Löytyykö ONNI koskaan?

heitä muutama pähkinä....riitää purtavaa.

"Kai sitä Onnea jokaiselle annetaan sen verran kun kullekin kuuluu. Ja sama sen epäonnen kanssa."

Hieno kirjoitus kaikkineen ja etenkin tämä lopetus kätkee suuren viisauden. Kunpa saisimme voimia tyynesti hyväksyä kohtalomme, vaikka roikkuisimme hirressä tai nousisimme lavetille pää mustassa hupussa tai olisimme sidottuina paaluun ja liekit jo nuolisivat helmojamme katseemme noustessä tyynenkirkkaana kohti taivaita. Amen.

oravanpyörässä kirjoitti:

heitä muutama pähkinä....riitää purtavaa.

Entäs kun ei aina tiedä kumpi tienhaara ois oikea, harmillista kun joutuu sivuraiteelle. Mitä seurataan, järkeä vai tunnetta. Kaippa kaikki ajallaan muotoutuu.

Pähkinän ystävänä tarjoan sinullekkin pureskeltavaa, napsaillaan vuorotellen, nää on hyviä..

Näin on, Sonneilla on kova kysyntä nykyisessä maataloudessa.

lööppi oli toimittajan kynästä, ei Katri-Helenalta, joka kyllä ihmeen auliisti ja avoimesti avaa sisintään medialle.

Ikääntynyt julkimo? Katri-Helenako? Toki Katri-Helenakin vanhenee, ihan kuin sinäkin teet koko ajan, joka sekunti. Keskenkasvuinenko? Kukapa meistä ei olisi.

Onnen voi toki löytää, jokainen meistä, myös K-H, ja vieläpä useaan kertaan. Ydin on kai se, että onni ei ole pysyvä olotila, joka kerran lopullisesti saavutetaan. On vain onnen hetkiä, pienempiä ja suurempia, kuten on surunkin hetkiä, suuria ja pieniä. Siksipä ihmisen olisi hyvä elää tässä ja nyt, ei odottaen huomista.

haarautuva polku kirjoitti:

lööppi oli toimittajan kynästä, ei Katri-Helenalta, joka kyllä ihmeen auliisti ja avoimesti avaa sisintään medialle.

Ikääntynyt julkimo? Katri-Helenako? Toki Katri-Helenakin vanhenee, ihan kuin sinäkin teet koko ajan, joka sekunti. Keskenkasvuinenko? Kukapa meistä ei olisi.

Onnen voi toki löytää, jokainen meistä, myös K-H, ja vieläpä useaan kertaan. Ydin on kai se, että onni ei ole pysyvä olotila, joka kerran lopullisesti saavutetaan. On vain onnen hetkiä, pienempiä ja suurempia, kuten on surunkin hetkiä, suuria ja pieniä. Siksipä ihmisen olisi hyvä elää tässä ja nyt, ei odottaen huomista.

Monet K-H:n ikätovereista kuvittelevat jääneensä jostain Suuresta Onnesta paitsi. Eikö elämä itsessään olekaan Onni.

Murrosikäisen merkkitietoisen tahtojan henkisellätasolla olevilla eläkerivassa roikkuvilla maallista mammonaa on kertynyt. Aika onnentakomiseen taitaa vain loppua kesken ja halua johonkin parempaan vielä olisi.

Itse toivoisin kasvaneeni jo nyt, saati 60 ikävuoteen mennessä niin paljon, etten vajoaisi vastaaviin hiekkasärkkiin.

Monet nuoremmat julkkikset pysyvät parisuhdemurheinensa poissa iltapäivälehtien listoilta, esintyen vain ammatillisin saavutuksin. Heillä ei ole tarvetta.

Onko koko kansan K-H:lla mainoskamppanja menossa?
Oliko juttu toimittajan vai laululintusen?
Ovatko lööppien parisuhdekiistat nykyaikain hukkumiskuolemia?

JJ ;)

Turhake kirjoitti:

Monet K-H:n ikätovereista kuvittelevat jääneensä jostain Suuresta Onnesta paitsi. Eikö elämä itsessään olekaan Onni.

Murrosikäisen merkkitietoisen tahtojan henkisellätasolla olevilla eläkerivassa roikkuvilla maallista mammonaa on kertynyt. Aika onnentakomiseen taitaa vain loppua kesken ja halua johonkin parempaan vielä olisi.

Itse toivoisin kasvaneeni jo nyt, saati 60 ikävuoteen mennessä niin paljon, etten vajoaisi vastaaviin hiekkasärkkiin.

Monet nuoremmat julkkikset pysyvät parisuhdemurheinensa poissa iltapäivälehtien listoilta, esintyen vain ammatillisin saavutuksin. Heillä ei ole tarvetta.

Onko koko kansan K-H:lla mainoskamppanja menossa?
Oliko juttu toimittajan vai laululintusen?
Ovatko lööppien parisuhdekiistat nykyaikain hukkumiskuolemia?

JJ ;)

"Eikö elämä itsessään olekaan Onni?"

On, kunpa muistaisi sen joka päivä, joka hetki, eikä tavoittelisi jotain joskus tulevaa parempaa. Kunpa ei aloittaisi sitä ja tätä aina huomenna tai ylihuomenna tai viikon päästä, vaan kunpa tarttuisi hetkeen nyt. Kunpa osaisi panna itsensä ajelehtimaan elämänvirrassa turhista huolehtimatta, turhia odottamatta, itsensä ja muut hyväksyen, juuri sellaisina kuin kulloinkin kukin on. (Kyllä, myös väärin tehnyttä ihmistä tulee voida rakastaa,m jos on Ihminen - human beeing)


"Aika onnentakomiseen taitaa vain loppua kesken"

Kun mikään ei riitä! Ei nähdä itsellä tai käsillä olevaa arkista onnea, vaan katsotaan sen yli hamuten jotain vielä vähän parempaa, vielä kiihkeämpää, vielä stimuloivampaa, vielä enemmän kicksejä eukko, joka löydettyään kuningashauen sormuksen sai tältä palkaksi toivoa mitä halusi. Eukko paremman talon, asui siinä, mutta tahtoi sitten linnan ja lopuksi tahtoi vielä valtiaaksi valtiaan paikalle, kunnes kuningashauki suuttui ja paiskasi eukon takaisin tölliinsä suureen kurjuuteen.


"Ovatko lööppien parisuhdekiistat nykyaikain hukkumiskuolemia?"

Kiintoisa kysymys. Miksi yleensä avio- ja avoerot kiinnostavat ihmisiä niin suunnattomasti? Miksi myyntikäyrä nousee Matti ja Mervi tai Hjallis ja Merikukka -lööpeistä? Mediahan toki kirjoittaa siitä, mitä kansa haluaa lukea, joten syy ei ole yksin median. Toisaalta median tapa kirjoittaa eroista turruttaa lukijat ajatukseen näiden tradioiden yleisyydestä ja tavallisuudesta. Ja toisaalta pohjalla on kai myös lohdullinen ajatus siitä, että muutkin voivat huonosti, jopa rikkaat julkkikset. Myös he ponnistelevät pysyäkseen pinnalla elon tyrskyissä.

haarautuva polku kirjoitti:

"Eikö elämä itsessään olekaan Onni?"

On, kunpa muistaisi sen joka päivä, joka hetki, eikä tavoittelisi jotain joskus tulevaa parempaa. Kunpa ei aloittaisi sitä ja tätä aina huomenna tai ylihuomenna tai viikon päästä, vaan kunpa tarttuisi hetkeen nyt. Kunpa osaisi panna itsensä ajelehtimaan elämänvirrassa turhista huolehtimatta, turhia odottamatta, itsensä ja muut hyväksyen, juuri sellaisina kuin kulloinkin kukin on. (Kyllä, myös väärin tehnyttä ihmistä tulee voida rakastaa,m jos on Ihminen - human beeing)


"Aika onnentakomiseen taitaa vain loppua kesken"

Kun mikään ei riitä! Ei nähdä itsellä tai käsillä olevaa arkista onnea, vaan katsotaan sen yli hamuten jotain vielä vähän parempaa, vielä kiihkeämpää, vielä stimuloivampaa, vielä enemmän kicksejä eukko, joka löydettyään kuningashauen sormuksen sai tältä palkaksi toivoa mitä halusi. Eukko paremman talon, asui siinä, mutta tahtoi sitten linnan ja lopuksi tahtoi vielä valtiaaksi valtiaan paikalle, kunnes kuningashauki suuttui ja paiskasi eukon takaisin tölliinsä suureen kurjuuteen.


"Ovatko lööppien parisuhdekiistat nykyaikain hukkumiskuolemia?"

Kiintoisa kysymys. Miksi yleensä avio- ja avoerot kiinnostavat ihmisiä niin suunnattomasti? Miksi myyntikäyrä nousee Matti ja Mervi tai Hjallis ja Merikukka -lööpeistä? Mediahan toki kirjoittaa siitä, mitä kansa haluaa lukea, joten syy ei ole yksin median. Toisaalta median tapa kirjoittaa eroista turruttaa lukijat ajatukseen näiden tradioiden yleisyydestä ja tavallisuudesta. Ja toisaalta pohjalla on kai myös lohdullinen ajatus siitä, että muutkin voivat huonosti, jopa rikkaat julkkikset. Myös he ponnistelevät pysyäkseen pinnalla elon tyrskyissä.

Uusiksi keskijakso, puuttuu sanoja:

"Aika onnentakomiseen taitaa vain loppua kesken"

Kun mikään ei riitä! Ei nähdä itsellä tai käsillä olevaa arkista onnea, vaan katsotaan sen yli hamuten jotain vielä vähän parempaa, vielä ANTAVAA. KUIN SADUN eukko, joka löydettyään kuningashauen sormuksen sai tältä palkaksi toivoa mitä halusi. Eukko TOIVOI paremman talon, asui siinä, mutta tahtoi sitten linnan ja lopuksi tahtoi vielä valtiaaksi valtiaan paikalle, kunnes kuningashauki suuttui ja paiskasi eukon takaisin tölliinsä suureen kurjuuteen.

haarautuva polku kirjoitti:

"Eikö elämä itsessään olekaan Onni?"

On, kunpa muistaisi sen joka päivä, joka hetki, eikä tavoittelisi jotain joskus tulevaa parempaa. Kunpa ei aloittaisi sitä ja tätä aina huomenna tai ylihuomenna tai viikon päästä, vaan kunpa tarttuisi hetkeen nyt. Kunpa osaisi panna itsensä ajelehtimaan elämänvirrassa turhista huolehtimatta, turhia odottamatta, itsensä ja muut hyväksyen, juuri sellaisina kuin kulloinkin kukin on. (Kyllä, myös väärin tehnyttä ihmistä tulee voida rakastaa,m jos on Ihminen - human beeing)


"Aika onnentakomiseen taitaa vain loppua kesken"

Kun mikään ei riitä! Ei nähdä itsellä tai käsillä olevaa arkista onnea, vaan katsotaan sen yli hamuten jotain vielä vähän parempaa, vielä kiihkeämpää, vielä stimuloivampaa, vielä enemmän kicksejä eukko, joka löydettyään kuningashauen sormuksen sai tältä palkaksi toivoa mitä halusi. Eukko paremman talon, asui siinä, mutta tahtoi sitten linnan ja lopuksi tahtoi vielä valtiaaksi valtiaan paikalle, kunnes kuningashauki suuttui ja paiskasi eukon takaisin tölliinsä suureen kurjuuteen.


"Ovatko lööppien parisuhdekiistat nykyaikain hukkumiskuolemia?"

Kiintoisa kysymys. Miksi yleensä avio- ja avoerot kiinnostavat ihmisiä niin suunnattomasti? Miksi myyntikäyrä nousee Matti ja Mervi tai Hjallis ja Merikukka -lööpeistä? Mediahan toki kirjoittaa siitä, mitä kansa haluaa lukea, joten syy ei ole yksin median. Toisaalta median tapa kirjoittaa eroista turruttaa lukijat ajatukseen näiden tradioiden yleisyydestä ja tavallisuudesta. Ja toisaalta pohjalla on kai myös lohdullinen ajatus siitä, että muutkin voivat huonosti, jopa rikkaat julkkikset. Myös he ponnistelevät pysyäkseen pinnalla elon tyrskyissä.

Ken kertoisi,miksi jotain kiinnostaa??
-muitten ristiin mennet sukset??
-ero-lööpit turhuuden sivuilla.??
Keltainen lehdistö hakee duunarille leipää,ja kansalle sirkushuveja,ettei täällä
arki-harmauden keskellä kokonaan vaipuisi
kaamoksen syöväreihin.
Turhaa sitä Onnia hakee,jos USKO puuttuu,
asioiden etenemiseen.
Kenties voidaan todeta että,lehdet kirjoittaa
KISSAN kokoisia lööpejä,joita yksinkertaisesti
tavalliset utelijaat haluaa päästä kutomaan
omaa minänsä ekoa,ja tekemään elämästään
hiukan siedettävämpää,kun voi omaatuntoaan
lääkitä sensaatio hakuisilla jutuilla.