Haluaisin muutaman konkreettisen, selkeän esimerkin siitä, miten nainen on joutunut miehen alistamaksi (työelämässä tai muuten).
En siis kaipaa mitään yleisen tason lausahduksia tyyliin "koko ajanhan sitä tapahtuu", vaan yksittäistapauksia elävästä elämästä, mieluiten alistetun naisen itsensä kertomana.
En siis kaipaa mitään yleisen tason lausahduksia tyyliin "koko ajanhan sitä tapahtuu", vaan yksittäistapauksia elävästä elämästä, mieluiten alistetun naisen itsensä kertomana.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Työpaikallani on pomo joka suhtautuu KAIKKEEN mitä naistyöntekijät sanovat ja ehdottavat tyyliin "akat hössöttävät " ja "ämmien höpinää ", eikä suostu edes kuuntelemaan. Kuka tahansa kaksi viikkoa töissä ollut pojankloppi saa pomosta hartaan kuuntelijan, jos hänellä on jotain asiaa, mutta jos esim. minä, jolla on korkea koulutus työhöni ja yli 20 vuoden työkokemus, menen ehdottamaan mitä tahansa, vastassa on täystyrmäys. Ja vain siksi että olen nainen.
M46 ehkä ajattelee että minä vain kuvittelen ja olen vainoharhainen. Mutta kun en ole.
Kerron konkreettisen esimerkin.
Ollessani naimisissa ensimmäisen mieheni kanssa ( tapauksesta on yli 15 vuotta mutta pomo on entinen ja tilanne siis edelleen sama ) minä ja silloinen mieheni olimme työtovereita. Työnantaja (mies) pyysi meitä työntekijöitä ideoimaan työpaikan kehittämiseksi. Useat työntekijät innostuivat ideoimaan, mutta työnantaja ei toteuttanut yhdenkään naistyöntekijän ideaa.
Nyt sinä M46 tietenkin ajattelet, että jospa syynä oli, että naisten ideat olivat niin huonoja. Mutta siitä ei ollut kysymys,vaan pomo ei suostunut edes kuuntelemaan mitä naisilla oli asiaa. Eli kun nainen pyysi audienssia kertoakseen omat ajatuksensa, pomolla ei koskaan ollut aikaa, mutta miehille hänelle aina oli.
Minulla oli mielestäni loistoidea ja halusin päästä kertomaan siitä. Ei onnistunut, ei sitten ikinä. Lopulta, saatuani viikkotolkulla kuulla ettei pomo "ehdi" tavata minua - samaan aikaan kun hänen puheillaan juoksi miestyöntekijöitä vilisemällä - hermostuin ja sanoin, että jollei minulle järjesty vastaanottoa, otan yhteyttä luottamusmieheen. Yllätys yllätys, yhtäkkiä pomolla ei enää ollutkaan "kiire" vaan hän ehti heti samana päivänä tapaamaan minut. Menin hänen puheilleen ja kerroin ideani, mutta pomo tyrmäsi sen täysin, ei antanut minun edes puhua loppuun.
Kotona kerroin miehelleni tapahtuneesta.Mieheni tuki minua ja ehdotti, että katsotaanpa ihan piruuttamme mitä tapahtuu,jos hän vuorostaan menee ehdottamaan täsmälleen samaa muutosta mutta esittää sen muka omana ideanaan. Sovimme, että jos pomo hoksaa, että ideahan on vaimosi eikä sinun, mies valehtelee kirkkain silmin että kyllä se oli alunperinkin hänen, mutta vaimo muka "varasti" sen.
No,audienssi järjestyi miehelleni heti, hän esitti asiansa( siis: MINUN asiani )ja juttu meni läpi että hurahti! Pomo ei pelkästään kuunnellut empaattisesti ja rohkaisevasti, vaan IDEA JOPA TOTEUTETTIIN. Pomo ei edes hoksannut kuulleensa täsmälleen saman idean minun suustani vain paria päivää aiemmin - ilmeisesti siksi ettei ollut tosissaan edes kuunnellut mitä minä puhuin. Eihän naisen puheita kannata kuunnella...
