Hei!
Kerron tarinan yhdestä kokemuksesta, joka jatkui 10v. ennen kuin pääsin vapaaksi tästä uhrina olemisesta.
Olin siis 10v. yhden uskonnon uhri ja 2v. yhden uskonnollisen ryhmän uhri.
Kymmenen vuotta kesti jossa eräs uskontosuunnan ihmiset tuomitsivat, haukkuivat, syyttivät minua kaikesta siitä pahasta, jonka katsoivat minun edustaneen.
Kun esitin omia jumala kokemuksia, niin he eivät halunneet kuunnella, vaan syyttivät ja tuomitsivat minut heti heidän uskontonsa vastustajan, vihollisen leirin edustajaksi.
Minun tapani esittää asia ylitti heidän uskonnollisen viitekehyksensä ja he eivät hyväksyneet minua.
Heidän uskontonsa mainostaa, että heidän edustajien olevan rakastavan jumalan välikappaleita ja tuovan rakkautta kaikille ja minäkin uskoin tätä, kunnes paljastui että minua kohtaan he olivat erittäin vihamielisiä ja aggresiivisia, hyvä etteivät käyneet fyysisesti päälle, he kuitenkin tyytyivät henkiseen ja psyykkiseen pahoinpitelyyn, kidutukseen ja kärsimyksen aiheuttamiseen, jonka jälkeen aina itkin vuorokauden putkeen ja olin masentunut useita vuorokausia putkeen, joka jatkui siis 10.v., koko 90-luvun ja vuoden 2002 kevääseen asti, kunnes sanoiduin siitä irti 21.5.2002.
En olisi päässyt tuosta uhriasemasta, ellen olisi löytänyt avun eräältä taholta, joka toi minulle rohkeutta, antoi luvan taistella oikeuksieni puolesta ja antoi paljon itsevarmuutta ja itseluottamusta.
Sama tapahtui erään uskonnollisen ryhmän taholta, jossa olin mukana useita vuosia, mutta vuodesta 2000 alkaen vuoteen 2002 maaliskuuhun tämä ryhmä alkoi käyttää minua hyväksi, siten että pitivät minua syntipukkina ja kynnysmattona jonka yli saattoi vaivatta kävellä.
Jos tämän ryhmän jäsenellä oli jokin henkilökohtainen ongelma vaikkapa sairastui, pyörän pinna katkesi, joutui kokemaan jonkun onnettomuuden, jokin esine meni rikki, näki painajaisunia yms. niin hän ei ottanut itse vastuuta ongelmastaan, vaan oli helpompi laittaa ne syntipukin eli minun syyksi.
Olin kuin likaämpäri tai kaatopaikka, jolle oli helppo kumota kaikki vaikeudet minun niskaani. Minä olin ehkä liian kiltti heille, kun en koskaan puolustanut itseäni, vaan otin ne vastaan.
Luulin että kestän tälläisen kuorman, mutta erehdyin pahasti, koska koin silloin tällöin masennusta ja itkin paljon yksin, kun se muiden langettama taakka oli liian raskas minun yksin kannettavaksi.
Mutta onneksi pelastukseni löysin erään tahon, jonka kautta vapauduin näistä uhriasemasta, syntipukin ja kynnysmaton rooleistani. Minä sain tästä paljon uutta voimaa puolustaa oikeuksiani ja ymmärsin että heillä ei ole oikeutta käyttää ketään hyväkseen, eikä pitää syntipukkina ja kynnysmattona. Vapauduin näistä rooleista ja nyt minulla on parempi elämä edessä. En ole enää joutunut kokemaan masennusta, enkä itkenyt.
Minulla on nyt myös elävä suhde jumalaani ja olen kaikesta kiitollinen tästä mitä olen saanut uudelta taholta.
Minua eivät enää muiden ihmisten mielipiteet ja sanat vaikuta, satuta, enkä niistä enää vahingoitu ennen kuin ennen. En enää ole niistä riippuvainen, enkä syntipukin, kynnysmaton rooleissa. Nyt en ole enää uhri, vaan voin itse vaikuttaa omaan elämääni ja tehdä itseäni koskevat päätökset, eläen omaa elämääni, enkä muiden elämää, toteuttaen muiden ehtoja niin kuin ennen tein.
Tässä oli minun tarinani ja uuden elämän rakentaminen tämän jälkeen kesti vuoden verran, ennen kuin olin kokonaan omilla jaloilla seisova vapaa ihminen.
Kertokaa omat tarinanne, haluan kuulla niistä, koska ahdistavista uskonnollisista kokemuksista ja tilanteista on mahdollisuus päästä vapaaksi.
Kerron tarinan yhdestä kokemuksesta, joka jatkui 10v. ennen kuin pääsin vapaaksi tästä uhrina olemisesta.
Olin siis 10v. yhden uskonnon uhri ja 2v. yhden uskonnollisen ryhmän uhri.
Kymmenen vuotta kesti jossa eräs uskontosuunnan ihmiset tuomitsivat, haukkuivat, syyttivät minua kaikesta siitä pahasta, jonka katsoivat minun edustaneen.
Kun esitin omia jumala kokemuksia, niin he eivät halunneet kuunnella, vaan syyttivät ja tuomitsivat minut heti heidän uskontonsa vastustajan, vihollisen leirin edustajaksi.
Minun tapani esittää asia ylitti heidän uskonnollisen viitekehyksensä ja he eivät hyväksyneet minua.
Heidän uskontonsa mainostaa, että heidän edustajien olevan rakastavan jumalan välikappaleita ja tuovan rakkautta kaikille ja minäkin uskoin tätä, kunnes paljastui että minua kohtaan he olivat erittäin vihamielisiä ja aggresiivisia, hyvä etteivät käyneet fyysisesti päälle, he kuitenkin tyytyivät henkiseen ja psyykkiseen pahoinpitelyyn, kidutukseen ja kärsimyksen aiheuttamiseen, jonka jälkeen aina itkin vuorokauden putkeen ja olin masentunut useita vuorokausia putkeen, joka jatkui siis 10.v., koko 90-luvun ja vuoden 2002 kevääseen asti, kunnes sanoiduin siitä irti 21.5.2002.
En olisi päässyt tuosta uhriasemasta, ellen olisi löytänyt avun eräältä taholta, joka toi minulle rohkeutta, antoi luvan taistella oikeuksieni puolesta ja antoi paljon itsevarmuutta ja itseluottamusta.
Sama tapahtui erään uskonnollisen ryhmän taholta, jossa olin mukana useita vuosia, mutta vuodesta 2000 alkaen vuoteen 2002 maaliskuuhun tämä ryhmä alkoi käyttää minua hyväksi, siten että pitivät minua syntipukkina ja kynnysmattona jonka yli saattoi vaivatta kävellä.
