Hei. Morsion kanssa on suunnitelmissa lähteä kesällä ajamaan häämatkana Chicagosta Los Angelesiin ja sieltä San Franciscoon, eli Route 66 Pacific Coast Highway. Tarkoitus olisi ostaa auto Chicagosta ja myydä se pois San Franciscossa.
Autolla saisi olla sen verran kokoa, että sinne mahtuu nukkumaan taakse ja sen pitäisi olla halpa - luokkaa 500€. Hintaluokka tarkoittaa 80-luvun puolelle meneviä autoja, joten luotettava maine olisi plussaa - olen täysi käsi autojen kanssa, enkä tiedä niistä juurikaan.
Eli osaako joku heittää ehdotusta autoista, joita kannattaisi pistää harkintalistalle?
Autolla saisi olla sen verran kokoa, että sinne mahtuu nukkumaan taakse ja sen pitäisi olla halpa - luokkaa 500€. Hintaluokka tarkoittaa 80-luvun puolelle meneviä autoja, joten luotettava maine olisi plussaa - olen täysi käsi autojen kanssa, enkä tiedä niistä juurikaan.
Eli osaako joku heittää ehdotusta autoista, joita kannattaisi pistää harkintalistalle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terveisiä täältä Route 66:n varrelta!
Kaikki alla oleva on kirjoitettu New Mexicossa asuvan kokemukseen nojaten, joten asiat voivat olla hieman eri lailla muualla maassa. Pahoin kuitenkin pelkään, että byrokratia jyrää joka puolella maata.
Sen verran voin sanoa, että auton ostaminen ei ehkä ole vaivattomin vaihtoehto. Sen lisäksi että auton ostaa liikkeestä, siihen pitää saada vakuutus. Vakuutuksen saamiseksi taas yleensä tarvitaan paikallinen ajokortti, tai vakuutus tulee törkeän kalliiksi. Vähintäänkin kannattaa hakea kansainvälinen ajokortti suomalaisen lisäksi. Autoliiton webbisivuilta saa lisätietoja.
(Paikallisen ajokortin saamiseksi sitten tarvitaan sosiaaliturvatunnus, jota ei myönnetä ilman työlupaa. Turistiviisumilla matkaavat eivät työlupaa saa ollenkaan, ja muilla sen saamiseen kestää noin kolme kuukautta. Työviisumeihin työlupa tietysti sisältyy.)
Kun auto on maksettu ja vakuutus hankittu, on kärry rekisteröitävä ennen kuin sen voi ajaa ulos liikkeestä. Monet liikkeet tekevät tämän maksusta, mutta jos kärry maksaa $500, niin tämä maksu kohottaa hintaa jo merkittävästi. Rekisteröinnin voi hoitaa itsekin marssimalla paikalliseen DMV:n toimistoon. Mukaan kannattaa varata käteistä, sillä rekisteröinti maksaa jonkun prosenttiosuuden auton ostohinnasta.
Ostin auton heti saavuttuani Yhdysvaltoihin, mutta kesti pari viikkoa ennen kuin sain sen haettua liikkeestä. Ensin ongelmia oli kansainvälisen tilisiirron järjestämisen kanssa, ja sitten piti odotella Social Security Administrationin myöntävän minulle sosiaaliturvatunnuksen, jotta saisin paikallisen ajokortin vakuutuksen hankkimista varten.
Jos homman haluaa hoitaa mahdollisimman vähällä häslingillä ja odottelulla, kannattaa oikeasti harkita auton vuokraamista. Siihen yleensä riittää voimassaoleva suomalainen ajokortti (kansainvälisestä ei todellakaan ole haittaa), luottokortti ja yli 25 vuoden ikä (ei kaikkialla pakollinen). Kärryn voi hyvin palauttaa vuokraamoon toisella puolella maata.
