Olen käynyt satunnaisesti palstalla enkä tiedä ateismista paljon muuta, kuin että se on uskon puutetta. Olen etsinyt täältä ketjua, jossa puhuttaisiin muista kuin uskontojen vastustamiseen liittyvistä asioista, mutta hyvää sellaista ei ole sattunut silmiini.
Siksi kysynkin: yhdistääkö ateisteja jokin muukin asia kuin uskon puute? Onko yhteisiä esim. eettisiä ajatuksia? Jos on, niin niitä olisin kiinnostunut kuulemaan. ( Älkää antako linkkiä vapaa-ajattelijoiden sivuille. Olen käynyt niillä. Minua kiinnostavat tämän palstan ateistien mielipiteet. )
Kuulin sellaisen provosoivan väitteen, että ateismipalsta merkitsisi samaa kuin jos olisi erikseen urheilua vastustavien tai urheilusta kiinnostumattomien palsta varsinaisen urheilupalstan lisäksi. Onko näin?
Siksi kysynkin: yhdistääkö ateisteja jokin muukin asia kuin uskon puute? Onko yhteisiä esim. eettisiä ajatuksia? Jos on, niin niitä olisin kiinnostunut kuulemaan. ( Älkää antako linkkiä vapaa-ajattelijoiden sivuille. Olen käynyt niillä. Minua kiinnostavat tämän palstan ateistien mielipiteet. )
Kuulin sellaisen provosoivan väitteen, että ateismipalsta merkitsisi samaa kuin jos olisi erikseen urheilua vastustavien tai urheilusta kiinnostumattomien palsta varsinaisen urheilupalstan lisäksi. Onko näin?
Vastaukset 38
Vanhimmat
jos ei satu kuuluun kirkoon ja tai ei ole leipä pappi ei silti tarvi olla nisti isti tai holisti
Mikään sellainen ei tullut edes mieleeni. Puhuin yhteisistä eettisistä ajatuksista tai periaatteista.
liityttäisiin siten kun luterilaiseen kirkkoon ja
jos tällä urheilueuralla olisi yhteiskunnallisesti merkittävä asema, niin antiseura olisi paikallaan.
jos joku puhuisi niistä yhteisistä eettisistä periaatteista, sillä luulisin, että sellaisiakin on.
pitäisi olla yhteisiä eettisiä perusteita.
Yhteistä on ainoastaan se, että eettiset periaatteet eivät perustu jumaliin.
Mielestäni ei ole olemassa ateismi-nimistä oppirakennelmaa; se on kai paremminkin elämänasenne tai -tapa suhteuttaa itsensä olevaan. Erilaisia attribuutteja ja leimoja asettavat useinmiten uskonnollisen maailmankatsomuksen omaksuneet.
Oikeastaan ihmisen luonnollinen elämänkatsomuksen perusta on se, mitä valitettavasti joudutaan kutsumaan ateismiksi koska eri uskonnot ovat niin yleisiä. Ateismi ei ole mikään 'ryhmä' tai 'oppi'. Kaksi ihmistä jotka tänä päivänä luetellaan ateisteiksi voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä. Ainoa yhteinen seikka on se, että he eivät kumpikaan ole omaksuneet mitään yliluonnollista palvonnan kohdetta. Siinäpä se sitten onkin.
Ei enempää, ei vähempää.
Kuten jo itsekin sanoit, ateismi on uskon puutetta. Ja siihen se jääkin. Ateismi itsesään ei pidä sisällään esim. eettisiä ajatuksia. Tätä voidaan pitää yhtenä asiana, joka erottaa ateismin uskonnosta.
Ateismi on maailmankatsomuksellinen komponentti, joka on ihmisellä. Kommunisti, kapitalisti, fasisti, liberalisti jne. voivat kaikki olla ateisteja, koska ateismi ei määrää arvoja.
Ja loppukommentiksi: ateisti voi vastustaa uskontoja tai sitten ei. Ateismi ei kiellä uskontoa, maailmasta jopa löytyy ateistisia uskontoja (eli uskonnossa ei ole jumalia).
Onko tämä asia nyt ymmärrettävissä niin, että jos esimerkiksi sinä ja minä haluaismme löytää sopivan yhteisen keskustelunaiheen, niin meidän tulisi jättää keskustelun ulkopuolelle sekä ateismi että uskonnot ( joissa on Jumala tai jumalia ) ja puhua vaikkapa humanismista? Tai mitä ismiä noin teoriassa voisit ehdottaa?
Masentuneilla on myäs uskon puutetta.
häiriö aivotoiminnassa.
