Sionismin oppi-isä oli Herzl
Sionismi sai ensimmäisen vahvan muotoilunsa, ”Juutalainen valtio” kirjasessa. Sen kirjoittajaa, itävaltalaista toimittajaa Theodor Herzliä, pidetään sionismin oppi-isänä.
Herzl seurasi vuonna 1894 Pariisissa upseeri Albert Dreyfusin oikeudenkäyntiä. Dreyfus oli juutalainen upseeri, jonka Ranskan armeija lavasti vakoojaksi. Lavastus nosti pintaan kammottavan totuuden antisemitismistä ranskalaisessa yhteiskunnassa.
Oikeudenkäynti käynnisti kansainvälisen antirasistisen kampanjan, jota johti ei-juutalainen journalisti ja kirjailija Emile Zola. Suurprotestien ja muun joukkotoiminnan paine pakotti lopulta Ranskan hallituksen järjestämään uuden oikeudenkäynnin, ja rangaistusta lievennettiin. Dreyfusin tapaus voidaan nähdä esimerkkinä ei-juutalaisten ja juutalaisten mahdollisuudesta yhdistää voimansa taistelussa antisemitismiä vastaan.
Herzl veti kuitenkin toisen johtopäätöksen. Päiväkirjassaan hän kirjoitti tapauksen jälkeen: ”Pariisissa minun asenteeni antisemitismiä vastaan löystyi, aloin ymmärtää sitä historiallisesti ja annoin sille anteeksi. Kaiken kaikkiaan, tajusin miten turhaa ja tyhjänpäiväistä on yrittää taistella antisemitismiä vastaan.”
Antisemitismiä on vihattu ja pelätty, koska se uhkaa koko juutalaisuuden olemassaoloa. Toisaalta, se luo ”juutalaisuutta” pakottamalla juutalaiset yhteen puolustaakseen itseään.
”Liberaali” sionisti, Uri Harary, sanoi 1969:
”Totta kai se on niin, mitä ei julkisuudessa sanota, että monet meistä ovat hieman iloisia siitä kun luemme lehdestä raportteja hakaristien paluusta Euroopassa tai natsimyönteisestä liikkeestä Argentiinassa.
Tämä on luonnollista koska sionismi sanoi ja sanoo edelleen, että näin asiat ovat. Tällaisia ongelmia tulee olemaan niin kauan kun juutalaiset asuvat yhdessä muiden ihmisten kanssa.”
Herzl kokosi yhteen ensimmäinen sionistisen kongressin Sveitsissä, vuonna 1897. Noin 200 delegaattia 17 maasta oli perustamassa Maailman sionistista organisaatiota, joka kampanjoi ”julkisesti hyväksytyn, laillisesti turvatun kotimaan puolesta Palestiinassa”.
Oli kuitenkin olemassa suuri ongelma – Palestiina oli nyt täynnä arabeja. Tämä ei kuitenkaan sionisteja lannistanut. He pitivät päämäärää niin tärkeänä, etteivät mitkään keinot olleet liian ankaria.
Parhaana mahdollisuutena toteuttaa päämääränsä sionistit näkivät imperialististen maiden tuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana monet johtavat sionistit taistelivat Englannin puolella toivoen saavansa palkinnon kun Ottomaanien ruhtinaskunta romahti.
Marraskuussa 1917 Britannian hallitus antoi Balfourin julistuksen, joka lupasi Palestiinan juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Painavan syyn miksi britit tukivat juutalaisvaltion syntyä kertoi Sir Ronald Storss, Jerusalemin ensimmäinen brittiläinen kuvernööri, muistelmissaan:
Tarpeeksi juutalaisia voisi palata, jos ei perustaakseen juutalaisvaltiota, niin ainakin takaamaan, että muodostuisi Englannin ”pieni lojaali juutalainen Ulsterin saari vihamielisen arabialaisuuden keskelle. Sionismi on rasitinen aate, joka ei ole koskaan hyväksynyt palestiinalaisvaltion tuolle alueelle.
Sionismi on syyllinen siihen, ettei rauhaa ole tullut.
Sionismi sai ensimmäisen vahvan muotoilunsa, ”Juutalainen valtio” kirjasessa. Sen kirjoittajaa, itävaltalaista toimittajaa Theodor Herzliä, pidetään sionismin oppi-isänä.
Herzl seurasi vuonna 1894 Pariisissa upseeri Albert Dreyfusin oikeudenkäyntiä. Dreyfus oli juutalainen upseeri, jonka Ranskan armeija lavasti vakoojaksi. Lavastus nosti pintaan kammottavan totuuden antisemitismistä ranskalaisessa yhteiskunnassa.
Oikeudenkäynti käynnisti kansainvälisen antirasistisen kampanjan, jota johti ei-juutalainen journalisti ja kirjailija Emile Zola. Suurprotestien ja muun joukkotoiminnan paine pakotti lopulta Ranskan hallituksen järjestämään uuden oikeudenkäynnin, ja rangaistusta lievennettiin. Dreyfusin tapaus voidaan nähdä esimerkkinä ei-juutalaisten ja juutalaisten mahdollisuudesta yhdistää voimansa taistelussa antisemitismiä vastaan.
