kysymyksen

Tuo ylimielisyys.. kammottavaa..

Katolilaiset, ortodoksit, uniaatit ja protestantit opettavat myös, että Isä ja Poika ovat erillisiä persoonia. Mitä tarkoitat sanoessasi: "...ovat oikeassa siinä, että Isä ja Poika ovat erillisiä persoonia. Siinä he ovat oikeammassa kuin useimmat muut"?

kerro vielä kirjoitti:

Katolilaiset, ortodoksit, uniaatit ja protestantit opettavat myös, että Isä ja Poika ovat erillisiä persoonia. Mitä tarkoitat sanoessasi: "...ovat oikeassa siinä, että Isä ja Poika ovat erillisiä persoonia. Siinä he ovat oikeammassa kuin useimmat muut"?

Lännen katolisen kirkon tiet erkanivat nimenomaan kolminaisuusoppi kysymyksessa. Paavin kirkko lähti uskontunnustuksessaan omille teilleen. Ortodoksit noudattavat edelleen uskontunnustuksessaan alkuperäistä muotoa. Olen näillä palstoilla aikaisemminki tuota kolminaisuus oppiriitaa selvittänyt.

Etsi Googlella filioque, huomaa Q kirjain. Sanalla skisma löytyy myös tietoja paavin kirkon ja ortodoksi kirkon kolminaisuusoppi kysymykseen. Kolminaisuus oppi ei ole Raamattuun perustuva vaan se liityy muutamien kirkkokuntien uskontunnustukseen. Sanalla kolminaisuusoppi löytyy myös tietoja.

Kysymyksessä on huonosti tunnettu ehkäpä kuitenkin vakavin kirkkoja repinyt ongelma. Perustuu alunperin valtapolitiikkaan. Suosittelen tutustumista tuon asian historiaan.

Kolminaisuusoppiin liityen on tapettu kymmeniä ehkä satoja tuhansia ihmisiä. Tämän johdosta minun, siis minun vaikka luterilaista oppia tunnustankin, on vaikeaa hyväksyä tuota ihmisen 300 luvulla keksimää oppia. Alla aikaisemminkin esittämääni aineistoa kolminaisuusopista.

Kolminaisuudesta
Kristikunnan kirkoista ja yhteisöistä valtaosa tunnustautuu kolminaisuusopin kannattajiksi. Tämä oppi on myös ehkä merkittävin vedenjakaja siinä, pidetäänkö jotain yhteisöä kristillisenä vai ei. Se on ollut sitä jo varhaisista ajoista lähtien. Kiista Jeesuksen jumaluudesta oli ensimmäinen koko kirkkoa ravisteleva tapahtuma. Kun siinä lopulta voittivat ne, joiden mielestä Jeesus oli Jumala, se ei tapahtunut sen vuoksi, että heidän käsityksensä olisi ollut opillisesti oikeampi tai parempi.

Kolminaisuusopin taustaa.
Tuon varhaisen kiistan osapuolista areiolaiset, jotka eivät hyväksyneet käsitystä Jeesuksen jumaluudesta, olivat suvaitsevampia ja suosivat uskonnonvapauden periaatetta. Tämä mahdollisti näkemyserojen syntymisen heidän keskuudessaan ja johti siihen, että heiltä puuttui vahva opillinen yhtenäisyys, mikä antoi lopulta vastapuolelle etulyöntiaseman. Valtaan päästyään athanasiolaiset eivät empineet käyttää kovia otteita hävinneitä kohtaan. Näiltä kiellettiin aluksi uusien kirkkojen ja kokoontumistilojen rakentaminen, sitten entisetkin riistettiin heiltä ja lopulta otettiin käyttöön kuolemantuomiot 'harhaoppisille'.

Vaikka kiista tuolloin koskikin vain sitä, oliko Jeesuksessa kaksi luontoa (inhimillinen ja jumalallinen), se vaikutti ratkaisevasti itse kolminaisuusopin syntymiseen vähän myöhemmin. Historian valossa voidaan joka tapauksessa todeta, että kolminaisuusoppi pidettiin voimassa pakkokeinoin lähes alusta asti.

Kolminaisuusopin vastustajia ei kuitenkaan koskaan saatu täysin hävitettyä; kautta vuosisatojen on ollut ryhmiä, jotka eivät ole kyseistä oppia hyväksyneet. Näistä ryhmistä on käytetty monenlaisia nimityksiä, eivätkä ne ole opillisesti olleet kovinkaan yhtenäisiä.

Nykyään tätä suuntausta edustavat ainakin Unitaariuniversalistit, Jehovan todistajat, Raamatuntutkijat, Mormonit, konkordanttista raamatuntulkintaa noudattavat yhteisöt, branhamilaisuus ja eräät muut pienemmät yhteisöt. Näidenkään ryhmittymien näkemykset eivät ole kovin yhteneväisiä. Esim. branhamilainen käsitys jumaluudesta edustaa ns. modalismia: on vain yksi Jumala, Jeesus, jonka eri 'rooleja' ovat Jahve, Elohim, Isä, Pyhä henki ym. Tämän opin mukaan esim. kaste tulee suorittaa vain Jeesuksen nimeen.

