Tämä löytyy femonistien keskustelupalstalta:
Seksin kieltäminen sanktiona parisuhteessa
– pakkoselibaatissa eläneiden miesten kokemukset.
Esseessä kerrotaan kuinka heteroparisuhteessa elävät miehet kokevat tahdostaan riippumattoman selibaatin kun seksin kieltäminen toimii sanktiona. Tutkimus perustuu kahdeksan (8) 29–57 vuotiaan suomalaisen pääkaupunkiseudulla asuvan miehen haastatteluun. He kaikki olivat kokeneet nykyisessä parisuhteessaan seksin kieltämisen käyttämisen sanktiona. Heidän haastattelujen avulla pyrin kuvaamaan miesten suhtautumisesta pakkoselibaattiin, miehisyyteensä ja parisuhteen seksuaalisuuteen. Haastateltavat löydettiin internetin keskustelupalstalta. Tutkimukseen otettujen henkilöiden lisäksi haastateltiin kahta, joiden kokemus rajoittui seksin kieltämisen käyttämiseen ristiriidan ratkaisukeinona. Heidän vastauksensa eivät ole mukana aineistossa
Tutkimukseen otetut kahdeksan miestä olivat yksimielisiä sanktioon johtaneen tekonsa tuomittavuudesta (syyt vaihtelivat). Sen sijaan he olivat haluttomia arvioimaan sen sopivuutta. Tähän ei vaikuttanut heidän kokemansa pakkoselibaatin kesto.
Pakkoselibaatista selviämisen strategiat
Miehet suhtautuvat seksiin monessa suhteessa eri tavalla kuin naiset. Eräs aiheen kannalta olennainen ero ilmenee suhtautumisessa menetettyyn mahdollisuuteen saada seksiä. Miehelle yhdessä ajassa ja paikassa tarjoutuva tilaisuus seksiin on ainutlaatuinen. Sitä ei korvaa mikään. Esim. haasteltavat kertovat, että eilen menetettyä mahdollisuutta ei korvaa tänään tapahtuvat kaksi kertaa. Miehen laskujen mukaan hänellä oli mahdollisuus kolmeen kertaan, mutta hän ylsi vain kahteen. Kuinka miehet sitten selvisivät seksittömästä elämäntilanteestaan?
Pakkoselibaatin alkuun liittyy miehen toistuvat aloitteet saada seksiä sanktiosta huolimatta. Hän joutuu torjutuksi. Vaikka mies tajuaa (enemmin tai myöhemmin) kyse olevan omasta käytöksestään johtuvasta sanktiosta, hän kokee torjutuksi tulemiseen liittyviä yleisiä tuntemuksia. Mies mm. epäilee omaa ulkoista ja seksuaalista viehätysvoimaansa sekä kykyään tyydyttää kumppaninsa seksuaaliset tarpeet.
Välttääkseen "menetetyt mahdollisuudet" seksiin ja em. kielteiset tuntemukset mies pakkoselibaatissa usein päättää olla tekemättä aloitteita. Jos miehen estot laskevat esim. alkoholin vaikutuksesta tai hän kokee erityistä läheisyyttä/hellyyttä kumppaniaan kohtaan hän voi tehdä, päätöksestään huolimatta, aloitteen. Näin saattaa tapahtua pitkäänkin jatkuneen pakkoselibaatin aikana. Torjunta nostaa kynnyksen yrittää uudelleen aina aiempaa korkeammalle.
Pidättäytymällä itse aloitteista mies tekee pakkoselibaatista osin oman valintansa. Moni mies kokee tämä helpottavana. Seksuaalisen aktiivisuuden lasku niin, ettei erotiikkaa enää lainkaan ole, vaikuttaa helpottavan miehiä. Tähän liittyy myös miesten haluttomuus tyydyttää seksuaaliset tarpeensa itse. He ovat voineet toki haastatteluissa jättää itsetyydytyksen mainitsematta itselleen epäsuotuisana strategiana. Toisaalta lukuisat tutkimustulokset osoittavat, että kumppanin kanssa seksiä aktiivisesti harrastavat miehet harjoittavat myös itsetyydytystä enemmän kuin vähemmän aktiiviset miehet. Pakkoselibaatissa mies siis kieltää tilapäisesti omia seksuaalisia tarpeitaan.
