olemme asuneet yhdessä 3 vuotta...eikä meillä ole enää mitään yhteistä...lämpö on kadonnut eikä seksikään luista...siitä taitaa olla jo 3 kk...yllätän itseni yhä useammin ajattemasta eroa..omaa asuntoa...omaa elämää....tuntuu, että näivetyn,tukehdun, pakahdun...en vaan osaa päästää irti. Lienekö koskaan edes rakastanut sinua...
tähän on tultu
luulin että se kestää
2408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin,siihenhän se menee,kun ei osata hoitaa suhdetta--alkuhuuma on ohi ja karu todellisuus iskee vastaan--onko teillä lapsia?
Se on sellainen prosessi joka pitää itse pohtia ja ratkaista ,sillä kukaan muu ei sitä voi tehdä .
Sinun elämä on sinun ja ongelmanne on teidän yhteiset ja puhumalla ne selväksi löydätte parhaan ratkaisun . Ehkä se on kantapäät vastakkain ja menoksi . Uusi sivu on tarinassa käänettävä siis jokatapauksessa, on kriisinpaikka siis nyt ja niiltä ei kukaan välty .
puntaroikaa tarkkaan onko mitän mikä pitää kiinni onko mitään yhteistä nyt tai tulevaa tavoiteltavaa.
Vain sinä elät siinä suhteessa ja jokainen suhde on omanlainen ja ne ratkaisutkin sen mukaan siis
Muista että elämä menee aina kuitenkin eteenpäin sitä ei voi pysäyttää.