Modalistit kuitenkin yleensä hyväksyvät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta. Unitaariuniversalistit korostavat uskonvapauden periaatetta siinä määrin, että hyvinkin erilaiset uskonkäsitykset heidän keskuudessaan ovat mahdollisia. Yleistä on kuitenkin mm. perisynnin kieltäminen ja usko kaikkien pelastumiseen.

Jehovan todistajat ovat ehkä tunnetuin kolminaisuutta vastustava ryhmä. Päinvastoin kuin Unitaariuniversalistit he ovat muissa uskonkäsityksissään hyvin yksimielisiä johtuen keskitetysti ohjatusta 'teokraattisesta' hallinnosta. Mormonit eivät hyväksy kolminaisuusoppia, mutta uskovat Jumalalla olevan lihaa ja luuta oleva ruumis kuten Jeesuksella oli. Toisaalta heidän mukaansa ihminen voi korkealle tasolle henkistyessään lopulta saavuttaa jumaluuden asteen, tulla Jumalaksi. Aikoinaan he jopa opettivat, että Aadam on se Jumala, jota tulee palvoa!

Teologit ja teologiset tietoteokset yleensä myöntävät, ettei kolminaisuusoppia (sellaisena kuin se dogmatiikassa esitetään) löydy Raamatusta. Siihen kuitenkin uskotaan yleisesti sillä perusteella, että jo varhaiset kirkkoisät ja kirkolliskokoukset tulkitsivat Jumalan olemusta sillä tavoin kuin kolminaisuusoppi sen esittää. Ja mikäli voidaan luottaa siihen, ettei eräiden kirkkoisien, kuten Ignatiuksen, kirjoituksia ole käsikirjoitusjäljennöksissä peukaloitu (katolisen kirkon käsityksen mukaiseksi), näyttää todella siltä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa esiintyi käsityksiä siitä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen.

Tämä ei ehkä ole ihme, koska jo evankeliumiteksteissä ja apostolien kirjeissä esiintyy lausumia, jotka voitaisiin tulkita tämän suuntaisesti, jos niitä tarkastellaan irrallaan näiden tekstien antamasta kokonaiskuvasta.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että silloisessa pakanallisessa ympäristössä jumalien inkarnoitumista pidettiin hyvin tavallisena. Niin kreikkalaiset kuin roomalaisetkin jumalat olivat ihmishahmoisia jumalia ihmismäisine heikkouksineen, jopa paheineen. Heillä oli ihmisen hahmo, mutta jumalallisia ominaisuuksia. He siis olivat sekä jumalia että ihmisiä samalla kertaa. Rooman keisareitakin piti palvoa jumalina.

Kirkkoisä Krysostomos kertoo eräässä kirjoituksessaan Juudean maaherran Rooman senaatille tekemästä esityksestä: Siinä senaattia pyydettiin harkitsemaan, voitaisiinko Jeesuskin lukea Rooman jumalien joukkoon! Senaatti ei esitystä kuitenkaan hyväksynyt ja Krysostomos sanoo kansan tunnustaneen Kristuksen jumaluuden vastoin senaatin tahtoa.

Varhaiset kirkkoisät tuskin olivat myöskään immuuneja silloisille filosofisille käsityksille; olivathan jotkut heistä opiskelleetkin filosofiaa ja siten varmasti perehtyneet Platonin, Filonin, Plotinoksen ym. opetuksiin. Ja gnostilaisuuden vastainen kiivailu saattoi hyvinkin vaikuttaa sen, että haluttiin korvata gnostilainen isä-äiti-poika jumaluus kristillisemmillä käsitteillä Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Tällä samalla periaatteellahan kirkossa pyhitettiin muitakin, pakanuudesta ja juutalaisuudesta peräisin olevia traditioita.

Mitä Raamatun lausumiin Jeesuksesta tulee, on myönnettävä niiden joukossa olevan joitakin vaikeaselkoisia, joiden merkitys on paljolti kiinni lukijan raamatullisesta kokonaisnäkemyksestä ja tavasta tulkita Raamatun tekstiä. Voisi jopa ajatella olevan mahdollista, että ne on ymmärretty jotenkin väärin melkein alusta lähtien.

Myöhemmin niiden merkitys on voinut hämärtyä esim. joidenkin sanojen tai sanontojen yleisen merkityksen muuttuessa, jolloin kirjoitusten jäljentäjä on saattanut tulkita lukemansa väärin ja ehkä lisännyt olettamansa puuttuvan merkin tai tehnyt jonkin muun mitättömältä tuntuvan korjauksen. Jonkin kohdan merkityksen hämärtyminen on myös helposti voinut johtaa siihen, että - kun ei oltu täysin varmoja sen merkityksestä - pitäydyttiin ankaran kirjaimelliseen merkitykseen, ja näin dynaamisesta, elävästä tekstistä (tai muistinvaraisista suullisista lausumista) tuli paikoilleen jämähtäneitä dogmeja.