Toinen yleinen selviytymiskeino on miehen eräänlainen "itseensä käpertyminen". Löytääkseen kompensaatioita kielteisille tunteilleen (mm. torjunta) sekä kumppaninsa fyysiselle ja psyykkiselle etääntymiselle mies kääntää oman huomionsa itseensä.
Tämä ilmenee oman tilan ja ajan hakemisena. Usein kompensaatio sisältää miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita kuten koneet ja laitteet, ulkoilu, fyysinen rasittavuus, miesten välinen toveruus jne. Kuvaavina voidaan pitää haastateltavien kertomia esimerkkejä. Ensimmäisessä tapauksessa mies toi kesämökiltä kalastusveneensä (huomaa kalastus ruuan hankintana kodin ulkopuolelta "luonnosta") perämoottorin kotiin. Hän vei sen pariskunnan vierashuoneeseen ja purki sen perushuoltoa varten. Näin hän otti koko huoneen käyttöönsä. Toisessa tapauksessa mies alkoi yllättäen harrastaa potkunyrkkeilyä. Hän ystävystyi muiden (mies-)harrastajien kanssa ja vietti viikoittain yhdeksän tunti salilla. Näin hän otti työpanoksensa pariskunnan käytöstä ja toteutti itseään miehenä: fyysisesti suorituskykyisenä, kyvykkäänä väkivaltaan ja miesryhmän jäsenenä.
Haastattelut toivat esille pakkoselibaatin kokemisessa selkeitä samankaltaisuuksia. Kuvatuilla vaiheilla on lähinnä välinearvoa kun pohditaan yksittäisen pakkoselibaatin etenemistä. Samoin vähäiset aikaan liittyvät määritelmät ovat viitteellisiä.
Sanktiokokemuksen kuusi vaihetta
1. Aluksi mies ottaa sanktion vastaan sinänsä. Hän on tässä vaiheessa myös yllättävän usein tietämätön kumppaninsa pakkoselibaattipäätöksestä. Vaikuttaa siltä, että alkutilanteessa hän ei etsi tulkintoja tai mitään erityisiä merkityksiä tapahtumalle.
2. Toisessa vaiheessa mies on tietoinen pakkoselibaatista ja usein myös jotenkin ymmärtää asian. Hän pyrkii kuitenkin jo melko pian lopettamaan sanktion ilmaisemalla syyllisyydentuntoa sanoin ja teoin. Samalla hän implisiittisesti vaatii kumppanilta anteeksiantoa vastapalveluksena. Kun sanktio ei pääty niin miehen lopettamisyritysten suunta muuttuu.
3. Seuraavaksi mies vetoaa parisuhteen synnyttäneisiin ja koossapitäviin motiiveihin kuten rakkauteen. Usein hän laittaa peliin myös oman psyykkisen ja fyysisen viehätysvoimansa. Sanktion jatkuminen johtaa suurempaan muutokseen miehen toiminnassa.
4. Tässä vaiheessa toiminnan laatu muuttuu. Enää mies ei yritä suoraan vapautua sanktiosta vaan pyrkii hyvittämään tekonsa. Usein mies ei ole täysin varma pakkoselibaattiin johtaneista syistä. Tästä ja muista tekijöistä johtuen hyvittämisyritykset ovat hahmottomia ja yleisiä. Sovittamis- ja hyvittämisvaiheen kestoon vaikuttaa miehen saama palaute. Miehen myönteiseksi kokema palaute venyttää vaiheen jopa kuukausien mittaiseksi.
Loppuessaan vaihe aiheuttaa miehen turhautumisen, joskus jopa vihastumisen. Vaihe päättyy kun mies ymmärtää, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää sanktion kestoa. Tämä tapahtuu kun mies itse arvioi sovituksen riittävän ja hän tekee seksuaalisen lähentymisyrityksen, jonka kumppani torjuu.
5. Lopulta mies alistuu tilanteeseen. Hän hyväksyy, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää saati lopettaa sanktiota. Kärjistetysti voidaan väittää hänen tietyssä määrin menettävän seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa. Joka tapauksessa hän ei ole enää pääasiassa subjekti vaan objekti. Sanktion olennainen osa onkin miehen oma ymmärrys objektiasemansa toiseudesta.