Herzl veti kuitenkin toisen johtopäätöksen. Päiväkirjassaan hän kirjoitti tapauksen jälkeen: ”Pariisissa minun asenteeni antisemitismiä vastaan löystyi, aloin ymmärtää sitä historiallisesti ja annoin sille anteeksi. Kaiken kaikkiaan, tajusin miten turhaa ja tyhjänpäiväistä on yrittää taistella antisemitismiä vastaan.”
Antisemitismiä on vihattu ja pelätty, koska se uhkaa koko juutalaisuuden olemassaoloa. Toisaalta, se luo ”juutalaisuutta” pakottamalla juutalaiset yhteen puolustaakseen itseään.
”Liberaali” sionisti, Uri Harary, sanoi 1969:
”Totta kai se on niin, mitä ei julkisuudessa sanota, että monet meistä ovat hieman iloisia siitä kun luemme lehdestä raportteja hakaristien paluusta Euroopassa tai natsimyönteisestä liikkeestä Argentiinassa.
Tämä on luonnollista koska sionismi sanoi ja sanoo edelleen, että näin asiat ovat. Tällaisia ongelmia tulee olemaan niin kauan kun juutalaiset asuvat yhdessä muiden ihmisten kanssa.”
Herzl kokosi yhteen ensimmäinen sionistisen kongressin Sveitsissä, vuonna 1897. Noin 200 delegaattia 17 maasta oli perustamassa Maailman sionistista organisaatiota, joka kampanjoi ”julkisesti hyväksytyn, laillisesti turvatun kotimaan puolesta Palestiinassa”.
Oli kuitenkin olemassa suuri ongelma – Palestiina oli nyt täynnä arabeja. Tämä ei kuitenkaan sionisteja lannistanut. He pitivät päämäärää niin tärkeänä, etteivät mitkään keinot olleet liian ankaria.
Parhaana mahdollisuutena toteuttaa päämääränsä sionistit näkivät imperialististen maiden tuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana monet johtavat sionistit taistelivat Englannin puolella toivoen saavansa palkinnon kun Ottomaanien ruhtinaskunta romahti.
Marraskuussa 1917 Britannian hallitus antoi Balfourin julistuksen, joka lupasi Palestiinan juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Painavan syyn miksi britit tukivat juutalaisvaltion syntyä kertoi Sir Ronald Storss, Jerusalemin ensimmäinen brittiläinen kuvernööri, muistelmissaan:
Tarpeeksi juutalaisia voisi palata, jos ei perustaakseen juutalaisvaltiota, niin ainakin takaamaan, että muodostuisi Englannin ”pieni lojaali juutalainen Ulsterin saari vihamielisen arabialaisuuden keskelle. Sionismi on rasitinen aate, joka ei ole koskaan hyväksynyt palestiinalaisvaltion tuolle alueelle.
Sionismi on syyllinen siihen, ettei rauhaa ole tullut.
Vastaukset 23
Vanhimmat
nimimerkki tehtailee kyllä tekstejä moonmanin tapaan ja "paha" on yhtä helposti ja turhia miettimättä identifioitu -silti ehkä copy-moonman...Linkit ja kiihko puuttuu, liian oikeakielistä tekstiäkin...
Kirjoittaja on luultavasti Iron Mike, joka on erittäin taitava tyyppi ja myös Usa/Israel maiden äärimmäinen kriitikko, sekä terroristien ystävä ja ihailija. Hän osaa halutessaan liikkua kirjoituksissaan sujuvasti ääripäästä toiseen.
Iron Mike saa häntä vastustavat kirjoittajat hermostumaan, sekä kiihtymään ja hän löytää näin usein vastustajien heikot kohdat, joihin hän myöhemmin armotta iskee.
Hänen juttunsa kannattaa jättää kommentoimatta, muuten täällä alkaa varsinainen show, eikä Iron Mike ole lainkaan periksiantavaa tyyppiä.
Näin mainostetaan myös ns. toimintaelokuvia.
...homo kaverit kirjoittelevat homoilustaan ja kyykytyksistä,esim. Iron Mike
Menes Hertta katsoon mitä sinun ihailema
Iron Mike kirjoittelee tuossa alempana (Faktoja).
Siinä toinen mainostaja!
Ihan kuin kaistaa pitkin olisi tullut jokin tuoksu, jota tuntee omakehun lähellä...
Luulenpa, että Lukija on Iron Mike, ei muuten noin hymistelevää kehumista kukaan viitsi toisesta kirjoittajasta tuottaa.
Ehkä voi tuntua mukavalta, kun näkee itseään kehuttavan ja voi kuvitella, että olisi jopa ansainnut nuo kehut.
Itse en ole kylläkään kertaakaan hermostunut Iron Miken kirjoituksista, sen verran lapsellista tekstiä ne ovat, mutta kieltämättä aika huvittavia! :)))
..tosi nazi...HEIL HITLER!!!