Minua ei haitannut, että kun ideani toteutettiin, mieheni sai siitä kaiken kunnian. En esittänyt asiaani saadakseni itselleni kunniaa vaan saadakseni parannuksen asioihin.
Eli: jos nainen tahtoo saada idean läpi,hänen pitää delegoida homma jollekin mieskollegalle,joka sitten esittää sen omanaan. Nyt kun minulla ei ole miestä, en saa työpaikalla läpi mitään omia ideoitani.
Kertomani on malliesimerkki siitä, että jotkut miehet eivät kerta kaikkiaan suostu kuuntelemaan naisten ajatuksia vaan tyrmäävät meidät heti kättelyssä VAIN siksi että olemme naisia. Tällaisille miehille nainen, joka aukaisee suunsa sanoakseen jotain hieman painavamapaa kuin "hyvää huomenta", on ylipäänsä uhka.
Kiitos, tämä oli hyvä ja konkreettinen esimerkki. Tällaisia kaipaan keskustelun pohjaksi, koska tällä palstalla useimmiten sorrutaan miesten ja naisten väliseen katkeraan ja hyödyttömään sanasotaan.
...yleensä ideoista, että jos ne kertoo liian aikaisin, yleensähän pomo kahden viikon päästä luulee keksineensä ne itse (esim. erään taannoisen naisjohtajan suhteen kävi näin, puhuttuani hänen kanssaan - hyvä se, että idea meni lävitse... hän omii tasapuolisesti naisilta ja miehiltä, kuulemma :-) Siksi kaikki uudet ideat kannattaa jo ennen pomolle kertomista keskustella myös muiden luottohenkilöiden kanssa, ja sitten kertoa, että näiden ja näidenkin mielestä tämä minun ideani on aika kiva... jos tietää kyseessä olevan "ideaimurijohtajan".
Mutta tuossa Outin tapauksessa on kyseessä tyhmä johtaja - ja jos miesjohtajia on yleensä enemmän, niin ilmeisesti tyhmiä miesjohtajiakin on noin absoluuttisena lukuna enemmän (jos oletamme, että kuvatunlaista idiotismia esiintyy tasapuolisesti molemmilla sukupuolilla, ettei ole vain miesten ominaisuus). Prosenttilukuja en sitten tiedä.
Tähän mennessä on löytynyt yksi naisia syrjivä pomo. Lisää esimerkkejä elävästä elämästä kaivattaisiin.
Onko tilanne todella näin hyvä vai eikö asiallinen keskustelu aiheesta vedä?
Vähissä tuntuvat olevan konkreettiset esimerkit naisen alistamisesta.
Itse olen ollut työelämässä yhtäjaksoisesti lähes neljännesvuosisadan enkä ole syrjintää havainnut. Kyselyni vahvistanee täten omat kokemukseni asiasta.
Itse olen ollut työelämässä yhtäjaksoisesti lähes neljännesvuosisadan enkä ole syrjintää havainnut. Kyselyni vahvistanee täten omat kokemukseni asiasta"
Harvemmin sitä miehiä alistetaankaan työelämässä, suhteuta kokemasi sitä taustaa vasten.
Tarkoitinkin, etten ole havainnut naisten syrjintää.
Ei sitä syrjimistä kaikilla aloilla onneksi olekaan. Äitini ( s. 1920, siis todella vanhan kansan ihminen ja kasvatettu tyyliin "tyttöjen ei sovi sitä ja sitä" jne. ) oli ennen eläkkelle jäämistään oppikoulun ( myöhemmin peruskoulun yläasteen )opettaja, eikä hän koskaan kokenut työpaikalla syrjintää sukupuolensa vuoksi. Ainakin hänen kouluissaan opettajaa arvostettiin ammattitaidon ja oman käytöksen perusteella, sukupuolella ei ollut merkitystä suuntaan eikä toiseen.
Minun alallani naisten syrjintä on räikeää ja enemmän sääntö kuin poikkeus.