Jeesuksen kahta luontoa koskeva oppi ei suinkaan ollut ainoa, jossa evankeliumeja ja apostolisia kirjeitä tulkittiin hyvin 'inhimillisesti', voisi sanoa byrokraattisesti. Esim. Jeesuksen Pietarille osoittamien sanojen "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani", merkitys väännettin hyvin varhaisessa vaiheessa tarkoittamaan ensin hengellistä, sitten myös maallista valtaa. Niinkuin Paavali ennusti, pian hänen kuolemansa jälkeen ilmaantui 'julmia susia', piispoja, jotka halusivat hallita ja määrätä oikeasta opista.

Kun lukee kolminaisuutta tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia puolustavia varhaisia kirjoituksia, voi havaita, että niissä oppi usein esitetään ikäänkuin 'ylhäältä päin', auktoriteetin nojalla. Tätä pyrkimystä voitiin tietysti puolustella raamatullisella periaatteella "että kaikki yhtä olisivat". Mutta on muistettava, että tuon ajan kirkkolaitos teki monia sellaisia asioita, jotka eivät olleet Jeesuksen opetuksen mukaisia. Jeesus esim. kehoitti rakastamaan vihamiehiäkin, mutta paavillinen laitoskirkko - saatuaan maallista valtaa - saattoi tapattaa enemmän 'harhaoppisia' tai 'vääräuskoisia' päivässä, kuin aiemmissa kristittyjen vainoissa oli kaikkiaan surmattu. Samaa henkeä osoittivat myöhempien vuosisatojen ristiretket ja noitavainot.

Tällaisessa toiminnassa ei varmasti kysytty ainakaan Pyhän hengen mielipidettä, ja voidaan täydellä syyllä olettaa, ettei sitä kysytty paljossa muussakaan. Vaikka kirkko itse ei suoranaisesti osallistunut näihin hirmutekoihin, monet kirkolliset johtomiehet olivat myös valtion viroissa ja vaikuttivat sitä kautta asioihin. Kirkon maallisen vallan ollessa suurimmillaan hallitsijoidenkin oli kuunneltava "kirkon ääntä" ja kirkossa oli luonnollisesti niitä, jotka käyttivät laillisia esivaltoja hyväkseen, säilyttääkseen voimassa oikeana pitämänsä opin.

Toisaalta kansan saaminen yhden yhteisen uskon alaisuuteen palveli myös hallitsijoiden valtapoliittisia etuja. He käyttivät kirkkoa hyväkseen pitääkseen eripuraista kansaa kurissa ja säilyttääkseen yhteiskuntarauhan; oikea oppi oli heille vähemmän tarkeä sivuseikka.
Opin myöhempi kehitys.

Raamatusta löytyy kohtia, jotka ainakin näennäisesti tukevat ajatusta kolminaisuudesta, vaikka itse kolminaisuus- käsitettä ei siellä esiinnykään. Näihin raamatunkohtiin luonnollisesti tukeudutaan dogmatiikassa kun pyritään osoittamaan, että Raamattu tukee kolminaisuutta.

Kolminaisuusoppia vastaan puhuvia raamatunkohtia on kuitenkin monin verroin enemmän. Tavallisesti nämä Raamatun maininnat, joissa puhutaan Jeesuksen alemmuudesta tai erillisyydestä Isä Jumalaan nähden 'selitetään' vetoamalla oppiin Kristuksen kahdesta luonnosta ja sanotaan kyseisten raamatunkohtien koskevan vain Jeesuksen inhimillistä luontoa. Mutta myöskään kaksiluonto-oppi ei saa tukea Raamatusta, ja yritykset löytää tällaista tukea johtavat pakostakin kehäpäättelyyn.

Toinen tapa tyrmätä kolminaisuusopin kritiikki, on viitata siihen, että kaikki eriävät käsitykset on kirkon piirissä aina julistettu harhaopeiksi:

"Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista Kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu." (Konstantinopolin konsiili v.553)

Ns. jakamattoman kirkon aikana pidettiin kaikkiaan seitsemän konsiilia eli kirkolliskokousta, joissa tuomittiin erilaisia harhaopeiksi katsottuja käsityksiä, jotka lähes kaikki liittyivät enmmän tai vähemmän juuri kolminaisuusoppiin. Näistä ensimmäinen, Nikaian konsiili (v.325) tuomitsi siis areiolaisuuden, jonka mukaan vain Jumala on iankaikkinen ja vailla alkua, Poika sen sijaan ei ole ollut aina, vaan hän on Isän luoma, eikä siksi yhtä olemusta Isän kanssa.

Toinen konsiili Konstantinopolissa v. 381 tuomitsi mm. apollinarianismin, makedoniolaisuuden ja Markellos Ankyralaisen opetukset. Apollinaris kielsi Kristuksen täyden inhimillisen luonnon opettaen, että Kristuksessa oli vain yksi luonto, Jumalan Sanan yksi lihaksi tullut luonto. Makedonios selitti, että Pyhä Henki on enkelin kaltainen olento, joka ei ole samaa olemusta Isän kanssa. Markelloksen mukaan Logos on jumaluudessa oleva persoonallinen voima, jonka syntymisestä voidaan puhua vain tämän tullessa inkarnaatiossa Kristukseksi ja Jumalan pojaksi.

