Keskustelua ja Etsimistä

Täällä on jälleen ollut pari keskustelua keskustelusta ja on esitetty näkemyksiä siitä kuka voi sanoa mitä, (kenellä asiantuntemusta) pääasiassa uskovien puolesta ja vastaan.

Kun tilanne on se, mikä on, että tätä palstaa seuraa samat 15 henkilöä vuodesta toiseen (eikä muita juurikaan käy), niin eikö tässä keskustelussa voisi jo päästä keskusteluun lähtökohtien merkityksestä ja niiden perusteista.

Raamattua voi lukea uskoen sen sanoman, koska on saanut todellisesti riittävät vakuutukset sen totuudellisuudesta, tai sitä voi lukea kaukaa, ylikriittisesti ja tarkoituksena vain arvostella. Nämä on ne kaksi ääripäätä, joista jompaankumpaan jokainen päätyy asiaa perusteellisesti tutkittuaan.

Kirjoitin jo aikaisemmin, että Raamatun sanaa voi kritisoida ja väittää sitä hölynpölyksi, ellei siihen tutustu. Toinen (se sanomatta jätetty) puoli tuota virkettä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei Raamattua voi väittää valheeksi, jos todella haluaa tietää mitä siinä sanotaan. Milloin Raamatussa kerrotut asiat on sanottu, keneltä ja kenelle, onko sillä merkitystä tässä ajassa ja jos on, niin mitä se voisi merkitä minulle henkilökohtaisesti? Jos Raamatusta etsii aidosti vastausta näihin kysymyksiin, niin silloin saa vielä paljon enemmänkin.

Jos pitää tiukasti kiinni omista asenteistaan ja haluaa vain käyttää Raamattua niiden tarkoitushakuisten väittämiensä tueksi, niin varmasti Raamatusta sellaista löytyy, sopivasti leikeltynä (vrt. ”lukee kuin piru Raamattua”). Omille varmoille mielipiteilleen löytää tukea vaikka hesarista, eikä ole väliä minkä päivän lehti on kyseessä, kun lukee sopivasti valikoiden.

Ateistit ovat tälle täysin sokeita (jotkin uskonnolliset myös). Tämä ei ole tarkoituksellinen herjaus, vaan voin sanoa sen omasta kokemuksesta. Jos minulle olisi tultu kertomaan tällaista ”höpötystä” ennen uskoon tuloani, niin en olisi välittänyt siitä mitään. Kuitenkin täällä on pari henkilöä, jotka välittävät jollain tavalla näistä hengellisyyteen liittyvistä asioista ja se ei johdu henkilöstä itsestään, vaan se kertoo siitä, että jollain on etsikkoaika päällä.

Monet uskovat pitävät omaa etsikkoaikaansa jälkeenpäin tarkasteltuna elämänsä kaikkein parhaana vaiheena, koska silloin he ”jostain syystä” kiinnostuivat hengellisistä asioista ja saivat todellisen tilaisuuden tehdä uskon ratkaisun, jota eivät ole milloinkaan joutuneet katumaan. Toisaalta on myös niitä, jotka edelleen viettävät aikansa lähiöpubissa kertoillen toisille kyllä kiinnostuneensa myös hengellisestä maailmasta, mutta tehneensä oikean ratkaisun, koska nyt he voivat juoda koko työttömyyspäivärahansa ilman omantunnon tuskia.

Etsikkoaika on ratkaisunpaikka. Siinä ratkaistaan se, millä asenteella Raamatun sanaa ja Jumalaa lähestytään loppuelämän aikana ja iankaikkisuudessa. Kaikki eivät tunnista omaa etsikkoaikaansa, mutta se on todellinen ratkaisunpaikka ja monet tekevät väärän ratkaisun, niin, etteivät sitä tule edes tietämään. Luukas kertoo Jeesuksesta, joka puhuu Jerusalemista:

”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."”

Me tiedämme Jerusalemin saaman kohtalon, joka tuli sille siksi, ettei se välittänyt omasta etsikkoajastaan. Me elämme merkittäviä aikoja, sillä meidän aikanamme Israel on tullut itsenäiseksi. Suomessa toimineet Raamatun julistajat puhuivat 1900 –luvun alkupuolella siitä, että Raamatun sanan mukaan Israelin olisi itsenäistyttävä, mutta tosiasioita tarkastellen se näyttää täysin mahdottomalta. Israelin kansan kohtalo on koko maailmassa täysin poikkeuksellinen, katsottiin sitä mistä näkökulmasta tahansa.

Lopetan tämän pitkäksi venyvän kirjoitukseni yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä sinä teet oman etsikkoaikasi kanssa?

