Pirkko istui sohvalla ja teki muistiinpanoja. Hän oli nainen, joka seurasi aikaansa.
-”Sinkkuelämää”-ohjelmasta saa aivan mielettömän ihania vinkkejä, ja ihan ilmaiseksi, oli hyvä ystävätär Raija todennut. Raija oli työpaikan laitetuimpia naisia, joka suhteessa, ja kyllä hän tiesi, mikä oli in ja mikä out. Pirkko kirjaili ahkerasti ylös kenkämerkkejä ja hiusmalleja. Takana olivat ne päivät, jona Pirkko oli vain osa konttorinsa kalustoa.
Aamulla Pirkko söi maittavan fitness aamiaisen, vettä ja kuusi pähkinää, ja ajeli sitten metrolla itäkeskukseen. Vaaleat hiukset olivat poninhännällä ja Pirkko odotti kovasti päivää, jolloin tulisi muotiin värjätä juurikasvu ruskeaksi. Meikki oli runsasta ja pukeutuminen niukkaa. Se oli tyyli, josta Pirkko piti tiukasti kiinni. Pirkko kipitti vauhdikkaasti ostosparatiisin käytäviä ja koitti näyttää kiireiseltä, sillä kaikki menestyneet ihmiset olivat kiireisiä. Rauhallisesti tallustelevat olivat joko työttömiä tai sukuloimassa olevia maalaisia. Urbaanille naiselle ei ollut sopivaa sivuille vilkuilla tahi väistää vastaantulijoita.
Pirkko astui sisään boutiquehen.
-Huomenta!, sanoi myyjä iloisesti. Pirkko ei vastannut, hän ei edes vilkaissut mielistelevään tytön hupakkoon. Pirkko käveli ympäri liikettä ja hipelöi kankaita sormiensa välissä.
-Eiks teillä oo mitään niinku Pariisista?, hän kysyi katsomatta myyjään ja lipoi kielellään huulipunaa hampaiden pinnalta. Tyttö aprikoi hetken ja mietti kuumeisesti.
-Tässä on muutama ranskalaisen suunnittelema kokonaisuus, hän sanoi ja otti esiin kaksi kaunista asua. Pirkko keinui lähemmäs ja vilkaisi hintalappua. Käyttäen kaiken tahdonvoimansa hän luuli onnistuneensa tyrmistyksen peittämisessä. Aavistuksen hänen budjettinsa yli, mikä näkyi pudonneena alaleukana ja kadonneena puhekykynä.
-Liian… kauhee.., sai hän puserrettua sanat suustaan.
Pirkko poistui liikkeestä jättäen tytön yskähtelemään hajuvesipilveen. Tylsistyneen näköisenä, mutta vauhtia hidastamatta Pirkko suuntasi eteenpäin. Välillä hän tarkasti olemustaan näyteikkunoiden heijastuksesta. Ne olivat paljon armeliaampia kuin peilit.
-Pirkko!, kuului kimakka ääni takaa. Pirkko pysähtyi ja kääntyi korkeilla koroilla saaden vasemman nilkan muljahtamaan ilkeän tuntuisesti.
-Raija..? Siis mielettömän ihanan siistii!, kiljahteli Pirkko ja suuntasi Raijan luo. He antoivat kömpelöt poskisuudelmat toisilleen ja molempien silmät alkoivat vuotaa parfyymien vaikutuksesta.
-Kauheeta..vissiin tulee joku lintuflunssa tai jotain, Raija sanoi irvistellen ja pyyhki silmäkulmiaan.
-Apua.. silmät turpoo..!, Pirkko panikoi ja taputteli luomiaan nuhruisella paperinenäliinalla.
Naiset kävelivät käsikynkkää ja kehuivat kilvan toisiaan. Raija oli juuri hankkinut uuden käsilaukun, aivan samannäköisen, mitä Pruukella oli ollut viime viikon jaksossa. Pirkon mielestä se oli fantastisen näköinen. Hintaa Raija ei kertonut, myhäili vain ja antoi ymmärtää, että design maksaa. Ostopaikkaa, Robin Hoodia, ei Raija etenkään maininnut.
-Mennäänkös ottaa cafeet aulettee tai sexpressoo..?, kysyi Raija ja viittasi kuppilaan etuvasemmalla. Pirkko katseli kuppilaa ja varmisti, ettei paikalla ollut liikaa työläisiä tai meluavia lapsia.
-Joo, mennään vaan... onkin sopivan prole-vapaa ilmapiiri, Pirkko sanoi. He keinahtelivat tiskin ääreen ja arvioivat kovaan ääneen tarjolla olevia herkkuja. Raija tihrusteli hintalappuja, sillä silmälasit eivät istuneet hänen ulkonäköönsä ja piilarit olivat kovin hintavia.