Nainen seksuaalisena objektina on tekemisen kohde. Tässä vaiheessa mies seksuaalisena objektina on nimenomaan tekemättömyyden kohde. Pakkoselibaatin viesti miehelle on selkeä: mikäli miehessä olisi jotain tavoittelemisen arvoista, arvokasta, häntä ”kohdeltaisiin” edes jotenkin. Juuri tämä on miesten kokemuksen mukaan sanktion ydin. Koettu vahvistaa miehen ennakkokäsitystä siitä, että parisuhteen seksuaalisessa kanssakäymisessä nimenomaan hän saa. Samalla lujittuu pakkoselibaatin sanktiona käytön sisäinen logiikka.
6. Viimeinen vaihe. Useimpien miesten seksuaalinen identiteetti (subjektiasema) on murtunut. Sen seurauksena voi myös miehen koko omakuva tilapäisesti hajota.
Murtuneet miehet toipuvat
Miehen ja parisuhteen toipumisen kannalta on ratkaisevaa, että "itseensä käpertyminen" ohjautuu aluksi molempia palveleviin muotoihin. Miehisen ajan ja paikan rajoittamisella mies tulee takaisin parisuhteeseen. Näin hän kokee voivansa olla hyödyllinen ja hyväksytty, ei vain itselleen vaan myös kumppanilleen. Jälkimmäistä hän on erityisesti hylättyään ylikorostuneen maskuliinisuuden. Myönteinen palaute rohkaisee murtuneen miehen syrjäyttämään kokonaan omat mittapuut hyväksyttävyydelle. Hän alkaa reflektoida itseään jatkossa kokonaan parisuhteen yhteisillä kriteereillä. Tyypillisenä voidaan pitää haastateltujen kertomuksia uudesta roolistaan ruuanvalmistajana (vrt. ruuan hankinta). Hän ei siis tee keittiöstä omaa paikkaansa vaan arvostaa sitä yhteisenä areenana ja palauttaa oman työpanoksensa parisuhteen käyttöön.
Selibaatin päätyttyä seksiin liittyy luonnollisesti aiempaa enemmän latauksia. Ne ilmenevät erilaisina ennakko-odotuksina ja jälkikäteen tehtyinä tulkintoina. Myönteisenä miehet kokivat ylipäätään sanktion päättymisen.
Pakkoselibaattia seuraava miehen itsen reflektointi ja omakuvan uudelleen muodostaminen heijastuvat myös parisuhteen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toipumisessa oli miesten välillä merkittäviä eroja. Parhaiten toipuminen sujui miehiltä, jotka olivat saaneet kumppaniltaan selkeän mallin osoittaa ja toteuttaa seksuaaliset halunsa. Mallissa kumppani kertoo yksiselitteisesti kuinka usein ja millaista seksuaalista kanssakäymistä mies voi parisuhteessa toivoa. Samoin miehelle osoitetaan mitkä (romanttiset) teot -kuten esim. teatteri-ilta tai vaahtokylpy- viestittää kumppanille miehen seksuaalisesta halukkuudesta.
Mallin mukainen ja tarpeeksi motivoitunut seksuaalisen halukkuuden osoitus johtaa melko varmasti sovitun kaltaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seurannut seksuaalinen kanssakäyminen vahvistaa mallia. Epävakaan alun jälkeen mies tulkitsee torjuntaan johtaneen, mutta mallin mukaisen lähentymisyrityksensä oikein. Hän ei kyseenlaista mallin toimivuutta. Lähes poikkeuksetta mies pitää epäonnistumisen syynä oman motivaationsa puutteellisuutta. Seuraavalla kerralla hän varmistaa, että motivaatio on aito ja viestittää seksuaalisesta halukkuudestaan usealla tavalla yhtä aikaa.