Kolmas konsiili (Efeso v. 432) tuomitsi Konstantinopolin patriarkan Nestorioksen tulkinnan, jonka mukaan Maria ei ollut Jumalan synnyttäjä vaan Kristuksen synnyttäjä. Konsiilin mielestä Nestorios erotti toisistaan Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen.

Neljännessä konsiilissa (Khalkedon v. 451), tuomittiin nestoriolaisuuden lisäksi Eytykhes-nimisen Konstantinopolin arkkimandriitan tulkinta, joka tähdensi Kristuksen jumalallisuutta ja läheni siten yksiluonto-oppia.

Viidennessä konsiilissa (Konstantinopoli v. 531) vahvistettiin mm. oppi Marian ikuisesta neitsyydestä. Kuudes konsiili tuomitsi monotheletismin eli yksitahto-opin, minkä mukaan Kristuksella tosin olisi kaksi luontoa, mutta vain yksi tahto. Seitsemännessä konsiilissa (Nikaia v. 787), vahvistettiin pyhien kuvien (suhteellinen) palvonta.

Vaikka Luther kiivaasti vastusti paavinkirkon eräitä harhaoppeja ja jopa piti paavinvaltaa antikristuksen valtana, hän oli kuitenkin siinä määrin kasvanut tuohon mystiseen katoliseen kolminaisuus-ajatteluun, ettei halunnut tinkiä siitä vähääkään. Myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tehtiin tarkka rajanveto moniin sen ajan 'heresioihin', kuten:
Kasteenuusijoiden harhaoppeihin, joiden joukossa oli opit, että
1. Kristus ei saanut ruumistaan ja vertaan Neitsyt Mariasta vaan toi ne mukanaan taivaasta.
2. Kristus ei ole tosi Jumala, vaan hänellä on pelkästään enemmän Pyhän Hengen lahjoja kuin kellään muulla pyhällä ihmisellä.

Schwenckfeldiläisten harhaoppeihin, joiden mukaan
1. Ne, jotka pitävät Kristuksen lihaa luotuna, eivät oikealla tavalla tunne Kristusta taivaan hallitsijana ja kuninkaana.
2. Korotuksessa Kristuksen liha on sillä tavoin omaksunut kaikki jumalalliset ominaisuudet, että hän ihmisenä on joka suhteessa olemuksensa asteen ja tilan puolesta Isän ja Sanan vertainen, hänellä on sama valta, voima, majesteetti ja kirkkaus. Tämä merkitsee, että Kristuksen kummankin luonnon olemus, ominaisuudet, tahto ja kunnia ovat samat, sekä myös, että Kristuksen liha kuuluu Pyhän Kolminaisuuden olemukseen.

Uusien areiolaisten harhaoppeihin, joiden mukaan
Kristus ei ole olemukseltaan ja luonnoltaan tosi Jumala, samaa iankaikkista jumalallista olemusta kuin Isä Jumala, vaan hän on ainoastaan jumalallisella majesteetilla varustettu olento Isän Jumalan alapuolella ja hänen ohellaan.

Antitrinitaarien harhoihin:
Antitrinitaarit ... uskovat, opettavat ja tunnustavat, ettei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemus ole yksi ainoa iankaikkinen ja jumalallinen olemus. Niin kuin Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, niin on joka persoonalla myös oma erillinen ja muiden jumaluuden persoonien olemuksesta erottuva olemuksensa. Kuitenkin ovat kaikki kolme voimalta, viisaudelta, majesteetilta ja kirkkaudelta samanvertaisia, niin kuin kolme erillistä, olemukseltaan toisistaan poikkeavaa ihmistä. Toisten mukaan sitä vastoin persoonat eivät ole olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenvertaisia, vaan Isä yksin on oikea, tosi Jumala.

"Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä...."

Kolmas usein käytetty keino on selittää kolminaisuus irrationaaliseksi, ylijärjelliseksi, jumalalliseksi salaisuudeksi tai paradoksiksi, jota ei kannata yrittääkään järjellä selittää.

Tarkasteltaessa kolminaisuutta vastaan olevia raamatunkohtia olisi kuitenkin syytä hetkeksi unohtaa kaksiluonto-oppi ja pitäytyä siihen, mitä teksti sanoo. Täydellinen tieto tai ymmärrys Jumalan olemuksesta ei liene ihmiselle mahdollista ja tuskin edes tarpeellista. Aniharva kirkon rivijäsen on koskaan edes pohtinut koko asiaa, eikä kirkkokaan sen ymmärtämistä vaadi (mikä olisikin mahdoton tehtävä).

Asia kiinnostaa vain lähinnä teologeja ja niitä harvoja, jotka pohtivat uskonsa perusteita - sekä tietysti kristinuskon vastustajia, jotka näkevät kyseisessä opissa hyvän lyömäaseen, esimerkin kristinuskoon liittyvästä epäloogisesta ajattelusta.
Aiheeseen liittyvien raamatunkohtien tarkastelua.