>> yhdistääkö ateisteja jokin muukin asia kuin uskon puute ? >>
Ei ateistejä yhdistä edes uskon puute. Uskoa ei ole, jos sillä jumaliin uskomista tarkoitetaan.
Mutta puute ? Uskontopalstalla ilmaiseisin itseäni hienovaraisemmin, tämä on kuitenkin ateistipalsta. On paljon sellaista jota minulla ei ole. Jotkut asiat koen puutteena (esim. lauluääni), toisia taas en (esim. usko jumaliin tai liikavarpaat).
Kaikki arvostamani ihmiset uskosta riippumatta yrittävät seurata hyvin samantapaisia, kultaiseen sääntöön pohjautuvia eettisiä ja moraalisia elämäntapoja. Toisinaan vaikuttaa että se on helpompaa ateisteille, esim. raamatun sananmukainen tulkinta rajoittaa suvaitsevaisuutta.
Raamatun sanamukaista tulkitsemista, mutta kysynpä kuitenkin: miten Raamatun sananmukainen tulkinta rajoittaa suvaitsevaisuutta? Kerropa jokin esimerkki.
Rajoittaa mm. homojen oikeutta olla olemassa (homot tapettava), seksin harrastamista avioliiton ulkopuolella (pitikös sitäkin tekevät tappaa), uskonnottomien tai muussa uskossa olevien oikeuksia (tapettava? tai käännytettävä kristinuskoon). Katolinen kirkko ei suvaitse ehkäisyä...
Ei muuten olis ongelmaa, mutta kun nuo kristityt eivät jätä noita syrjintä ja tappohommia jumalalleen...(Olemattoman nimittäin onkin vähän vaikea ketään tappaa...)
Sait jo esimerkkejä Xenakikselta.
Lisään vain että en hyväksy aborttiin turvautumaan joutuneen, jo muutenkin järkyttyneen ihmisen kutsumista murhaajaksi.
Eräillä fanaatikoilla tuntuu olevan oikeus käyttää lakitermejä omalla tavallaan, Suomen laista välittämättä.
Kukaan meistä tämän ajan ihmisistä ei tiedä varmuudella, onko Jeesus edes koskaan elänyt maan päällä. Raamatun mukaan vain Jeesukseen uskomalla pelastuu. Oikeustajuani loukkaa syvästi ajatus, että minun pitäisi pelastuakseni saada itseni uskomaan asia, josta minulla ei voi olla tietoa. Yhtä hyvin voisi vaatia, että ihmisen on uskottava Troijan sodan sankareiden historiallisuuteen saadakseen iankaikkisen elämän.
Olen sitä mieltä, ennen kuin toisin todistetaan, että ihmisen liberaalius tai ahdasmielisyys riippuu hänen luonteestaan ja kasvatuksestaan, ei siitä, onko hän uskova vai ei. ( En tiedä, onko geeneillä merkitystä tässä yhteydessä. ) Siksi ei mitään ryhmää pitäisi arvostella vain sen ahdasmielisimpien jäsenten perusteella. Mitä mieltä olet?
Minä esimerkiksi en hyväksy sitä, että kaikkia, myös lääketieteellisistä syistä, abortteja vastustetaan, homoja sorretaan, naispappeutta vastustetaan, muiden uskontojen harjoittajia sorretaan jne. Olen kylläkin huomannut, että ahdasmielisimpien uskovien tai ei-uskovien mielestä en ole kunnon uskova lainkaan, mutta sille en voi mitään. Ahdasmielistä minusta ei saa.
Kun verbiä pelastua käytetään uskonnollisessa merkityksessä, niin se tarkoittaa synnin vallasta vapautumista ja sitä, että ei jouduta kadotukseen.
"Oikeustajuani loukkaa syvästi ajatus, että minun pitäisi pelastuakseni saada itseni uskomaan ajatus, josta minulla ei voi olla tietoa."
En ymmärrä käsitystäsi. Jos et usko synnin valtaan tai kadotukseen, niin miksi uskoisit synnin vallasta vapautumiseen tai siihen, että et joudu kadotukseen? Uskotko kuitenkin pikkiriikkisen vai pitäisikö sinun varmuuden vuoksi kokea pelastuvasi sellaisesta, mihin et oikein pysty uskomaan?
Ensimmäisestä kappaleestasi olen kanssasi samaa mieltä.
Uskovaisilla on erilaisia näkemyksiä aborteista, ehkäisystä, homoudesta, naispappeudesta. Jos on olemassa jumala, jolla on mielipide näistä kysymyksistä, niin kaikki uskovaiset eivät millään voi olla samaa mieltä jumalan kanssa. Onko oikein olla eri mieltä jumalan kanssa? Miten jumalan mielipiteen voi saada selville?