Ne miehet, joilla ei ollut kokemusta mallista, pitivät mallia kuitenkin mielenkiintoisena. Mallin ainoana riskinä miehet (sekä mallia kokeilleet että siitä vain kuulleet) pitivät sitä, että mies voi kokea seksuaalisen kanssakäymisen epäaitona. Sillä he tarkoittivat miehen ehkä kokevan tällä tavalla seksuaaliseen kanssakäymiseen suostuvan kumppaninsa asennoituvan halventavasti ja alentuvasti toimitusta sekä miestä kohtaan. Kukaan murretuista miehistä ei kuitenkaan itse pitänyt tai ennakoinut pitävänsä kumppaninsa alentuvaa tai halveksuvaa asennoitumista esteenä.
Johtopäätöksiä
Miesten kokemuksiin perustuvat tulokset osoittavat, että parisuhteessa elävillä miehillä on omat tapansa selviytyä pakkoselibaatista. Vastarinta- ja sankarikertomuksellisuudesta huolimatta miesten kokemukset osoittavat, että kumppani voi kaikki vaiheet läpäisevällä pakkoselibaatilla muuttaa parisuhdetta perusteellisesti.
Tutkimus rajoittuu vain pakkoselibaatin käyttöön sanktiona. Aineiston perusteella piirtyvä kuva parisuhteen muutosten merkittävyydestä vaatii pohtimaan pakkoselibaatin käytön muita muotoja. Onko kynnys käyttää pakkoselibaattia liian korkea? Varsinkaan kun vaikuttaa siltä, että miehet eivät koe sitä niin vaikeana kuin aiempi tutkimus on olettanut. Ehkä nykyajan yhteiskunnassa pakkoselibaattia ei ole varaa jättää pelkäksi sanktioksi. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa pakkoselibaatilla saavutettavat merkittävät muutokset parisuhteessa ja miesten omat keinot selviytyä siitä.
t. Karoliina
Seksin kieltäminen sanktiona parisuhteessa
– pakkoselibaatissa eläneiden miesten kokemukset.
Esseessä kerrotaan kuinka heteroparisuhteessa elävät miehet kokevat tahdostaan riippumattoman selibaatin kun seksin kieltäminen toimii sanktiona. Tutkimus perustuu kahdeksan (8) 29–57 vuotiaan suomalaisen pääkaupunkiseudulla asuvan miehen haastatteluun. He kaikki olivat kokeneet nykyisessä parisuhteessaan seksin kieltämisen käyttämisen sanktiona. Heidän haastattelujen avulla pyrin kuvaamaan miesten suhtautumisesta pakkoselibaattiin, miehisyyteensä ja parisuhteen seksuaalisuuteen. Haastateltavat löydettiin internetin keskustelupalstalta. Tutkimukseen otettujen henkilöiden lisäksi haastateltiin kahta, joiden kokemus rajoittui seksin kieltämisen käyttämiseen ristiriidan ratkaisukeinona. Heidän vastauksensa eivät ole mukana aineistossa
Tutkimukseen otetut kahdeksan miestä olivat yksimielisiä sanktioon johtaneen tekonsa tuomittavuudesta (syyt vaihtelivat). Sen sijaan he olivat haluttomia arvioimaan sen sopivuutta. Tähän ei vaikuttanut heidän kokemansa pakkoselibaatin kesto.
Pakkoselibaatista selviämisen strategiat
Miehet suhtautuvat seksiin monessa suhteessa eri tavalla kuin naiset. Eräs aiheen kannalta olennainen ero ilmenee suhtautumisessa menetettyyn mahdollisuuteen saada seksiä. Miehelle yhdessä ajassa ja paikassa tarjoutuva tilaisuus seksiin on ainutlaatuinen. Sitä ei korvaa mikään. Esim. haasteltavat kertovat, että eilen menetettyä mahdollisuutta ei korvaa tänään tapahtuvat kaksi kertaa. Miehen laskujen mukaan hänellä oli mahdollisuus kolmeen kertaan, mutta hän ylsi vain kahteen. Kuinka miehet sitten selvisivät seksittömästä elämäntilanteestaan?
Pakkoselibaatin alkuun liittyy miehen toistuvat aloitteet saada seksiä sanktiosta huolimatta. Hän joutuu torjutuksi. Vaikka mies tajuaa (enemmin tai myöhemmin) kyse olevan omasta käytöksestään johtuvasta sanktiosta, hän kokee torjutuksi tulemiseen liittyviä yleisiä tuntemuksia. Mies mm. epäilee omaa ulkoista ja seksuaalista viehätysvoimaansa sekä kykyään tyydyttää kumppaninsa seksuaaliset tarpeet.