Jos tämän ryhmän jäsenellä oli jokin henkilökohtainen ongelma vaikkapa sairastui, pyörän pinna katkesi, joutui kokemaan jonkun onnettomuuden, jokin esine meni rikki, näki painajaisunia yms. niin hän ei ottanut itse vastuuta ongelmastaan, vaan oli helpompi laittaa ne syntipukin eli minun syyksi.
Olin kuin likaämpäri tai kaatopaikka, jolle oli helppo kumota kaikki vaikeudet minun niskaani. Minä olin ehkä liian kiltti heille, kun en koskaan puolustanut itseäni, vaan otin ne vastaan.
Luulin että kestän tälläisen kuorman, mutta erehdyin pahasti, koska koin silloin tällöin masennusta ja itkin paljon yksin, kun se muiden langettama taakka oli liian raskas minun yksin kannettavaksi.
Mutta onneksi pelastukseni löysin erään tahon, jonka kautta vapauduin näistä uhriasemasta, syntipukin ja kynnysmaton rooleistani. Minä sain tästä paljon uutta voimaa puolustaa oikeuksiani ja ymmärsin että heillä ei ole oikeutta käyttää ketään hyväkseen, eikä pitää syntipukkina ja kynnysmattona. Vapauduin näistä rooleista ja nyt minulla on parempi elämä edessä. En ole enää joutunut kokemaan masennusta, enkä itkenyt.
Minulla on nyt myös elävä suhde jumalaani ja olen kaikesta kiitollinen tästä mitä olen saanut uudelta taholta.
Minua eivät enää muiden ihmisten mielipiteet ja sanat vaikuta, satuta, enkä niistä enää vahingoitu ennen kuin ennen. En enää ole niistä riippuvainen, enkä syntipukin, kynnysmaton rooleissa. Nyt en ole enää uhri, vaan voin itse vaikuttaa omaan elämääni ja tehdä itseäni koskevat päätökset, eläen omaa elämääni, enkä muiden elämää, toteuttaen muiden ehtoja niin kuin ennen tein.
Tässä oli minun tarinani ja uuden elämän rakentaminen tämän jälkeen kesti vuoden verran, ennen kuin olin kokonaan omilla jaloilla seisova vapaa ihminen.
Kertokaa omat tarinanne, haluan kuulla niistä, koska ahdistavista uskonnollisista kokemuksista ja tilanteista on mahdollisuus päästä vapaaksi.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jaa, minä voisin vastata taas tähän.=)
Olen kasvanut uskovaisessa kodissa, ja pidän itseäni tietyllä tapaa "uskonnon uhrina".
Olen sitä mieltä, kuten olen aikaiseminkin jo todennut, että eniten uskonnon varjolla uhriutetaan lapsia, koska he ovat täysin puolustuskyvyttömiä, ja näin paljon enemmän vaikutuksille alttiimpia kuin aikuiset, joilla on enemmän perspektiiviä asioihin. He ovat siis täysin vanhempiensa "totuuden" armoilla.
Minä olen joutunut monenlaisiin ristiriitatilanteisiin lapsuudessani ja nuoruudessani, joihin en olisi joutunut, jos uskoa ei olisi ollut. Monet täysin normaalit asiat väännettiin "synniksi" ja moniin asioihin suhtauduttiin melkein vainoharhaisesti. Se usko tietyllä tapaa eristi minut muusta maailmasta siten, että uskosta irrottautuminen merkitsi suurinpiirtein samaa kuin avaruudesta maapallolle putoaminen - en ymmärtänyt tästä maailmasta sitten yhtään mitään.
Vaikka siinä uskossa ehkä joitakin positiivisiakin puolia on löydettävissä joihinkin toisenlaisiin elämäntapoihin verrattuna, voin sanoa, että uhrasin - tai siis minut laitettiin uhraamaan - hirveän suuri osa elämästäni sellaiselle asialle johon en oikeasti usko. Näin jäin myös paitsi monista sellaisista asioista, jotka muille ikäisilleni olivat täysin normaaleja.
Koko se aika jonka vietin seurakunnan piirissä oli minulle painostavaa, ja muistot sieltä ovat ahdistavia. Koko ajan piti todistella olevansa todella uskossa, jatkuvasti olin tilivelvollinen seurakunnan muille jäsenille uskostani. Monet kerrat jouduin noloihin tilanteisiin kiihkoilevien seurakunnan "veljien ja sisarten" ja perheenjäsenteni vuoksi, koko ajan piti miettiä mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä, voinko tanssia koulun liikuntatunnilla vai onko tanssiminen syntiä, voinko syödä verilettuja vai en yms. Koko se aika oli yhtä "lopun aikaa", jolloin Jeesuksen toinen tulemus oli se juttu, jota odotettiin joka päivä, ja joka oli jo "ihan oven takana". Jatkuvasti vain odotettiin koska se "pasuuna soi" ;D ja Jeesus saapuu pilvissä noutamaan meidät oikeat uskovat taivaisiin.
Nykyäänkin, jos satun käymään kys. paikkakunnalla, en edes kävele sitä puolta katua, jossa se kirkkorakennus on, vaan kierrän paikan mahd. kaukaa. Jo sen rakennuksen näkeminenkin nostattaa ihon kananlihalle. Ja ne ihmiset..ne IHMISET! Arrrrggghhhh!!!&%¤&%¤#&%#&¤#"&¤#!!!!!!
No onneksi niiden kanssa ei tarvitse enää olla tekemisissä. Tosin kuin lapsena, jolloin ei ollut vaihtoehtoja.
Mutta kyllä ne vaikeutti minun elämääni, todella.
on kamala tauti.
...eikö olekin kauheata mitä uskovaiset aiheuttavat! Mieti huviksesi, kuinka paljon uskovaiset todella aiheuttavat ihmisille katkeruutta. Eikös silloin kannattaisi tajuta, että siinä uskossa, ja teidän tavassanne harjoittaa uskoanne, on jotain VIKAA?
Suotavaa kai olisi, että te uskovaiset lopettaisitte ihmisten katkeroittamisen, koska se on niin "kamala tauti", vai mitä?
Minä voin jopa antaa sinulle vihjeitä siitä, miten te voitte estää ihmisiä katkeroitumasta teille. Jos te kunnioittaisitte itsenne lisäksi myös _muita_ ihmisiä, muiden elämänkatsomuksia, lopettaisitte tuon narsistisessa itseriittoisuudessanne kylpemisen, katkeroituneita ihmisiä tulisi paljon vähemmän.
