Yhteenvetoa keskusteluista

Joka toinen kitisee ohjelman tulevan liian
aikaisin, toiset taas toivovat sitä myöhemmäksi,
koska eivät osaa pitää huolta lapsistaan.
Puolensa kaikilla.
Tv ei ole kasvattaja, vaan vanhemmat. Kerronpa
esimerkin Jenkkiperheestä, jossa olen ollut Au
Pairina joitakin vuosia sitten. Elokuvia yms.
katsottaessa ei ollut väliä miten paljon
väkivaltaa sieltä tuutista tulee, mutta voi voi
jos siellä joku sattui pussaamaan, niin heti piti
vaihtaa kanavaa. Eli televisiota katsottiin
yhdessä lasten kanssa ja heille oli määritelty
selkeät säännöt siitä, kuinka paljon ja milloin
tv:tä sai katsoa.

Mielestäni jokseenkin vääristynyt kuva sekin,
mutta pointti on se, että vanhemmat pystyvät
kyllä niin halutessaan valvomaan lapsiaan ainakin
kotona. Sille, mitä lapset sitten kavereidensa
luona tekevät, tuskin pystyy niin paljon
tekemään, mutta kyllä lapsiin täytyy voida
luottaa.

Itse olen kasvanut tv:n ääressä ilman sen
suurempaa kontrollia, joten tiedän, millaista on
kasvaa ilman rajoja. Omille lapsilleni rajat
tulee olemaan, mutta silti asioista on voitava
puhua perheessä. Ei seksi ole enää nii suuri
tabu, etteikö siitä voisi puhua punastelematta.

Ja yhtälailla kuin lapsi oppii ymmärtämään, ettei
piirretyt ole totta, oppii hän myös ymmärtämään
sen, että tv-sarjatkin ovat keksittyjä. Sarjasta
voi tietysti keskustella lapsen kanssa ja
kysellä, mitä hän oikesti asiasta ajattelee. Jo
esimerkiksi 5-vuotiailla on käsitys seksistä,
vaikka monet vanhemmat eivät sitä haluaisi
itselleen myöntääkään. Kyllä lasten maailmaan
mahtuu paljon sellasta, miltä vanhemmat helposti
sulkevat silmänsä jopa tahtomattaankin. Eikä
kaikkeen edes tarvitse puuttua. Parempi silti
olla avoin ja valmis auttamaan lasta häntä
askarruttavissa asioissa kuin vaijeta ja vaientaa
hänetkin.

Mitä Sinkkuelämään tulee, se kuuluu ehdottomasti
omiin suosikkeihini ja odotan innolla uusia
jaksoja!