Toinen vaihtoehto, mitä kannattaa harkita, on etsiä siirtoautoja. Tässä maassa ihmiset mieluummin lentävät kuin ajavat pitkiä matkoja, ja usein esimerkiksi muuttajat palkkaavat opiskelijoita tms. ajamaan autonsa rannikolta toiselle. Siirtoautojen välitystä varten on firmojakin, mutta en juuri nyt muista niiden nimiä. Lonely Planetin USA-oppaasta (joka muuten kannattaa hankkia matkaa varten) ainakin löytyy lisätietoja.
Tarkoitus ei ollut lannistaa, vaan kerroin vain omista kokemuksistani täällä Atlantin väärällä puolella. Route 66:n läpiajo on varmasti mahtava kokemus, mutta homma vaatii huomattavasti valmistelua ja asioiden selvittelyä.
Paikallisia autojen hintoja voi tutkailla vaikka Kelley Blue Book:sta, http://www.kbb.com/. (Yksi Chicagon postinumeroista on 60604, jos KBB sitä kysyy. :)
P.S. Kuuma vihje: Jos aikoo nukkua autossa, kannattaa todella katsoa, mihin sen parkkeeraa. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa voi joutua ryöstetyksi, eikä kannata hämmästyä jos paikallinen poliisi tulee naputtelemaan Maglitellaan ikkunaan. :)
Reissulla on ajallisesti niin paljon pituutta, ettei vuokraaminen ikävä kyllä tule kysymykseen. Kuuden viikon aikana vuokra-auto tekee aikamoisen loven lompakkoon.
Kansainvälinen ajokortti on hankintalistalla, samoin autoliitossa vieraileminen. Siirtoautoista on tullut netattua, mutta aika laihoin tuloksin. Täytyy tsekata tuo Lonely Planet, mutta yleisesti ottaen uskoisin ihmisten haluavan autonsa perille nopeammin kuin kuudessa viikossa. :)
Kiitoksia vakuutusasioiden selvittämisestä, olemme toki kuulleet aiemminkin aiheesta, mutta tässä oli paljon hyödyllistä ja uutta tietoa. Korkeampi vakuutushinta on toki ikävä, mutta tavallaan tällaisella reissulla auton hintaan suhtautuu vähän kuin matkalippuun. Kyllä se budjetti auton kohdalla joustaa siitä viidestäsadasta ylöskin päin.
Autossa emme toki aio nukkua kaupungeissa, vaan lähinnä leirintäalueilla/kansallispuistoissa. Kelleyn Blue Bookiin törmäsin toissapäivänä ja onnistuin kaivamaan toimivan Chicagon zip codenkin. Ovatko Kelleyn autohinnat muuten miten paikkansapitäviä? Entä osaisitko antaa vinkkiä joistain automalleista, joita kannattaisi katsella?
KBB:n hinnoista osaan sanoa sen verran, että ainakin täällä Southwest-alueella ne tuntuvat pitävän paikkansa aika hyvin. Itse edellistä autoani ostaessa kaikki merkkiliikkeet olisivat suostuneet luopumaan kauppatavarasta jotakuinkin KBB:n suosittamaan hintaan. Omani sain tingittyä vielä vähän edullisemmin.
En juuri osaa suositella mitään mallia, mutta voin antaa yhden vihjeen ja kertoa yhden havainnon. Vihje: Hankkikaa auto, jossa on ilmastointi. Se lisää matkustusmukavuutta valovuosilla, kun liikutaan Route 66:lla. New Mexicossa ja Arizonassa voi hyvin olla yli 35 astetta lämmintä ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta.
Havainto on ollut se, että yli kymmenvuotiaita autoja täällä liikkuu hyvin vähän ja ne harvat vanhukset ovat olleet järjestäen japanilaisia. Jos autoja näkyy hinausautojen lavoilla, niin ne taas ovat järjestäen jenkkikärryjä.
KBB:llä näyttäsi olevan uusi palvelu käytettyjen autojen etsimiseen. Sieltä kannattaa ehkä katsella merkkejä, malleja ja pyydettyjä hintoja.