Mutta ethän sinä taida siihen edes pyrkiä, vai mitä. Ei, kyllä tuostakin tekstistä voi hyvin päätellä, kuinka sinäkin oikein _nautit_ siitä tiedosta, että joku on katkera. Katkera siitä, että te uskovaiset olette pilanneet monia elämiä, myös minun lähipiiriini kuuluvia.
Mutta siihenhän te kait pyrittekin - ainakin näistä kommenteistanne päätellen. Ja sitten itsetyytyväisinä hymistelette kun katsotte aikaansaannoksianne.
=)
Ihan vertailun vuoksi voisin sinulle antaa esimerkin omasta logiikastasi, koska sinun aivokapasiteettisi ei selvästikään sen tajuamiseen ihan itsekseen yllä:
Minä tulen, ja poltan talosi maan tasalle. Sinä suutut minulle, mutta minä sanon sinulle ettet sinä saa suuttua, koska sinun kuuluu kääntää toinen poski ja antaa minulle anteeksi. No jostakin syystä sinua kuitenkin jää vähän kaivertamaan se, että menetit koko omaisuutesi ja elämäsi ihan vain siksi, koska minä menin, ja poltin talosi.
Ei minua mikään kaduta.
En minä edes tajua, että olen tehnyt mitään väärin.
Kun sinä sitten tulet ja vaadit korvausta, tai edes sitä, että myöntäisin tehneeni jotakin väärin, minä vain naureskelen sinulle päätäni pudistellen, ivallinen hymy suupielessä:
"Voi voi, kyllä tuo katkeruus on sitten kamala tauti!"
ja jatkan matkaani edelleenkään tajuamatta mitä olen aiheuttanut.
omien kokemustesi pohjalta kaikki maailman uskovaiset samaan nippuun.
Oletko mielestäsi viisas vai tyhmä?
Pakana(f) ja tälviisi saa painua takas omiensa pariin.
...Jumalan Sanaan on todella vaarallista! siinä olet oikeassa!
Huomasin sen silloin kun se alkoi minua koskettamaan 24 vuotta sitten erään tutun uskovan kautta, jolloin minulla oli todella ansiokas itsetuhon kierre meneillään!, oli ollut jo usean vuoden ajan, teini-iästä lähtien!!!
Alkoholin "ammattimainen" ja huumaavien lääkeaineiden sekakäyttö olivat hyvin ansiokkaasti elämänkuvioissani mukana ja kun jouduin Raamatun sanoman kanssa tekemisiin, niin tuo kaikki pitkällisen työn aikaansaannos romuttui yhdessä illassa kuin tuhka tuuleen!!!
Minä silloin 33 vuotias raavas mies ,joka olin konttaillut vesiojissa omissa oksennuksissani ja haisevissa vaatteissani erittäin ansiokkaasti ,jouduin "itkemään" tuossa niin "mallikkaasti" alkaneessa entisestä elämäntilanteessani kun Raamatun SANA minulle osoitti kuinka kurja ja syntinen olen, ja siihen asti en koskaan ennen ollut ollut "syntinen"!
Nyt tuo kaikki vain Raamatun Sanan takia romahti niskaani kuin vedenpaisumus konsanaan, ja hukutti minut kokonaan Sanansa syövereihin.
Kaikki se kovalla työllä hankittu pitkälle jatkunut alkoholismi katkesi kuin "linnunkinttu" yhdessä illassa!
Minä isomies istuin itkien lattialla ja rikoin tupakointivälineeni ja viskelin "arvokkaat" savukkeeni roskiin jotka olin kovalla puhumisella sosiaalihuollon kustantamana saanut hankittua itselleni! ja viinapullot joita vielä oli, kaatui maahan. Nyt tuo kaikki oli mennyttä yhdessä illassa! Noin kuukauden ajan kuljin kuin humalassa ,vaikka en ollut ottanut pisaraakaan viinaa! Tervehdin nyt sellaisia ihmisiä joille olin ennen vain korkeintaan ohimennen murahdellut.
Hakeuduin sellaisten ihmisten luokse pyytämään tekojani anteeksi joille olin aiheuttanut mieliharmia tai peräti heitä lyönyt humalapäissäni. Ihmiset pyörittivät päätään kun havaitsivat kuinka olin muuttunut niin kovin pienessä ajassa aivan totaalisesti päinvastaiseen suuntaan kuin mitä olin aiemmin ollut!
Sukulaiseni olivat minut "karkottaneet" luotaan pois!,mutta nyt muutaman vuoden odottelun jälkeen he alkoivat kutsumaan minua jo luokseen kyläilemään, näin siis kaksi vanhempaa sisartani myös.
Usko Raamatun Jeesukseen on todella vaarallinen asia, sillä olen sen vaikutuspiirissä edelleenkin nyt 24 vuoden jälkeenkin, ja työskentelen jo 18,ta vuotta sellaisten ihmisten parissa ,jotka ovat nyt tänään siinä samassa tilanteessa jossa itse aiemmin olin ollut ennenkuin usko Jeesukseen minut pysäytti ja muutti elämäni täysin toiseksi.
Työnteko oli minulle aiemmin kuin tervanjuontia ,en pysynytkään samassa työpaikassa kuin korkeintaan muutamia viikkoja korkeintaan aina kerrallaan!
Erittäin ansiokas ryyppykierre on nyt totaalisesti tiessään ja se entinen räyhäävä 185 senttinen ja 105 kiloinen miehen köriläs on muiden itkevien kanssa itkevä "pehmo"!
Kiittelee nyt vain "mokomasta" uskon asiasta Jeesusta ,vaikka tuo kaikki niin "vauhdikas" elämä on juuri Hänen takiaan taaksejäänyttä elämää.
Elämä jatkuu mieli kiitosta täynnä siitä minkä on joutunut taakseen jättää! Kummallista, vai mitä!?
Ja vielä Jeesuksen ansiosta! hmmm...!
Siunausta sinullekin Jeesuksessa Kristuksessa! d:-D
Kiihkouskovaiset ei vissiin koskaan huomaa miten inhottavaa heidän omahyväisyytensä on, ja sitä paitsi täysin Jeesuksen opetuksia vastaan jos nyt niihin perustetaan.
Lakkaisitte vihdoinkin tuomitsemasta lähimmäisiänne! Niin ehkä se rakkauskin teistä alkaisi sädehtiä ympärillenne tuon tuomitsevan omahyväisyyden sijasta.
Eikö kaikilla ole tarpeeksi tekemistä sen oman taivaspaikan varmistamisessa, ettei tarvitse toisten kimppuun käydä ja kytätä lähimmäisten tekemisiä?
"Niputat omien kokemustesi pohjalta kaikki maailman uskovaiset samaan nippuun
Luuletko olevasi viisas vai tyhmä?"
