Kaiken kaikkiaan on ilmeistä, ettei demokraattisen ja totalitäärisen yhteiskuntamuodon välinen raja olekaan niin yksioikoisen selvä kuin esin katsomalta näyttäisi. Ellei demokraattinen järjestelmä kykene jatkuvaan kriittiseen itsekontrolliin, se saattaa äkkiarvaamatta tuhoutua.
Toimivalle demokratialle on periaatteessa asetettava sama vaatimus kuin luterilaisen uskonpuhdistuksen käsityksen mukaan toimivalle seurakunnalle: se on alinomaa uudistettava alkuperäisen muotonsa mukaiseksi eli remormoitava. Periaate "ecclesia semper reformanda est" voisi tässä mielessä kuulua yhteiskuntaan sovellettuna muodossa "democratia semper reformanda est."
Nimensä ja perimmäisen luonteensa mukaisesti demokratia tarkoittaa kansanvaltaa (muinaisessa Kreikassa alkuaan vapaiden miesten valtaa erotuksena ympäröivästä orjayhteiskunnasta). Jotta kansanvalta voisi toteutua, siihen täytyy kuulua sen omaan kontrolliin pohjautuva "sisäinen" vapaus.
Tässä mielessä demokraattiseen päätöksentekoon kuuluvat samat perussuhteet, jotka koskevat vapautta yleensä, nimittäin positiivinen (vapaus johonkin) ja negatiivinen vapaus (vapaus jostakin). Käyttäessään vapata päätösvaltaansa haltuunsa uskotuissa asioissa demokraattisesti hallittuy yhteisö on täysin vapaa eli suvereeni. Oman maamme osalta perustuslakimme säätää seuraavaa 1 § Valtiosääntö Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. 2 § :Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jo näiden kahden periaatteellisesti tärkeän pykälän sijoittaminen perustuslakimme alkuun osoitta vääjäämättömästi sen seikan, että nk. kansansuvereniteettiperiaate läpäisee johdonmukaisesti koko lainsäädäntömme. Alkuperäistä hallitusmuotoamme aikoinaan säädettäessä ei ilmeisesti oltu edes otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että tämä asian tila voisi tulevaisuudessa jollakin tapaa muuttua.
Vieläkään ei edustuksellinen demokratia tarkoita, että hallituksen esityksestä oltaisiin voitu yksinkertaisella eduskunnan enemmistöllä liittyä esimerkiksi Neuvostoliittoon ja vielä ilman, että N-liiton varsinaisia perustuslakeja eduskunnalle oltaisi esitetty. "Vuodesta se ja se" lähtien olisi sitten "ainoa laillinan rahayksikkö" Suomessa ollut rupla, vaikka perustuslaissa olisi vielä lukenut, kuten euron astuessa voimaan 1999 luki, että "Suomen rahayksikkö on markka" HM72§.
Toimivalle demokratialle on periaatteessa asetettava sama vaatimus kuin luterilaisen uskonpuhdistuksen käsityksen mukaan toimivalle seurakunnalle: se on alinomaa uudistettava alkuperäisen muotonsa mukaiseksi eli remormoitava. Periaate "ecclesia semper reformanda est" voisi tässä mielessä kuulua yhteiskuntaan sovellettuna muodossa "democratia semper reformanda est."
Nimensä ja perimmäisen luonteensa mukaisesti demokratia tarkoittaa kansanvaltaa (muinaisessa Kreikassa alkuaan vapaiden miesten valtaa erotuksena ympäröivästä orjayhteiskunnasta). Jotta kansanvalta voisi toteutua, siihen täytyy kuulua sen omaan kontrolliin pohjautuva "sisäinen" vapaus.
Tässä mielessä demokraattiseen päätöksentekoon kuuluvat samat perussuhteet, jotka koskevat vapautta yleensä, nimittäin positiivinen (vapaus johonkin) ja negatiivinen vapaus (vapaus jostakin). Käyttäessään vapata päätösvaltaansa haltuunsa uskotuissa asioissa demokraattisesti hallittuy yhteisö on täysin vapaa eli suvereeni. Oman maamme osalta perustuslakimme säätää seuraavaa 1 § Valtiosääntö Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. 2 § :Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jo näiden kahden periaatteellisesti tärkeän pykälän sijoittaminen perustuslakimme alkuun osoitta vääjäämättömästi sen seikan, että nk. kansansuvereniteettiperiaate läpäisee johdonmukaisesti koko lainsäädäntömme. Alkuperäistä hallitusmuotoamme aikoinaan säädettäessä ei ilmeisesti oltu edes otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että tämä asian tila voisi tulevaisuudessa jollakin tapaa muuttua.
Vieläkään ei edustuksellinen demokratia tarkoita, että hallituksen esityksestä oltaisiin voitu yksinkertaisella eduskunnan enemmistöllä liittyä esimerkiksi Neuvostoliittoon ja vielä ilman, että N-liiton varsinaisia perustuslakeja eduskunnalle oltaisi esitetty. "Vuodesta se ja se" lähtien olisi sitten "ainoa laillinan rahayksikkö" Suomessa ollut rupla, vaikka perustuslaissa olisi vielä lukenut, kuten euron astuessa voimaan 1999 luki, että "Suomen rahayksikkö on markka" HM72§.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.