Maija sulki kännykänkin varmuuden vuoksi, vaikka sen verran jo Markuksesta tiesi, että mies olisi liian ylpeä anoakseen Maijaa, tehty mikä tehty. Maija oli poistanut Markuksen numeronkin kännykästään, vaikka tiesi, että se oli turhaa, sillä tuo numero oli tatuoitu Maijan mielen syövereihin. Maija kietoutui vilttiin riisumatta edes vaatteitaan kuun säteiden tunkiessa kalpeiden sormien lailla verhojen välistä. Nukkumatti oli sinä yönä suotuisa ja tuuditti Maijan hetkeksi todellisuudesta kauas pois.
Seuraavat päivät kuluivat tuskan turruttamana , mustan murheen siivittämänä. Maija soimasi itseään, vaikka tiesi ettei se auta. Totuus oli niin toisenlainen, vaikka eihän hän tahallaan ollutkaan sitä salannut, hän ei vain ollut ajatellut asioita näin pitkälle. Mitähän mahtoi Markus miettiä, vai oliko jo siirtynyt ajassa eteenpäin? Tuo ajatus vaivasi Maijaa teki hän sitten mitä tahansa. Iltaisin ikävä oli isoimmillaan ei vaan antanut Maijakaan periksi itselleen.
Eräänä iltana Maija tottumuksen mukaisesti istahti koneelle taas. Ei ollut Markus kaipaillut, ei puhelua ei viestiä. Mutta toisaalta ei Maija sitä ihmetellytkään, miksi olisikaan kaivannut, hän oli loukannut Markusta pahasti loppujen lopuksi. Maija kävi keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa tuntien kuitenkin tyhjyyttä, sillä niillä sanoilla ei ollut samanlaista kaikua kun Markuksen sanoilla. "Miksi", tuli kysymys ruutuun kuin salaa ja Maijan maailma pysähtyi, nyt oli tilinteon aika, Markus oli paikalla.
"Olen miettinyt pääni puhki, olen kaivannut sinua,kerro minulle miksi", Markus kysyi uudelleen. Maijan sormet jähmettyivät näppäimistölle ja totuus alkoi muodostua kirjaimista sanoiksi. "Olen miettinyt mikä sinua estää enkä keksi kuin yhden vaihtoehdon",Markus jatkoi ennenkuin Maija ehti saada asiansa kirjoitettua.Maija puri huultaan ja laittoi sanansa menemään bittitaivaalle merkeiksi turhiksi, mutta Markuksen ruudulle tärkeiksi.
"Luottaminen ihmisiin on kohdaltani hankalaa, on elämäni pirstaleina, niitä kovasti koitan kokoilla, hyvällä alulla olen jo", Maija aloitti. "Maija-rakas, minulle voit kertoa mitä tahansa, ei se laske arvoasi silmissäni, sillä on jo koukussa sinuun, siima on lyhyt, älä katkaise sitä", Markuksen viesti sai Maijan hieman hymyilemään, sillä tuota vertausta Markus oli alusta asti käyttänyt aina välistä udellen paljonko siimaa oli jäljellä. "Tämä on ehkä mielestäsi vähäpätöinen asia, niinkuin monien muidenkin mielestä, mutta minulle tämä on iso asia, kärsin lievästä paniikki-häiriöstä...", Maija kirjoitti ja sulki silmänsä peläten ivallista viestiä takaisin.
"Rakas, anteeksi, jos minua naurattaa, mutta kuvittelin syyksi jotain aivan muuta, luulin että olet väkivaltaisen miehen vankina. Haittaako se vaiva elämääsi kuinkakin paljon,"Markus vastasi. Maija ei tiennyt miten tuon olisi ymmärtänyt, mutta jatkoi kun oli alkuun päässyt:" Häpeän sitä, koska niin minulle on opetettu, minut kiusattiin ulos työpaikaltani ja siitä seurasi tämä paniikki-häiriö, minua pidetään pelkuri-raukkana ja mielenvikaisena."
"Maija, et sinä ole, minä tiedän, että olet vahva ihminen ja sinä selviät kyllä, mutta tarkoittaako tämä sitä, että meidän osalta siimat on poikki", Markus kysyi. Maija ei voinut uskoa lukemaansa :"En halua lopettaa tätä tähän, mutta anna minulle aikaa, olen juuri saanut langan päistä kiinni ja yritän sitoa niitä yhteen."
"Annan sinulle aikaa, annan sinulle kaiken minkä haluat ottaa vastaan, olen sinun jos sitä haluat", Markus vastasi ja saman tien sähköt katkesivat tyystin. Maija katsoi koneen mustaa ruutua ja nappasi puhelimen käteensä...
Seuraavat päivät kuluivat tuskan turruttamana , mustan murheen siivittämänä. Maija soimasi itseään, vaikka tiesi ettei se auta. Totuus oli niin toisenlainen, vaikka eihän hän tahallaan ollutkaan sitä salannut, hän ei vain ollut ajatellut asioita näin pitkälle. Mitähän mahtoi Markus miettiä, vai oliko jo siirtynyt ajassa eteenpäin? Tuo ajatus vaivasi Maijaa teki hän sitten mitä tahansa. Iltaisin ikävä oli isoimmillaan ei vaan antanut Maijakaan periksi itselleen.