Minä vastasin SINULLE, SINUN kommenttiisi, joka oli ala-arvoinen ja ivallinen, kuten tämäkin kommenttisi. Sinä edustat sitä uskovaislajia, joka on aiheuttanut minulle ja monille muille paljon murhetta.
Mutta hei, älä pelkää, en minä sinun perusteellasi kaikkia maailman uskovaisia niputa samaan kastiin, olen katsos hyvin tietoinen siitä, etteivät kaikki uskovaiset ole samanlaisia kuin sinä. Luojan kiitos!
Harmittavan monet kyllä ovat, tosin. :(
Tämä on uskontojen uhrien palsta. Mitä sinä teet täällä? Tulitko ihan vain vittuilemaan? Vai tulitko kertomaan omia kokemuksiasi tämän palstan aiheeseen liittyen?
"Katkeruus
Kirjoittanut: Tälviisii, 14.2.2004 klo 19.42
on kamala tauti."
eri mieltä tästä asiasta?
"Mitä sinä teet täällä?"
It's my business.
"...usko Jumalan sanaan on todella vaarallista! siinä olet oikeassa!"
Kuka täällä Jumalan sanasta tai Jeesuksesta jotain puhui? En minä ainakaan.
Minä puhuin uskovaisista ihmisistä ja heidän tavastaan harjoittaa uskoaan. Kerroin lisäksi _omia kokemuksiani_ siitä millaista minun elämäni oli uskovaisessa kodissa kasvaneena.
Ei sinun tarvitse, kertoa minulle mitään omaa "olin rappiolla ja tulin uskoon halleluujaa, ja elän elämäni onnellisena loppuun asti, aamen!" -tarinaasi. Minä olen kyllä kuullut noita tarinoita todennäköisesti enemmän kuin sinä koskaan. Voi, kyllä minua on niillä valistettu, usko pois! Kyllä minä tiedän, kuinka monet sadat ja tuhannet ihmiset ovat pelastautuneet rappiolta uskon avulla. Tiedän monia linnakundeja, spurguja, jengiläisiä, ja nistejä, jotka ovat tulleet uskoon ja pidentäneet elämänkaartaan sillä tyylillä. Kun ihmisellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa, hän tarttuu siihen mitä on tarjolla. Sillä ei ole väliä mikä se pelastava oljenkorsi on, epätoivoinen ihminen kun tarttuu mihin tahansa, josta voisi olla apua.
Eikö olekin jännä juttu, että monet ovat saaneet aivan samanlaisen avun myös jehovantodistajista, islamista, hare khrisnoista, urheilusta, parisuhteesta, mistä tahansa, joka tarjoaa jonkinlaisen korvaavan lääkkeen sille alkoholille, tai muulle itsetuhoaineelle? ;)
Olen joutunut, ikävä kyllä todistamaan myös lukuisia kaltaisiasi "olin rappiolla ja tulin uskoon"- tapauksia, jotka ovat myöhemmin luopuneet koko touhusta, koska ovat pettyneet seurakuntaan, uskovaisiin ihmisiin ja huomanneet myös, ettei se Jumala loppujenlopuksi toimi sitten yhtään millään tavalla. Heille on tullut niin paska fiilis uskovaisten piirissä, että ovat valinneet entisen elämäntapansa mieluummin, kuin uskovaisen.
Toisaalta monet ovat päässeet eroon rappiotilastaan ihan ilman minkäänlaista uskontoakin. =)
Eli siitä, auttoiko usko sinua todella, vai vaihdoitko vain riippuvuuden toiseen, voisi väitellä maailman tappiin asti. Mutta tuskin me sitä haluamme, vai mitä? Tässä viestiketjussa kysyttiin uskonnon/uskon uhriuttavien kokemusten perään. Miten tuo sinun tarinasi liittyy siihen?
Oooh, se osaa oikein englantia...:D
Eli siis sanat loppuivat kesken, kun et enää tuon parempaan pystynyt. =)
Jos sinä vastaat minun viestiini typerällä, ja ivallisella kommentilla palstalla nimeltä "uskontojen uhrit" se on myös minun asiani, my busines, you know ;)
Tuttu tilanne; et kai ole vakoillut meikäläistä?
Pasuunan soittoa odotellessa ja tervettä järkeä vastaan taistellessa kului minunkin lapsuuteni..
Huomasin, ettei lapsen muutenkaan kannata alkaa kyseenalaistamaan aikuisten totuuksia, koska siitä seuraa joko piiskaa tai jälki-istuntoa..
Jossain vaiheessa vaan sitten joutui tunnustamaan, että itselleen valehteleminen on aika hankalaa, vaikka se muille onnistuisikin ;)
"busines"
seuraavalla kerralla toinen ässä mukaan. Kiitos.
Hyvin kuvaava esimerkki Sinulla!
Itse sanoin nuhtelijoilleni seuraavan esimerkin.
Tuolla kaukana on puu. Porukka vaatii, että meidän kaikkien on nähtävä se mäntynä.
Kun minä näen sen kuusena ja sanon sen, olen väärässä. Myöhemmin muukin porukka = mielipidejohtajat näkevät, että kuusihan se onkin. Minulle sanotaan, että olin oikeassa sen suhteen, mutta silti olin väärässä. "SINÄ SANOIT SEN VÄÄRÄLLÄ MIELELLÄ. SINÄ SANOIT SEN KATKERUUDELLA, ETKÄ TOTELLUT SEURAKUNTAA."
En tarkoita, että olisin synnitön ja viaton. Mutta tuo kuvastaa hyvin sitä pakkovaltaa, joka silloin oli hallitsemassa.
Ja se kuusipuu oli seurakunnan hoitotoimet ja eräät työvaliokunnan miehet, erityisesti yksi johtaja...
Tarvitaan näköjään rautalankaa tai peräti rautakanki! Olisiko jollakin voimaa vääntää ratakiskon pätkästä tuo asia?
Toivotonta?
"Jossain vaiheessa vaan sitten joutui tunnustamaan, että itselleen valehteleminen on aika hankalaa, vaikka se muille onnistuisikin ;)"
Ja se on muuten jännä juttu kuinka monille se onnistuu! ;) Itselleen valehtelevan ihmisen elämä on hankalaa, mutta jotkut valitsevat senkin mieluummin kuin rehellisyyden. Ja omaa elämänvalhetta pitää sitten puolustaa kynsin hampain, suu vaahdossa sokeasti kaikkia toisin ajattelijoita sohien.
Kai se nyt on paniikin paikka kun joku uhkaa sitä valhetta, jossa hänen koko elämänsä roikkuu epätoivoisesti kiinni. Mitäs sille sitten jää jäljelle, kun se valhe viedään pois? Ruma totuus? Niin, joillekin se kaunis valhekin on tosiaan parempi kuin se ruma totuus.
