Kaikkien meidän ei tarvitse olla Äiti-Teresoita eikä Veikko Hursteja. Mutta jos meillä kaikilla olisi sinapinsiemenenkään verran lähimmäisenrakkautta tämä maailma olisi lähes paljon paljon parempi paikka.
Mitä voisi olla lähimmäisenrakkaus omalla kohdallani. Voisin tervehtiä naapuritani rappukäytävässä. Voisin vaihtaa muutaman ystävällisen sanan bussissa viereeni istuvan vanhuksen kanssa. Voisin laittaa roponi yhteisvastuukerääjän lippaaseen.
Suurinta rakkautta on se kun ei valitse mitenkään rakkautensa kohdetta. Osoittaa rakkautta kuten Jeesus kaikkein huono-osaisimmille.
Rakkautta voi kokea vain tuhlaamalla sitä itse.
Mitä voisi olla lähimmäisenrakkaus omalla kohdallani. Voisin tervehtiä naapuritani rappukäytävässä. Voisin vaihtaa muutaman ystävällisen sanan bussissa viereeni istuvan vanhuksen kanssa. Voisin laittaa roponi yhteisvastuukerääjän lippaaseen.
Suurinta rakkautta on se kun ei valitse mitenkään rakkautensa kohdetta. Osoittaa rakkautta kuten Jeesus kaikkein huono-osaisimmille.
Rakkautta voi kokea vain tuhlaamalla sitä itse.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakkautta voi ja pitäisi nimenomaan toteuttaa lähipiiriissä, siellä missä ihmisiä kohtaa. Miksi emme huomaisi ihmisiä, joitten kanssa arjessa tulemme tekemisiin. Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta sillä on merkitystä, jos osoitamme lähimmäisellemme huomanneemme, että hän on olemassa.
helppoa teoriassa, mutta vaikeaa
Siinä olet ihan oikeassa,että pienet asiat parantavat maailmaa pala kerrallaan.
Mutta puuttuisin näihin tapa-juttuihin.
Mielestäni hyvien tekojen hyvyys on oikeaa hyvyyttä vain ja ainoastaan jos se tulee aidosta tunteesta.
Aina puhutaan tyyliin..."kuinka helppoa on tehdä mukava ele tai hymy jollekkin päivän aikana jne"
Itse en tule hyvälle mielellä tavan takia tehdyistä "hyvistä" teoista.
Erotan todella hyvin ihmisten mielialat ja tunteet(tarkoitus perät?)
On lähes ällöttävää kuulla kohteliaisuuksia ja tai "mukavia" sanoja,jotka ovat tapa lähtöisiä ja sanojalleen "ilmaisia",ts.helppoja,ainoastaan kuulijan tunteita,yleensä ei hänenkään,liikuttavia.
Olen kanssasi samaa mieltä. Kaikenlaiset hyvän suoritukset ovat ontuvia yritelmiä.
Eipä taida tässäkään asiassa olla oikotietä. Emme kykene rakastamaan muita ellemme osaa rakastaa itseämme. Siitähän empatia kaiketi kasvaa, itsensä tuntemisesta.
Ei totisesti ole helppoa päästä sellaiseen, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee.
toiset yrittävät omien ongelmiensa keskeltä, ja sinä arvostelet....surullista....eipä suomessa ole koskaan luontevaa tunneperäisesti tervettä tapakulttuuria ollut...ei se yhdessä yössä synny...
Ei kyse ollut tapakulttuurista,sen puutteesta tai sen peräänkuuluttamisesta.Vaan siitä,että SURULLISTA on pikemminkin se,että ihmiset eivät voi olla aitoja ja vilpittömiä.
Tapakulttuuri oikeastaan on yksi arvostelujeni kohteista tietyllälailla;miten tapakulttuuri edes voisi olla luontevaa.Luontevaa valehtelua?Luontevaa teeskentelyä?
Mielenterveys ongelmat vähenisivät merkittävissä määrin,jos vain sanottaisiin mitä tarkoitetaan,eikä mitä kuuluu sanoa!