Paasikiven näkemys pätee: liittoutuminen ei poista uhkaa itärajoilta, vaan aiheuttaa sen.
Niin kauan on kaikki hyvin, kun ei anneta Venäjälle syytä eikä varsinkaan pakotetta hyökätä. Puolueettomuus oli, on ja pysyy parhaana turvatakuuna.
Jos esimerkiksi Meksiko olisi liittynyt Varsovanliittoon, ei se olisi saanut takeita muusta kuin välittömästä sodan uhasta ja tuhosta.
Yhdysvallat ei hyväksynyt ohjusten viemistä Kuubaan, eikä Neuvostoliitto hyväksynyt tärkeiden lähialueidensa joutuvan kohtaamaan Saksan hyökkäystä Suomen alueen kautta.
Paasikiven näkemys oli selvä: Suomi oli aina ollut ja tuli olemaan Venäjän ja sen suurkaupungin Pietarin-Leningradin luoteinen lähinaapuri. Tämä oli ja olisi vastedeskin oleva Suomen "varsinainen ulkopoliittinen ongelma". Sen ratkaisusta riippui Suomen kansan tulevaisuus. Paasikiven ratkaisu tähän oli hyvien ja luottamuksellisten suhteiden rakentaminen itäisen suurvallan kanssa. Jokseenkin kaikkia muita keinoja oli jo sitä ennen yritetty ja menestys oli ollut huono.
Kesäkuun 18. päivänä 1941, viikko ennen jatkosodan alkamista Paasikivi leimasi vielä päiväkirjassaan "puolitotuudeksi" J.V. Snellmanin lausuman, että "kansakunnan pitää luottaa ainoastaan itseensä".
"Tämä koskee ainoastaan suurta kansaa. Pienelle se ei riitä, esimerkiksi Suomen kansalle... Mutta kun Suomella on niin suuri vastustaja kuin Neuvostoliitto, ei Suomen omat voimat riitä, vaan Suomen on saatava apua muualta, se on Saksalta," Paasikivi kirjoitti.
Tästä hänen päiväkirjamerkinnästään voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin sen, että huolimatta siitä kritiikistä, jota Paasikivi välirauhan aikana Suomen lähettiläänä Moskovassa toimiessaan kohdisti hallituksen politiikkaan, hän kuitenkin hyväksyi sen tukeutumisen Saksaan Neuvostoliittoa Vastaan keväällä 1941.
Mutta kansallissosialistisen Saksan kanssa toteutettu yhteistoiminta, jolla ei ollut ideologista sisältöä, päättyi Suomen kannalta vielä suurempaan haaksirikkoon kuin hänen senaattinsa yhteistyö keisarillisen Saksan kanssa ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuonna.
Toinen mainitun päiväkirjamerkinnän perusteella tehtävä johtopäätös on, että vasta toisen virhearvioitntinsa jälkeen Paasikivi päätyi toteamaan siteeraamiensa Snellmanin sanojen pitävän paikkansa myös Suomen kaltaisen pienen kansan osalta. Järjestäessään suhteensa itäiseen suurvaltanaapuriin suomalaiset saattoivat luottaa vain itseensä.
Tyydyttämällä Neuvostoliiton turvallisuuden tarpeen Suomi saattoi varmistaa oman turvallisuutensa. Vastakkaisina pidetyt Suomen ja itänaapurin turvallisuusintressit eivät näyttäneetkään yhteensovittamattomilta, vaan ne oli muutettavissa yhdensuuntaisiksi ja samalla voitiin ratkaista maiden välillä aikaisemmin vallinnut ristiriita, joka oli johtanut vuosien 1939-44 sotiin.
Toisin sanottuna, kun itäinen suurvaltanaapuri saattoi olla vakuuttunut siitä, ettei Suomi luovuttaisi aluettaan kenenkään ulkopuolisen käyttöön, ei sen tarvinnut pelätä, että Suomen alueen kautta enää, niin kuin monasti aikaisempina vuosisatoina ja vuosikymmeninä, hyökättäisi sen kimppuun.
Tällöin Suomi puolestaan saattoi olla vakuuttunut siitä, ettei Venäjällä ollut syytä eikä tarvetta pyrkiä saamaan Suomen aluetta haltuunsa estääkseen sen käyttämisen tukialueena elintärkeisiin keskuksiinsa, Pietariin ja Murmanskille, kohdistettaviin hyökkäyksiin.
Niin kauan on kaikki hyvin, kun ei anneta Venäjälle syytä eikä varsinkaan pakotetta hyökätä. Puolueettomuus oli, on ja pysyy parhaana turvatakuuna.
Jos esimerkiksi Meksiko olisi liittynyt Varsovanliittoon, ei se olisi saanut takeita muusta kuin välittömästä sodan uhasta ja tuhosta.