Millä alalla itse olet?
Olen kokenut naisena paljon juuri edellisessä viestissä kuvaamanilaista syrjintää, siis sitä että kieltäydytään kuuntelemasta ja ottamasta vakavasti vain siksi että olen nainen. Sitä tapahtuu kaiken aikaa ja muuallakin kuin työpaikalla.
Ärsyttää aina kun törmään sellaiseen että minua nuoremman ja tyhmemmän miehen puhetta kuunnellaan hiljaa ja kunnioittavasti, mutta minun ei tarvitse sanoa kuin kolme sanaa, kun joku sovinistimies jo keskeyttää ja puhuu rauhoittavasti kuin lapselle: no no, äläs nyt viitsi,nyt ei ole oikein aikaa pohtia tuota asiaa, mennäänpäs jo kahville.
Eli kuten Vita Andersen sanoo: suu kiinni ja ole kaunis!
Esimerkki - taas konkreettinen sellainen:
kun seinänaapuri metelöi,juhli ja häiritsi öisin,isännöitsijä ei ottanut lukuisia valituksiani kuuleviin korviinsa. Sitten häirikön toiselle puolelle muutti uusi naapuri, mies, joka hyvin pian muuttonsa jälkeen soitti ja valitti samasta asiasta.Isännöitsijä ryhtyi heti toimeen. Ajatteliko isännöitsijä, että
1 ) naiset ylipäänsä valittavat aina tyhjästä
vai että
2 ) sillä ei ole niin väliäkään, jos raikulielämä häiritsee naapuria, kunhan se naapuri ei ole miespuolinen?
Yllättävää kyllä, en nuorena tyttönä kaveripiirissä KOSKAAN kokenut mitään vastaavanlaista. Minua ei ikinä kavereiden keskuudessa väheksytty tai naureskeltu siksi että olin tyttö,ja mielipiteeni, ajatuksenija kokemukseni otettiin vakavasti. Tällainen kohtelu - "pelkkänä ilmana" kohtelu, vähättely, avoin halveksunta, naureskelu, moralisointi, vaientaminen yms. - alkoi vasta kun olin pitkälle yli kolmikymppinen. Se alkoi työpaikalla, mutta myöhemmin olen kokenut sitä esim. erilaisten yhdistysten kokouksissa ja nyt viimeksi taloyhtiössä.
Eli 16-vuotiaat pojat osaavat siis minun henk.kohtaisen kokemukseni perusteella käyttäytyä usein fiksummin kuin monet viisikymppiset. Viimeksimainituilla näkyy olevan aika tavallista, että omaa hiipuvaa miehisyyttä pitää korostaa kohtelemalla naisia alentuvasti, vähättelevästi ja vihamielisesti.
Hirveintä mitä nainen voi ylipäänsä tehdä on että hän PUHUU! Jos naisen on ihan ihan pakko puhua, niin puhukoon pullareseptesitä tai kampauksestaan tai säästä. Mutta mielipiteiden, analyysien,ideoiden ja kritiikin esittäminen on naisen tekemänä jäkätystä, vaahtomaista, vouhotusta, hössöttämistä ja nalkuttamista. Miehen esittämänä sama asia on rakentavaa kriittisyyttä, oivallusta, älyllistä toimintaa.
Onkohan näiden miesten naisihanne tuppisuinen blondi, joka vain hymyilee ja nyökkää? Makunsa kullakin, mutta minun on kyllä vaikea ymmärtää että joku - oli hän sitten mies tai nainen -haaveilee sellaisesta kumppanista. Itse ainakin pitkästyisin sellaisen miehen kanssa jolla ei ole aivotoimintaa olemassakaan.
