Kreeta istuu vessan lattialla nojaten päätään käsiinsä - olipa taas yö! Melkein tuli sisälmyksetkin ulos. Ei tämä johdu alkoholista vaan kerran kuukaudessa annettava sytostaatti se tekee tehtävänsä.
Hän nousee ylös ja katsoo peiliin - voi mikä näky - kasvot punaiset ja silmät väsyneet ja hiukset ! No niistä ei tarvitse välittää kun ne lähtivät jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Olivat joskus oljenkeltaiset , pitkät. Se olikin karmea tunne kun hiukset alkoivat lähtemään isoina tukkoina. Tosin Kreetakin sai peruukin ja käyttää huiveja, moni ei edes tiedä että näin on käynyt.
Sitä Kreeta on joskus miettinytkin, että jos tapaisi jonkun miehen, miten hän suhtautuisi siihen että nainen onkin kalju, jotenkin se hävettää, vaikka ystävät sanovat että kasvaahan ne takaisin.
Kreeta juo lasin vettä ja olo tuntuu hiukan paremmalta, ollaan taas lähempänä sitä päivää, kun lääke ei enää maistu suussa ja tule ulos joka paikasta ällöttävän makeana tuoksuna ja makuina.
Kreeta ottaa kannettavan mukaansa sänkyyn ja selailee sähköpostiaan. Hän on saanut paljon ystäviä sätin kautta, ehkä siksi kun on omien kokemustensa kautta muuttunut hyväksi kuuntelijaksi, ihmisiä ymmärtäväksi paremmaksi ihmiseksi .
Joku posti naurattaakin jo, kun hän lukee miten jossain viestissä on kuvia siitä millaisen "enkelinkuvan" nainen haluaa saada postiinsa - kuvassa seisoo komea mies. Ihanaa kun joku lähettelee piristäviä viestejä.
Kreeta vastaa välillä puhelimeen, eräs ystävä kysyy miltä olo tuntuu - lupasi tuoda päivemmällä lisää juotavaa, puhui että juoda pitää vaikka ruoka ei maistukkaan.
Kirjoituspalstoilla taas on viestejä, missä ihmiset haukkuvat toisiaan - että nuo jaksavat. Taas joku on laskenut sitä kuinka monta tuntia joku ehtii olemaan koneella.
Kreeta hymähtää - hänellä kun olisi aikaa jakaa muillekkin, ainakin hoitopäivien jälkeen. Ulkonakin pitäisi käydä, nuukahtaneet terveet solut kuulemma palautuisivat paremmin jos saisivat happea. Mutta nyt ei vielä ainakaan jaksa, hyvä kun sisällä jaksaa hiukan kävellä. Makaaminenkin ottaa selkään.
Kreeta miettii että tuleekohan heille, jotka ihmisten menemisistä ja olemisista miettivät - mieleen, millaisia kohtaloita tämäkin foorumi pitää sisällään - kaikki kun ei ole sitä miltä näyttää.
Sätissä kun on helppo olla sellaisena kuin on, kovin monelle ei Kreetakaan ole sairaudestaan puhunut. Monenlaisia ihmiskohtaloita vaan on tullut vastaan.
Kreeta ottaa sängyllä paremman asennon ja klikkaa itsensä sisään......tervehtii iloisesti tuttujaan ja moikkailee kaikki huoneessa olijat.
Monikaan heistä ei osaa aavistaa, millaisia tuskaisia ajatuksia hän yön pitkinä tunteina mietti...hän kun on melkein aina iloinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen...
Hän nousee ylös ja katsoo peiliin - voi mikä näky - kasvot punaiset ja silmät väsyneet ja hiukset ! No niistä ei tarvitse välittää kun ne lähtivät jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Olivat joskus oljenkeltaiset , pitkät. Se olikin karmea tunne kun hiukset alkoivat lähtemään isoina tukkoina. Tosin Kreetakin sai peruukin ja käyttää huiveja, moni ei edes tiedä että näin on käynyt.
Sitä Kreeta on joskus miettinytkin, että jos tapaisi jonkun miehen, miten hän suhtautuisi siihen että nainen onkin kalju, jotenkin se hävettää, vaikka ystävät sanovat että kasvaahan ne takaisin.
Kreeta juo lasin vettä ja olo tuntuu hiukan paremmalta, ollaan taas lähempänä sitä päivää, kun lääke ei enää maistu suussa ja tule ulos joka paikasta ällöttävän makeana tuoksuna ja makuina.
Kreeta ottaa kannettavan mukaansa sänkyyn ja selailee sähköpostiaan. Hän on saanut paljon ystäviä sätin kautta, ehkä siksi kun on omien kokemustensa kautta muuttunut hyväksi kuuntelijaksi, ihmisiä ymmärtäväksi paremmaksi ihmiseksi .
Joku posti naurattaakin jo, kun hän lukee miten jossain viestissä on kuvia siitä millaisen "enkelinkuvan" nainen haluaa saada postiinsa - kuvassa seisoo komea mies. Ihanaa kun joku lähettelee piristäviä viestejä.
