Mieheni ex-tyttöystävä on kuoli heidän oltuaan yhdessä n. 5 vuotta. Asuivat myös yhdessä. Miehelläni oli hänen tavaransa KAKSI VUOTTA kuoleman jälkeen vielä paikoillaan, vaatteet hyllyssä, alusvaatteet lipastonlaatikossa, terveyssiteet ja hajuvedet vessan peilikaapissa jne. Se hermostuttaa. Mielestäni parhaassa tapauksessa hän ei ole yli exän kuolemasta, eikä täten valmis uuteen suhteeseen, ja pahimmassa tapauksessa hän on todella outo. Olisiko teillä jotakin järkeenkäypää selitystä moiseen... Kaksi vuotta on kuitenkin melkoisen pitkä aika. Mies itse väittää vain "säilyttäneensä" tavaroita, kunnes exän äidille, kun tämä ei ollut valmis niitä vielä käsittelemään/hakemaan. Minusta vain säilytys tapahtuu komerossa/varastossa ym... Tosi tympeää olla hänen kotonaan, kun tuntuu kuin siellä asuisi toinen nainen, kaikki valmiina paikoillaan, ihan kuin kohta kotiutuisi.
Exän tavarat
ahdistaa
102346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis en ymmärrä, oli hänen tavarat 2v. kuoleman jälkeen, ovatko ne vieläkin siellä ja oletteko te naimisissa kun puhut miehestäsi, jos olette niin kuinka kauan olette olleet. Ymmärrän viestistäsi että se 2v. on mennyt mutta sinusta on tosi tympeää olla hänen kotonaan???
säilyttää kuolleen tavarat noin, vedä johtopäätökset ja lähde livohkaan!
Siis emme ole naimisissa. Tarkoitin suhteen alkuaikaa, mille tuntui olla hänen luonaan silloin. Ihan kuin olisi ollut toisen naisen kotona. Nyt olemme ihan juuri muuttaneet yhteen, enin osa tavaroista hävitettiin muutossa, loput tulevat vastaan milloin mistäkin komerosta, ja niitä sitten hävitetään sitä mukaa. Olemme olleet yhdessä nyt puoli vuotta. Se kaikki tuntuu vaan niin oudolta... Ja hän jopa tarjosi minulle exän vaatteita ym. tavaroita käytettäväksi. Ihan kuin olisin hän, tai ainakin yrittäisi tehdä minusta hänet. En tiedä mitä ajatella.
Ei ole helppoa päästä läheisen ihmisen kuolemasta yli ja luulisinpa että se tavaroiden hävittäminen/läpikäyminen on siinä juuri niitä vaikeimpia asioita. Niissä tavaroissa on kuitenkin muistoja eikä tuo 2 vuotta nyt niin pitkältä ajalta tunnu että siinä mitään niin outoa olisi. Ehkäpä miehesi todella vain säilytti tavaroita exän äidille, kuten sanoit tai ei vain muuten halunnut käydä muistojaan läpi vielä. Joka tapauksessa ihan tervettä mielestäni vielä.
Itselläni puolestaan oli isäni kännykän numero vielä vuoden päästä hänen kuolemastaan kännykkäni muistissa. Itkua väännellen senkin sitten lopulta viime kesänä poistin. Onneksi minun ei ole tarvinnut käsitellä hänen vaatteitaan yms. tavaroita vaan äitini on hoitanut sen. Tosin ei hänkään varmasti vieläkään ole kaikkia isän tavaroita hävittänyt tai edes käynyt läpi.
Tuo vaatteiden yms. tavaroiden tarjoaminen on kai ihan normaalia. Äitini on myös tarjonnut vaatteita yms. lähimmille sukulaisillemme ja jopa minun miehelleni, mutta enhän minä niitä olisi pystynyt mieheni päällä katselemaan. Käytännön toimiahan nämä ovat, sillä onhan tavaroista jotenkin päästävä eroon jos ei niillä itsellään löydä mitään käyttöä. Toisaalta usein kuolleen omaiset ajattelevat kai että on parempi jos kuolleen tavaroita käyttäisi joku heille läheinen ihminen eikä täysin ventovieras esim. jonkin vaatekeräyksen kautta. En siis usko miehesi tarkoittaneen mitään erityistä tarjotessaan exänsä vaatteita sinulle. Kyllä hän varmasti on päässyt exästään yli jos hän on sinut kerran valinnut ja asutte jopa yhdessä. Ei hän varmasti pystyisi edes ajattelemaan toista jos ei olisi surutyötään jo tehnyt.
Olet todella viisas. Vastasit kuin oikea lääkäri. Olen kanssasi täydellisesti samaa mieltä.
Hyvää jatkoa sinulle
Lääkäri? Ihan omasta kokemuksesta vain kirjoittelin kun ei oikein muitakaan asiallisia kommentteja tullut.
...sanoin siksi niin kun osasit niin hyvin vastata erelliseen. Ja kun on ollut kokemuksia myös samansorttisesta asiasta
Oletko itse koskaan kohdannut läheisesi kuolemaa?
Minä olen, ja en siksi kahta vuotta pidä mitenkään pitkänä aikana, kun puhutaan vaikkapa vain kuolleen läheisen tavaroiden pois heittämisestä. Käytännöstä tiedän, että kuolleen läheisen tavarat lähtevät hyvin nopeasti, mahdollisesti jo ennen hautajaisia tai sitten ne jäävät vuosiksi, eikä saa niitä hävitettyä. Jos tavarat hävittää heti kuoleman jälkeen, niin muutaman kuukauden kuluttua jo katuu ja kysyy itseltään: ”mikä kiire niiden hävittämisessä oli.”
Mielestäni miesystäväsi käytös on ihan normaalia. Sinun käytöksesi ja tunteesi taas ovatkin sitten jo mustasukkaisuutta. Ensimmäinen asia mustasukkaisuuden hoidossa on itse sen itselleen myöntäminen, mikä tosin on hyvinkin vaikeaa.
Mieti, kannattaako kuolleelle olla mustasukkainen?
Sinun kannattaa puhua miesystäväsi kanssa tunteistasi.
Ellet muuten pääse niiden yli, hakeudu jonkin ammattiauttajan puheille.
on kysyjällä itsellään, ei miehellään.
Heikko itsetunto tai mustasukkaisuus vaivaa kirjoittajaa.
Muista, sinä et korvaa tätä kuollutta naista
miehellesi, joten anna miehesi pitää muistonsa.
Sinä olet uusi luku hänen elämässään.
Jokaisella meillä on menneisyytemme ja niissä
on nykyisen elämämme ja viisautemme kivijalka.
Turhan pienistä aioista yrität rakentaa ongelmaa.
Ne tavarat pysyvät sanattomina, joten pysy sinäkin.
Osasit kirjoittaa viisaasti.
Oli miellyttävää lukea kirjoituksesi ja huomata olevansa samaa mieltä.