Yhdysvallat ei hyväksynyt ohjusten viemistä Kuubaan, eikä Neuvostoliitto hyväksynyt tärkeiden lähialueidensa joutuvan kohtaamaan Saksan hyökkäystä Suomen alueen kautta.
Paasikiven näkemys oli selvä: Suomi oli aina ollut ja tuli olemaan Venäjän ja sen suurkaupungin Pietarin-Leningradin luoteinen lähinaapuri. Tämä oli ja olisi vastedeskin oleva Suomen "varsinainen ulkopoliittinen ongelma". Sen ratkaisusta riippui Suomen kansan tulevaisuus. Paasikiven ratkaisu tähän oli hyvien ja luottamuksellisten suhteiden rakentaminen itäisen suurvallan kanssa. Jokseenkin kaikkia muita keinoja oli jo sitä ennen yritetty ja menestys oli ollut huono.
Kesäkuun 18. päivänä 1941, viikko ennen jatkosodan alkamista Paasikivi leimasi vielä päiväkirjassaan "puolitotuudeksi" J.V. Snellmanin lausuman, että "kansakunnan pitää luottaa ainoastaan itseensä".
"Tämä koskee ainoastaan suurta kansaa. Pienelle se ei riitä, esimerkiksi Suomen kansalle... Mutta kun Suomella on niin suuri vastustaja kuin Neuvostoliitto, ei Suomen omat voimat riitä, vaan Suomen on saatava apua muualta, se on Saksalta," Paasikivi kirjoitti.
Tästä hänen päiväkirjamerkinnästään voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin sen, että huolimatta siitä kritiikistä, jota Paasikivi välirauhan aikana Suomen lähettiläänä Moskovassa toimiessaan kohdisti hallituksen politiikkaan, hän kuitenkin hyväksyi sen tukeutumisen Saksaan Neuvostoliittoa Vastaan keväällä 1941.
Mutta kansallissosialistisen Saksan kanssa toteutettu yhteistoiminta, jolla ei ollut ideologista sisältöä, päättyi Suomen kannalta vielä suurempaan haaksirikkoon kuin hänen senaattinsa yhteistyö keisarillisen Saksan kanssa ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuonna.
Toinen mainitun päiväkirjamerkinnän perusteella tehtävä johtopäätös on, että vasta toisen virhearvioitntinsa jälkeen Paasikivi päätyi toteamaan siteeraamiensa Snellmanin sanojen pitävän paikkansa myös Suomen kaltaisen pienen kansan osalta. Järjestäessään suhteensa itäiseen suurvaltanaapuriin suomalaiset saattoivat luottaa vain itseensä.
Tyydyttämällä Neuvostoliiton turvallisuuden tarpeen Suomi saattoi varmistaa oman turvallisuutensa. Vastakkaisina pidetyt Suomen ja itänaapurin turvallisuusintressit eivät näyttäneetkään yhteensovittamattomilta, vaan ne oli muutettavissa yhdensuuntaisiksi ja samalla voitiin ratkaista maiden välillä aikaisemmin vallinnut ristiriita, joka oli johtanut vuosien 1939-44 sotiin.
Toisin sanottuna, kun itäinen suurvaltanaapuri saattoi olla vakuuttunut siitä, ettei Suomi luovuttaisi aluettaan kenenkään ulkopuolisen käyttöön, ei sen tarvinnut pelätä, että Suomen alueen kautta enää, niin kuin monasti aikaisempina vuosisatoina ja vuosikymmeninä, hyökättäisi sen kimppuun.
Tällöin Suomi puolestaan saattoi olla vakuuttunut siitä, ettei Venäjällä ollut syytä eikä tarvetta pyrkiä saamaan Suomen aluetta haltuunsa estääkseen sen käyttämisen tukialueena elintärkeisiin keskuksiinsa, Pietariin ja Murmanskille, kohdistettaviin hyökkäyksiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Niin kauan on kaikki hyvin, kun ei anneta Venäjälle syytä eikä varsinkaan pakotetta hyökätä. Puolueettomuus oli, on ja pysyy parhaana turvatakuuna."
Joo paitsi jos siellä on joku vainoharhainen johtajana, joka ei usko puolueettomuuteen. Mutta eiväthän diktaattorit (jotka sotia yleensä aloittavat) _IKINÄ_ ole vainoharhaisia... aika naiivia porukkaa oikeastaan.
"Jos esimerkiksi Meksiko olisi liittynyt Varsovanliittoon, ei se olisi saanut takeita muusta kuin välittömästä sodan uhasta ja tuhosta."