;)
... uskoontulostani oli ikäänkuin "vastapaino" sinun kertomasi "uskon vaarallisuudesta"!
Kirjoituksesi ylipäätään ovat sellaisia että lukijat kokevat ne ikäänkuin "uskovan" kirjoituksina ja eivät ehkä "rohkene" tarttumaan Jumalan evankeliumin eheyttävään sanomaan kiinni.
Sanot tietysti ,että mistä minä tiedän oletko uskossa vai ei!?
Sitä en tiedäkään oletko joskus ollut uskossa vai et?, mutta nyt tekstistäsi "huokuu" sellainen "henki" ,että koen sinun todellakin joskus "kokeneen kovia" ja sinulla on nyt jokin syy olla "vastahengessä" Kristillisyyttä kohtaan.!
Minä olen myös nähnyt erinäisiäkin kaltaisteni tarinoita ja joitakin aivan läheltä seuranneena.
Erittäin usein on katkeruus koitunut juuri toisen uskovan taholta aiheutetuksi ja tämä katkeroitunut on lyönyt "hanskat tiskiin"!
Itselleni on vastaavanlainen tapaus tullut muutamankerran kokemuspiiriini, mutta olen saanut todellakin "Jumalan Armon"! pysähtyä tuon asian edessä ja olen kokenut että SYY! EI OLEKAAN Jumalan!!! vaan tuon toisen ihmisen aiheuttama! ja miksi minä Jumalaan katkeroituisin vain tuon toisen "taitamattoman" käyttäytymisen vuoksi.
Kysehän on nimenomaan MINUN! henkilökohtaisesta suhteestani Jumalaan! eikä "uskostani toiseen ihmiseen"! sillä jos nojaisin muihin ihmisiin pönkittääkseni siten uskonelämääni vakaammaksi, niin silloin minä totiseti saisin heittää hanskat totaalisesti santaan!. Siitähän ei tulisi silloin mitään.
Kyse on nimenomaan lihallisuuden eli, "itsensä kuolettamisesta"! Jumalan Pyhän Hengen avulla. Siihen ei todellakaan pysty humaaninen ajattelu = "lihallinen ihmishenki"! vaan Jumalan Pyhä Henki!
>>Sanot-
>>Toisaalta monet ovat päässeet eroon rappiotilastaan ihan ilman minkäänlaista uskontoakin. =) >Sanot-
>> auttoiko usko sinua todella, vai vaihdoitko vain riippuvuuden toiseen,>1 Kor 15:34
Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta!
...tällaiseen vastaukseen on paljon mukavampi vastata kuin noihin tavallisiin uskovaisten kommentteihin. Siinä oli jopa ihan asiaa, ajateltua ja perusteltua. Se on harvinaista. Kiitos siitä =)
Ja tästä tulee sitten pitkä vastaus joten otapas hyvä takakeno...
...
Meidän ero on siinä, että meidän näkökulmamme ovat erilaisia. Sinä olet tullut uskovaisten piireihin ULKOPUOLELTA, minä taas olen kasvanut siellä lapsesta asti. Se tarkoittaa sitä, että sinulla on ollut todellinen vapaus valita haluatko uskoa vai et. Minulla ei sitä vapautta ollut.
Minun on hyvin helppo ymmärtää, että kaltaisesi ihminen ei pysty näkemään minun näkökulmaani - eihän sinulla ole aavistustakaan siitä mitä tarkoittaa KASVAA uskovaisten piireissä, millaista on kasvaa uskoon kiinni pienestä pitäen, tietämättä tuon taivaallista muusta maailmasta, muista ajattelutavoista.
Sinun näkökulmastasi katsottuna kaikki uskovaiseen perheeseen syntyneet ovat niitä "onnellisisa" lottovoiton saaneita, vai mitä. Koska kaikki siinä yleensä _näyttää_ niin hyvältä ja puhtoiselta? Todellisuudessa asia ei ole niin. Aikaisemmin hellaripalstalla joskus keskustelin samasta aiheesta muistaakseni jonkun "ex-hellarin" kanssa.
...
"Kirjoituksesi ovat sellaisia, että lukijat kokevat ne ikäänkuin "uskovan" kirjoituksina..."
...
Miten ihmeessä joku voi kokea minun kirjoitukseni uskovan kirjoituksina?? Nehän ovat kaukana uskovaisuudesta, niissä ei ole mitään uskovaista. Minähän EN ole uskovainen sitten millään tavalla, kuten varmasti olet huomannut ;)
...
"...ja eivät ehkä rohkene tarttua Jumalan evankeliumin eheyttävään sanomaan kiinni"
...
Miksi ihmeessä eivät "rohkene"? Mikä pelottaa? Eikös uskovaisten (ainakin teidän omien sanojenne mukaan) pitäisi olla nimenomaan rohkeita. Mites se meni..."eikä pelkoa rakkaudessa ole" tai jotai...
Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että uskovaisilla kyllä riittää "rokeutta" laukoa noita ala-arvoisia kommentteja mielin määrin, mutta heillä ei ole rohkeutta kertoa sitä jotain "eheyttävää" sanomaansa?
Koko väite kuulostaa oudolta. Vai johtuneeko siitä ettette te loppujenlopuksi oikein itsekään tiedä, mikä se "eheyttävä sanoma" viimekädessä, loppujenlopuksi, perimmiltään on? Jotta että MIKÄ se teidän sanoma oikein onkaan...Vähän hakusessa...
...
"Sitä en tiedäkään oletko joskus ollut uskossa vai et"
...
Kuten olen kertonut, olen ollut kyllä uskossa. Lapsen uskossa, joka jatkui nuoruuteen. Olin suht. aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassakin. Olen siis elänyt hyvin hyvin uskovaisen elämää.
...
"Mutta nyt tekstistäsi "huokuu" sellainen "henki" että koen sinun todellakin joskus "kokeneen kovia" ja sinulla on nyt jokin syy olla "vastahengessä" kristillisyyttä kohtaan"
...
Tottakai minulla on syy, kuten kaikilla muillakin jotka tänne näissä asioissa kirjoittelevat. Kaikki kristillisyyden puolet eivät ole huonoja. Kristillisyydessä on hyviä arvoja, kuten kaikissa muissakin uskonnoissa.
Olen kuitenkin käytännössä nähnyt, ja myös raamatusta lukenut asioita joita en hyväksy, ja jotka ovat jyrkässä ristiriidassa oikeustajuni kanssa.
Usein uskovaiset, kuten monet muutkin, selittävät ihmisten huonot kokemukset uskosta sillä, että ne on ne IHMISET jotka ovat vain käyttäneet uskontoa väärin. Niinhän se usein onkin, mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että vain todella harvat ihmiset käyttävät uskontoa TARKOITUKSELLA väärin. Useimmat uskovaiset ihmiset (tämä pätee muihinkin asioihin kuin uskontoon) saavat aikaiseksi paljon pahaa sillä, että he oikeasti uskovat niin sokeasti asiaansa, ja he uskovat niin tiukasti olevansa oikeassa, että kieltäytyvät katsomasta oman toimintansa negatiivisia seurauksia. Kun mietitään, mikä siis saa ihmiset käyttäytymään tällä tavalla, niin on pakko kääntää se katse siihen itse uskontoon. Se oppihan on joka ideologiassa se, joka niiden (teidän) ihmisten käyttäytymistä perimmiltään ohjailee.
Näin ollen olen siis kyllä sitä mieltä, että itse kristinuskossakin - jos otetaan ne ihmiset ja tulkinnat pois - on vikaa. Raamatusta löytyy paljon täysin käsittämättömiä, jokaisen terveen ihmisen oikeustajua halveksivia sääntöjä, väitteitä ja ohjeita. (tässä välissä täytynee huomauttaa etten ole lukenut koko raamattua läpi)
...
"...olen saanut todellakin Jumalan Armon pysähtyä tuon asian edessä ja olen kokenut että SYY EI OLEKAAN JUMALAN!!! vaan tuon toisen ihmisen aiheuttama! ja miksi minä Jumalaan katkeroituisin vain tuon toisen taitamattoman käyttäytymisen vuoksi?"
...
Laitan vaikka pääni pantiksi, että olet hellari ;)
...
>>Monet ovat päässeet rappiotilastaan eroon ihan ilman minkäänlaista uskontoakin>Auttoiko usko sinua todella, vai vaihdoitko vain riippuvuuden toiseen?
Nämä jutut mitä täällä on olleet uhrina olemisesta ovat valitettavan totta ja nykyaikaa.
Ei tarvitse edes olla uskovaisen perheen kasvatti, jos vain on mieleltään herkkä ja vastaanottavainen "syyllisyyden" ja "synnin" tuntoa alkaa nämä oikeat ja puhtaa uskovaiset jaella neovoja mitä tehdä, että pääset tuosta "saatanan" vallasta pois ja kun se tuska senkun jatkuu sanotaan , että et ole täysin antautunut Herralla.
Sitten sitä alkaa valehdella jopa itselleen että sen ja sen nimessä....ja hokea sanoja kuin matraa...lopultahan siinä jos ei sekoa menettää oman arvon tuntonsa ja on entistä enemmän tuon yhteisön talutusnuorassa.
Itse olen kokenut tuon joukkoon valittuun kuulumisen ja siinä tuntuvan ahdistuneisuuden.
Onneksi sitten "maailma" veti minut takaisin ja nyt olen saanut huomata, että vaikka en tee sitä mitä entiset sisareni/veljeni-Herrassa tekevät ja toimivat olen saanut jostain sisälleni rauhan ja rakkauden tunteen.
Vasta nyt kykenen rakastamaan maailmaa ja kaikkia ihmisiä, jopa itseäni. Aiemmin oli rakkauteni kohteena vain ja ainoastaan ne "tunnustavat" ja "oikeat" kristityt.
Mutta tuokin vaihe tarvittiin, jotta tajusin Jumalan olevan totta, mutta onneksi en jäänyt paikoilleni vaan lähdin pimeille teille ja hämärille kujille ja löysin sieltä niitä jotka tarvitsevat rakkautta enemmän kuin ne joita jo valmiiksi Jumalan seurakunta rakastaa.
Itselläni on nykyään mahdottoman ihana ja vahva tunee siitä, että tämä on sitä rakkautta josta Jeesuskin puhui eli "Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistä kuten itseäsi"
Siinä on hyvän elämän ohjeet pienessä lauseessa...
ei suinkaan uskovina hellareina ole se onko joku katkera, vaan jos on , niin miksi niin on käynyt?????!!!!!
Hei Pakana!
Olemme ilmeisesti tavanneet aiemminkin samoissa merkeissä vapaa-ajattelijoiden keskustelupalstalla. Täytyy sanoa, että juttujasi on ilo lukea ja on tosi hieno asia, että jaksat pitää tätä asiaa esillä!
Olen lestadiolaisesta kodista, mutta voin allekirjoittaa juttusi täysin vaikka lahko on eri.
Ulkopuolisen on näköjään täysin mahdoton nähdä uskoon kasvattamisen rumia kasvoja. Kuten sanot, meille 'uskonkasvatuksen saaneille' ei ole annettu mitään valinnanvaraa, vaan meitä on syyllistetty muun yhteiskunnan täysin normaaleina pitämistä asioista. Kun emme ole olleet valmiita näitä uskondogmeja hyväksymään, olemme omien vanhempiemme mukaan menossa helvettiin. Toisinajattelullaan uskovaisen kodin lapsi aiheuttaa vanhemmilleen ison järkytyksen, ja voi tulla sen takia kokonaan hylätyksi.
On mieletön kamppailu päästä irti lahkosta, jonka normeihin on kasvanut sisään.
Kohtuutonta, eikö vaan? Kuitenkin olemme vain tavallisia ihmisiä jotka haluavat elää tavallista elämää. Voiko meidät tällä perusteella leimata katkeriksi?
Hyvää jatkoa sinulle, Pakana!
Hei!
Kiitos kertomuksistanne ja se näköjään herätti myös keskustelua muiden kanssa.
En kuitenkaan ole minkään jeesuksen kristuksen siunauksen alla, tämä nyt on osoitettu kristityille.
Ja nyt voin kertoa tarkemmin mistä uskonnosta kärsin, josta pääsin eroamaan:
Minä kärsin evan. lut. kristinuskonnosta ja siihen aikaan minulla oli new agerilainen maailmankuva, jota he eivät hyväksyneet. Minun jumalan kuvani oli panteistinen (jumala on energia ja henki, joka on kaikkialla) että monistinen (on yksi ainoa absoluuttinen puhdas energia, jossa on kaikki tieto ja josta kaikki on lähtenyt ja palaa takaisin) vuodesta 1994-2002 välillä. Tuota ennen olin ateisti. Ja vuodesta 2002 lähtien sanoiduin irti sekä kristinuskonnosta, että new agerilaisuudesta.