Vain yksi Jumala, Isä.
1 Kor. 8:5,6 "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."

Jumala on henki.
Joh. 4:24 "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva.
1 Tim. 1:17 "Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen".
Jumala on siis näkymätön. Jeesus ihmisenä ei ollut näkymätön.

Joh. 1:18 "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut".

Ihminen ymmärtää vain ihmisen kieltä eikä myöskään voi olla suorassa kosketuksessa olemukseltaan ja voimaltaan (energialtaan) käsittämättömän Jumalan kanssa. Siksi on aina tarvittu joku välittäjä, tulkki, sanansaattaja, joka on ilmoittanut ihmisille mitä Jumala kulloinkin on nähnyt tarpeelliseksi. Jeesus oli Jumalan kuva ja Sana, hänen olemuksensa heijastaja ja tahtonsa ilmoittaja, elävä ilmoitus Jumalasta.

Kol. 1:15 "Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva , esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa".

Siinä, että Jeesus oli Jumalan kuva, ei ole mitään mystistä. Luotiinhan ihminenkin Jumalan kuvaksi. Se ei tietenkään merkitse sitä, että Jumala olisi olemukseltaan ihmisen kaltainen. Jeesuksen ajan rahakolikoissa oli keisarin kuva (Matt. 2:21). Vaikka se esitti vain pientä osaa keisarista (päätä), sitä sanottiin silti keisarin kuvaksi. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä keisari edusti. Ihmisenä Jeesus ei varmaankaan poikennut meistä muista lukuun ottamatta synnittömyyttään ja poikkeuksellista Jumala-suhdettaan. Hän oli "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr 4:15). Aadamille ja hänen jälkeläisilleen langetettu kuolemantuomio ei kuitenkaan koskenut häntä, koska hän ei isän puolelta ollut Aadamin lihallinen jälkeläinen vaan "sikisi Pyhästä Hengestä." Hän olisi siis halutessaan voinut elää ikuisesti ihmisenä. Juuri tämä seikka tekee hänen uhrikuolemansa arvon niin suureksi. (Luuk. 1:34,35)

Jeesus on myös "esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa". Tätä tosiasiaa käytetään usein tukemaan kolminaisuutta, koska se osoittaa Jeesuksen olleen olemassa ennen maailman luomista. Mutta esikoinen on aina jonkun lapsi tai luomus. Isä ei sama kuin hänen esikoisensa. Mikään kohde ei myöskään ole sama (samaa olemusta) kuin sen kuva. Mikään ei voi olla samalla sekä kohde että kuva.

1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."

Johannes ja monet muut näkivät Jeesuksen. Silti hän sanoi, ettei kukaan ole milloinkaan nähnyt Jumalaa. Tämä merkinnee sitä, että Jumala on kautta aikojen ilmestynyt ihmisille ainoastaan jonkun välittäjän kautta. Jopa silloinkin, kun hänen sanotaan puhuneen jollekin kasvoista kasvoihin ( 2 Moos. 33:11; 5 Moos. 34:10). Paavali yhtyy Johanneksen tulkintaan sanoessaan lakiliiton lupausten annetun ja säädetyn enkelien kautta:

Gal. 3:19 "Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."
Hebr. 2:2 "Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa .."

Jeesuksen Jumala.
Joh. 17:3 "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen".
Joh. 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
Ilm. 3:12 "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni".
Ilm.1:1 "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa mitä pian tapahtuman pitää; ja sen lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle...". Jumala siis antoi tämän ilmestyksen ensin Jeesukselle, joka oli jo ylösnoussut ja taivaassa.
1Pt 1:3 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta..."
(Ks. myös 2 Kor 1:3 ja Ef 1:3)

Jumala ja Karitsa.
Ilm. 5:1,2 "Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Ilm. 5:5,6 "Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut".

Turust kirjoitti:

Lännen katolisen kirkon tiet erkanivat nimenomaan kolminaisuusoppi kysymyksessa. Paavin kirkko lähti uskontunnustuksessaan omille teilleen. Ortodoksit noudattavat edelleen uskontunnustuksessaan alkuperäistä muotoa. Olen näillä palstoilla aikaisemminki tuota kolminaisuus oppiriitaa selvittänyt.

Etsi Googlella filioque, huomaa Q kirjain. Sanalla skisma löytyy myös tietoja paavin kirkon ja ortodoksi kirkon kolminaisuusoppi kysymykseen. Kolminaisuus oppi ei ole Raamattuun perustuva vaan se liityy muutamien kirkkokuntien uskontunnustukseen. Sanalla kolminaisuusoppi löytyy myös tietoja.

Kysymyksessä on huonosti tunnettu ehkäpä kuitenkin vakavin kirkkoja repinyt ongelma. Perustuu alunperin valtapolitiikkaan. Suosittelen tutustumista tuon asian historiaan.