-Eiks teillä oo eilisii?, hän kysyi kuiskaten myyjältä. Mies pyöritti päätään pahoitellen.
-Mulle kahvi ja vesi.., Raija sanoi ja Pirkko peesasi. He istuutuivat ja asettivat kännykkänsä pöydälle niitä ensin kiivaasti naputellen.
-Tiedätsä.. sain eilen taas yhden numban lisää!, iloitsi Raija. –Juttelin tsätissä yhden ihanan miehen kaa, se oli jostai Espoosta ja se anto mulle numeronsa, hehkutti Raija ja pyöritteli kännykkäänsä.
-Wau..Espoosta.. se on varmaan joku Nokia-pomo..tai jotain.., Pirkko haaveili ja elehti käsillään kuten ranskalaiset tekevät elokuvissa.
-Joo.. nyt mulla on seitkytkahdeksan numeroo!, Raija julisti, mutta ei kertonut, että kukaan ei koskaan soittanut.
-Raija! Sä oot ihan mahdoton!, Pirkko kimitti ja hörppäsi kahvia. Vain hiukan valui suupielestä alas leualle.
Naiset joivat kahvejaan ja kommentoivat äänekkäästi muita asiakkaita.
-Siis ei noin nuorten tyttöjen pitäis käyttää noin istuvia vaatteita.. tosi mautonta, Raija sanoi halveksivaan sävyyn, kun parikymppiset tytöt istuutuivat naapuripöytään.
-Joo, ei mitään tyyliä, Pirkko vahvisti ja varmisti, että rintojen väli näkyi avarasta kaula-aukosta.
-No ei tosiaankaan, kato nyt.. meikkejäkin yritetty laittaa, Raija kihisi ja huulet venyivät viivaksi.
-Just.. mä en kestä.. lähetään menee, Pirkko ehdotti ja nousi ylös. Raija teki samoin ja heitti napakan ”hutsut”-kommentin naapuripöytään. Pirkko edellä ja Raija perässä naiset suuntasivat pois kuppilasta.
-Oli ihanaa nähdä! Pirkko lausui kiekuen ja jatkoi, -mutta mun on pakko mennä. Mulla alkaa just Body Pump and Hysteric Jump-tunti..ja tiedätsä mitä.., Pirkko hehkutti naama kireänä.
-Nooooh? Kerro kerro kerro..!, Raija hihkui käsiään taputtaen.
- Siellä on uusi vetäjä..yks Marco..ja mä luulen, että se on musta kiinnostunut. Viimeksi se katsoi mua, sen peilin kautta.., Pirkko sanoi salaperäisesti virnistellen.
-Pirkko!! Sä oot kyl yksi peto.., Raija vinkui hampaitaan kiristellen. Pirkko myhäili tyytyväisenä. Hän sai Raijan ainakin hieman kateelliseksi. Naiset halasivat toisensa ja erosivat lentosuukkoja lähetellen.
Pirkko katosi kulman taakse ja pysähtyi. Hän odotti hetken ja kurkisteli sitten varovasti kulman takaa. Raijaa ei näkynyt. Pirkko kirmaisi ketterästi liikkeelle kuin lehmä makuulta ja pujahti sisään Mini-Hintaan vaateostoksille. Miesmyyjä hymyili tuttavallisesti ja katsoi Pirkkoa lempeästi.
-Vittuks kyttäät?, Pirkko napautti ja penkoi sukkahousukoria kiukkuisena.
Raija istuutui metron penkille ja naputteli tekstiviestin ”Moi! Mitä sulle kuuluu?” ja lähetti sen neljälletoista miehelle. Hän ajeli metrolla omalle asemalleen ja käveli kotiinsa. Raija potki kengät turvonneista jaloistaan ja rojahti kauhtuneelle nojatuolille. Yksikään ei vastannut. Se ei ollut Raijalle mitään uutta.
-”Sinkkuelämää”-ohjelmasta saa aivan mielettömän ihania vinkkejä, ja ihan ilmaiseksi, oli hyvä ystävätär Raija todennut. Raija oli työpaikan laitetuimpia naisia, joka suhteessa, ja kyllä hän tiesi, mikä oli in ja mikä out. Pirkko kirjaili ahkerasti ylös kenkämerkkejä ja hiusmalleja. Takana olivat ne päivät, jona Pirkko oli vain osa konttorinsa kalustoa.
Aamulla Pirkko söi maittavan fitness aamiaisen, vettä ja kuusi pähkinää, ja ajeli sitten metrolla itäkeskukseen. Vaaleat hiukset olivat poninhännällä ja Pirkko odotti kovasti päivää, jolloin tulisi muotiin värjätä juurikasvu ruskeaksi. Meikki oli runsasta ja pukeutuminen niukkaa. Se oli tyyli, josta Pirkko piti tiukasti kiinni. Pirkko kipitti vauhdikkaasti ostosparatiisin käytäviä ja koitti näyttää kiireiseltä, sillä kaikki menestyneet ihmiset olivat kiireisiä. Rauhallisesti tallustelevat olivat joko työttömiä tai sukuloimassa olevia maalaisia. Urbaanille naiselle ei ollut sopivaa sivuille vilkuilla tahi väistää vastaantulijoita.
Pirkko astui sisään boutiquehen.
-Huomenta!, sanoi myyjä iloisesti. Pirkko ei vastannut, hän ei edes vilkaissut mielistelevään tytön hupakkoon. Pirkko käveli ympäri liikettä ja hipelöi kankaita sormiensa välissä.
-Eiks teillä oo mitään niinku Pariisista?, hän kysyi katsomatta myyjään ja lipoi kielellään huulipunaa hampaiden pinnalta. Tyttö aprikoi hetken ja mietti kuumeisesti.
-Tässä on muutama ranskalaisen suunnittelema kokonaisuus, hän sanoi ja otti esiin kaksi kaunista asua. Pirkko keinui lähemmäs ja vilkaisi hintalappua. Käyttäen kaiken tahdonvoimansa hän luuli onnistuneensa tyrmistyksen peittämisessä. Aavistuksen hänen budjettinsa yli, mikä näkyi pudonneena alaleukana ja kadonneena puhekykynä.
-Liian… kauhee.., sai hän puserrettua sanat suustaan.
Pirkko poistui liikkeestä jättäen tytön yskähtelemään hajuvesipilveen. Tylsistyneen näköisenä, mutta vauhtia hidastamatta Pirkko suuntasi eteenpäin. Välillä hän tarkasti olemustaan näyteikkunoiden heijastuksesta. Ne olivat paljon armeliaampia kuin peilit.
-Pirkko!, kuului kimakka ääni takaa. Pirkko pysähtyi ja kääntyi korkeilla koroilla saaden vasemman nilkan muljahtamaan ilkeän tuntuisesti.
-Raija..? Siis mielettömän ihanan siistii!, kiljahteli Pirkko ja suuntasi Raijan luo. He antoivat kömpelöt poskisuudelmat toisilleen ja molempien silmät alkoivat vuotaa parfyymien vaikutuksesta.
-Kauheeta..vissiin tulee joku lintuflunssa tai jotain, Raija sanoi irvistellen ja pyyhki silmäkulmiaan.
-Apua.. silmät turpoo..!, Pirkko panikoi ja taputteli luomiaan nuhruisella paperinenäliinalla.
Naiset kävelivät käsikynkkää ja kehuivat kilvan toisiaan. Raija oli juuri hankkinut uuden käsilaukun, aivan samannäköisen, mitä Pruukella oli ollut viime viikon jaksossa. Pirkon mielestä se oli fantastisen näköinen. Hintaa Raija ei kertonut, myhäili vain ja antoi ymmärtää, että design maksaa. Ostopaikkaa, Robin Hoodia, ei Raija etenkään maininnut.
-Mennäänkös ottaa cafeet aulettee tai sexpressoo..?, kysyi Raija ja viittasi kuppilaan etuvasemmalla. Pirkko katseli kuppilaa ja varmisti, ettei paikalla ollut liikaa työläisiä tai meluavia lapsia.
-Joo, mennään vaan... onkin sopivan prole-vapaa ilmapiiri, Pirkko sanoi. He keinahtelivat tiskin ääreen ja arvioivat kovaan ääneen tarjolla olevia herkkuja. Raija tihrusteli hintalappuja, sillä silmälasit eivät istuneet hänen ulkonäköönsä ja piilarit olivat kovin hintavia.
-Eiks teillä oo eilisii?, hän kysyi kuiskaten myyjältä. Mies pyöritti päätään pahoitellen.
-Mulle kahvi ja vesi.., Raija sanoi ja Pirkko peesasi. He istuutuivat ja asettivat kännykkänsä pöydälle niitä ensin kiivaasti naputellen.
-Tiedätsä.. sain eilen taas yhden numban lisää!, iloitsi Raija. –Juttelin tsätissä yhden ihanan miehen kaa, se oli jostai Espoosta ja se anto mulle numeronsa, hehkutti Raija ja pyöritteli kännykkäänsä.
-Wau..Espoosta.. se on varmaan joku Nokia-pomo..tai jotain.., Pirkko haaveili ja elehti käsillään kuten ranskalaiset tekevät elokuvissa.
-Joo.. nyt mulla on seitkytkahdeksan numeroo!, Raija julisti, mutta ei kertonut, että kukaan ei koskaan soittanut.
-Raija! Sä oot ihan mahdoton!, Pirkko kimitti ja hörppäsi kahvia. Vain hiukan valui suupielestä alas leualle.
Naiset joivat kahvejaan ja kommentoivat äänekkäästi muita asiakkaita.
-Siis ei noin nuorten tyttöjen pitäis käyttää noin istuvia vaatteita.. tosi mautonta, Raija sanoi halveksivaan sävyyn, kun parikymppiset tytöt istuutuivat naapuripöytään.
-Joo, ei mitään tyyliä, Pirkko vahvisti ja varmisti, että rintojen väli näkyi avarasta kaula-aukosta.
-No ei tosiaankaan, kato nyt.. meikkejäkin yritetty laittaa, Raija kihisi ja huulet venyivät viivaksi.
-Just.. mä en kestä.. lähetään menee, Pirkko ehdotti ja nousi ylös. Raija teki samoin ja heitti napakan ”hutsut”-kommentin naapuripöytään. Pirkko edellä ja Raija perässä naiset suuntasivat pois kuppilasta.
-Oli ihanaa nähdä! Pirkko lausui kiekuen ja jatkoi, -mutta mun on pakko mennä. Mulla alkaa just Body Pump and Hysteric Jump-tunti..ja tiedätsä mitä.., Pirkko hehkutti naama kireänä.
-Nooooh? Kerro kerro kerro..!, Raija hihkui käsiään taputtaen.
- Siellä on uusi vetäjä..yks Marco..ja mä luulen, että se on musta kiinnostunut. Viimeksi se katsoi mua, sen peilin kautta.., Pirkko sanoi salaperäisesti virnistellen.
-Pirkko!! Sä oot kyl yksi peto.., Raija vinkui hampaitaan kiristellen. Pirkko myhäili tyytyväisenä. Hän sai Raijan ainakin hieman kateelliseksi. Naiset halasivat toisensa ja erosivat lentosuukkoja lähetellen.
Pirkko katosi kulman taakse ja pysähtyi. Hän odotti hetken ja kurkisteli sitten varovasti kulman takaa. Raijaa ei näkynyt. Pirkko kirmaisi ketterästi liikkeelle kuin lehmä makuulta ja pujahti sisään Mini-Hintaan vaateostoksille. Miesmyyjä hymyili tuttavallisesti ja katsoi Pirkkoa lempeästi.
-Vittuks kyttäät?, Pirkko napautti ja penkoi sukkahousukoria kiukkuisena.
Raija istuutui metron penkille ja naputteli tekstiviestin ”Moi! Mitä sulle kuuluu?” ja lähetti sen neljälletoista miehelle. Hän ajeli metrolla omalle asemalleen ja käveli kotiinsa. Raija potki kengät turvonneista jaloistaan ja rojahti kauhtuneelle nojatuolille. Yksikään ei vastannut. Se ei ollut Raijalle mitään uutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Repesin aivan täysin luettuani tämän jutun ;DDD Sinusta on Max moneksi, kiitos siitä!!!
Kiittää hienosta tulkinnasta!
Entä Hemmo & Kale,autonvaihtoviikot ja tulossa oleva ylennys ja valtava palkankorotus?
Kalen ex-vaimon uusi puoliso,selvä luuseri? Unohtamatta Hemmon mennyttä huippu-urheilijanuraa? Helpolla herätettävissä eloon jälleen?
Entä ne kaikki mailiboxissa tyrkyllä olevat sättinaiset :-D
...kuin lehmä makuulta ja muut sanonnat päälle... itse tarinasta puhumattakaan. Sulla on tuo sana hallussa!!!
pelastat päiväni näillä kertomuksilla. Tulee niin mahtavan hyvä fiilis kun näitä lukee. Vaikeaa kuvailla, mutta tuntuu kun mahalaukku lämpenisi ensin ja sen jälkeen koko muu ruumis mitä pidemmälle jatkaa lukemistaan. En tiedä oletko nainen vai mies mutta kirjoitustapasi on hieno ja mahtava. Toivottavasti saamme jatkossakin nauttia seurastasi, hienovaraisesti haluan vihjailla että voisin lukea näitä vaikka joka päivä.
Suurkiitos.
Leukaperiä pakottaa ja vatsaan sattuu... miksikö? Repesin aivan täysin kun tätä luin. Parannat kerrontaa tarina tarinan jälkeen. Kestogrin kasvoilla koko loppupäivän... kiitos siitä..;)))