Ja kun tutustuin LaVeylaiseen satanismiin v.2002 helmikuussa, niin sieltä löysin itselleni oikeuden puolustaa itseäni kristinuskonnon valheita ja tekopyhyyttä vastaan sekä opin sanoutumaan irti myös itsepetoksesta, kuuluinhan kirkkoon, vaikken uskonut sen oppeihin. Nyt en ole enää minkään itseni ulkopuolisen jumalolennon orja, en seuraa mitään kristinuskon Jumalaa, enkä Saatanaa, en edes usko näihin.
Vaan minun jumalani on todellinen Itseni eli oma jumalallinen puoleni, todellinen Henki minussa, jota kutsun Luciferiksi.
Lucifer ilmestyi minulle v.2002 keväällä, ja hän tarjosi minulle vapautusta riippuvuuksista, uhrina olemisesta, muiden mielipiteiden ja sanojen vaikutuksista, sekä muista manipuloivista tahoista ja antoi minulle paljon itsevarmuutta, itseluottamusta ja uskoa itseeni ja omiin kykyihini ja voimaani. Ja nyt minulla on paljon parempi olo, en ole enää itkenyt, enkä kokenut masennusta ja pystyn paremmin ymmärtämään itseäni ja hallitsenmaan elämääni. En uhraa Luciferille mitään muuta kuin aikaani ja kuuntelen omaa sisäistä Itseäni. Minun elävä henkilökohtainen suhde jumalaani on hyvin syvällinen ja lämmin ja saan häneltä paljon voimaa ja rakkautta. Rukoilen välillä häneltä erilaisia asioita, mutta tiedän että todellisesti vaikutan minun alitajuntaani ja sitä kautta henkeeni eli jumalalliseen puoleeni, jolta saan kaiken tarvittavan.
En hyväksy väkivaltaa, perversioita, enkä terrorismia ja rikollisuutta, minun päämääräni on kehittyä itse jumalaksi ja henkiseksi ihmiseksi.
Uskon metafyysisiin kykyihin ja asioihin, joita voi ihminen kehittää itsessään, sekä harjoitan magiaa.
Toivottavasti jokainen saa omalla uskollaan tulla autuaaksi ja eivät tuomitse muihin jumaliin tai Itseensä uskovia, niin kuin minua.
Olen eklektinen pakana ja satanisti / luciferisti ja olen tyytyväinen tähän valintaani ja vapauteeni.
Ja olen siis ollut aikanaan evan.lut.kristinuskon uhri ja vapauduin siitä satanismin ja
Luciferin avulla.
Kiitos mielipiteistänne ja kertomuksistanne, erityisesti Pakana F:lle.
Tämä tunnustukseni saattaa herättää teissä lisää keskustelua, hyvä niin, jatkakaa ja erityisesti kristityissä myös paheksuntaa, mutta ymmärrän teidän ahdasmielisyyttänne ja en kanna siitä kaunaa ja en ole siitä enää katkera, koska purin tuon katkeruuden ja vihamielisyyden kristillisyyttä ja kristittyjä kohtaan vuoden 2002 aikana psykodraamaa apuna käyttäen.
Kiitos itsellesi mielenkiintoisesta kysymyksen asettelusta ja aiheesta.
Sanot ettet ole kristittyjen Jumalan siunauksen alla.
Tuohon vain haluaisin todeta, että ei ole mitään kristittyjen omaa Jumalaa vaan Jumala on jokaiselle ihmiselle yhteinen ja siihen Jumalan rakkauteen ovat oikeutetut niin kristityt, muslimit, juutalaiset , satanistit ym ideologiaansa toteuttavat.
Itse kukin löytää henkilökohtaisen Jumala suhteensa ja siihen ei kellään pitäisi olla mitään sanomista, jokainen on vain ja ainoastaan vastuussa itselleen ja Jumalalleen.
Sanoit löytäneesi oikean maailmankatsomuksen satanismin opeista. Olen käsittänyt että satanismi niin pahalta(kristityn korvassa) kun tuo sana kuulostaakin sillä ei kaiketi ole mitään tekemistä saatanan palvonnan kanssa.
Siihen oppiin käsittääkseni sisältyy minä keskeisyys ja se, että olen itse oma Jumalani.
Mutta niinhän se järjestys on ; on ensin opittava rakastamaan itseään ennenkuin pystyy rakastamaan ympärillä olevia.
Sanoit:"jumala on energia ja henki, joka on kaikkialla", niinhän se on, Jumalan Henki on läsnä koko ajan kaikessa elollisessa.
Kun pystymme antamaan tuon Jumalan Pyhän Hengen eli hyvän ja rakkauden hengen päästä valloilleen alkaa uusi ja hieno elämä, poissa on kaikkinainen kilpailuhalu, kiista mikä uskonnoista on ainoa oikea, katkeruus, viha ym. negatiiviset ihmistä "syövät" tunteet.
Jäämme tähän ja nyt sellaisenaan Jumalan kämmenelle, kuka Jumalansa millaisena näkeekin.
Jeesuksen opetuksia ja raamattua en kylläkään heittäisi pois noin vaan, vaan mielestäni siellä on paljon hienoja ja moraalia kasvattavia ajatuksia ja oppeja. Ja niinhän tuo Jeesus sanoo, että joka uskoo ja toteuttaa niitä asioita mitä opetan hänellä on tie Jumalan luo.
Ihminen on vain inhimillinen ka käsittää monet opeista kovin sananmukaisesti siten , että se aiheuttaa ympäristössä/yhteisössä pahaa oloa ns. kutsuttua synnintuntoa.
Vapauteen Kristus vapautti miedät, minä rukoilen Häneltä voimaa ja apua sinä toiselta, mutta kaiketi olemme saman Jumalan lapsia, "oppi-isämme" on vain eri.
Tuo , että rukoilet Luciferin puoleen, kuullostaa näin kristitystä kovin pahalta ja pelottavalta.
Miksi se Jeesus ei voisi olla se rukouksien kohde ja "välimies" sinun ja Jumalan välillä. No kaiketi olet senkin ottanut selville.
Samaa asiaa kun toteutamme elämässämme on määränpää tie saman Jumalan luo ja ne asiathan ovat; usko, toivo ja rakkaus ja suurin niistä on rakkaus.
Hyvää kevään jatkoa sinulle ex-uhri....
Lusifer edustaa yhtä puolta, Ahriman toista. Jos haluat pyrkiä elämässäsi tasapainoon, ota Ahrimaanista puolta myös mukaan.
Kysymys ei ole ihan samasta asiasta kuin Yin ja Jang, mutta samalla tavalla kuin niissä, sinun olisi hyvä ymmärtää tasapainon merkitys.
ei kannata väheksyä. Se on pelottava vastustaja, joka vie helposti ihmisen mennessään kohti ikuista kadotusta.