Kolminaisuusoppiin liityen on tapettu kymmeniä ehkä satoja tuhansia ihmisiä. Tämän johdosta minun, siis minun vaikka luterilaista oppia tunnustankin, on vaikeaa hyväksyä tuota ihmisen 300 luvulla keksimää oppia. Alla aikaisemminkin esittämääni aineistoa kolminaisuusopista.

Kolminaisuudesta
Kristikunnan kirkoista ja yhteisöistä valtaosa tunnustautuu kolminaisuusopin kannattajiksi. Tämä oppi on myös ehkä merkittävin vedenjakaja siinä, pidetäänkö jotain yhteisöä kristillisenä vai ei. Se on ollut sitä jo varhaisista ajoista lähtien. Kiista Jeesuksen jumaluudesta oli ensimmäinen koko kirkkoa ravisteleva tapahtuma. Kun siinä lopulta voittivat ne, joiden mielestä Jeesus oli Jumala, se ei tapahtunut sen vuoksi, että heidän käsityksensä olisi ollut opillisesti oikeampi tai parempi.

Kolminaisuusopin taustaa.
Tuon varhaisen kiistan osapuolista areiolaiset, jotka eivät hyväksyneet käsitystä Jeesuksen jumaluudesta, olivat suvaitsevampia ja suosivat uskonnonvapauden periaatetta. Tämä mahdollisti näkemyserojen syntymisen heidän keskuudessaan ja johti siihen, että heiltä puuttui vahva opillinen yhtenäisyys, mikä antoi lopulta vastapuolelle etulyöntiaseman. Valtaan päästyään athanasiolaiset eivät empineet käyttää kovia otteita hävinneitä kohtaan. Näiltä kiellettiin aluksi uusien kirkkojen ja kokoontumistilojen rakentaminen, sitten entisetkin riistettiin heiltä ja lopulta otettiin käyttöön kuolemantuomiot 'harhaoppisille'.

Vaikka kiista tuolloin koskikin vain sitä, oliko Jeesuksessa kaksi luontoa (inhimillinen ja jumalallinen), se vaikutti ratkaisevasti itse kolminaisuusopin syntymiseen vähän myöhemmin. Historian valossa voidaan joka tapauksessa todeta, että kolminaisuusoppi pidettiin voimassa pakkokeinoin lähes alusta asti.

Kolminaisuusopin vastustajia ei kuitenkaan koskaan saatu täysin hävitettyä; kautta vuosisatojen on ollut ryhmiä, jotka eivät ole kyseistä oppia hyväksyneet. Näistä ryhmistä on käytetty monenlaisia nimityksiä, eivätkä ne ole opillisesti olleet kovinkaan yhtenäisiä.

Nykyään tätä suuntausta edustavat ainakin Unitaariuniversalistit, Jehovan todistajat, Raamatuntutkijat, Mormonit, konkordanttista raamatuntulkintaa noudattavat yhteisöt, branhamilaisuus ja eräät muut pienemmät yhteisöt. Näidenkään ryhmittymien näkemykset eivät ole kovin yhteneväisiä. Esim. branhamilainen käsitys jumaluudesta edustaa ns. modalismia: on vain yksi Jumala, Jeesus, jonka eri 'rooleja' ovat Jahve, Elohim, Isä, Pyhä henki ym. Tämän opin mukaan esim. kaste tulee suorittaa vain Jeesuksen nimeen.

Modalistit kuitenkin yleensä hyväksyvät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta. Unitaariuniversalistit korostavat uskonvapauden periaatetta siinä määrin, että hyvinkin erilaiset uskonkäsitykset heidän keskuudessaan ovat mahdollisia. Yleistä on kuitenkin mm. perisynnin kieltäminen ja usko kaikkien pelastumiseen.

Jehovan todistajat ovat ehkä tunnetuin kolminaisuutta vastustava ryhmä. Päinvastoin kuin Unitaariuniversalistit he ovat muissa uskonkäsityksissään hyvin yksimielisiä johtuen keskitetysti ohjatusta 'teokraattisesta' hallinnosta. Mormonit eivät hyväksy kolminaisuusoppia, mutta uskovat Jumalalla olevan lihaa ja luuta oleva ruumis kuten Jeesuksella oli. Toisaalta heidän mukaansa ihminen voi korkealle tasolle henkistyessään lopulta saavuttaa jumaluuden asteen, tulla Jumalaksi. Aikoinaan he jopa opettivat, että Aadam on se Jumala, jota tulee palvoa!

Teologit ja teologiset tietoteokset yleensä myöntävät, ettei kolminaisuusoppia (sellaisena kuin se dogmatiikassa esitetään) löydy Raamatusta. Siihen kuitenkin uskotaan yleisesti sillä perusteella, että jo varhaiset kirkkoisät ja kirkolliskokoukset tulkitsivat Jumalan olemusta sillä tavoin kuin kolminaisuusoppi sen esittää. Ja mikäli voidaan luottaa siihen, ettei eräiden kirkkoisien, kuten Ignatiuksen, kirjoituksia ole käsikirjoitusjäljennöksissä peukaloitu (katolisen kirkon käsityksen mukaiseksi), näyttää todella siltä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa esiintyi käsityksiä siitä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen.