Eräänä iltana Maija tottumuksen mukaisesti istahti koneelle taas. Ei ollut Markus kaipaillut, ei puhelua ei viestiä. Mutta toisaalta ei Maija sitä ihmetellytkään, miksi olisikaan kaivannut, hän oli loukannut Markusta pahasti loppujen lopuksi. Maija kävi keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa tuntien kuitenkin tyhjyyttä, sillä niillä sanoilla ei ollut samanlaista kaikua kun Markuksen sanoilla. "Miksi", tuli kysymys ruutuun kuin salaa ja Maijan maailma pysähtyi, nyt oli tilinteon aika, Markus oli paikalla.
"Olen miettinyt pääni puhki, olen kaivannut sinua,kerro minulle miksi", Markus kysyi uudelleen. Maijan sormet jähmettyivät näppäimistölle ja totuus alkoi muodostua kirjaimista sanoiksi. "Olen miettinyt mikä sinua estää enkä keksi kuin yhden vaihtoehdon",Markus jatkoi ennenkuin Maija ehti saada asiansa kirjoitettua.Maija puri huultaan ja laittoi sanansa menemään bittitaivaalle merkeiksi turhiksi, mutta Markuksen ruudulle tärkeiksi.
"Luottaminen ihmisiin on kohdaltani hankalaa, on elämäni pirstaleina, niitä kovasti koitan kokoilla, hyvällä alulla olen jo", Maija aloitti. "Maija-rakas, minulle voit kertoa mitä tahansa, ei se laske arvoasi silmissäni, sillä on jo koukussa sinuun, siima on lyhyt, älä katkaise sitä", Markuksen viesti sai Maijan hieman hymyilemään, sillä tuota vertausta Markus oli alusta asti käyttänyt aina välistä udellen paljonko siimaa oli jäljellä. "Tämä on ehkä mielestäsi vähäpätöinen asia, niinkuin monien muidenkin mielestä, mutta minulle tämä on iso asia, kärsin lievästä paniikki-häiriöstä...", Maija kirjoitti ja sulki silmänsä peläten ivallista viestiä takaisin.
"Rakas, anteeksi, jos minua naurattaa, mutta kuvittelin syyksi jotain aivan muuta, luulin että olet väkivaltaisen miehen vankina. Haittaako se vaiva elämääsi kuinkakin paljon,"Markus vastasi. Maija ei tiennyt miten tuon olisi ymmärtänyt, mutta jatkoi kun oli alkuun päässyt:" Häpeän sitä, koska niin minulle on opetettu, minut kiusattiin ulos työpaikaltani ja siitä seurasi tämä paniikki-häiriö, minua pidetään pelkuri-raukkana ja mielenvikaisena."
"Maija, et sinä ole, minä tiedän, että olet vahva ihminen ja sinä selviät kyllä, mutta tarkoittaako tämä sitä, että meidän osalta siimat on poikki", Markus kysyi. Maija ei voinut uskoa lukemaansa :"En halua lopettaa tätä tähän, mutta anna minulle aikaa, olen juuri saanut langan päistä kiinni ja yritän sitoa niitä yhteen."
"Annan sinulle aikaa, annan sinulle kaiken minkä haluat ottaa vastaan, olen sinun jos sitä haluat", Markus vastasi ja saman tien sähköt katkesivat tyystin. Maija katsoi koneen mustaa ruutua ja nappasi puhelimen käteensä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos neitiX, henki kulkee jälleen. Kylläpä odotinkin.
Nyt keitän päiväkahvini ja luken uudelleen orastavan rakkaustarinan -hitaasti ja nautiskellen :-D
kuinka lukutaidoton, kun jatkuvasti syötät tuollaisia novelleja kahvijorinoihin?Nuo kuuluvat niille tarkoitetulle novelli palstalle.Oot varmaan yksinkertanen bloondii tavoillesi uskollisena...
Kahvikeskustelut
Täällä voit vapaasti puhua ihmissuhteista, ystävistä, elämästä, työstä...
!!#¤ TAI MISTÄ VAAN ¤#!!
:)))))) Heeh ;)
novellit luulisi kirjoittajan kirjoittavan oikealle palstalle.Täällä on muutenkin kaikki aiheet menneet sekasin, joten seksitä ja autoista alkaen tänne vaan, hehee.
Pitä keksiä hyvä aihe, niin enköhän senkin tänne laita esiin.
joku päivä voin kertoa, miten tarina päättyy, sillä Maija ei ole vielä tavannut Markustansa, mutta he molemmat elävät toivossa, että tapaavat.
Muistelen niitä laulun sanoja, että saako Maija koskaan Markustansa niin kuin elokuvien Ansa Taunonsa ja Kreivi Katariinansa...
Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa näille palstapoliiseille, en vain ehkä osaa tiivistää asiaani lyhyeen vaan halusin kertoa tosielämästä hieman ykstyiskohtaisemmin ja herätellä ihmisiä unestaan, kiitän ja kumarran niille jotka jaksoivat lukea...
olet pelastanut päiväni. Toivottavasti jatkat kirjoittelua?
..minä vielä joskus jotain saa aikaiseksi, katsellaan ;D
Upea kertomus...älä jätä sitä kesken, on tietenkin totta,että jotkut eivät näemmä osaa lukea tai eivät ymmärrä sitten lukemaansa.
Toivon sinun jatkavan kirjoitteluasi, tarinoitasi on upea lukea.
Ps: Palsta tarvitsee juttujasi,kritiikistä huolimatta:)