Välttääkseen "menetetyt mahdollisuudet" seksiin ja em. kielteiset tuntemukset mies pakkoselibaatissa usein päättää olla tekemättä aloitteita. Jos miehen estot laskevat esim. alkoholin vaikutuksesta tai hän kokee erityistä läheisyyttä/hellyyttä kumppaniaan kohtaan hän voi tehdä, päätöksestään huolimatta, aloitteen. Näin saattaa tapahtua pitkäänkin jatkuneen pakkoselibaatin aikana. Torjunta nostaa kynnyksen yrittää uudelleen aina aiempaa korkeammalle.
Pidättäytymällä itse aloitteista mies tekee pakkoselibaatista osin oman valintansa. Moni mies kokee tämä helpottavana. Seksuaalisen aktiivisuuden lasku niin, ettei erotiikkaa enää lainkaan ole, vaikuttaa helpottavan miehiä. Tähän liittyy myös miesten haluttomuus tyydyttää seksuaaliset tarpeensa itse. He ovat voineet toki haastatteluissa jättää itsetyydytyksen mainitsematta itselleen epäsuotuisana strategiana. Toisaalta lukuisat tutkimustulokset osoittavat, että kumppanin kanssa seksiä aktiivisesti harrastavat miehet harjoittavat myös itsetyydytystä enemmän kuin vähemmän aktiiviset miehet. Pakkoselibaatissa mies siis kieltää tilapäisesti omia seksuaalisia tarpeitaan.
Toinen yleinen selviytymiskeino on miehen eräänlainen "itseensä käpertyminen". Löytääkseen kompensaatioita kielteisille tunteilleen (mm. torjunta) sekä kumppaninsa fyysiselle ja psyykkiselle etääntymiselle mies kääntää oman huomionsa itseensä.
Tämä ilmenee oman tilan ja ajan hakemisena. Usein kompensaatio sisältää miehisyyteen perinteisesti liitettyjä asioita kuten koneet ja laitteet, ulkoilu, fyysinen rasittavuus, miesten välinen toveruus jne. Kuvaavina voidaan pitää haastateltavien kertomia esimerkkejä. Ensimmäisessä tapauksessa mies toi kesämökiltä kalastusveneensä (huomaa kalastus ruuan hankintana kodin ulkopuolelta "luonnosta") perämoottorin kotiin. Hän vei sen pariskunnan vierashuoneeseen ja purki sen perushuoltoa varten. Näin hän otti koko huoneen käyttöönsä. Toisessa tapauksessa mies alkoi yllättäen harrastaa potkunyrkkeilyä. Hän ystävystyi muiden (mies-)harrastajien kanssa ja vietti viikoittain yhdeksän tunti salilla. Näin hän otti työpanoksensa pariskunnan käytöstä ja toteutti itseään miehenä: fyysisesti suorituskykyisenä, kyvykkäänä väkivaltaan ja miesryhmän jäsenenä.
Haastattelut toivat esille pakkoselibaatin kokemisessa selkeitä samankaltaisuuksia. Kuvatuilla vaiheilla on lähinnä välinearvoa kun pohditaan yksittäisen pakkoselibaatin etenemistä. Samoin vähäiset aikaan liittyvät määritelmät ovat viitteellisiä.
Sanktiokokemuksen kuusi vaihetta
1. Aluksi mies ottaa sanktion vastaan sinänsä. Hän on tässä vaiheessa myös yllättävän usein tietämätön kumppaninsa pakkoselibaattipäätöksestä. Vaikuttaa siltä, että alkutilanteessa hän ei etsi tulkintoja tai mitään erityisiä merkityksiä tapahtumalle.
2. Toisessa vaiheessa mies on tietoinen pakkoselibaatista ja usein myös jotenkin ymmärtää asian. Hän pyrkii kuitenkin jo melko pian lopettamaan sanktion ilmaisemalla syyllisyydentuntoa sanoin ja teoin. Samalla hän implisiittisesti vaatii kumppanilta anteeksiantoa vastapalveluksena. Kun sanktio ei pääty niin miehen lopettamisyritysten suunta muuttuu.
