Olit luonani unessa.
Tartuit käteeni -
ei et tarttunut
kätesi solahti omaani
sormet lomittain
kämmenet irti toisistaan
väreillen tuntien toisen pinnan
ilman kosketusta.
Katsoit koko ajan.
Tumma läheisyys
hengitti ihoani
imi minut kokonaan
hiljaa ja kevyesti.
Hengitit minun hengitystäni.
Seisoimme ja kuljimme
sinä silmät minussa
joka paikkaani koskien
ilman kosketusta.
Kysyin, mennäänkö kaupungille
vai metsään.
Menimme metsään
ja seisoimme ja kuljimme koko ajan
hengitimme samaa tummaa hengitystä.
Aamulla muistin hymyillen sinut,
jota en luullut koskaan tapaavani.
Tartuit käteeni -
ei et tarttunut
kätesi solahti omaani
sormet lomittain
kämmenet irti toisistaan
väreillen tuntien toisen pinnan
ilman kosketusta.
Katsoit koko ajan.
Tumma läheisyys
hengitti ihoani
imi minut kokonaan
hiljaa ja kevyesti.
Hengitit minun hengitystäni.
Seisoimme ja kuljimme
sinä silmät minussa
joka paikkaani koskien
ilman kosketusta.
Kysyin, mennäänkö kaupungille
vai metsään.
Menimme metsään
ja seisoimme ja kuljimme koko ajan
hengitimme samaa tummaa hengitystä.
Aamulla muistin hymyillen sinut,
jota en luullut koskaan tapaavani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tiivistunnelmainen runo,
vaikutti kuin iltasatu,
matkaankin untenmaille
nähdään siellä ...
Kaunista,
kenelle sitten ikinä olikin kirjoitettu.
Sai hymyilemään.
Minun uni,uni, jonka minä näin kun kuljin erään kanssa käsi kädessä metsässä ja kaupungilla ja jossain välissä kadotin hänet. Ja jäi helvetillinen ikävä. Minua ei aamulla hymyilyttänyt vaan itkua melkein tuhersin. Mä unia nään ne tulee aina mä unia nään oot mielessäin....terveisiä vaan sille, josta unia nään.
..unessa saamme koskettaa...
kun muuta ei voi..
Olet oikeassa: jos näkee unta ihmisestä,
josta pitää ja, joka ei ole läsnä, herätessä
on kova kaipuu, tunteet ovat vahvoja.
Toivottavasti olet myös kertonut tästä asiasta
ao.henkilölle, voi olla, että hän
ei terveisiäsi tästä nää tai tajua.
Kun ei muuta ole,
kun ei häntä saa,
kun tietää,
että hän ei tule koskaan
eikä missään tilanteessa,
ja silti kaipaa häntä enemmän
kuin omaa elämäänsä,
kun on jo luopunut hänestä
ja vielä kerran saa.
on unikuva lahja,
josta tulee hyvä mieli.
Mona-Lisan kestohymy
kätkeeköhän se koskaan
surua tai kyyneleitä,
kaipuuta,
uneksiikohan Mona-Lisa,
kun ei muuta ole kuin
unelmat ?
Ajatukseni, aamun ensimmäinen,
sinussa.
Muistoni edellisestä
illastamme,
käteni kädessäsi,
sinä siinä edessäni,
ihmeellinen väreilevä odotus
joka täytti minut.
Katsoin, katsoit,
katsoit, katsoin.
Ajatukseni, sinussa,
niin usein,
tuntien läheisyytesi,
joka hetki.
Ajatukseni, illan viimeinen,
sinussa.
Muistan kaikki tapaamisemme
ensi katseestamme lähtien.
Odotan seuraavaa
tapaamistamme,
kättäsi, katsettasi,
kosketustasi, hengitystäsi.
Yhteistä kävelyretkeämme.
Nukahdan, sinä mielessäni,
sielussani, sydämessäni.
kaunis lainaan tän itellleni !!