Ei sitä syrjimistä kaikilla aloilla onneksi olekaan. Äitini ( s. 1920, siis todella vanhan kansan ihminen ja kasvatettu tyyliin "tyttöjen ei sovi sitä ja sitä" jne. ) oli ennen eläkkelle jäämistään oppikoulun ( myöhemmin peruskoulun yläasteen )opettaja, eikä hän koskaan kokenut työpaikalla syrjintää sukupuolensa vuoksi. Ainakin hänen kouluissaan opettajaa arvostettiin ammattitaidon ja oman käytöksen perusteella, sukupuolella ei ollut merkitystä suuntaan eikä toiseen.
Minun alallani naisten syrjintä on räikeää ja enemmän sääntö kuin poikkeus.
Millä alalla itse olet?
Olen kokenut naisena paljon juuri edellisessä viestissä kuvaamanilaista syrjintää, siis sitä että kieltäydytään kuuntelemasta ja ottamasta vakavasti vain siksi että olen nainen. Sitä tapahtuu kaiken aikaa ja muuallakin kuin työpaikalla.
Ärsyttää aina kun törmään sellaiseen että minua nuoremman ja tyhmemmän miehen puhetta kuunnellaan hiljaa ja kunnioittavasti, mutta minun ei tarvitse sanoa kuin kolme sanaa, kun joku sovinistimies jo keskeyttää ja puhuu rauhoittavasti kuin lapselle: no no, äläs nyt viitsi,nyt ei ole oikein aikaa pohtia tuota asiaa, mennäänpäs jo kahville.
Eli kuten Vita Andersen sanoo: suu kiinni ja ole kaunis!
Esimerkki - taas konkreettinen sellainen:
kun seinänaapuri metelöi,juhli ja häiritsi öisin,isännöitsijä ei ottanut lukuisia valituksiani kuuleviin korviinsa. Sitten häirikön toiselle puolelle muutti uusi naapuri, mies, joka hyvin pian muuttonsa jälkeen soitti ja valitti samasta asiasta.Isännöitsijä ryhtyi heti toimeen. Ajatteliko isännöitsijä, että
1 ) naiset ylipäänsä valittavat aina tyhjästä
vai että
2 ) sillä ei ole niin väliäkään, jos raikulielämä häiritsee naapuria, kunhan se naapuri ei ole miespuolinen?
Yllättävää kyllä, en nuorena tyttönä kaveripiirissä KOSKAAN kokenut mitään vastaavanlaista. Minua ei ikinä kavereiden keskuudessa väheksytty tai naureskeltu siksi että olin tyttö,ja mielipiteeni, ajatuksenija kokemukseni otettiin vakavasti. Tällainen kohtelu - "pelkkänä ilmana" kohtelu, vähättely, avoin halveksunta, naureskelu, moralisointi, vaientaminen yms. - alkoi vasta kun olin pitkälle yli kolmikymppinen. Se alkoi työpaikalla, mutta myöhemmin olen kokenut sitä esim. erilaisten yhdistysten kokouksissa ja nyt viimeksi taloyhtiössä.
Eli 16-vuotiaat pojat osaavat siis minun henk.kohtaisen kokemukseni perusteella käyttäytyä usein fiksummin kuin monet viisikymppiset. Viimeksimainituilla näkyy olevan aika tavallista, että omaa hiipuvaa miehisyyttä pitää korostaa kohtelemalla naisia alentuvasti, vähättelevästi ja vihamielisesti.
Hirveintä mitä nainen voi ylipäänsä tehdä on että hän PUHUU! Jos naisen on ihan ihan pakko puhua, niin puhukoon pullareseptesitä tai kampauksestaan tai säästä. Mutta mielipiteiden, analyysien,ideoiden ja kritiikin esittäminen on naisen tekemänä jäkätystä, vaahtomaista, vouhotusta, hössöttämistä ja nalkuttamista. Miehen esittämänä sama asia on rakentavaa kriittisyyttä, oivallusta, älyllistä toimintaa.
Onkohan näiden miesten naisihanne tuppisuinen blondi, joka vain hymyilee ja nyökkää? Makunsa kullakin, mutta minun on kyllä vaikea ymmärtää että joku - oli hän sitten mies tai nainen -haaveilee sellaisesta kumppanista. Itse ainakin pitkästyisin sellaisen miehen kanssa jolla ei ole aivotoimintaa olemassakaan.