Tuskin USA sinne olisin hyökännyt. Talous olisi kyllä mennyt kuralle ja pahasti. (toisaalta kommunistisilla valtioilla se menee muutenkin, joten mitään ei oikeastaan olisi hävitty)
En jaksa kommentoida kaikkea, koska elät ihan väärässä aikakaudessa. Venäjä on lähes vähäpätöinen verrattuna maailman isoihin pelaajiin, eikä se todellakaan tule aloittamaan mitään hyökkäyssotia. Ainakaan kenenkään kimppuun, joka on liittoutunut jonkun näistä todellisista suurvalloista kanssa.
"viikko ennen jatkosodan alkamista Paasikivi leimasi vielä päiväkirjassaan "puolitotuudeksi" J.V. Snellmanin lausuman, että "kansakunnan pitää luottaa ainoastaan itseensä". "
Katsos! Viisauksiakin sieltä löytyy. Pitää valita kumpaan luottaa, Itään vai Länteen. Minä ainakin luotan todella paljon mieluummin länteen, joten tuohan on käytännössä neuvo liittyä NATOon.
"Järjestäessään suhteensa itäiseen suurvaltanaapuriin suomalaiset saattoivat luottaa vain itseensä."
Millä ihmeen logiikalla hän tähän johtotulokseen tuli? Ei ole olemassa mitään perusteluja.
"Tyydyttämällä Neuvostoliiton turvallisuuden tarpeen Suomi saattoi varmistaa oman turvallisuutensa."
Joo ja tyydyttämällä parittajansa seksin ja rahantarpeen, prostituoidut aika pitkälti varmistavat oman turvallisuutensa.
"En jaksa kommentoida kaikkea, koska elät ihan väärässä aikakaudessa."
Joo, kyseinen lausahdus sopii parhaiten Villeen itseensä:)
Villellä on mahtava kyky kumota toisten argumentit, olivatpa ne miten painavia tahansa. Huomatkaa vielä, että kumoaminen tapahtuu vieläpä tyyliin: "Tuskin USA sinne..."
"Joo paitsi jos siellä on joku vainoharhainen johtajana..."
=George W. Bush. Ironisinta kirjoituksessa on suunnaton epäluottamus "itäisiin diktaattoreihin", vaikka Villen suuresti ihaileman USA:n diktaattori on valehtelija ja suurin uhka koko maailmanrauhalle.
"Joo ja tyydyttämällä parittajansa seksin ja rahantarpeen, prostituoidut aika pitkälti varmistavat oman turvallisuutensa"
Tuo naurettava vertaus osuu hyvin mahdolliseen Suomen Nato-jäsenyyteen. USA tulee auttamaan Suomea mahdollisessa hädässä, jos tulee. Jos Suomi ei ole nuollut USA:n persettä tarpeeksi ja tehnyt kaikkea USA:n mielen mukaan, niin USA ei välttämättä tule apuun, niinkuin se Irakin sodan yhteydessä sitä vastustaneille Eurooppalaisille liittolaisilleen selkeästi ilmoitti.
Se, että nimimerkki "Sosialisti" kertoo minun elävän väärässä aikakaudessa, on kyllä ironisimpia asioita mitä olen pitkään aikaan lukenut.
"Huomatkaa vielä, että kumoaminen tapahtuu vieläpä tyyliin: "Tuskin USA sinne...""
Jos toinen puhuu hypoteettisista vaihtoehtoisista historioista, niin valehtelijahan minä olisin jos väittäisin voivani tietää. Todista vääräksi se, että jos Ruotsi olisi liittynyt NATOon, NL olisi varmuuden vuoksi miehittänyt Suomen. (paras mitä voit sanoa on "Tuskin NL olisi, koska...")
"George W. Bush. Ironisinta kirjoituksessa on suunnaton epäluottamus "itäisiin diktaattoreihin", vaikka Villen suuresti ihaileman USA:n diktaattori on valehtelija ja suurin uhka koko maailmanrauhalle."
Et vain tajua, että en arvosta rauhaa rauhan takia, kuten sinä tunnut tekevän. Sota voi olla hyvästä, jos sen tuloksena ihmisten elämän laatu paranee. Euroopassa, Japanissa, Koreassa ja Kuwaitissa USAn sotien seurauksena tulleet muutokset olivat lähes poikkeuksetta hyvä. Englanti on ainut toinen valtio, joka voi väittää mitään siihen viittaavaakaan. (Ranska ja Saksa voisivat ehkä yrittää, kukaan muu ei edes yrittää)
"Jos Suomi ei ole nuollut USA:n persettä tarpeeksi ja tehnyt kaikkea USA:n mielen mukaan, niin USA ei välttämättä tule apuun, niinkuin se Irakin sodan yhteydessä sitä vastustaneille Eurooppalaisille liittolaisilleen selkeästi ilmoitti."
Kerros missä USA "selkeästi ilmoitti" näin? Tai parempi vielä, tarjoa linkki. Kaikki USAn merkittävien henkilöiden sanomiset löytyvät kyllä reutersilta, APlta jne.