3. Seuraavaksi mies vetoaa parisuhteen synnyttäneisiin ja koossapitäviin motiiveihin kuten rakkauteen. Usein hän laittaa peliin myös oman psyykkisen ja fyysisen viehätysvoimansa. Sanktion jatkuminen johtaa suurempaan muutokseen miehen toiminnassa.
4. Tässä vaiheessa toiminnan laatu muuttuu. Enää mies ei yritä suoraan vapautua sanktiosta vaan pyrkii hyvittämään tekonsa. Usein mies ei ole täysin varma pakkoselibaattiin johtaneista syistä. Tästä ja muista tekijöistä johtuen hyvittämisyritykset ovat hahmottomia ja yleisiä. Sovittamis- ja hyvittämisvaiheen kestoon vaikuttaa miehen saama palaute. Miehen myönteiseksi kokema palaute venyttää vaiheen jopa kuukausien mittaiseksi.
Loppuessaan vaihe aiheuttaa miehen turhautumisen, joskus jopa vihastumisen. Vaihe päättyy kun mies ymmärtää, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää sanktion kestoa. Tämä tapahtuu kun mies itse arvioi sovituksen riittävän ja hän tekee seksuaalisen lähentymisyrityksen, jonka kumppani torjuu.
5. Lopulta mies alistuu tilanteeseen. Hän hyväksyy, että hän ei voi omalla toiminnallaan lyhentää saati lopettaa sanktiota. Kärjistetysti voidaan väittää hänen tietyssä määrin menettävän seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa. Joka tapauksessa hän ei ole enää pääasiassa subjekti vaan objekti. Sanktion olennainen osa onkin miehen oma ymmärrys objektiasemansa toiseudesta.
Nainen seksuaalisena objektina on tekemisen kohde. Tässä vaiheessa mies seksuaalisena objektina on nimenomaan tekemättömyyden kohde. Pakkoselibaatin viesti miehelle on selkeä: mikäli miehessä olisi jotain tavoittelemisen arvoista, arvokasta, häntä ”kohdeltaisiin” edes jotenkin. Juuri tämä on miesten kokemuksen mukaan sanktion ydin. Koettu vahvistaa miehen ennakkokäsitystä siitä, että parisuhteen seksuaalisessa kanssakäymisessä nimenomaan hän saa. Samalla lujittuu pakkoselibaatin sanktiona käytön sisäinen logiikka.
6. Viimeinen vaihe. Useimpien miesten seksuaalinen identiteetti (subjektiasema) on murtunut. Sen seurauksena voi myös miehen koko omakuva tilapäisesti hajota.
Murtuneet miehet toipuvat
Miehen ja parisuhteen toipumisen kannalta on ratkaisevaa, että "itseensä käpertyminen" ohjautuu aluksi molempia palveleviin muotoihin. Miehisen ajan ja paikan rajoittamisella mies tulee takaisin parisuhteeseen. Näin hän kokee voivansa olla hyödyllinen ja hyväksytty, ei vain itselleen vaan myös kumppanilleen. Jälkimmäistä hän on erityisesti hylättyään ylikorostuneen maskuliinisuuden. Myönteinen palaute rohkaisee murtuneen miehen syrjäyttämään kokonaan omat mittapuut hyväksyttävyydelle. Hän alkaa reflektoida itseään jatkossa kokonaan parisuhteen yhteisillä kriteereillä. Tyypillisenä voidaan pitää haastateltujen kertomuksia uudesta roolistaan ruuanvalmistajana (vrt. ruuan hankinta). Hän ei siis tee keittiöstä omaa paikkaansa vaan arvostaa sitä yhteisenä areenana ja palauttaa oman työpanoksensa parisuhteen käyttöön.
Selibaatin päätyttyä seksiin liittyy luonnollisesti aiempaa enemmän latauksia. Ne ilmenevät erilaisina ennakko-odotuksina ja jälkikäteen tehtyinä tulkintoina. Myönteisenä miehet kokivat ylipäätään sanktion päättymisen.