Ilman sionismia tuskin olisi koko Israelin nykyistä valtiota, vaan juutalaiset saisivat edelleen kiertää maailmaa kodittomana kansana.
Sitäkö, Moonman, toivoisit?
En viitsi nyt muuhun puuttua hyökkäyksessäsi Israelia vastaan, kuin pyytää vähän numerotietoja seuraavaan lauseeseesi:
"Oli kuitenkin olemassa suuri ongelma- Palestiina oli nyt täynnä arabeja."
Saisiko vähän perusteluja tuolle lauseelle?
Etko tosiaankaan ymärrä mitä kirjoittaja tarkoitti sillä, kun Palestiina oli täynnä arabeja? Ellet sitä ymmärrä, niin sääliksi käy.
käy lähinnä se että jotkut hakevat vikaa aina ja vain juutalaisista. Jos tätä syntipukkia ei löydy , ei ole ongelmaakaan.
Palestiinassa oli juutalainen vähemmistö joka tuli enemmistöksi osassa Palestiinaa ja haki itselleen tukea mistä sitä vain oli saatavissa. Näin kaikki kansalliset liikkeet toimivat. Myös arabien.
Samaan aikaan irakilaiset arabit ottivat haltuunsa alueen joka oli täynnä kurdeja ja saivat tähän apua Englannin siirtomaaisänniltä. Kyse ei kuitenkaan ollut itsenäisyyliikkeestä arabien puolelta, vaan yksinkertaisesti maan tuolloin tunnetut öljyvarat sijaitsivat kurdien alueella, joten ne napattiin. Eikä puhettakaan rasismista, imperialismista tai muusta, vaikka tuolloin alkanut sota yhä jatkuu.
Mitä jos pantaisiin kaikki maailmanpolitiikan ongelmat samalle lähtöviivalle, samojen analyysien alaisiksi- tai jos joku ei siihen kykene voisi mennä ulos tekemään vaikka lumiukkoja.
Turhaa selittelyä. Jos toinen puhuu aidasta, niin sinä alat puhua aidan seipäistä.
en selitellyt. Miksi toinen samanlainen, saman aikainen tapahtuma samalla alueella selitetään sellaisin välinein jota järkevässä analyysissä on tapana käyttää , toinen iskulausein ja syytöksin? Jos et osaa vastata kysymykseeni-miksi sitä ollenkaan kommentoit?
"juutalaiset saisivat edelleen kiertää maailmaa kodittomana kansana"
Voi sentään. Mikseivät sulautuneet valtaväestöön? Sitähän täällä "palestiinalaisongelman" ratkaisuksi ehdotetaan: menkööt palestiinalaiset johonkin arabimaahan ja lakatkoot olemasta. Miksi se ei sopinut juutalaisille?
"Palestiinassa oli juutalainen vähemmistö joka tuli enemmistöksi osassa Palestiinaa ja haki itselleen tukea mistä sitä vain oli saatavissa. Näin kaikki kansalliset liikkeet toimivat"
_Euroopassa_ oli juutalainen vähemmistö, joka miehitti Palestiinan. Aivan eri asia.
Kuvitellaanpa: Suomessa on venäläinen vähemmistö, joka tulee enemmistöksi...enemmistöksi tulemisen mekanismi sama kuin Palestiinassa, eli Venäjältä tulee joukoittain venäläisiä Suomeen.
Hohhhoijaaaa...
Jos meidät olisi Stalinin haaveitten mukaan ajettu 60v.sitten pois maastamme(kuten juutalaiset Rooman ajamina 1. vuosisadalla j.Kr.),
niin olisko meidänkin mielestäsi vain pitänyt "sulautua" neuvostoihmisten "onnelliseen" valtaväestöön, esim. venäläisiin?
Sinähän vasta omituisia esität!
Juutalaiset ovat kautta aikojen olleet oma kulttuurinsa, oma uskontonsa ja oma kielensä, mutta suurin osa palestiinalaisista on arabeja, muslimeja ja arabiankielisiä.
Siksi se ei sopinut juutalaisille!
M.O.T.
Euroopan juutalaisia vaan jishuvia.
En myös käsitä milloin arabit saivat yksinoikeuden Palestiinaan ja miksi koko ajan alueelle jatkuneesta pienestä tai suuresta muuttovirrasta vain arabialainen on legitiimmi , juutalainen ei? Suurin osa juutalaisesta muuttovirrasta ei tullut Pariisista tai Kölnistä vaan Kairosta , Sanaasta tai Bagdadista .
Tottakai pitää sulautua siihen kansaan jonka yhteydessä asuu. Kaikenlaiset hullut separatistit tuottavat aina vain ongelmia.
Suorastaan sulivat uuneissa jos olet kuullut Saksan touhuista.Muuten Palestiina on Jordanian mukaan sama kuin Jordania.Ei siis Palestiinan valtio.Mutta ei tunnu kelpaavan sattuneesta syystä tämä porukka Jordanialle,kittos Jassen jonka alamaailmabisnekset pyörii hyvin
Kirjoitus on lainattu ja kirjoittaja näkyy tekstin alla.
