1914, 1975, aina se tuntuu menevän pieleen. millainen onkaan todistajan tunne, kun naapurit ja muut harhaoppiset eivät palakaan? vai miten siinä nyt teidän mielestä sitten käykään...
mutta koska en jaksaisi asiaan perehtyä, voinko kysyä, milloin se päivä koittaa=
mutta koska en jaksaisi asiaan perehtyä, voinko kysyä, milloin se päivä koittaa=
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hävettääkö olla kristitty kun luulivat maailman olevan litteä ja että noitia polttamalla tuli rauha kirkkoon....?
häpeät jehovalaisuuttasi.
En todellakaan. En haluaisi olla yksi näistä palstalla huutavista entisistä JT,ä jotka joutuvat haukkumaan JT,a saadakseen hyvän mielen ja paremman omantunnon....
Helppo olla JT kun on mukavat ystävät ympärillä ja tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei tarvi arvailla. Raamattu on hieno kokonaisuus kun siihen syventyy. Pitää olla järjestelmällinen. Jos ei taas ymmärrä sitä, niin kaikki tuntuu turhalta. Siinä ero.
Mistä olet moisen kuullut?
"Mistä olet moisen kuullut?"
Tyhmä vastaus. Kysyttiin mielipidettä ja sitten kysytään mistä olet tuon kuullut....
hyvä pointti, ihminen on erehtyväinen. mutta kun jehovan todistajien juju oli juuri maailmanlopussa. nämä kaikki vanhat uskonnot alkavat olla jo vähän noloja, kun kohtaavat tieteen ja asettuvat vastakkain nykyisiä moraali ym.käsityksiä.
kuitenkin, ainoa syy olla jehova oli/(onko vieläkin?) maailmanloppu. mua ainakin vituttaisis, jos olisin haaskannut koko elämäni ja ihan turhaan. Toisaalta muiden mielestä minun maallinen elämäni voi olla kauheaa haaskausta.
Eli jos ei usko raamattuun ja siellä esitettyihin asioihin, niin se on oma asiasi. Mutta ette voi päättää heidän puolesta jotka uskovat että siinä on perää. Raamattu puhuu uudesta järjestelystä ja jotkut uskovat siihen. Toiset eivät.
Jokatapauksessa jos tekee asian eteen jotain saa paremman mielen siinä suhteessa. Toiset eivät välitä ja toiset välittää.
Eli ei todellakaan ola turhaa tehdä asialle jotain. Sama jos maassa on roska. Et tee väärin jos et nosta sitä ylös. Toiset taas saavat hyvän mielen kun nostavat roskan vaikka joutuvat asian vuoksi kumartumaan. He ovat vain erilaisia ja ei toinen toistaan huonompia.
Vaikka yhteiskunta on menossa ei-raamatulliselle pohjalle kuten kirkotkin, niin ei se tarkoita että kaikkien pitäisi toimia niin.
entinen jehovantodistaja niin ei maailmanloppu ole todellakaan ainoa syy olla jevohentodistaja. Raamatun ohjeet ovat todellisuutta vielä nykypäivänäkin ja ei juuri löydy muuta seurakuntaa joka panostaa sen opetukseen kuten jehovantodistajat. Kun oppien mukaan elää saa perherauhan, tietää kuinka lapset tulee kasvattaa, saa laajan ystäväpiirin, saa tukea myös henkilökohtaisissa asioissa. Ilo, joka koituu siitä että on JT on suurempi kuin se ulkopuolisten esiintuoma ennakkoluuloisuus ja uskonnollinen vaino. Mistä muuten johtuu että ulkopuoliset kuvittelevat että JTeet kuvittelevat olevansa parempia kuin toiset ihmiset? Kun oveltaovelletyökin perustuu rakkauteen. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi. Ja jos ilosanoma on parasta mitä voit toiselle antaa niin kai annat sen? ET syytä et tuomitse, annat vain mahdollisuuden löytää hyvän joka auttaa jokapäiväisessä elämässä ja suo kauniin toiveen tulevaisuudessa.Miksi tämä mahdollisuus nähdään niin pahana? Kun kuitenkin hyvin moni maailman ihminen näkee elämänsä yhtenä myllerryksenä josta ei meinaa millään selvitä.Jos joku joka saa siihen avun löytää sen jehovantodistajista onko se niin paha?