Pakkoselibaattia seuraava miehen itsen reflektointi ja omakuvan uudelleen muodostaminen heijastuvat myös parisuhteen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toipumisessa oli miesten välillä merkittäviä eroja. Parhaiten toipuminen sujui miehiltä, jotka olivat saaneet kumppaniltaan selkeän mallin osoittaa ja toteuttaa seksuaaliset halunsa. Mallissa kumppani kertoo yksiselitteisesti kuinka usein ja millaista seksuaalista kanssakäymistä mies voi parisuhteessa toivoa. Samoin miehelle osoitetaan mitkä (romanttiset) teot -kuten esim. teatteri-ilta tai vaahtokylpy- viestittää kumppanille miehen seksuaalisesta halukkuudesta.
Mallin mukainen ja tarpeeksi motivoitunut seksuaalisen halukkuuden osoitus johtaa melko varmasti sovitun kaltaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seurannut seksuaalinen kanssakäyminen vahvistaa mallia. Epävakaan alun jälkeen mies tulkitsee torjuntaan johtaneen, mutta mallin mukaisen lähentymisyrityksensä oikein. Hän ei kyseenlaista mallin toimivuutta. Lähes poikkeuksetta mies pitää epäonnistumisen syynä oman motivaationsa puutteellisuutta. Seuraavalla kerralla hän varmistaa, että motivaatio on aito ja viestittää seksuaalisesta halukkuudestaan usealla tavalla yhtä aikaa.
Ne miehet, joilla ei ollut kokemusta mallista, pitivät mallia kuitenkin mielenkiintoisena. Mallin ainoana riskinä miehet (sekä mallia kokeilleet että siitä vain kuulleet) pitivät sitä, että mies voi kokea seksuaalisen kanssakäymisen epäaitona. Sillä he tarkoittivat miehen ehkä kokevan tällä tavalla seksuaaliseen kanssakäymiseen suostuvan kumppaninsa asennoituvan halventavasti ja alentuvasti toimitusta sekä miestä kohtaan. Kukaan murretuista miehistä ei kuitenkaan itse pitänyt tai ennakoinut pitävänsä kumppaninsa alentuvaa tai halveksuvaa asennoitumista esteenä.
Johtopäätöksiä
Miesten kokemuksiin perustuvat tulokset osoittavat, että parisuhteessa elävillä miehillä on omat tapansa selviytyä pakkoselibaatista. Vastarinta- ja sankarikertomuksellisuudesta huolimatta miesten kokemukset osoittavat, että kumppani voi kaikki vaiheet läpäisevällä pakkoselibaatilla muuttaa parisuhdetta perusteellisesti.
Tutkimus rajoittuu vain pakkoselibaatin käyttöön sanktiona. Aineiston perusteella piirtyvä kuva parisuhteen muutosten merkittävyydestä vaatii pohtimaan pakkoselibaatin käytön muita muotoja. Onko kynnys käyttää pakkoselibaattia liian korkea? Varsinkaan kun vaikuttaa siltä, että miehet eivät koe sitä niin vaikeana kuin aiempi tutkimus on olettanut. Ehkä nykyajan yhteiskunnassa pakkoselibaattia ei ole varaa jättää pelkäksi sanktioksi. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa pakkoselibaatilla saavutettavat merkittävät muutokset parisuhteessa ja miesten omat keinot selviytyä siitä.
t. Karoliina
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva piristyspätkä :)
Olkoot akka jalat ristissä, saman tien "ulos syömään", saa hyvän syyn hakea vaihtelua.
Ja ei kun vieraisiin... :)
Mitä tekemistä tällä "tutkimuksella" on feminismin kanssa? Ei tuo ole mitään ns. naistutkimusta tai feminististä tutkimusta. Se on vain nollatukimusta, turhaa tutkimusta, yhteiskunnan varojen haaskuuta joutavuuksiin. Tuohon tutkimukseen käytetyillä rahoilla olisi paremminkin voinut ostaa vaikka hyvät lenkkarit tai grilliltä pihvin mausteineen.
Ei muuta kuin Viroon huoriin, sillä se helpottaa. Aina löytyy vierasta, jos oma ei anna. Sanotaanhan jo Tuntemattomassakin, että antaahan ne tytöt jos ovat äitiinsä tulleet, jos ovat isäänsä tulleet niin suorastaan pyytävät. :)