MYYTTI NIMELTÄ "PALESTIINALAINEN KANSA"
Palestiina, joka käsittää nykyisen Israelin ja Länsirannan, ei tosiasiallisesti ole koskaan ollut muinainen kotimaa niille arabeille, jotka asuvat Israelissa ja Länsirannalla. "Palestiinalaiset" ovat arabeja, joita 1800-luvun lopulta ja erikoisesta 1900-luvun alusta alkaen muutti ympäröiviltä arabialueilta Palestiinaan. 1880-luvulla oli alkanut juutalaisten organisoitu maahanmuutto, joka veti mukanaan arabeja naapurimaista.
Kyseinen muuttokausi oli Turkin Ottomaanien valtakaudella. Ekologisen katastrofin (=Turkin puuverotuksesta seuranneet metsien tuhohakkaukset) kokenut autioitunut ja karu sekä harvaan asuttu Palestiina oli hyvin harvojen Turkin feodaaliruhtinaitten omistuksessa. Mm. amerikkalainen kirjailija Mark Twain matkakertomuksessaan vuodelta 1867 kuvaa Pyhää Maata seuraavaan masentavaan sävyyn: "Palestiina istuu säkissä ja tuhassa, autiona ja kurjana. Nasareth on hylätty. Jeriko on raunioitunut. ... ei mikään muistuta siitä, että Vapahtaja on joskus niillä seuduilla käynyt". Juutalainen asutus alkoi sitten vähitellen tehdä rappiolle menneen maan tuottavaksi.
Vuodesta 1517 vuoteen 1917 Palestiina oli Turkkilaisten aluetta ja vuodesta 1917 vuoteen 1948 se oli Kansainliiton ja YK:n alaisena Iso-Britannian mandaattialuetta. Lähes unohduksissa ollut "Palestiina"-nimi (muinaisten roomalaisten käyttämä nimitys 2. vuosisadalta eKr.) elpyi vähitellen uudelleen käyttöön ja siitä tuli virallinen nimi brittien mandaatille. Mitään "Palestiina"-nimistä maata kansainvälinen laki ei tunne ja vielä vähemmän sen nimistä arabimaata, eikä alueen historia myöskään tunne muinaista "palestiinalaista kansaa".
"Palestiinalaiset" ovat samaa arabikansaa kuin 60% Jordanian väestöstä. Jordania on entinen Transjordania, jonka Iso-Britannia vuonna 1922 Kansainliitolta (YK:n edeltäjä) saamallaan mandaattioikeudella erotti arabivaltioksi sillä edellytyksellä, että nykyinen Israelin ja Länsirannan alue jäävät juutalaisvaltioksi. Kansainliiton mandaatin ehdot olivat kansainvälistä oikeutta, siis oikeutus nykyisen Israelin valtion olemassaololle Länsiranta siihen mukaan lukien. Palestiinalaisvaltio on myös olemassa ja se on nykyinen Jordania. Itse Jordanian kuningas Hussein totesi 26.12.1981 An-Nahar-Al Wal Daul-lehdessä: "Jorda- nia on Palestiinaa ja Palestiina on Jordaniaa".
* * * *
"Palestiinan kansa"- nimellä vääristynyt identiteetti palvelee vain taktisia tarkoitusperiä arabien poliittisessa päämäärässä korvata Israel islamilaisella valtiolla. Tätä vääristynyttä identiteettiä, joka ei ulotu pitemmälle taaksepäin kuin vuoteen 1967, arabit ovat toistaneet niin paljon, että läntinen maailma on alkanut pitää sitä oikeana. "Valhe hyväksytään, kunhan se on riittävän suuri ja se toistetaan riittävän usein" totesi aikoinaan natsien propagandaministeri Göebbels.
Myytti "palestiinalaisesta kansasta" syntyi arabien poliittisena vastavetona Israelin kesäkuussa 1967 voitettua arabiarmeijoita vastaan käymänsä kuuden päivän sodan ja otettua Länsirannan haltuunsa. Länsirannan väestö tällöin muuttui äkkiä Israelin alistamaksi ja sortamaksi muinaiseksi "palestiinalaiseksi kansaksi", vaikka maata nimeltä Palestiina, jota "palestiinalaiset" olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem pääkaupunkina).
Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä "palestiinalaisten" kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien "palestiinalaisten", myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja.
On syytä vielä korostaa, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä "palestiinalaisten" edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä.
* * * *
Tavoitellessaan islamilaista valtiota Israelin tilalle "palestiinalaisten" yksi keskeisimpiä toimintamuotoja on järjestää selkkauksia, jotka saadaan näyttämään Israelin "palestiinalaisiin" kohdistamana sortona ja Israelin harjoittamana valloituspolitiikkana. Tässä hämäämisessä "palestiinalaiset" ja muutkin arabit ovat onnistuneet erinomaisesti. Esimerkiksi vuoden 1996 alkuun mennessä YK:n täysistunto oli tuominnut Israelin 321 kertaa ja YK:n turvallisuusneuvosto 49 kertaa. Kumpikaan näistä instannsseista ei ollut kertaakaan tuominnut yhtään arabimaata tai niiden Israeliin kohdistamaa terroria.
Hämäämismuoto on myös "palestiinalaisten" itsemurhapommittajat, jotka lännessä usein sympatiaa tuntien tulkitaan olevan osoitus "palestiinalaisten" epätoivosta. Mm. juuri epätoivon varjolla palestiinalaisjohto on perustellut itsemurhaiskuja. Kyseessä on kui- tenkin palestiinalaisnuorten kasvattamisesta lapsesta lähtien mitä hirvittävimpään juutalaisvihaan Koraanin mukaisesti:
Tiedättehän te kyllä, kuinka kävi niiden teistä, jotka rikkoivat sapattia; me sanomme heille: "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" (suura 2:65) Sano: Kerronko minä teille, kuka saa pahimman palkan Jumalan luona? Ne, jotka Jumala kiroaa ja joihin Hän vihastuu tehden heistä apinoita, sikoja ja epäjumalanpalvelijoita. He ovat huonoimmassa asemassa ja kauimmaksi eksyneet tasaiselta tieltä. ... Me olemme asettaneet heidän välilleen vihan ja inhon aina ylösnousemuksen päivään asti (suura 5:60-64).
Kun tähän sitten liitetään imaamien lupaus marttyyrille paremmasta taivaspaikasta 72 neitsyen kanssa sekä huolehtiminen marttyyrin perheestä taloudellisesti (arveltu olevan 25000 dollaria/ marttyyri), on "palestiinalaisten" aivopesu täydellinen "sionistien, noitten apinoitten ja sikojen lasten, räjäyttämiseen". On totaalisesti väärin puhua "palestiinalaisten" epätoivosta. Sen sijaan kyse on islamin opin kieroutuneisuudesta, Allahin Koraanissa määrätessä juutalaiset ikuiseen kiroukseen ja nöyryytykseen (suura 4:52-56). (Otteet Koraanista ovat Hämeen-Anttilan vuoden 1995 käännöksestä. )
Matti Suviolahti professori
salaliittoteorioille ole ihan omakin palsta?
Jengi jauhaa potaskaa ja tuomitsee ja puolustaa kuka ketäkin.Jasse ja pojat tekee rahaa sodalla ja omiensa kärsimyksillä.Jasse ja kumppanit ei ajattele pätkääkään omiaan vaan kusettaa rahaa ja myötätuntoa maailmalta.Tämä on vuosituhansien puhallus.Maailmanjärjestö tuomitsee ja juo pullakahvit päälle ja sanoo että taas tuli tehtyä rauhaa edistävä teko.Silmät on sidottu maailmalta mutta eräänä päivänä.....pufffff
ja sen kamuilla.Ei voi lopettaa kahinaa koska:
Noita ja hänen kattilansa.
Kolumni 22.10.2003
Vastoin aikaisempia lupauksiani en vieläkään ehdi puuttua sen koommin Osama bin Ladenin kuin Saddam Husseininkaan liittyviin kuvioihin, sillä Lähi-idän muut tapahtumat, etunenässä Israeliin, PA:in ja Jasser Arafatiin liittyvät edesottamukset ansaitsevat tarkempaa pohdiskelua kuin em veijareiden olinpaikka ja aikaansaannokset.
Kuten usealle aikaansa seuraavalle lukijalle on jo käynyt selväksikin, niin Tiekarttana tunnettu epätoivoinen ”rauhanaloite” on jo päätynyt umpikujaan. Suurin odotuksin, puhein ja vakuutteluin aikaansaatu, jo allekirjoitettunakin mitätön, ns Agaban sopimus lienee jo realistisesti kuollut ja kuopattu, ja vain optimistisimmat ja poliittisia irtopisteitä etsiskelevät pitävät sitä vielä puheissaan ja toiveissaan esillä. Tosiasia on kuitenkin että Lähi-idässä ja juuri tässäkin tapauksessa PA:n hallinnossa ei voi tehdä mitään ilman Jasser Arafatin suostumusta ja sen myötä finanssioimista.
Lähi-idän noidankattilaa hämmentääkin edelleen pelkällä läsnäolollaan alueen ja sen nykyhistorian merkittävin noita pitäen ruudullista kaffijaa päässaan ja harteillaan, aikaansaaden epätoivoiselle kansalleen edelleenkin tarpeettomia kärsimyksiä ja menetyksiä ihmishenkien, kotien ja tuhoutuneen infrastruktuurin muodossa. Itselleen Arafat ei suinkaan aiheuta tappioita. Hän on kääräissyt taskuihinsa melkoisen omaisuuden niistä ulkopuolisen maailman humanitääriseen apuua suunnatuista lahjoitusvaroista jotka ovat tarkoitetut nimenomaan ja vain palestiinalaisten elinolojen parantamiseksi. Niinpä IMF – International Monetary Fund, siis Kansainvälinen Valuuttarahasto onkin viime syyskuussa peräänkuuluttanut suuria kadonneita rahasummia ja jäljittänyt niistä noin 900 miljoonaa Usdollaria 69 eri yrityksen tai yhteisön tileille, joista kaikkiin on vain Jasser Arafatilla käyttöoikeus. Hänen henkilökohtaisen ”laillisen” omaisuutensa arvo on Forbesin mukaan vain noin 300 miljoonaa Usdollaria, mutta kun siihen lasketaan mukaan em 900 miljoonaa niin Kuwaitissa toimineen ex- insinöörin eläkekertymä onkin jo 1,2 miljardia Usdollaria. Insinöörit tuntuvat olevan hyväpalkkaista väkeä.
Arafatin lähipiiri on sekin erittäin varakasta väkeä. Lähes koko epävirallinen hallintoporras koostuu monimiljoonääreistä joita tuntuu vähemmin kiinnostavan se miten itse kansa voi ja elää, kuin se miten omat taskut saadaan täytettyä. No, eihän tässä ollut suuriakaan uutisia, olen näistä maininnut lähes jokaisessa kirjassanikin, mutta suurta mediatietoisuuden kynnystä eivät ne ole ylittäneet.
Sitten ajankohtaisiin asioihin. Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet verisiä ja julmia. Itsemurhaiskut ovat seuranneet toisiaan, sala-ampujat ovat ampuneet ja surmanneet kaikkea mikä liikkuu, pommit ovat räjähdelleet ja kostoiskut seuranneet toisiaan. Sadat viattomat ovat saaneet surmansa, tuhannet vammautuneet, koteja on tuhoutunut ja veristä kostoa vannottu. Toisen intifadan sato on ollut karmeaa luettavaa. Kuluneen kolmen vuoden ja kuukauden aikana Israelia vastaan on tehty yli 19150 terrori-iskua, niissä on kuollut lähes 900 ihmistä, haavoittunut tai vammautunut noin 6000. Palestiinalaisten kohdalla luvut ovat vieläkin synkempiä. 2500 kuollutta, 15000 loukkaantunutta ja satoja koteja tuhottu aikaansaaden tuhansia kodittomia. Suomalainen mediavälitys näkee kaikessa pääsääntöisesti syylliseksi Israelin ja sen ylimitoitetut otteet. Palestiinalaiset tuntuvat saavan lähes aina sympatiaa huolimatta siitä että juuri heidän toimiensa seurauksina Israel on joutunut käyttämään kovia otteita. Valheellinen informaatio rehoittaa niin PA:n mediassa kuin arabimediassa laajemminkin. Lapsia kehoitetaan etsimään marttyyriutta, sitä opetetaan kouluissa, moskeijoissa ja siihenn kannustetaan yliopistoissa. Palestiinalainen virallinen kartta ei vieläkään tunnusta Israel nimistä valtiota, ei Tel Aviv nimistä kaupunkia, ei Eilatia eikä useita muitakaan israelilaisia kaupunkeja. Golanin ylänköalueen samainen virallinen kartta on luovuttanut Syyrialle, ja kun arabimedia puhuu Jerusalemista se mainitsee sen Occupied Jerusalem – eli miehitetty Jerusalem nimellä. Israelilaisista käytetään nimitystä ”sionistinen miehittäjä” ja maasta, siis Israelin virallisesta valtiosta nimitystä ”miehitetty Palestiina.” Tee siinä sitten jotakin rakentavaa rauhaa sellaisten oppisuuntien kannattajien kanssa. Kun vielä moskeijoissa viikottain julistetaan juutalaisten olevan Allahin ikuisesti kiroamia apinoiden ja sikojen jälkeläisiä, eivät tulevaisuuden näkymät ole suinkaan ruusuisia kummallekaan osapuolelle eikä seuraava palestiinalaissukupolvi ole suinkaan kasvatettu etsimään rauhaa vaan tuhoamaan juutalaisvaltio hinnalla ja keinolla millä hyvänsä.
Lähes välittömästi Agaban sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen IDF – Israelin Puolustusvoimat, vetäytyi Gazan kaistalta ja Rafahista, alueen merkittävästä rajakaupungista, hyvän tahdon eleenä ja tarkoituksena antaa palestiinalaishallinnolle tilaisuus osoittaa pyrkimyksensä estää salakuljetus, lakkauttaa terrorismi ja takavarikoida ase- ja ammusvarikot joita alueella on runsain mitoin. Tulos oli kuitenkin aivan päinvastainen. Kesäkuu-elokuu välisenä aikana salakuljetus moninkertaistui, Egyptin puolelta kaivettiin tunneleita ennätystahtiin, Libanonista El Arishiin suuntautunut ase – ja räjähdekuljetus moninkertaistui sekin. Hamas, Jihad ja Al Fatah saivat vihdoinkin kauan kaipaamiansa lyhyen kantaman ohjuksia, SAM-ohjuksia (lentokoneita vastaan), panssarintorjunta – ohjuksia sekä tonnikaupalla C 4 muoviräjähdettä ja uutta kiinalaisperuista muoviräjähdettäkin tehokkaampaa pommminvalmistusainetta. Tulokset alkoivat nekin näkyä vielä ns tulitauon eli hudnan aikana. Niinpä IDF oli pakoitettu menemään takaisin Rafahiin ja Gazaan, etsimään ja tuhoamaan sitä mihin palestiinalaishallinto oli lupautunut mutta johon Arafat ei antanut sen koommin lupaa kuin mahdollisuuttakaan. Pelkästään kuluneen vuoden aikana IDF on tuhonnut 40 tällaista tunnelia ja niiden pääteasemina toimineet asunnot. Se että asunnoissa olleita ihmisiä on näissä tuhoamisoperaatioissa sekä kuollut, haavoittunut että menettänyt asuntonsa, on saanut jälleen kaiken ymmärtävän media takajaloilleen. Amnesty International on sekin ottanut jälleen esiin vanhat sotarikos ja ihmisyysrikoslausunnot.
Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Ensinnäkin PA vuokraa näitä tunnelien päätepisteitä, asuntoja 1000 Usdollarin kuukausivuokraa vastaan. Mikäli asunto tuhoutuu PA on sitoutunut rakaentaan tai hankkimaan vastaavan tilalle korvauksetta. Tuhat dollari/kk on melkoinen tulo Gazan kaistalla ja halukkaita onkin jonotuslistalla pitkä rivi.
Kuka kaiken takana? Kukapas muu kuin Jasser Maaton ja hänen klaaninsa. Gazan kaistaa hallinnoi tosin Arafatin käskyläinen, Sema Dana klaanin keulakuva 42-vuotias Jemal Sema Dana, mafioson tavoin ja klaaninsa iskuryhmien turvin. Jemal Sema Dana ansaitsee hieman tarkempaa huomiota sillä juuri hänen ryhmänsä oli parisen viikkoa sitten tapahtuneen tienvarsipommin takana, pommin joka surmasi myös USA:n kansalaisia.
Sema Danan klaani on Gazan suurin, voimakkain ja merkittävin. Sen päämajat ovat Rafahissa ja Deir al-Balahissa ja niistä käsin klaani on soluttautunut Jordaniaan, Syyriaan, Libanoniin, Kyprokselle ja Egyptiin. Toiminta koostuu alkoholin ja tupakan salakuljetuksesta, laajasta väärennösbisneksestä, asekaupasta, huumekaupasta, prostituutiosta ja ihmisten salakuljetuksesta. Keulakuvakseen klaani on perustanut ryhmittymän joka kantaa nimeä Popular Resistance Committee eli Kansan Vastarintakomitea ja joka myös ilmottautui em pommi-iskunkin tekijäksi. Jemal Sema Dana on upporikas palestiinalainen mafiajohtaja. Hän saa suoraan avustusta Arafatilta vuosittain 85 miljoonaa dollaria ja pitää vastalahjana Gazan kaistan palestiinalaisia kurissa. Hänellä on myös Gazan verotusoikeus ja klaani kokoaa 15%:n pakkoveroa kaikilta työssäkäyviltä, palkkaa ansaitsevilta ja kauppiailta. Klaanilla on tiivis yhteys Hamasiin, Islamilaiseen Jihadiin, Al Fatahiin, Al Aqsan Marttyyrien Prikaatiin, Tanzimiin sekä Hisbollahiin ja lähes kaikki salakuljetus tapahtuukin yhteistyössä klaanin ja jonkin em järjestön kanssa. Korruptiota käytetään voitelemaan tullimiehiä ja paikallista poliisia joilla ei tosiasiassa ole mitään mahdollisuuksia vastarintaan Sema Danan klaania kohtaan, eikä juuri haluakaan sellaiseen.
Klaani on myös täydellisessä vastuussa tunnelioperaatioista. Se ansaitsee niillä muhkeita tuloja sillä
aseet ja räjähteen PA:lle ovat vain osa tunneleiden kautta tapahtuvasta salkuljetusbisneksestä. Huumeet, alkoholi, tupakka ja ihmiset muodostavat suuremman osan kuin Arafatille toimitettavat aseet ja räjähteet. Siksi tunneleiden hyvinvointi onkin klaanin toiminnalle tavattoman tärkeää.
Tunneleita kaivettiin alkuvuosina, siis 80-luvulla, käsin mutta se osoittautui liian hitaaksi ja vaaralliseksi. Alueen maapohja on hiekkaperäistä ja pohjavedet ovat usein vain 10-15 metrin syvyydessä joten käsin kaivaminen ja maa-aineen poiskuljettaminen oli erittäin vaikeaa ja työlästä.
Niinpä hankittiin avuksi konevoimaa ja tarkoitukseen löytyikin öljy- ja vesijohtokanavien kaivamiseen kehitetty laite, lempinimeltään Mole – Myyrä. Laite on sikäli erikoinen että se kaivaa noin metrin halkaisijaltaan olevaa tunnelia ja käyttää hyväkseen poistettavaa maa-ainesta. Laite kiskoo perässään kahta putkea joissa toisessa on vettä ja toisessa nopeasti kovettuvaa sementtiainesta. Samantyyppistä kuin käytetään vedenalaisissa valuissa. Poistohiekasta Myyrä erottaa tarpeellisen määrän hiekkaa ja tavallaan valaa itselleen putkea kulkiessaan eteenpäin. Loput poistomaasta kuljetetaan lavetilla tunnelin alkupäähän. Myyrä kykenee operoimaan vain hiekkaperäisessä maassa mutta lähes kuinka syvällä tahansa ja niinpä ovelat palestiinalaiset olivat kaivauttaneet lähelle pintää 8-10 metrin syvyyteen valetunneleita aina kaksi toisiaan lähelle ja niiden alle noin 25 metrin syvyyteen varsinaisen kuljetustunnelin. IDF meni tähän halpaan useita kymmeniä kertoja mutta kun salakuljetus aina vain jatkui vaikka kaikki kaikuluodatut tunnelit olivat tuhottu, niin he pyysivär apua amerikkalaisilta jotka Myyrän olivat alkujaan kehittäneetkin.
Heinäkuussa Gazaan saapui ryhmä amerikkalaisia insinööreja sekä CIA:n agentteja. Heillä oli mukanaan tehokkaammat laitteet joilla syvimmätkin tunnelit saatiin paikannettua ja niinpä IDF aloitti kolme viikkoa sitten uudet operaatiot ja tuhosi kolme päätunnelia ja 15-20 rakennusta Rafahissa. Jälleen kansainvälinen media ja ihmisoikeusjärjestöt nostivat valtaisan haloon. Jopa YK:n tasolla asiaa ehdotettiin vietäväksi yleiskokoukseen pohdittavaksi. Suurimmat menetykset koki kuitenkin Sema Danan klaani ja Arafat, joilta kummaltakin tuhoutui erä tuottavimmista kanavista joiden kautta oltiin vuosikausia kuljetettu kaikkea mitä niinsanotuissa sopimuksissa Israelin kanssa oli kielletty. Vanhin tunneli on jo vuodelta 1994 eli Oslon kuuluisan rauhansopimuksen jälkeen, saman sopimuksen jonka perusteella Norjan Nobel-komitea, ilmeisesti hetkellisessä mielenhäiriössä, antoi rauhanpalkinnon myös Jasser Arafatille. Tunneleiden tuhouduttua IDF sieppasi vangiksi Sema Danan ja PA:n tunneliexpertin, PLO:n pioneerijoukkojen everstiluutnantin Ahmed Tubaisin, joka auliisti vahvisti tunneleiden tekemiseen liittyvää tietoutta. Hän oli myös edellisen palestiinalaishallinnon Gazan turvallisuuspäällikön Mohammed Dahlanin luottomies, Dahlan puolestaan on Arafatin ”likaisten asioiden”, (tuskin miehellä muunlaisia onkaan) hoitaja.
Arafat oli useasti, mutkien kautta, varoittanut amerikkalaisia sekaantumasta Gazan alueen asioihin ja nyt kun sellainen oli kuitenkin tapahtunut ja hänelle varsin tuhoisasti, hän määräsi Sema Danan klaanin kostamaan jenkeille. Niinpä asetettiin useita tienvarsipommeja ja odotettiin sopivaa hetkeä jolloin riitävän monta ja merkittävää amerikkalaista olisi samassa autossa. Muutamaa kilometriä ennen kohtalokasta tapahtumaa, kontrolliasemalla, kaksi autoa vaihtoa saattueessa paikkaa ja niin amerikkalaisryhmän johtaja säilyi hengissä mutta useita turvamiehiä kuoli hänen edeltään.
Miksi siis Lähi-idän noidankattilan pahin hämmentäjä Jasser Arafat, oikealta nimeltään Muhammadu ab-di Rauufi eQuwayhi el-Husayni, tuttavallisimmin vain Abu Ammar, on edelleenkin vallan kahvassa eikä häntä ole eliminoitu vaikka siihen on Israelin hallituksen päätöskin olemassa. USA:n kansalaisten menehdyttyä pommi-iskussa, siihen tuskin reagoitaisiin kovin voimakkaasti Valkoisen Talon taholtakaan. Kysymys on kuitenkin monimutkaisempi sillä väkivaltaisesti kuollut Arafat olisi välittömästi islamilaisen maailman marttyyri. Hänen eliminoimisensa nostattaisi sunnattoman vastalause ja väkivalta-aallon muslimien keskuudessa. Mikäli hänet siirretään johonkin toiseen islamilaiseen valtioon niin takuuvarmasti mies olisi suosituin puhujavieras kaikissa mahdollisissa mediayhteyksissä ja jopa kansainvälisellä ja diplomaatitasolla. Hänellä olisi mahdollisuus esteettä levittää omaa totuuden nimellä kulkevaa valhettaan ja israelinvastaista propagandaansa missä vain sattuisi huvittamaan. Niinpä kumpikaan em vaihtoehdoista ei tunnu israelilaisittain sopivalta. Sharonin hallitus on päättänyt pitää miehen nöyryyttävässä kotiarestissa ja pitää ilmeisesti peukkuja pystyssä jotta aika tai jokin muu sopiva tapahtumasarja teksi työn heidän puolestaan.
Pekka Sartola