Pahoittelen, jos olet loukkaantunut taannoisesta keskustelustamme, jonka tarkoitin harmittomaksi leikinlaskuksi. Minä kestän iloisena itseenikin kohdistettuja herjoja, mutta ihmiset ovat erilaisia.
Minulle tämä on aivan teoreettinen kysymys. Vaikken uskokaan näihin synti- ja kadotus- skenaarioihin, pidän niitä periaatteellisella tasolla epäoikeudenmukaisina.
mitään keinoa saada selville jumalan mielipidettä joka ikisestä asiasta. Siksi en sitä asiaa edes pohdi. Jos joku pohtii, niin se on hänen asiansa.
En ole kovinkaan paljon elämäni aikana keskustellut uskonnoista eri tavalla ajattelevien kanssa. Jo kotonani vanhanaikaisen kotikasvatukseni mukaan opin, että uskonnoista ja politiikasta ei pidä keskustella kenen hyvänsä kanssa, koska pitää varoa riitelyä ja kaikenlaista herjanheittoa. Sitä pitäisi kyllä varoa on sitten kysymys ihan mistä aiheesta hyvänsä. Siksipä voinkin olla täällä joskus tietävämpien ja taitavampien joukossa helisemässä, mutta kaipa se kasvattaa luonnetta. Toivotaan niin.
>> Ahdasmielistä minusta ei saa. >>
Kerroppas Verna kuka on yrittänyt ? Heti saa turpiinsa, bitillä päähän että rämähtää.
Se on mielestäni yksi ateismin parhaita piirteitä, teoistaan ja tekemättä jättämisistään on vastattava itse, mistään ei voi syyttää jumalia, raamatun opetuksia tai mitään muutakaan.
Toimii molempiin suuntiin. Minä en ole vastuussa muiden ateistien mielipiteistä, 'luojan kiitos', he itse ovat.
epäoikeudenmukaista se, että sellainen ei vapaudu synnin vallasta, joka ei syntiin usko? Eikö se olisi vähän sama, kuin jos minä sanoisin, että on epäoikeudenmukaista kun pitää syntyä aina vain uudelleen, mutta todellisuudessa en usko tämän opin mukaan? Pitäisikö sitä pelastua jokaikisen uskontosuunnan opin mukaan, vaikka ei niihin usko eikä niistä muuten välitä?
Käännyn puoleesi, kun apua tarvitsen. Olen muuten omaksunut tuon käsityksen minäkin, että teoistaan ja tekemättä jättämisistään on vastattava itse.
Synnin olemassaolo ei varmaankaan ole riippuvaista syntiin uskomisesta, vaan jos syntiä on, niin eiköhän se koske kaikkia uskoo siihen sitten tai ei.
Jos nyt oletetaan, että syntiä on olemassa ja siitä voidaan myöntää anteeksianto, niin mikä olisi oikeudenmukainen peruste anteeksiantoon? Minun oikeudentajuni mukaan ei ainakaan se, uskooko jonkin henkilön eläneen parituhatta vuotta sitten vai ei.
Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät tunnusta mitään uskontoa, voivat katua joitakin tekojaan ja toivoa voivansa hyvittää ne. Kyllä ateistillakin on eettisiä arvoja, joiden mukaan jotkin teot ovat pahoja, vaikkei hän kuolemanjälkeisiin oikeudenkäynteihin uskokaan.
Omasta puolestani en toivo mitään pelastuksia, enkä pelkää kadotuksia. Käsitykseni mukaan elän jonkin aikaa, ja se siitä. Vaikeimmissa elämän vaiheissa olen saanut lohtua siitä, että elämä on vain väliaikaista. Silloin, kun ei ole vaikea vaihe, elämässä on aika usein juhlan tuntua.
>> Käännyn puoleesi, kun apua tarvitsen. >>
Avunantajat ovat epäluotettavia, lähettipä pyynnön rukouksena tai viestinä keskustelupalstalle, yritän kuitenkin parhaani jos huomaan tarvetta ilmenevän.
Edelisestä viestistäni unohtui selvennys, että vaikka toisinaan pidänkin uskovien mielipiteitä ahdasmielisinä ei tämä suinkaan koske kaikkien uskovien kaikkia mielipiteitä, tiukkapipoisuutta tältä palstalta löytyy 'omastakin takaa', sheriffistä lähtien.
JK. Pidähän puolesi tuossa alempana, mielestäni olet kerrankin niskanpäällä, Ellin argumentit ovat vähän hataralla pohjalla.
argumentit ovat hataralla pohjalla????
on kyllä vajavaisesti selitetty, mutta selitän ne tarkemmin jos tarve vaatii. Nyt sinun pitäisi liittoutua Vernan kanssa, niin pannaan kunnon rähinä pystyyn!
