joka oli rohjennut puhua rahaliiton asiasta julkisesti myöntää totuuden, oli presidentti Martti Ahtisaari: tosin hänkin vasta vuosi kansanäänestyksen jälkeen.
Verrattoman surkuhupaisa oli keskustapuoluelainen kansanedustaja Mauri Pekkarisen - Esko Ahon hallituksen sisäministerin - ja pääministeri Paavo Lipposen eduskunnan kyselytunnilla lokakuussa 1995 käymä keskustelu.
Pekkarinen tiedusteli pääministeriltä tämän mielipidettä siitä, oliko EMU:un liittymiestä päätettävä eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli viiden kuudesosan enemmistöllä kiireelliseksi julistettuna tai lepäämään jätettynä uudessa eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä.
Tähän Lipponen vastasi eduskunnan ratkaisevan, millä enemmistöllä se tulee EMU-jäsenyydestä päättämään.
Tätä ei siis pääministerin mielestä määrää perustuslain sisältö ja sen noudattaminen, vaan se mitä eduskunnan enemmistö pitää, siten kuin asiaa siellä käsitellään, poliittisesti tarkoituksenmukaisena.
Juuri näin meneteltiin myös v. 1994, kun Suomi perustuslaista välittämättä liitettiin EU:hun. Silloinen sisäministeri Mauri Pekkarinen oli yksi 152:sta kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksytyn Suomen EU:hun liittämispäätöksen tekijöistä.
Nyt Pekkarinen heräsi huomaamaan, että EMU:un liittyminen ja siitä seurauksena ollut omasta markasta luopunminen edellyttävät perustuslain mukasta viiden kuudesosan enemmistöllä tapahtuvaa asian kiireelliseksi julistamista.
Hänen havaintonsa on oikea, mutta sen tehdessään hänen pitäisi huomata, että Suomen EU:hun liittäminen on eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä päättämänä laiton jo pelkästään sen vuoksi, että se tuola päätöksellä myös EMU:n toteuttamisen sekä samalla Suomen luopumisen omasta markastaan ja alistamisen EU:n keskuspankin määräysvaltaan.
Verrattoman surkuhupaisa oli keskustapuoluelainen kansanedustaja Mauri Pekkarisen - Esko Ahon hallituksen sisäministerin - ja pääministeri Paavo Lipposen eduskunnan kyselytunnilla lokakuussa 1995 käymä keskustelu.
Pekkarinen tiedusteli pääministeriltä tämän mielipidettä siitä, oliko EMU:un liittymiestä päätettävä eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli viiden kuudesosan enemmistöllä kiireelliseksi julistettuna tai lepäämään jätettynä uudessa eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä.
Tähän Lipponen vastasi eduskunnan ratkaisevan, millä enemmistöllä se tulee EMU-jäsenyydestä päättämään.
Tätä ei siis pääministerin mielestä määrää perustuslain sisältö ja sen noudattaminen, vaan se mitä eduskunnan enemmistö pitää, siten kuin asiaa siellä käsitellään, poliittisesti tarkoituksenmukaisena.
Juuri näin meneteltiin myös v. 1994, kun Suomi perustuslaista välittämättä liitettiin EU:hun. Silloinen sisäministeri Mauri Pekkarinen oli yksi 152:sta kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksytyn Suomen EU:hun liittämispäätöksen tekijöistä.
Nyt Pekkarinen heräsi huomaamaan, että EMU:un liittyminen ja siitä seurauksena ollut omasta markasta luopunminen edellyttävät perustuslain mukasta viiden kuudesosan enemmistöllä tapahtuvaa asian kiireelliseksi julistamista.
Hänen havaintonsa on oikea, mutta sen tehdessään hänen pitäisi huomata, että Suomen EU:hun liittäminen on eduskunnan kahden kolmasosan enemmistöllä päättämänä laiton jo pelkästään sen vuoksi, että se tuola päätöksellä myös EMU:n toteuttamisen sekä samalla Suomen luopumisen omasta markastaan ja alistamisen EU:n keskuspankin määräysvaltaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.