Jos olet epävarma, niin lue ainakin ratkaisusi taustatiedoksi tämä linkki huolellisesti:

http://www.greatcom.org/laws/finnish/
083
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Jaska kirjoitti:

Täällä on jälleen ollut pari keskustelua keskustelusta ja on esitetty näkemyksiä siitä kuka voi sanoa mitä, (kenellä asiantuntemusta) pääasiassa uskovien puolesta ja vastaan.

Kun tilanne on se, mikä on, että tätä palstaa seuraa samat 15 henkilöä vuodesta toiseen (eikä muita juurikaan käy), niin eikö tässä keskustelussa voisi jo päästä keskusteluun lähtökohtien merkityksestä ja niiden perusteista.

Raamattua voi lukea uskoen sen sanoman, koska on saanut todellisesti riittävät vakuutukset sen totuudellisuudesta, tai sitä voi lukea kaukaa, ylikriittisesti ja tarkoituksena vain arvostella. Nämä on ne kaksi ääripäätä, joista jompaankumpaan jokainen päätyy asiaa perusteellisesti tutkittuaan.

Kirjoitin jo aikaisemmin, että Raamatun sanaa voi kritisoida ja väittää sitä hölynpölyksi, ellei siihen tutustu. Toinen (se sanomatta jätetty) puoli tuota virkettä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei Raamattua voi väittää valheeksi, jos todella haluaa tietää mitä siinä sanotaan. Milloin Raamatussa kerrotut asiat on sanottu, keneltä ja kenelle, onko sillä merkitystä tässä ajassa ja jos on, niin mitä se voisi merkitä minulle henkilökohtaisesti? Jos Raamatusta etsii aidosti vastausta näihin kysymyksiin, niin silloin saa vielä paljon enemmänkin.

Jos pitää tiukasti kiinni omista asenteistaan ja haluaa vain käyttää Raamattua niiden tarkoitushakuisten väittämiensä tueksi, niin varmasti Raamatusta sellaista löytyy, sopivasti leikeltynä (vrt. ”lukee kuin piru Raamattua”). Omille varmoille mielipiteilleen löytää tukea vaikka hesarista, eikä ole väliä minkä päivän lehti on kyseessä, kun lukee sopivasti valikoiden.

Ateistit ovat tälle täysin sokeita (jotkin uskonnolliset myös). Tämä ei ole tarkoituksellinen herjaus, vaan voin sanoa sen omasta kokemuksesta. Jos minulle olisi tultu kertomaan tällaista ”höpötystä” ennen uskoon tuloani, niin en olisi välittänyt siitä mitään. Kuitenkin täällä on pari henkilöä, jotka välittävät jollain tavalla näistä hengellisyyteen liittyvistä asioista ja se ei johdu henkilöstä itsestään, vaan se kertoo siitä, että jollain on etsikkoaika päällä.

Monet uskovat pitävät omaa etsikkoaikaansa jälkeenpäin tarkasteltuna elämänsä kaikkein parhaana vaiheena, koska silloin he ”jostain syystä” kiinnostuivat hengellisistä asioista ja saivat todellisen tilaisuuden tehdä uskon ratkaisun, jota eivät ole milloinkaan joutuneet katumaan. Toisaalta on myös niitä, jotka edelleen viettävät aikansa lähiöpubissa kertoillen toisille kyllä kiinnostuneensa myös hengellisestä maailmasta, mutta tehneensä oikean ratkaisun, koska nyt he voivat juoda koko työttömyyspäivärahansa ilman omantunnon tuskia.

Etsikkoaika on ratkaisunpaikka. Siinä ratkaistaan se, millä asenteella Raamatun sanaa ja Jumalaa lähestytään loppuelämän aikana ja iankaikkisuudessa. Kaikki eivät tunnista omaa etsikkoaikaansa, mutta se on todellinen ratkaisunpaikka ja monet tekevät väärän ratkaisun, niin, etteivät sitä tule edes tietämään. Luukas kertoo Jeesuksesta, joka puhuu Jerusalemista:

”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."”

Me tiedämme Jerusalemin saaman kohtalon, joka tuli sille siksi, ettei se välittänyt omasta etsikkoajastaan. Me elämme merkittäviä aikoja, sillä meidän aikanamme Israel on tullut itsenäiseksi. Suomessa toimineet Raamatun julistajat puhuivat 1900 –luvun alkupuolella siitä, että Raamatun sanan mukaan Israelin olisi itsenäistyttävä, mutta tosiasioita tarkastellen se näyttää täysin mahdottomalta. Israelin kansan kohtalo on koko maailmassa täysin poikkeuksellinen, katsottiin sitä mistä näkökulmasta tahansa.

Lopetan tämän pitkäksi venyvän kirjoitukseni yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä sinä teet oman etsikkoaikasi kanssa?

Jos olet epävarma, niin lue ainakin ratkaisusi taustatiedoksi tämä linkki huolellisesti:

http://www.greatcom.org/laws/finnish/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu