Kirjoitin tämän alunperin luonnonsuojelu-osastolle, mutta koska kirjoitukseni ei siellä saanut aikaan mainittavaa keskustelua, halusin kokeilla josko ihmiset täällä olisivat halukkaampia lausumaan julki mielipiteensä ajatuksistani.
Luonnonvarat ehtyvät, sillä maailman väkiluku kasvaa vielä pitkään, luonnonvaroja käytetään yhä kiihtyvällä tahdilla ja entistä turhempiin asioihin. Ihmisille mainostetaan koko ajan uusia tuotteita, jotka ensin tuntuvat hyödyttömiltä, mutta jonkin ajan kuluttua niiden käyttö vakiintuu ja ne muuttuvat ihmisen elämisen kannalta välttämättömiksi tuotteiksi (esim. kännykät, yksityisautot, uudet kodinkoneet, lista on loputon). Tehtaat suoltavat tällaisia uusia kulutustavaroita yhä kiihtyvällä tahdilla vain sen vuoksi, että ihmiset niitä ostavat.
Ihmiset taas ostavat näitä tavaroita useista eri syistä, harvoin kuitenkaan tarpeesta. Usein puhutaan kuluttajan vapaudesta valita, mutta tosiasiassa tämä vapaus on näennäistä. Suuryritykset ensin keksivät tuotteet ja sitten aloittavat massiiviset mainoskampanjat televisiossa, radiossa, internetissä, lehdissä, kaduilla, taiteessa ja jopa kouluissa. Pienten yritysten vaihtoehtoiset ja usein laadukkaammat tuotteet eivät pääse markkinoille, sillä niillä ei ole tähän varaa tai sitten ne hinnoitellaan ulos. Usein tämä valinnanvapaus siis tarkoittaa vain sitä, että voi joko ostaa jonkin tuotteen tai sitten olla ostamatta. Eikä aina edes näin, joskus ihmisiä suorastaan painostetaan kuluttamaan, esimerkkinä viime vuosina kiihtyneet pakkotietokoneellistaminen, -kännyköistäminen ja -digiboxistaminen.
Useimmat ihmiset ovat tiedostaneet, että ylenpalttinen kulutuskulttuuri ei ole luonnon hyvinvoinnin kannalta kovin hyvä asia, etenkin jos länsimainen tuhlaileva elämänmeno leviää kaikkiin maailman kolkkiin. Tilanne yritetään korjata valistuksella ja kaikenlaisilla "älä osta mitään"-päivän tyylisillä kampanjoilla. Luonnonsuojelu pistetään yksityisen ihmisen, kuluttajan vastuulle. Vastuu on yksittäiselle ihmiselle musertavan painava, sanotaan, että maailman tulevaisuus on sinun vastuullasi. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että nykyinen talouspolitiikka valtiovaltaa myöten on sitä mieltä, että kulutusta pitäisi päin vastoin lisätä talouskasvun nimissä.
Vapaassa markkinataloudessa jotain tiettyä tuotetta on tarpeellista tuottaa, jos ihmiset sitä ostavat. Tässä ei ole mitään järkeä. Nykyään yhä useammin tarjonta luo kysyntää eikä päinvastoin. Jos todella halutaan siirtyä luonnonvarojen järkevään ja säästäväiseen käyttöön, tulee tuotantovälineiden yhteisomistus välttämättömäksi. Tällöin voidaan suunnitelmallisesti ohjailla luonnonrikkauksien käyttöä kaikkeen sellaiseen, mikä on hyödyllistä, eikä vain sellaiseen, mikä tuhlaa rikkauksia lyhyen aikavälin voitontavoittelun vuoksi. Kun kulutuksen "tarve" vähentyy, voidaan myös lyhentää ihmisten työmäärää, ihmisille jää enemmän aikaa toisilleen ja harrastuksilleen, itsensä kehittämiseen ja maailmankaikkeuden hämmästelyyn. Tavarakeskeinen maailma väistyy ihmiskeskeisen maailman tieltä.
Luonnonvarat ehtyvät, sillä maailman väkiluku kasvaa vielä pitkään, luonnonvaroja käytetään yhä kiihtyvällä tahdilla ja entistä turhempiin asioihin. Ihmisille mainostetaan koko ajan uusia tuotteita, jotka ensin tuntuvat hyödyttömiltä, mutta jonkin ajan kuluttua niiden käyttö vakiintuu ja ne muuttuvat ihmisen elämisen kannalta välttämättömiksi tuotteiksi (esim. kännykät, yksityisautot, uudet kodinkoneet, lista on loputon). Tehtaat suoltavat tällaisia uusia kulutustavaroita yhä kiihtyvällä tahdilla vain sen vuoksi, että ihmiset niitä ostavat.
Ihmiset taas ostavat näitä tavaroita useista eri syistä, harvoin kuitenkaan tarpeesta. Usein puhutaan kuluttajan vapaudesta valita, mutta tosiasiassa tämä vapaus on näennäistä. Suuryritykset ensin keksivät tuotteet ja sitten aloittavat massiiviset mainoskampanjat televisiossa, radiossa, internetissä, lehdissä, kaduilla, taiteessa ja jopa kouluissa. Pienten yritysten vaihtoehtoiset ja usein laadukkaammat tuotteet eivät pääse markkinoille, sillä niillä ei ole tähän varaa tai sitten ne hinnoitellaan ulos. Usein tämä valinnanvapaus siis tarkoittaa vain sitä, että voi joko ostaa jonkin tuotteen tai sitten olla ostamatta. Eikä aina edes näin, joskus ihmisiä suorastaan painostetaan kuluttamaan, esimerkkinä viime vuosina kiihtyneet pakkotietokoneellistaminen, -kännyköistäminen ja -digiboxistaminen.
Useimmat ihmiset ovat tiedostaneet, että ylenpalttinen kulutuskulttuuri ei ole luonnon hyvinvoinnin kannalta kovin hyvä asia, etenkin jos länsimainen tuhlaileva elämänmeno leviää kaikkiin maailman kolkkiin. Tilanne yritetään korjata valistuksella ja kaikenlaisilla "älä osta mitään"-päivän tyylisillä kampanjoilla. Luonnonsuojelu pistetään yksityisen ihmisen, kuluttajan vastuulle. Vastuu on yksittäiselle ihmiselle musertavan painava, sanotaan, että maailman tulevaisuus on sinun vastuullasi. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että nykyinen talouspolitiikka valtiovaltaa myöten on sitä mieltä, että kulutusta pitäisi päin vastoin lisätä talouskasvun nimissä.
Vapaassa markkinataloudessa jotain tiettyä tuotetta on tarpeellista tuottaa, jos ihmiset sitä ostavat. Tässä ei ole mitään järkeä. Nykyään yhä useammin tarjonta luo kysyntää eikä päinvastoin. Jos todella halutaan siirtyä luonnonvarojen järkevään ja säästäväiseen käyttöön, tulee tuotantovälineiden yhteisomistus välttämättömäksi. Tällöin voidaan suunnitelmallisesti ohjailla luonnonrikkauksien käyttöä kaikkeen sellaiseen, mikä on hyödyllistä, eikä vain sellaiseen, mikä tuhlaa rikkauksia lyhyen aikavälin voitontavoittelun vuoksi. Kun kulutuksen "tarve" vähentyy, voidaan myös lyhentää ihmisten työmäärää, ihmisille jää enemmän aikaa toisilleen ja harrastuksilleen, itsensä kehittämiseen ja maailmankaikkeuden hämmästelyyn. Tavarakeskeinen maailma väistyy ihmiskeskeisen maailman tieltä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta kapitalisti tekee ennen itsemurhan ennenkuin luopuu tavarakeskeisyydestä joka takaa voittoja ahneimmalle ja lyömäkykyisemmälle!
Ihmiskeskeinen ajattelu käytännössä johtaisi kehitysmaiden olojen parantamiseen ja se taas johtaisi vieläkin suurempaan väestön kasvuun ja sitä kautta suurempaan kulutukseen. Eikä suuria populaatiota millään luomuviljelyllä pystyttäisi ruokkimaan.
Kovempi kapitalismi jossa hyvinvointi olisi vieläkin harvempien käsissä olisi luonnon kannalta parempi ratkaisu.
"Ihmiskeskeinen ajattelu käytännössä johtaisi kehitysmaiden olojen parantamiseen ja se taas johtaisi vieläkin suurempaan väestön kasvuun ja sitä kautta suurempaan kulutukseen."
Kuinka niin? Luulisi, että kehitysmaiden olojen paranemisen myötä väestönkasvu nimenomaan hidastuisi. Eikö väestö lisäänny tällä hetkellä eniten juuri köyhimmissä maailman kolkissa, samaan aikaan kun Eurooppassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa syntyvyys on ennätyksellisen alhaisella tasolla? Muutenkin esimerkiksi naisten koulutusmahdollisuudet vähentävät miesten vaikutusvaltaa perheessä, mikä johtaa yleensä pienempään lapsilukuun. Ehkäisyn yleistyminen (lisää rahaa ostaa ehkäisyvälineitä) ja aborttien helpottuminen (julkisesti rahoitettuja laillisia klinikkoja) auttavat myös.
"Eikä suuria populaatiota millään luomuviljelyllä pystyttäisi ruokkimaan."
Luomuviljelystä en käsittääkseni mitään puhunut, sillä se ei todellakaan aina ole luonnon kannalta suotavaa pienen tuottavuuden ja suuren hävikin vuoksi. Päinvastoin uskon ja oikeastaan toivonkin, että geenimanipulointia käytettäisiin tulevaisuudessa yhä enemmän hyväksi parempien satojen saamiseksi ja ruoan ravintoarvojen kohottamiseksi. Lisää tutkimusta ja tietämystä asiasta tosin vielä tarvitaan.
Sitä on varmaan katsottu tv:tä viime aikoina ja esitetään kuultuja juttuja muka omina ajatuksinaan.
Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Ensinnäkin en ole katsonut televisiosta viime aikoina sellaisia ohjelmia, jotka jollain tapaa sivuaisivat käsittelemääni aihetta. Toiseksi vaikka jotain olisinkin katsonut, enkö olisi oikeutettu omaksumaan noissa ohjelmissa esitettyjä näkökantoja? Kolmanneksi, eikö jokin ajatus ole jossain määrin minun omani, jos se minun päästäni tulee, oli se sitten alunperin päähäni tullut mistä hyvänsä? Neljänneksi, jokaisen meistä kannattaa ja on välttämätöntäkin omaksua toisten ihmisten kehittelemiä ajatuksia jo pelkästään ajan säästön vuoksi, toisin sanoen jokaisen sukupolven ja yksilön ei kannata keksiä pyörää yhä uudelleen ja uudelleen.
aika hyvin