eiks sua pelota että voit joutua taivaaseen, joka on täynnä saarnavia jehovontodistajia?!
on sellainen että se vastaa kunkin totuutta? Olemme kehityksessämme jokainen omalla puolapuullamme ja saamme myös rajan tuolla puolen opiskella lisää omaa tasoamme olevaa tietoa. Eihän aapiskirjaa tavaavaa voi heittää yliopiston tutkijaksi. Ja tuskin on mieltä yliopiston tutkijaa pistää aapista tavaamaan. Joten uskon että jokaiselle löytyy oma paikka myös tuonpuoleisessa:-)
Kaikki meidän tunteemme; rakkaus, pelko, viha; kaikki tietoiset ajatuksemme, kipumme, halumme, oppimme, kaikki ovat vain ruumiinkemiaa.
Kaikki tuo jää ruumiseen, kun aikamme loppuu. Se on varmaa.
Me emme enää tunne mitään kuolemamme jälkeen. Ei ole perhosia vatsassa eikä masennus iske. Se on varmaa.
Me emme enää ajattele mitään. Se on varmaa. Mitkään hermosähkökemialliset toiminnot eivät siirry mukanamme äärettömyyteen.
Emme enää rakasta, emme vihaa, meillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään tunteita, sillä' tunteet ovat vain kemiaa. Se on varmaa.
Hävetä olla Jehovan todistaja? Miksi? En ole kuullut että jotain olisi hävettänyt olla esimerkiksi Suomen presidentin palveluksessa, saattaa silti sellaisiakin olla. Ja Suomen presidentti on pikku tekijä Jehovan rinnalla.
1914 meni pieleen siinä suhteessa että maailman ihmiset joutuivat kärsimään hirveästi. Muuten se meni ihan laskelmien mukaan, tosin vain kuulolta tiedän kun en itse ollut mukana. Mitä tulee vuoteen 1975 niin sekin tuli ja meni ilman mitään isompia pieleen menemisiä, muuta siis mitä nyt maailmassa yleensä menee pieleen. Olisiko sen mielestäsi pitänyt olla joku erikoinen vuosi jolloin jonkun olisi pitänyt mennä jollakin tavalla eikä sitten mennytkään?
Amerikoissa heitä ivataan ja heille naureskellaan. Sivistymättömissä maissa heitä pidetään vallankumouksellisina. Sivistysmaissa (kuten Suomessa) pyritään hyväksymään kaikki poikkeavat.
..tekstiä, täytyy sanoa!
"Sivistysmaissa (kuten Suomessa)"
Laitapa lukien tämän palstan kirjotelmia, ihan ne on suomeks kirjoitettuja. Kaikki ei niin häävillä suomen kielellä mutta eihän taida väkikään olla kovin hääviä. Siis luepa niitä ja kirjoita sitten "sivistysmaasta kuten Suomesta", jossa hyväksytään kaikki!
Totta turiset!
Mäkin olisin ihan mielelläni halukas näkemään tällä palstalla, miten nämä meidän "sivistyneet" ja "suvaitsevaiset" suomenkansalaiset esittäisivät vähemmistöuskonnoista kohteliaita ja asiallisia kommentteja...
Taitaa jäädä haaveeksi... ehkä juuri TÄMÄ keskustelupalsta sisältää ne kaikki "sivistymättömät" suomalaiset, jotka eivät osaa muuta kuin puukottaa selkään jehovantodistajia sen minkä ehtivät.
*luterilainen*
anteeksi jos olen loukannut jotakin, mikä ei kyllä ollut tarkoitukseni. olisko se sitten niin ihanan suvaitsevaista, jos ei saisi keskustella ja esittää omia mielipiteitään? myönnän, että aloitin hieman liian kiivaasti, mutta katsokaapa sukulaistenne silmiä, kun he ovat käännöstyössä! onko se sivistynyttä?
salilla Vartiotorniasi. Mitään erikoisempaa sivistystä tuo sinun selkäänpuukotusviestisi ei näytä sisältävän. Jos et tältä palstalta löydä sivistystä, niin roikutko täällä siksi, että saat olla kaltaistesi kanssa vai johtuuko havaintojesi puute omasta kyvyttömyydestäsi erottaa JT-valhelinnasi todellisesta elämästä?
*enkä ole edes luterilainen*
"myönnän, että aloitin hieman liian kiivaasti, mutta katsokaapa sukulaistenne silmiä, kun he ovat käännöstyössä! onko se sivistynyttä?"
Eipä haittaa mittään, eivätköhän kaikki ole jo tottuneet "kiivaisiin aloituksiin"... ja sitäkin "kiivaampiin vastauksiin" :)
Tuli vaan ihan mieleen. Mitä olet nähnyt sukulaistesi silmistä, kun he ovat "käännytystyössään"????? Sivistymättömyyttä???
-luterilainen-
olen erittäin ylpeä siitä että olen Jehovan todistaja. Kun mulla ei ole tuota ihmispelkoa sitten lainkaan. On mahtava tunne kun tietää mihin uskoo. Ja voi luottavaisin mielin lähestyä Jumalaa, tietäen varmasti että hän kuulee. Tätä varmuutta ei ollut silloin joskus luterilaisena. Muistan silloin rukoilleeni jotenkin että anna merkki, oletko olemassa, vaikka kävin ev.lut. srk:n kerhoissa ja leireillä, en ollut varma Jumalan olemassaolosta. Sehän olikin vain sellaista ajanviettoa, ei puhettakaan että olisi saanut tyydytystä hengellisiin tarpeisiin. Mutta nyt on toisin ja voi että on hyvä olo. Nautin myös suunnattomasti saarnaamistyöstä, aina silloin tällöin löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät jutella hengellisistä asioista, eikä tyydyttävämpää keskustelunaihetta ole olemassakaan. Kirkossa olen käynyt sen verran että tiedän ne saarnat. Sitä paitsi mulle ei riitä sananhelinän kuunteleminen, joka on yhtä tyhjän kanssa. Siihen rukoukseeni silloin joskus kyllä vastattiin, vaikkakaan ei minkään ihmemerkin avulla, vaan aikanaan kuulin JT:n opetuksista, kiinnostuin, aloin tutkia Raamattua ja löysin mahtavia ahaa-elämyksiä. Raamatun tutkiminen oli kuin palapelin kokoamista ja jonka valmistuminen loi eteeni koko totuuden elämästä ja kuolemasta sekä kuolemattomasta elämästä tulevaisuudessa.
jotkut vaan ovat sen verran heikompia, etteivät kestä tätä rumaa maailmaa ilman suurta henkeä. mutta miksi juuri jehovantodistajat? eikö ole koskaan tullut mitään ristiriitoja sen kirkon kanssa?
[olen erittäin ylpeä siitä että olen Jehovan todistaja. Kun mulla ei ole tuota ihmispelkoa sitten lainkaan.]
Olen erittäin ylpeä siitä, että en edusta mitään uskontoa. Minäkään en tunne ihmispelkoa.
[On mahtava tunne kun tietää mihin uskoo.]
Yleensä sitä tiedetään mihin uskoo. Poikkeuksena
mielenterveydellisiäongelmia potevat.
[Ja voi luottavaisin mielin lähestyä Jumalaa, tietäen varmasti että hän kuulee. Tätä varmuutta ei ollut silloin joskus luterilaisena.]
Kuulee, mutta ei tee mitään konkreettista. Jos väität Jumalan auttaneen sinua konkreettisesti niin valehtelet. Raamattukin sanoo maan olevan Saatanan temmellyskenttä lopunaikana. Jumala ei puutu maailman menoon Saatanan temmellysaikana. Et siis voi saada konkreettista apua Jumalaltasi. Jos
saat niin Raamattu on virheellinen tai apusi tuleekin, joltain muulta kuin Jumalalta. Mikähän tämä muu mahtaisi olla?
[Muistan silloin rukoilleeni jotenkin että anna merkki, oletko olemassa, vaikka kävin ev.lut. srk:n kerhoissa ja leireillä, en ollut varma Jumalan olemassaolosta. Sehän olikin vain sellaista ajanviettoa, ei puhettakaan että olisi saanut tyydytystä hengellisiin tarpeisiin. Mutta nyt on toisin ja voi että on hyvä olo.]
Minullakin on hyvä olo. Hyvän olon olen saanut elämällä tässä ajassa, tässä maailmassa.
[Nautin myös suunnattomasti saarnaamistyöstä, aina silloin tällöin löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät jutella hengellisistä asioista, eikä tyydyttävämpää keskustelunaihetta ole olemassakaan. Kirkossa olen käynyt sen verran että tiedän ne saarnat. Sitä paitsi mulle ei riitä sananhelinän kuunteleminen, joka on yhtä tyhjän kanssa.]
Miten hengellinen keskustelusi eroaa kirkon saarnan sananhelinästä.
[Siihen rukoukseeni silloin joskus kyllä vastattiin, vaikkakaan ei minkään ihmemerkin avulla, vaan aikanaan kuulin JT:n opetuksista, kiinnostuin, aloin tutkia Raamattua ja löysin mahtavia ahaa-elämyksiä.]
Väitteesi on Raamatun vastainen.
[Raamatun tutkiminen oli kuin palapelin kokoamista ja jonka valmistuminen loi eteeni koko totuuden elämästä ja kuolemasta sekä kuolemattomasta elämästä tulevaisuudessa.]
Et sinä voi ymmärtää Raamattua. Tiedät sen itsekin. Ainoastaan voidellut voivat ymmärtää Raamattua, joten palapelisi palat eivät taida olla oikeilla paikoillan.
[Mainoksia]
Elä nyt äläkä viidestoista päivä.
Olet mielestäni löytänyt juuri sen, mitä kristityn pitääkin uskoltaan/uskonnoltaan löytää. Jatka samalla linjalla :)
*****
Ihmetyttää kyllä vähän nää "häpeättekö jehovantodistajuuttanne" -kysymykset.
Eihän ihminen vapaaehtoisesti tee sitä, mitä häpeää. Jos joku häpeäisi jehovantodistajuutta, ei hän kuuluisi kyseiseen uskontoon. Sehän olisi täysin ihmisluonnon vastaista.
-luterilainen-
itseasiassa tekee. jokaisessa asiassa on omat plussansa ja miinuksensa. suomalaisuudestaan ylpeä (tämä alkaa mennä jo psykologiseksi) häpeää vaikkapa luovutettuja juutalaisia tai euroviisutappioita.
No johan pomppas... oot oikeestaan toisaalta oikeassa.
Tosin, mä en oo luovuttanu yhtäkään juutalaista minnekään, enkä laulanu euroviisuissa, joten mun ei tartte ainakaan niitä asioita hävetä :)
Mut joskus mua kyllä hävettää roikkua tällä palstalla ja seurata, miten rakkaat "suvaitsevaiset" ja "oikeudenmukaiset isänmaanystävät" kohtelevat Suomen kansalaisia. Ei omien kommenttieni takia vaan niiden henkilöiden takia, jotka lokaavat suomalaisten nimeä syyllistymällä sadistiseen jonkinsorttiseen "uskonvainoon".
Muistaakseni olemme ITSE, me valtaosin luterilaiset, aikaansaaneet Suomeen uskonnonvapauslain, jonka perusteella jokainen Suomen kansalainen saa harjoittaa uskontoaan hyväksi katsomallaan tavalla... myös jehovantodistajat.
-luterilainen-
se tulee. No sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. (Matt. 24:36). Ja mikä viisaus tässä piileekään, sillä jos se olisi tiedossa, niin mitenkähän me sitten toimisimme? Sitä voikin miettiä.