Sori, sama viesti tuli kahteen kertaan. Syy: kirjoitin jutun ja painoin lähetä-nappia; tuli error-ilmoitus ( siis että teksti ei mennyt läpi vaan katosi jonnekin eetteriin ), joten menin takaisin edelliselle sivulle ja kopioin oman tekstini kovalevylle. Kun olin kirjoittanut ja lähettänyt uusiksi, alkuperäinen ilmestyi sittenkin näkyviin.
..tarinaasi. Sellaista on yhä JOILLAKIN työpaikoillakin ym. kuvioissa. Aivan totta. Samaa mieltä myös monesti miesten käyttäytymisestä, tosin nuoremmilla miehillä ei ns. hyvät tavat ole samalla tavalla hanskassa kuin vanhemmalla polvella. Enkä itse ainakaan koe ESIM. minulle miehen oven avaamista nöyryyttävänä, alentavana kohteluna. Päinvastoin. Jos sellaisesta "alentuu" se on kyseisen naisen ongelma. Avaanhan itsekin miehillekin ovea, jos paikalle sopivasti satun. Ne ovat vain hyviä tapoja ja pikkuisia huomaavaisuuden osoituksia puolin ja toisin sukupuolesta riippumatta tässä kalseassa maailmassamme.
Mutta en voi olla kysymättä sinulta Outi, miksi yhä olet samassa työpaikassa?? Ymmärsin tarinastasi sinun työskennelleen samassa paikassa kolmatta kymmenettä vuotta! Koulutettu nainen! Mikä sinut pakottaa jumiutumaan tuollaiseen sovinistiseen ympäristöön?? Tiedän toki työllisyystilanteen ym. työmarkkinaolot, mutta se eivät käy selitykseksi. Ei aina ole niin ollut kuluneiden vuosikymmenten aikana, ja yhä löytyy paikkoja päteville ihmisille. Joten keksi muita.
Itse olen myös sitä mieltä, että jos JÄÄ JUMITTUMAAN selvästi sortavaan ympäristöön, on se myös jääjän oma valinta, ja silloin on hiukan turhaa valittaa. Tollainen pomo ei nimittäin muutu, se on varmaa, mutta jos omistajat huomaavat, että koulutettu väki lähtee pian tulonsa jälkeen ja sitä on yritykseen vaikea hankkia, on se pakotettu pohtimaan ja etsimään syitä ja TOIMIMAAN. Eli kyseisessä tapauksessa lopulta siirtämään sovinistipomon syrjään. Juuri tuollainen sietäminen ILMAN TOIMINTAA estää kehitystä. Ja minua kutsutaa sovinistiksi! Jos olisin feministi, vetäisin herneen nenääni. Onneksi en olè! (feministit palstalla tuntuvat ottavan nimittäin hyvin helposti kommentit hyvin henkilökohtaisesti. Onkos tuo sitten kumma että nimittelyä ym alatyyliä viljellään niin laajassa mitassa?)
Rohkeutta naiset! Tehdä omia valintoja muustakin kuin pelosta käsin!
Kysyit miksi yhä olen ko. työpaikalla. Hankalaa vastata paljastamatta henkiklöllisyyttäni( jonka haluan silkkaa ilkeyttäni pitää pimennossa).
Mutta yritän.
Toimin taidealalla. Minulla on vakinainen virka,ja nykyään alallani ei enää saa mistään vakinaista virkaa, eli työsuhdeturva on heikentynyt vuosi vuodelta. Vakinaisen viran haltijat ovat poikkeuksetta yli 40-vuotiaita - eli saivat työpaikkaansa yli kymmenen vuotta sitten, kun vakinaisia virkoja virkoja vielä oli jaossa. Sitä nuoremmat,vaikka olisivat miten päteviä,eivät saa kuin 1-2vuoden määräaikaisia työsopimuksia. Työpaikkoja ei ole edes joka kaupungissa,saati että samalta paikkakunnalta löytyisi useampi. Työttömyyttä on alalla paljon.
