Mikä merkitys oli ja on Jeesuksen kärsimyksellä Getsemanessa syntien sovituksen kannalta?
Luuk. 22:42-44: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni vaan sinun."
Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.
Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.
On outo ilmaisu tuo "veripisaroiden tavoin". Tosiasiassa Kristus hikoili verta, eli jo silloin hän antoi itsensä veriuhriksi. Kuolema ristillä, jolloin Kristus antoi henkensä (eli häntä ei tapettu) liityy kuoleman voittamiseen.
Luuk. 22:42-44: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni vaan sinun."
Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.
Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.
On outo ilmaisu tuo "veripisaroiden tavoin". Tosiasiassa Kristus hikoili verta, eli jo silloin hän antoi itsensä veriuhriksi. Kuolema ristillä, jolloin Kristus antoi henkensä (eli häntä ei tapettu) liityy kuoleman voittamiseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja tässä sama asia vuoden -38 käännöksen mukaan
ja hieman taitaa jo sisältö muuttua ja näinollen
myös merkitys.
_Luuk 22: 42-45
42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä
44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
Eli,tosiasiassa hän hikoili niin runsaasti kuin
vain ihminen voi hikoilla, ja se muistutti samaa
asiaa kun ihminen vuotaa verta avohaavasta, niin paljon sitä nestettä virtasi ulos hänen kehostaan,mutta ei sillä sitten muuta kerrottavaa ole,kuin se että ihmisen ahdistus voi olla
erittäin vakavaa ja tuottaa hyvin rajuja kehollisia reaktioita ja henkisiä tuska tiloja, joista selviäminen vaaatii ulkopuolista avustusta
ja nimenomaan tuolta taivasten valtakunnasta.
Joten tosiasiassa hän hikoili nestettä jota ihmis-
keho sisältää pääosaltaan.
Ja ei häntä tapettukkaan, sanan mukaisessa merkityksessä, vaan hän antautui vietäväksi kuin
karitsa, joka teuraalle viedään, siis ei laittanut
hanttiin kun häntä tultiin hakemaan tuomiolle ja
vietiin rangaistuspaaluun annettavaksi kuolemalle,
mutta kuten Kirja kertoo hän voitti kuoleman
ensimmäisenä ihmisenä ja näin hänestä tuli
esikoinen uskoville ihmisille jotka myös voivat voittaa kuoleman ihmisen Pojan avulla. Ja sen
lisäksi hän antoi anteeksi niille tekijöille jotka
hänet saattoivat tuohon surmansuuhun.
Jeesus tiesi oman tehtävänsä, mutta hän kävi Getsemanessa läpi ihmiselämänsä tuskallisia hetkiä. Hän rukoili yhä kiihkeämmin Isäänsä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.
On huomattava, että Getsemanessa ei ollut sellaista syntiuhria, jonka Jumala hyväksyy. Jumala antoi oman Poikansa viimeiseksi syntiuhriksi, eikä se toteudu Getsemanessa.
Jeesus itse kantoi omassa ruumiissaan meidän syntimme ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. (1.Piet.2:24) Syntien sovitusta ja kuoleman voittamista ei voi erottaa toisistaan.
Mormonien opetus syntien sovituksesta eroaa merkittävästi Raamatun opetuksesta. Otahan opiksi, Tapani. ;)
"Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa." (Vanha käännös 1. Kor. 15:22) - Siis kaikki nousevat kuolleista, koska Kristus voitti (sovitti) Aadamin ja Eevan kautta tulleen kuoleman kaikkien puolesta.
Syntien anteeksisaaminen on ehdollista. Vain he, jotka ottavat evankeliumin vastaan, saavat syntinsa anteeksi. Tuo liitto tehdään uppotuskasteessa, kun ihminen ensin uskoo ja tekee parannuksen. Ellei ihmiselle sovitus kelpaa, hän joutuu kärsimään kaiken sen, mitä oikeudenmukaisuus vaatii. "Armo ei voi riistää oikeudelta."
On siis kaksi eri sovitusta: kuoleman voittaminen kaikkien puolesta ja synnin sovittaminen evankeliumin ehdoilla, mikä ei kosek kaikkia.
tuijotat vain yksittäisiä jakeita, etkä ota huomioon kokonaisuutta.
"Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän." Room. 15:18
Kristuksen sovitustyö ristillä ei anna meille pelkästään elämää vaan myös vanhurskauden; yhdellä ainoalla uhrilla Kristus antoi meille myös Jumalalle kelpaavuuden. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
Oletko aivan varma, ettei synnin sovittaminen koske kaikkia?
1.Joh. 2:2 (1938 käännös):
2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
King James käännös:
2 And he is the propitiation for our sins: and not for ours only, but also for the sins of the whole world.
Jos me tunnustamme syntimme, Jumala antaa meille synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden.
Kuoleman voitto koskee kaikkia, mutta syntien sovitus koskee vain kaikkia niitä, joille tuo sovitus kelpaa, eli jotka ottavat sovituksen vastaan. Hepr. 5:9: "Kun hän oli saavuttanut tätydellsyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia."
Ap. t. 2:38 "Pietari vastasi. "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhä Hengen..."
Syntien anteeksisaaminen koskee kaikkia niitä, jotka ovat kuuliaisia, kääntyvät ja ottavat kasteen. Anteeksisaaminen on siis ehdollista, mutta kuolleista nouseminen ehdotonta.
