Olen lukenut tässä jehovantodistajien ja myös lestadiolaisten palstaa ja niistä huokuu erittäin vahva tunteettomuus, nimenomaan uskonnon edustajien puolelta. Siis uskonnossa mukana olevien ja uskontoja jostain syystä puolustavien ei mukana olijoiden puolelta.
Tarvitaanko ääriuskontoihin tietynlaista tunteiden kieltämistä ja tunteettomuutta, tunnekylmyyttä, vai onko niin että ihmiset ovat sellaisia mennessään mukaan uskontoon.
Uskontoon lapsesta asti kasvatetuille tulee perimänä ja kasvatuksen tuloksena samanlainen tunteettomuus. Ei toki kaikille ja he kärsivät.
Voisin mainita lestadiolaiskeskustelusta yhden asian. Siellä puhutaan tästä kuinka naiset kärsivät lukuisista synnytyksistä ja myöskin siitä että kuinka paljon äitejä vielä kuolee synnytykseen.
Eräs tyttö uskalsi kirjoittaa että hänen äitinsä kuoli kun vanhin oli 6 vuotta ja lapsia yhteensä 5, ilmeisesti oli kaksosiakin ja mainitsi että hän ei ole enää lestadiolaisuskossa mukana (eli siis tämän palstan kielellä luopio).
Joku nimimerkki "huoh" vastasi siihen tapaan että voi, voi kaikkihan kuolee joskus.
Sen voin sanoa että kukaan ei-lestadiolainen ei vastaa tuolla tavalla, ei kukaan!
Tarvitaanko ääriuskontoihin tietynlaista tunteiden kieltämistä ja tunteettomuutta, tunnekylmyyttä, vai onko niin että ihmiset ovat sellaisia mennessään mukaan uskontoon.
Uskontoon lapsesta asti kasvatetuille tulee perimänä ja kasvatuksen tuloksena samanlainen tunteettomuus. Ei toki kaikille ja he kärsivät.
Voisin mainita lestadiolaiskeskustelusta yhden asian. Siellä puhutaan tästä kuinka naiset kärsivät lukuisista synnytyksistä ja myöskin siitä että kuinka paljon äitejä vielä kuolee synnytykseen.
Eräs tyttö uskalsi kirjoittaa että hänen äitinsä kuoli kun vanhin oli 6 vuotta ja lapsia yhteensä 5, ilmeisesti oli kaksosiakin ja mainitsi että hän ei ole enää lestadiolaisuskossa mukana (eli siis tämän palstan kielellä luopio).
Joku nimimerkki "huoh" vastasi siihen tapaan että voi, voi kaikkihan kuolee joskus.
Sen voin sanoa että kukaan ei-lestadiolainen ei vastaa tuolla tavalla, ei kukaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysäisepä joltain jehovantodistajalta, surisiko hän äitinsä tai isänsä kuolemaa.
Väitätkö, että saat kieltävän vastauksen??
Kattos kun, jos joku kirjoittaa tänne esim. nyyhkytarinan, miten TAAS
"mummin-vaarin-kummin-kaima, kuoli kun ei annettu verensiirtoa ja tämän JULMAN opetuksen takia suremaan jäivät kaikki omaiset (jotka eivät tosiasiassa tapahtumaa ennen muistaneet edes koko henkilön olemassaoloa, olihan henkilö ollut JEHOVANTODISTAJA ja hänen kanssaan eivät kirkko-sukulaiset halua olla missään tekemisissä... mutta nyt ollaan NIIN surevia, NIIN surevia...)"
tai
"iskä ja äiskä hylkäs mut, kun kuksin rakastamani tytön kanssa vähän ennenaikaisesti ja mut potkittiin NIIN epäoikeudenmukaisesti pois seurakunnasta"
kandee muistaa, että jos joku siihen vastaa kyynisesti, ei se ole välttämättä merkki TUNTEETTOMUUDESTA vaan siitä tosiasiasta, että suurin osa tänne "vuodatetuista" nyyhkytarinoista on täyttä "bull shittiä". Ja tarinoiden tarkoituksena on vain yrittää korostaa jotain tiettyä jehovantodistajien periaatetta, jolla saataisiin taas sympatiapisteitä muille uskonnoille... ne kun ovat NIIN virheettömiä.
Joten älä hättäänny... sama ilmiö luultavasti esiintyy myös lestadiolaisten palstalla. Lukijat ovat sen verran jo parkkiintuneet, että tunnistavat kyllä faktan fiktiosta ja reagoivat sen mukaisesti.
*****
Ainoa "tunteettomuus", mihin itse olen esim. jehovantodistajien kohdalla törmännyt, on se loukkaantumisen kätkeminen, kun joku tavallistakin typerämpi ja idiootti "kristitty" tulee haukkumaan tällaisilla palstoilla koko jehovantodistaja-uskonnon vain sen takia, että he eivät opeta samoja oppeja kuin kirkko.
Ehkä "tunteettomuus" on väärä sana. "Paksunahkaisuus" kuvaisi paremmin tilannetta. Ihan varmasti jokainen ihminen tuntee nahoissaan ja syvällä sisimmissään loukkauksen tai selkäänpuukottamisen, mutta tosi-kristitty "kääntää toisen posken" ja kärsii hiljaa, eikä lähde iskemään takaisin.
Aggressiivinen "lyöjä" saattaa ehkä pitää tätä pelokkuutena, häpeämisenä (ettei muka "uskalla" puolustautua kun "häpeää" omaa uskontoaan), raukkamaisuutena (vain pelkurit eivät lyö takaisin) tai sitten juuri tunteettomuutena (kun ei reagoikaan niinkuin ihmiset yleensä reagoivat suuttuessaan).
Mielestäni kyse on vain mielenlujuudesta ja pitkän kokemuksen kautta harjoitetusta kärsivällisyydestä... ja tietynlaisesta omien tunteiden jäädyttämisestä. Jos jehovantodistajat ottaisivat kaiken parjauksen henkilökohtaisesti ja reagoisivat jokaiseen provosointiyritykseen, ei heille jäisikään juuri aikaa mihinkään muuhun kuin "vastaiskujen" tekemiseen.
Nykyajan ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että pitävät "tunteettomuutena" sellaista asiaa, joka oikeasti on vain omien tunteiden hillitsemistä yhteisen hyvän vuoksi tai yhteisön vuoksi.
Olet malliesimerkki empatiakykynsä menettäneestä jehofiilista. Kunnon jehovantodistajaoppiin kuuluu voimakas viha, halveksunta ja inho vääräuskoisia kohtaan.
olet vallan mahdoton idiootti! kuinka joku voi heittää tuollaista tekstiä ihan tosissaan? toivottavasti kirjoitat tänne vain provoillaksesi.. huoh..
Sinä väität, että minä siis vihaan miestäni. Kuule minä varmasti rakastan häntä enemmän kuin sinä olet koskaan ketään rakastanut ja lisäksi rakastan kaikkia lähiomaisiani vaikka eivät ole jehovantodistajia.
... miestäni... lähiomaisiani
Tuohan riittääkin jehovantodistajalle.