Tämä ei ehkä ole ihme, koska jo evankeliumiteksteissä ja apostolien kirjeissä esiintyy lausumia, jotka voitaisiin tulkita tämän suuntaisesti, jos niitä tarkastellaan irrallaan näiden tekstien antamasta kokonaiskuvasta.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että silloisessa pakanallisessa ympäristössä jumalien inkarnoitumista pidettiin hyvin tavallisena. Niin kreikkalaiset kuin roomalaisetkin jumalat olivat ihmishahmoisia jumalia ihmismäisine heikkouksineen, jopa paheineen. Heillä oli ihmisen hahmo, mutta jumalallisia ominaisuuksia. He siis olivat sekä jumalia että ihmisiä samalla kertaa. Rooman keisareitakin piti palvoa jumalina.

Kirkkoisä Krysostomos kertoo eräässä kirjoituksessaan Juudean maaherran Rooman senaatille tekemästä esityksestä: Siinä senaattia pyydettiin harkitsemaan, voitaisiinko Jeesuskin lukea Rooman jumalien joukkoon! Senaatti ei esitystä kuitenkaan hyväksynyt ja Krysostomos sanoo kansan tunnustaneen Kristuksen jumaluuden vastoin senaatin tahtoa.

Varhaiset kirkkoisät tuskin olivat myöskään immuuneja silloisille filosofisille käsityksille; olivathan jotkut heistä opiskelleetkin filosofiaa ja siten varmasti perehtyneet Platonin, Filonin, Plotinoksen ym. opetuksiin. Ja gnostilaisuuden vastainen kiivailu saattoi hyvinkin vaikuttaa sen, että haluttiin korvata gnostilainen isä-äiti-poika jumaluus kristillisemmillä käsitteillä Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Tällä samalla periaatteellahan kirkossa pyhitettiin muitakin, pakanuudesta ja juutalaisuudesta peräisin olevia traditioita.

Mitä Raamatun lausumiin Jeesuksesta tulee, on myönnettävä niiden joukossa olevan joitakin vaikeaselkoisia, joiden merkitys on paljolti kiinni lukijan raamatullisesta kokonaisnäkemyksestä ja tavasta tulkita Raamatun tekstiä. Voisi jopa ajatella olevan mahdollista, että ne on ymmärretty jotenkin väärin melkein alusta lähtien.

Myöhemmin niiden merkitys on voinut hämärtyä esim. joidenkin sanojen tai sanontojen yleisen merkityksen muuttuessa, jolloin kirjoitusten jäljentäjä on saattanut tulkita lukemansa väärin ja ehkä lisännyt olettamansa puuttuvan merkin tai tehnyt jonkin muun mitättömältä tuntuvan korjauksen. Jonkin kohdan merkityksen hämärtyminen on myös helposti voinut johtaa siihen, että - kun ei oltu täysin varmoja sen merkityksestä - pitäydyttiin ankaran kirjaimelliseen merkitykseen, ja näin dynaamisesta, elävästä tekstistä (tai muistinvaraisista suullisista lausumista) tuli paikoilleen jämähtäneitä dogmeja.

Jeesuksen kahta luontoa koskeva oppi ei suinkaan ollut ainoa, jossa evankeliumeja ja apostolisia kirjeitä tulkittiin hyvin 'inhimillisesti', voisi sanoa byrokraattisesti. Esim. Jeesuksen Pietarille osoittamien sanojen "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani", merkitys väännettin hyvin varhaisessa vaiheessa tarkoittamaan ensin hengellistä, sitten myös maallista valtaa. Niinkuin Paavali ennusti, pian hänen kuolemansa jälkeen ilmaantui 'julmia susia', piispoja, jotka halusivat hallita ja määrätä oikeasta opista.

Kun lukee kolminaisuutta tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia puolustavia varhaisia kirjoituksia, voi havaita, että niissä oppi usein esitetään ikäänkuin 'ylhäältä päin', auktoriteetin nojalla. Tätä pyrkimystä voitiin tietysti puolustella raamatullisella periaatteella "että kaikki yhtä olisivat". Mutta on muistettava, että tuon ajan kirkkolaitos teki monia sellaisia asioita, jotka eivät olleet Jeesuksen opetuksen mukaisia. Jeesus esim. kehoitti rakastamaan vihamiehiäkin, mutta paavillinen laitoskirkko - saatuaan maallista valtaa - saattoi tapattaa enemmän 'harhaoppisia' tai 'vääräuskoisia' päivässä, kuin aiemmissa kristittyjen vainoissa oli kaikkiaan surmattu. Samaa henkeä osoittivat myöhempien vuosisatojen ristiretket ja noitavainot.