Jeesuksen veri on se ase, jota saatana kavahtaa. Jos sanot käskysanan "Vaikene saatana Jeesuksen nimessä!!", niin silloin saatanan ON PAKKO VÄISTYÄ.
...hei! :)
Pakko vielä vastata tähän.
"Minä kärsin evankelisluterilaisesta kristinuskonnosta ja siihen aikaa minulla oli new agerilainen maailmankuva, jota he eivät hyväksyneet"
Siis jos sinä olet ollut luterilainen ja yrittänyt siellä saada hyväksyntää new agerilaiselle maailmankuvallesi, niin en yhtään ihmettele, jos elämästä tuli vaikeaa ;)
Ethän sinä mene lennokkikerhoonkaan tietäen, että se on lennokkikerho, ja yritä sitten saada hyväksyntää sille, että sinä rakennatkin siellä leikkiautoja. Todennäköisesti sinulle sanottaisiin, että josko viitsisit lähteä vaikkapa leikkiautonrakennuskerhoon, tai sitten alat rakentaa lennokkeja. Lennokkikerho on olemassa vain lennokkien rakentamista varten. Luterilainen seurakunta on olemassa vain luterilaista uskontoa varten.
Vai liityitkö ehkä juuri nimenomaan siksi luterilaiseen kirkkoon JOTTA voisit sitten "kärsiä" siitä luterilaisesta kristinuskonnosta. Liityitkö ehkä siihen vain todistaaksesi että ne on ihan paskoja kun eivät hyväksy sinun erilaista elämänkatsomustasi...? ;)
"Ja vuodesta 2002 lähtien sanouduin irti sekä new agerilaisuudesta että kristinuskonnosta"
En ole mitenkään perehtynyt näihin asioihin sen enempää, mutta käsittääkseni new age on kaukana kristinuskosta, joten miten ihmeessä olet pystynyt olemaan samaan aikaan sekä kristitty että new agerilainen? Lisäksi kerrot jumalankuvasi olleen panteistinen ja monistinen. Se ei mene yksiin kristinuskon kanssa, eikä käsittääkseni edes new agen kanssa (?) koska sen perusajatushan on, että ihminen itse on oma jumaluutensa, eikä ole olemassa mitään ihmisen ulkopuolista jumalaa, edes missään energiamuodossa. Tästä en ole ihan varma, mutta tuollainen käsitys minulla new agesta on.
Eli miten ihmeessä olet kuvitellut, että voisit olla niitä kaikkia samaan aikaan? Sitä en oikein tajua.
Kirjoituksestasi voisi päätellä, että olet koko ajan etsinyt jotakin itsesi ulkopuolista ideologiaa, joka sanelee säännöt elämääsi.
Ja vaikka satanismi perustuukin ajatukseen, että ihminen on itse oma "jumalansa", eikä ihmisen pitäisi antaa muiden ideologioiden määräillä itseään, niin vaikuttaa siltä, että myös tämä satanismi edustaa sinulle sitä ulkopuolista ideologiaa, joka antaa sinulle _ulkopuolisen luvan_ sanoutua irti itsepetoksesta jne.
Miksi sinä tarvitset siihen luvan ulkopuolelta? Miksi et vain anna itse itsellesi lupaa siihen?
Vaikka et olekaan enää minkään ulkopuolisen jumalolennon orja, niin kyllä tuo silti kuulostaa siltä, että olet kuitenkin ulkopuolisen ideologian orja. Joku muu siis sanelee sen, miten ajattelet. Tällä kertaa se vain on satanismi. Sinänsä se saattaa toimia, (ihan satanismin ajatusmaailman vuoksi), sinun tapauksessasi tervehdyttävällä tavalla, mutta kyllä minun mielestäni asia on kuitenkin niin, että niin kauan kuin ihminen etsii sitä ideologiaa ja elämänkatsomustaan itsensä ulkopuolelta, hän on myös niiden uskontojen/ideologioiden orja, ja on näin ollen myös ihminen, jolla on vaara uhriutua uskontonsa/ideologiansa vuoksi.
Mielestäni ns. "terveen" ideologian tunnistaa siitä, viekö mies/nainen ismiä vai ismi miestä/naista. terve ihminen on itse ensin muodostanut oman elämänkatsomuksensa/ajatusmaailmansa ja vasta sitten saattaa huomata, että tuo ja tuo ismi/ideologia sopii minun ajatusmaailmani kanssa yksiin.
Sairas taas yrittää muokata itseään ismin/ideologian näköiseksi. Vaikka se ideologia sitten olisikin se "olen itse oman itseni herra". Siltikin se ajatus on tullut ulkopuolelta.
Toisin sanoen tuo väite, että tämä ns. "Lucifer" nyt sitten tarjosi sinulle "vapautusta uhrina olemisesta, ja muiden mielipiteistä ja sanojen vaikutuksista, sekä muista manipuloivista tahoista" on aika korni, koska silloinhan tämä "Lucifer" itse toimii aivan samoin; tällä kertaa vain HÄN on se, jonka sanat ja mielipiteet sinuun vaikuttavat, ja HÄN on näin ollen myös se joka sinua manipuloi, sekä todennäköisesti näin ollen myös uhriuttaa sinut.
No niin, mitä väliä sillä on, jos tämä Lucifer tarkoittaa samaa kuin sinä itse? Todellisuudessa tämä Lucifer et ole sinä itse, koska se käsite, "Lucifer" on tullut _ulkopuoleltasi_, siis satanismista.
Miksi ihmeessä sinun pitää kutsua omaa itseäsi jollakin toisella nimellä kuin mikä sinun oikea oma nimensi on? Ja vielä Lucifer! :D Suoraan raamatun paholaisesta. Ihan vain provokaatiomielessäkö?
Mielestäni ihmiset, jotka aikuisena voisiko sanoa "hurahtavat" johonkin ulkopuoliseen ideologiaan tai uskontoon ja antavat sen sanella sääntöjä ja ajatusmalleja itselleen, ovat itseasiassa oman itsensä uhreja. Uskonnon uhrit, silloin, kun he ovat aikuisena uhriutuneet, ovat siis oman itsensä uhreja. He uhriutuvat, koska eivät osaa olla oman itsensä herroja.
Se että olet oikein erikseen nimennyt tämän "todellisen oman itsesi" siis sen "todellisen hengen sinussa" Luciferiksi, tarkoittaa, että olet tavallaan irrottanut osan itsestäsi ja tehnyt siitä erillisen osan itseäsi ja elämääsi, joka toimii jumalan roolissa. Se siis vain korvaa ne muut jumalat joita sinulla aikaisemmin oli. Loppujenlopuksi siinä ei ole paljoakaan eroa entiseen. Sinulla edelleen on "jumala".
Että tällaisia ajatuksia tuosta heräsi...