Eli jos sanon itseni irti,joudun muuttamaan vähintään 200 km löytääkseni vastaavan työn,mutta vakinaista virkaa en enää saa,vaan joudun mahdollisesti taas 1-2 vuoden päästä vaihtamaan paikkakuntaa. Pahimmassa tapauksessa sama souvi jatkuu eläkeikään asti.
Tilanne on alallani nykyään täsmälleen sama sekä miehillä että naisilla, eli kyse ei ole sukupuolisorrosta vaan nuoriin kohdistuvasta ikärasisimista.
Toisaaalta alallani harrastetaan myös vanhoihin työntekijöihin kohdistuvaa ikärasismia sikäli,että yli nelikymppiset,varsinkaan naiset,eivät kovin helposti saa edes määräaikaisia työsopimuksia.
Että miksikö en vaihtanut paikkakuntaa nuorena,kun vakinaisia virkoja vielä oli saatavilla? Koska olin naimisissa, ja miehelläni ja minulla oli sellainen satumainen onni että saimme töitä samalta paikkakunnalta.
Avioeron jälkeen olin kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja, enkä halunnut että lapsi joutuisi vaihtamaan asuinpaikkaa ja luopumaan tutusta toveripiiristä ja koulusta. Avioerossa oli ihan tarpeeksi muutosta sen ikäiselle. Enkä halunnut että hän joutuisi asumaan kaukana isästään.
Työstäni pidän. Todella. Alaani en vaihda, teen työtäni sydänverellä. Ja olen siinä hyvä. Työtoverit ovat tätä tyhmää pomoa lukuunottamatta enimmästä päästä kivoja ja reiluja. Pomo ei ole onnistunut pilaamaan ilmapiiriä.
" Juuri tuollainen sietäminen ILMAN TOIMINTAA estää kehitystä. "
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta olen minä toiminutkin: olen ottanut pomoni käytökseni työpaikalla puheeksi yhä uudestaan. Yllätys yllätys, vaikka naiset kahden kesken ja käytäväkeskusteluissa ovat samaa mieltä kanssani, niin tuskin kukaan heistä uskaltaa lähteä julkisesti tukemaan minua. Kahdelta kollegalta olen saanut selvää tukea, siis niin että he ovat selväsanaisesti kertoneet kokouksessa pomolle olevansakanssani samaa mieltä ja huomanneenssa saman asian. Jälleen kerran yllätys yllätys: toinen heistä oli mies. Tämä superkiva ja reilu mies on toiminut mielestäni todella MIEHEKKÄÄSTI puuttuessaan naisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun,eli suututtanut pomon ottaessaan puheeksi vääryyden jonka kohteeksi hän itse - mies kun on - ei henk.koht. ole edes joutunut. Eli ritarillisuus ei ole maailmasta kokonaan hävinnyt. Lohdullista,kun tuntuu ettei sellaista ilmiötä kuin lojaalius nykyään esiinny missään. ( ( Ehei, Jack, ko. mies ei ole se joka on kehunut minua kauniiksi; hän ei ylipäänsä tehnyt tekoaan päästäkseen sänkyyn kanssani! Tuskin hän edes tahtoisi,on hänellä omakin vaimo. )
Olen jopa ollut julkisissa tiedotusvälineissä puhumassa tästä ongelmasta( että naistyöntekijä ohitetaan ). Tosin en maininnut työpaikkaani, mutta arvatkaas sattuiko pomo näkemään ohjelman ja kuulinko asiasta perästäpäin ja tunsinko sen nahoissani? )
P.S. Proffan vaimo, sanot ettet ole feministi,ja kuitenkin mielipiteesi ovat erittäin feministisiä. Mitä tarkoitat feminismillä? Epäilen että erimielisyydet sinun ja esim. Sanelman välillä eivät liity muuhun kuin feminismi-sanan merkitykseen. Sinä tarkoitat sillä sanalla jotain muuta kuin esim. minä. Minulle se merkitsee ajattelutapaa,jonka mukaan ihmisiä ei pidä kohdella eriarvoisesti eikä syrjiä sukupuolen perusteella.
