Aloin pohtia sitä, että jos oletamme, että naisen ja miehen tunneälyssä on eroja... ja perinteisestä kulttuurisesta työnjakautumisesta johtuen meillä on vielä vanhempia miehiä johtopaikoilla...
Voisiko olla, että ns. naisen "tunneäly" toimii niin eri tavalla kuin miehen, että mies vaistomaisesti luottaa "veljeen" enemmän noin työelämässä kuin naiseen? Ts. silloin naisen paljon mainostettu tunneäly kuitenkin toimisi lopulta enemmän vain toisten naisten suhteen.
(Hyvin useinhan miesten tunneälyn köyhyyttä valitellaan sen suhteen, etteivät he ymmärrä "tunteen" vallassa olevaan naista,... eivät osaa myötäelää).
Ainakin se on itselläni fakta, että jos koen esim. "vihanpurkauksen" (jollaisen koin erään naisyhteistyökumppanin taholta), jolle ei osoittautunut olevan katetta - en itse hakeudu helposti jatkossa "hankalaksi tai epämiellyttäväksi" kokemani yhteistyökumppanin kanssa juttusille - en tee näin myöskään niiden miestyötoverien suhteen, joiden kanssa sukset ovat olleet ristissä - niin kauan kuin on valinnan varaa.
Uskon, että tätä aihetta on varmasti tutkittu - siksipä kysyisinkin, onko jossain lähteitä, jossa ihmeteltäisiin vaikkapa, miten erilaisuudet ongelmien ratkaisuissa ja konfliktien käsittelyssä vaikuttavat luottamukseen työyhteisöissä edelleen...
Jos ne vaikuttavat, ja valtaosa miehistä on lopulta sitten valitsemassa "luotettujaan" jatkajikseen (mikä on ihan luonnollista esim. yksityisyrityksissä - julkishallinnossa yleiset kriteerit painavat yleensä eniten), niin tässä voisi olla eräs hyvinkin selittävä tekijä.
Voisiko olla, että ns. naisen "tunneäly" toimii niin eri tavalla kuin miehen, että mies vaistomaisesti luottaa "veljeen" enemmän noin työelämässä kuin naiseen? Ts. silloin naisen paljon mainostettu tunneäly kuitenkin toimisi lopulta enemmän vain toisten naisten suhteen.
(Hyvin useinhan miesten tunneälyn köyhyyttä valitellaan sen suhteen, etteivät he ymmärrä "tunteen" vallassa olevaan naista,... eivät osaa myötäelää).
Ainakin se on itselläni fakta, että jos koen esim. "vihanpurkauksen" (jollaisen koin erään naisyhteistyökumppanin taholta), jolle ei osoittautunut olevan katetta - en itse hakeudu helposti jatkossa "hankalaksi tai epämiellyttäväksi" kokemani yhteistyökumppanin kanssa juttusille - en tee näin myöskään niiden miestyötoverien suhteen, joiden kanssa sukset ovat olleet ristissä - niin kauan kuin on valinnan varaa.
Uskon, että tätä aihetta on varmasti tutkittu - siksipä kysyisinkin, onko jossain lähteitä, jossa ihmeteltäisiin vaikkapa, miten erilaisuudet ongelmien ratkaisuissa ja konfliktien käsittelyssä vaikuttavat luottamukseen työyhteisöissä edelleen...
Jos ne vaikuttavat, ja valtaosa miehistä on lopulta sitten valitsemassa "luotettujaan" jatkajikseen (mikä on ihan luonnollista esim. yksityisyrityksissä - julkishallinnossa yleiset kriteerit painavat yleensä eniten), niin tässä voisi olla eräs hyvinkin selittävä tekijä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lukaisepas Anne Moir-David Jessel: Se suuri ero. (Engl. Brain Sex.) Miesten ja naisten aivojen eroavaisuuksista aivotutkimuksen näkökulmasta. Sopisi kaikkien mies-nais-kysymyksistä kiinnostuneiden lukea.
En usko, että kanattaa lukea. Erään feministisen naistutkijan tekele. Irvikuva objektisuudesta.
Saarinen M. ja Kokkonen, M. "Tunneäly.
Kohti KOKOnaista elämää. WSOY, ISBN: 951-0-27972
Kirja on mielenkiintoisesti tehty ja osittain valottaa naisten ja miesten erilaisia reaktiotapoja.