Mikä hätä sinulla "hyvä veli" on, noudata rakkauden käskyä omassa elämässäsi ja jaa hyvää sanomaa Jumalan rakkaudesta, anna yläkerran huolehtia pelastamisesta, sen näkee sitten, hoida vain oma leiviskäsi. Oikeudenmukaisuus tapahtuu se on varma, ole rauhassa!
Koska olen saanut omakohtaisen varmuuden uskonnollisesta totuudesta, en voi laittaa "lamppuani vakan alle". Sellaisesta Kristus meitä varoitti: "Eikä lamppua, kun se sytytetään panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä valo loistaa kaikille huoneessa oleville."
(Matt. 5:15)
Kiitos vaan rauhan ja rakkauden toivotuksista, mutta tämä nettikeskustelu on nyt myös minun leiviskäni hoitamista. Hätääkin tunnen monien eksyksissä olevien tähden.- Olen eläkkeellä, joten aikaakin tällaiseen on. Tämä on aika hyvä tapa viettää osa eläkepäivistään näin.
Merkittävin ero MAP-kirkon ja elävän kristillisyyden välillä on juuri tässä: mormonille usko on ehtoja, toimituksia, käskyjä ja kieltoja. Lisäksi käsitykset armosta ja Getsemanen tapahtumista ovat ristiriitaisia Raamatun kanssa.
Kristillinen elävä usko sen sijaan on vapautta Kristuksessa. Eikä vapaus tarkoita sitä, etteikö aito kristitty noudattaisi Jumalan käskyjä. Päinvastoin, hän iloitsee Jumalan läsnäolosta ja nauttii siitä, että saa palvella Herraa ja lähimmäisiään niin kuin on kirjoitettu. Kun Pyhä Henki ylistää Jumalaa hänen kauttaan, hän todella tuntee olevansa yhtä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kanssa. Herran valo loistaa hänen jokaisesta sanastaan ja teostaan. Katso, minä teen uutta, se puhkeaa taimelle, etkö sitä huomaa?
Tapani, ota nyt vastaan siunaus: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. :)
Luulet, että uskontomme olisi "ehtoja, toimituksia, käskyjä ja kieltoja" eikä vapautta Kristuksessa. Kyllä se vaan on vapautta. Olet itse nyt kovin epäjohdonmukainen, kun tunnut ajattelevan, ettei evankeliumiin kuulukaan mitään ehtoja, toimituksia, käskyjä ja kieltoja.
Koska olet viimeksi lukenut Raamattua? Kyllä siellä on noita kaikkia, mutta juuri käskyjen pitäminen tekee meidät vapaiksi. On myös toimituksia kuten kaste.
Mitä Getsemaneen tulee, niin kerro toki tuon kärsimyksen merkitys. Ei se ollut kuolemanpelkoa, vaan siinä Kristus otti syntivelkamme päälleen.
1.Kor. 15:1-5:
1 Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni,
2 ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.
3 Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: -- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu,
4 hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
5 ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
Ja miten paljon evankelimia onkaan sitten myöhmmin muutettu! Alkuperäisen palautus on ollut todella tarpeen.
Minä puhun heille, koska he sanovat näkevänsä, mutta he eivät kuitenkaan näe ja sanovat kuulevansa, mutta eivät kuitenkaan kuule, eivätkä ymmärrä.
Ongelman ydin on siinä, että ymmärtääkseen uskontoa tulee kuunnella Henkeä ja tutkia Jumalan sanaa eikä pitäytyä omissa ennakkoluuloissaan, jotka tuppaavat esille ensimmäisiksi.
raamattu ei kerro, että Jeesus hikoili verta, vaan "hänen hikensä oli NIINKUIN veripisarat, jotka putoilivat maahan"
sama luukkaan kohta: englanniksi (new international version) "..and his sweat was LIKE drops of blood..."
toisin sanoen Hän ei hikoiluut verta, vaan suuria hikipisaroita aivankuin pulppusi veren tavoin hänen taistellessaan,"suuressa tuskassaan", kiusausta vastaan.
ja jos ajatellaan tuota "eli ei häntä tapettu"-oppia, niin sehän juuri tehtiin. tapettiin raa´asti naulaamalla ristinpuuhun. ei hän ilman tappamista olisi antanut henkeään, vaan hänet vietiin golgatalle juuri siinä tarkoituksessa. aika julmaa, vai mitä?
nyt siis tuo outo ilmaisu, "veripisaroiden tavoin"
täytyisi vängätä muotoon "veripisarat", jotta Jumalan suunnitelma ja Jeesuksen ristintyö saataisiin mitätöidyksi?
"Hänen hikensä vuoti veripisaroiden tavoin." Miksi verrataan veripisaroiden vuotamiseen, jos se oli vain hikeä?
Luuk. 23:46-47: "Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän jälkeen hän henkäisi viimeisen kerran.
Kun sadanpäämies näki mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton."
Kohdasta voi ymmärtää, että Kristus todella antoi henkensä ilman, että hänet tapettiin. Tuskin kuolemaa tekevä voi sekuntia ennen kuolemaa huutaa kovalla äänellä mitään tai tehdä sellaista vaikutusta kehenkään, joka oli nähnyt lukuisten ihmisten kuolevan.