Itse kyllä käytännössä harjoitan törkeää naisiin kohdistuvaa syrjintää,koska heteroseksuaalisena naisena kiinnostun seksuaalisesti vain miehistä. ;) ( Piti laittaa perään tuo typerä hymiö,muuten joku tosikko ottaa tästäkin pultteja. Periaatteessa inhoan noita silmäniskemishymiöitä, sellaisen liittäminen lauseen perään on kuin nauraisi omalle vitsilleen. )
(Ehei hymiöt varmistavat, jotta sanottu otettaisiin huumorin kukkasten kera.)
Tarinasi on mielestäni hyvin "normaali" kertomus. Siitä miten jokin asia on kakkaa muuten mukavassa olemisessa. Hyvä että toimt! Äläkä anna periksi tuen puuttuessa, kuten mainitsit kyllä sitä alkaa tippua.. Onko pomollasi muuten ylempäänsä ihmistä? Vai onko niin kenkusti että hän sattuu itse olman yrityksen omistaja? Mitäs jos keskustelisit hänen kanssaan, uudelleenkin jos niin olet jo tehnyt. Työntekijöiden viihtyvyys ja uudet innovaatiot ovat elintärkeitä yrittäjille tässä alati muuttuvassa maailmassamme. Pomosi kaltaiset ovat puolestaan niitä tehokkaimpia jarruja..
"P.S. Proffan vaimo, sanot ettet ole feministi,ja kuitenkin mielipiteesi ovat erittäin feministisiä. Mitä tarkoitat feminismillä?" Kirjoitin juuri yhden vastineen aiheesta toiseen ketjuun ja aloitin keskustelun aiheesta, jotta määritelmä selkiytyisi. Itse olen pohjannut naisliiton julistukseen määritelmässäni ja sitä en kokonaisuudessaan allekirjoita, joten tähän pohjaan sanomiseni "en ole feministi". Itse en ole koskaan väittänyt olevani epätasa-arvoa kannattava ym. ne määritelmät ovat muiden palstalaisten kädenjälkeä. Minulle tasa-arvo on pohja jolta ponnistetaan eteenpäin naiset ja miehet samoin mahdollisuuksin. Ai niin tosin samanlaista naisten syrjimistä minäkin harrastan..;) tällä hetkellä olen tosin siinäkin tasa-arvoinen, koska olen proffan ROUVA..
En ole kokenut mies- tai naispuolisilta esimiehiltä sellaista, mitä voi nimittää alistamiseksi. Sen sijaan ohittamista ammatillisessa ja urakehitysmielessä on tapahtunut, kerroin siitä hieman tuolla "lasikatto"-ketjussa. Varsinkin nuorempana, nykyään se ei ole liian helppoa kellekään. Kyllä minua on ihmisenä ja työntekijänä arvostettu jokseenkin ok, ei moittimista.
Kun hankaluuksia on ollut, laitan enemmänkin henkilökemiapiikkiin. Eräs miesjohtaja, ei vielä silloin esimieheni, alkoi vainota niin, että kiusaantuneena vaihdoin organisaatioyksikköä ja projektia. Vuosia myöhemmin hän kutsui minut mielenkiintoiseen työhön ja oli kerrassaan mairean miellyttävä, kun suostuin, eikä aiheuttanut ongelmia. Täysi mysteeri. On ollut myös yksi hankala naisesimies, toisaalta loistava tyyppi, mutta pirullinen. En päässyt heti etsiytymään muihin hommiin, oli lama-aika. Sattumuksia vain, ei sen kummempaa. Miespomoja on ollut enemmän, vain kaksi naispuolista, joista toinen supermukava.
Korvatillikat, potkut perseelle, rahanrosvoilut, uskottomuudet, vähättelyt, solvaukset, siivousapuna ja keittäjänä käyttäminen, raiskaukset....riittääkö?