Koko ketju, alusta loppuun.
Ja sen sinä tiedät vallan hyvin itsekkin, toivottavasti Verna ei luovuta vaan rökittää sinut kunnolla, teoreettisine synteinesi.
Vernahan on näitä lipsuja jotka eivät usko helvettiin, miksi sinä hänelle valitat periaatteellisia epäoikeudenmukaisuuksia joiden takia teoreettisesti saattaisit sinne joutua vaikka sellaista ei olekkaan, tai jotakin...:o) riskeeraisit sinne joutuvasi.
Juu, ilman muuta olen Vernan kannalla tässä kiistassa niinkuin edellisessä tyypillisen sekavassa viestissäni ilmoitinki.
Pitäisikkö meidän kuitenkin odotella kunnes Verna itsekkin on paikalla, minulla ei ole sanakirjaakaan, ja muutenkin, lienenkö kovin sopiva uskiksien puolestapuhujaksi ilman asiantuntevaa ohjausta.
Vaan sitten tulee lunta tupaan, usko huviksesi.
"Jos nyt oletetaan, että syntiä on olemssa ja siitä voidaan myöntää anteeksianto, niin mikä olisi oikeudenmukainen peruste anteeksiantoon?"
Minun mielestäni se, että ensinnäkin pyytää niitä syntejään anteeksi ja sitten se, että yrittäisi parantaa tapansa. Jos on tehnyt sellaisen synnin ( rikoksen ), josta tulee oikeusistuimen määräämä rangaistus, niin kärsii sen ja yrittää sen jälkeen olla tällaisia syntejä ( rikoksia ) tekemättä.
En nyt muista, mitä aikaisemmin tuli synnistä kirjoitettua enkä voi tässä kesken kaiken vilkaistakaan, niin että sama asia voi tulla kahteen kertaan. Siis synnistä: synti on uskonnollisen kielen sana, joka tarkoittaa pahaa tekoa, paitsi jumalallisen myös moraalisen käskyn rikkomista, rikosta, rikkomusta, lankeemusta. Kukaan ei varmaan voi väittää, että ei elämänsä aikana olisi tehnyt jotain syntiä ( pahaa tekoa ).
muista kaikkea, mitä tässä on tullut höpötettyä, mutta tuosta olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Pointtinihan oli alun perin se, että usko jonkin henkilön olemassaoloon ( hänen jumaluuteensa yms.) on minusta mielivaltainen peruste anteeksiannolla.
Minähän perustan käsitykseni kristinuskosta Pyhään Raamattuun enkä lipsujen mutu-juttuihin. Verna tietää hyvin että olen funkku ja keskustelen siltä pohjalta.
Jatketaan tätä siellä minne sinäkin pakana Pyhän kirjan perusteella teoreettisesti joudut vaikkei sitä olisikaan!!!
Sitä paitsi olemme nyt samaa mieltä Vernan kanssa eräistä asioista. Että niin!
Ei hyvä Elli yksityisen synnin anteeksi saaminen riitä _pelastumiseen_, kyllä siihen varmaan tarvitaan kaikki kuviot joita vastaan yrität kapinoida.
En kyllä oikein jaksa niellä Vernankaan väitettä että punaisia päin käveleminen syntiä olisi. Tämä on kuitenkin vain maallikon mielipide eikä siitä varmasti mitään lohtua ole jos sattuu auton alle jäämään.
Olen ateistina jokseenkin untuvikko. Vasta parin vuoden ajan on maailmankuvani ollut tällätavoin selkiytynyt.
Voin sanoa omana näkemyksenäni, että ateistiporukat esim. näillä palstoilla on varsin sekalaista "seurakuntaa". Ei ole mitään erityistä oppia tai dogmeja, joita pitäisi seurata. Itse luokittelen itseni ateistiksi senvuoksi, että minulta usko loppui, omasta mielestäni sisäisen kasvun tuloksena.
Etiikka ja moraali muotoutuu ateisteilla varmaankin yhteiskunnan ihanteiden pohjalta. Mitä nyt sitten kukin omaansa kehittää filosofioihin perehtymällä tai sitten on kehittämättä.
Omasta mielestäni päämääräksi kaikille ihmisille sopisi ymmärrys luonnon ja ihmisen täydestä ykseydestä, kultaisella säännöllä terästettynä.
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/uskfil/ateismi.html
Osoitteessa on sinulle tietoa ateismista
Tv Kee
Kävin katsomassa. Asiallisen tuntuiset sivut. Joihinkin kohtiin saatan myöhemmin palata.
et mää kerro sul.