävää, avoimmuuteen tähtäävää muodon muutosta kadottamatta samalla omaa perinnäistä olemustaan.
Riippumatta EU:n tulevasta kehityksestä on joka tapauksessa todettava, että vähintäänkin perinteellisesti on totalitäärisesti hallituille yhteisöille ollut tyypillistä vapauden ja alussa mainittujen perusvapauksien puuttuminen.
Tunnettu ja osuva historiallinen anekdootti kuvaa erinomaisesti yksilön muuttunutta asemaa ja vastuuta totalitarismin leimaamassa pakkotilanteessa. Tämän anekdootin mukaan on sosialismin piirissä hyvä elää, kun vain muistaa seuraavat viisi ohjetta:
Älä ajattele!
Jos ajattelet, älä puhu!
Jos ajattelet ja puhut, älä kirjoita!
Jos ajattelet, puhut ja kirjoitat, älä allekirjoita!
Jos ajattelet, puhut, kirjoitat ja allekirjoitat, älä ylläty!
Huomattakoon kuitenkin, että myös demokraattiseen yhteiskuntaan saattaa helposti sisältyä totalitääristä laatua olevia aineksia. Esimerkiksi nykyinen tasa-arvokeskustelu saattaa saaada muotoja, jolloin kaikkea yhteiskunnallista tapahtumista on pakko tarkastella ikään kuin seksististen lasien lävitse. Äärimmäistapauksessa voi koko demokraattinen yhteiskunta muuttua yllättävän nopeasti ja huomaamatta vastakohdakseen eli enemmän tai vähemmän totalitääriseksi.
Kysyä sopii vain, mikä on tämän hetken suomalaisen yhteiskunnan tosiasiallisessa päätöksenteossa raha- ja puoluevallan, mikä taas todellisen kansanvallan osuus. Vertaa tähän H.C. Andersenin tunnettua satua "Keisarin uudet vaatteet."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.