Kreeta vastaa välillä puhelimeen, eräs ystävä kysyy miltä olo tuntuu - lupasi tuoda päivemmällä lisää juotavaa, puhui että juoda pitää vaikka ruoka ei maistukkaan.
Kirjoituspalstoilla taas on viestejä, missä ihmiset haukkuvat toisiaan - että nuo jaksavat. Taas joku on laskenut sitä kuinka monta tuntia joku ehtii olemaan koneella.
Kreeta hymähtää - hänellä kun olisi aikaa jakaa muillekkin, ainakin hoitopäivien jälkeen. Ulkonakin pitäisi käydä, nuukahtaneet terveet solut kuulemma palautuisivat paremmin jos saisivat happea. Mutta nyt ei vielä ainakaan jaksa, hyvä kun sisällä jaksaa hiukan kävellä. Makaaminenkin ottaa selkään.
Kreeta miettii että tuleekohan heille, jotka ihmisten menemisistä ja olemisista miettivät - mieleen, millaisia kohtaloita tämäkin foorumi pitää sisällään - kaikki kun ei ole sitä miltä näyttää.
Sätissä kun on helppo olla sellaisena kuin on, kovin monelle ei Kreetakaan ole sairaudestaan puhunut. Monenlaisia ihmiskohtaloita vaan on tullut vastaan.
Kreeta ottaa sängyllä paremman asennon ja klikkaa itsensä sisään......tervehtii iloisesti tuttujaan ja moikkailee kaikki huoneessa olijat.
Monikaan heistä ei osaa aavistaa, millaisia tuskaisia ajatuksia hän yön pitkinä tunteina mietti...hän kun on melkein aina iloinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunis koskettava tarina ja monelle, liian monelle niin totta. Toivottavasti ei sinulle.
Toivottavasti antaa ajattelemisen aihetta niille elämän hankkimisesta uhoaville.
..tuo minkä kirjoitit.Kiitos Kreetan tiedän mikä totta,mikä ei.Sinuna Kreeta en miettisi niin pientä asiaa kuin hiustenlähdön.Sitä ei varmaankaan kukaan joka pitää Kreetaa tärkeänä, läheisenä ystävänä,mieti.Tiedän hänen ajettelvan että *helppo toisen sanoa* joka ei ole kokenut sitä.Se varmaan totta.Mutta toivon Kreetan
tietävän miten hän tärkeä hän monelle on,ainkin Eräälle.Valitettavasti en voi olla lähellä silloin kun Hän minua tarvitsisi...Mutta aatoksissani Hän on vierelläni kuitenkin.Toivon Kreetan sen tietävän...**menee huoneeseen toivoen löytävänsä "Kreetan" sieltä*..Kaikkea hyvää Sinulle..ja voimia..
Eiköhän kirjoittaja tosiaan puhu omista kokemuksistaan. On vaikea muuten kuvitella, että hän voisi tuntea noin. Olen itse kokenut saman, tosin aikana jolloin minulla ei ollut tietokonetta, nettiä eikä chattia, mutta nuo yön tuskaiset tunnit ovat tunnelmaltaan tuttuja vielä vuosien jälkeenkin. Siksi on vaikea sulattaa näitä arvostelijoita, jotka seuraavat ja arvostelevat eri ihmisten oleilua säteissä ollenkaan tietämättä heidän olosuhteitaan.
Hiustenlähtö on tosiaan ulkopuolisen mielestä pieni asia (ja niinhän se onkin) mutta se kyllä konkretisoi taudin kuvan todella järkyttävästi, sitä ei pysty tosiaan selittämään miksi näin on.
Toivon Kreetalle kaikesta sydämestäni tsemppiä ja jaksamista.
Kiitos Elina ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi,jonka pitäisi olla raamitettuna etusivulla.
Olen miettinyt paljon sättisivujen "vartijoita", suppilokatseisia kyttääjiä,joille muiden vahtaaminen on elämän edellytys.
"Miksi roikutte täällä niin ja niin paljon,hanki elämä,kirjoitat usealla nikillä" ja muuta turhanpäiväistä jätinää.
Eikö sättääjä ja keskustelupalstakirjoittaja kykene omassa bittilinnoituksessaan ajattelemaan omaa näppistään pidemmälle?
Onko osa sättääjistä niin hyväonnisia,ettei tuttavapiiriin tai läheisiin kuulu ainoatakaan sairasta,vammaista,yksinäistä tai muuten seuraa kaipaavaa ajattelevaa ihmistä,jolle ulosmeno ja elämänhankkiminen ei ole ihan pikkujuttu?
Eikö narisija kykene ajattelemaan työtä,jonka ohessa voi sättäillä? Oikeastaan se olisi suotavaakin,että pysyy virkeänä?
Eikö moralisti-sättijä ymmärrä,että kaikki eivät hae liveseuraa sivuilta?
Miksi yleisellä "höpöttäminen" on tuomittavaa?
Privassako pitäisi kerrasta kertaan ruotia elämäänsä?
Eikö kyttis kykene lukemaan tarinoita huumorilla?
Eikö vahti-sättijä ajattele?