Tällaisessa toiminnassa ei varmasti kysytty ainakaan Pyhän hengen mielipidettä, ja voidaan täydellä syyllä olettaa, ettei sitä kysytty paljossa muussakaan. Vaikka kirkko itse ei suoranaisesti osallistunut näihin hirmutekoihin, monet kirkolliset johtomiehet olivat myös valtion viroissa ja vaikuttivat sitä kautta asioihin. Kirkon maallisen vallan ollessa suurimmillaan hallitsijoidenkin oli kuunneltava "kirkon ääntä" ja kirkossa oli luonnollisesti niitä, jotka käyttivät laillisia esivaltoja hyväkseen, säilyttääkseen voimassa oikeana pitämänsä opin.

Toisaalta kansan saaminen yhden yhteisen uskon alaisuuteen palveli myös hallitsijoiden valtapoliittisia etuja. He käyttivät kirkkoa hyväkseen pitääkseen eripuraista kansaa kurissa ja säilyttääkseen yhteiskuntarauhan; oikea oppi oli heille vähemmän tarkeä sivuseikka.
Opin myöhempi kehitys.

Raamatusta löytyy kohtia, jotka ainakin näennäisesti tukevat ajatusta kolminaisuudesta, vaikka itse kolminaisuus- käsitettä ei siellä esiinnykään. Näihin raamatunkohtiin luonnollisesti tukeudutaan dogmatiikassa kun pyritään osoittamaan, että Raamattu tukee kolminaisuutta.

Kolminaisuusoppia vastaan puhuvia raamatunkohtia on kuitenkin monin verroin enemmän. Tavallisesti nämä Raamatun maininnat, joissa puhutaan Jeesuksen alemmuudesta tai erillisyydestä Isä Jumalaan nähden 'selitetään' vetoamalla oppiin Kristuksen kahdesta luonnosta ja sanotaan kyseisten raamatunkohtien koskevan vain Jeesuksen inhimillistä luontoa. Mutta myöskään kaksiluonto-oppi ei saa tukea Raamatusta, ja yritykset löytää tällaista tukea johtavat pakostakin kehäpäättelyyn.

Toinen tapa tyrmätä kolminaisuusopin kritiikki, on viitata siihen, että kaikki eriävät käsitykset on kirkon piirissä aina julistettu harhaopeiksi:

"Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista Kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu." (Konstantinopolin konsiili v.553)

Ns. jakamattoman kirkon aikana pidettiin kaikkiaan seitsemän konsiilia eli kirkolliskokousta, joissa tuomittiin erilaisia harhaopeiksi katsottuja käsityksiä, jotka lähes kaikki liittyivät enmmän tai vähemmän juuri kolminaisuusoppiin. Näistä ensimmäinen, Nikaian konsiili (v.325) tuomitsi siis areiolaisuuden, jonka mukaan vain Jumala on iankaikkinen ja vailla alkua, Poika sen sijaan ei ole ollut aina, vaan hän on Isän luoma, eikä siksi yhtä olemusta Isän kanssa.

Toinen konsiili Konstantinopolissa v. 381 tuomitsi mm. apollinarianismin, makedoniolaisuuden ja Markellos Ankyralaisen opetukset. Apollinaris kielsi Kristuksen täyden inhimillisen luonnon opettaen, että Kristuksessa oli vain yksi luonto, Jumalan Sanan yksi lihaksi tullut luonto. Makedonios selitti, että Pyhä Henki on enkelin kaltainen olento, joka ei ole samaa olemusta Isän kanssa. Markelloksen mukaan Logos on jumaluudessa oleva persoonallinen voima, jonka syntymisestä voidaan puhua vain tämän tullessa inkarnaatiossa Kristukseksi ja Jumalan pojaksi.

Kolmas konsiili (Efeso v. 432) tuomitsi Konstantinopolin patriarkan Nestorioksen tulkinnan, jonka mukaan Maria ei ollut Jumalan synnyttäjä vaan Kristuksen synnyttäjä. Konsiilin mielestä Nestorios erotti toisistaan Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen.

Neljännessä konsiilissa (Khalkedon v. 451), tuomittiin nestoriolaisuuden lisäksi Eytykhes-nimisen Konstantinopolin arkkimandriitan tulkinta, joka tähdensi Kristuksen jumalallisuutta ja läheni siten yksiluonto-oppia.

Viidennessä konsiilissa (Konstantinopoli v. 531) vahvistettiin mm. oppi Marian ikuisesta neitsyydestä. Kuudes konsiili tuomitsi monotheletismin eli yksitahto-opin, minkä mukaan Kristuksella tosin olisi kaksi luontoa, mutta vain yksi tahto. Seitsemännessä konsiilissa (Nikaia v. 787), vahvistettiin pyhien kuvien (suhteellinen) palvonta.

Vaikka Luther kiivaasti vastusti paavinkirkon eräitä harhaoppeja ja jopa piti paavinvaltaa antikristuksen valtana, hän oli kuitenkin siinä määrin kasvanut tuohon mystiseen katoliseen kolminaisuus-ajatteluun, ettei halunnut tinkiä siitä vähääkään. Myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tehtiin tarkka rajanveto moniin sen ajan 'heresioihin', kuten:
Kasteenuusijoiden harhaoppeihin, joiden joukossa oli opit, että
1. Kristus ei saanut ruumistaan ja vertaan Neitsyt Mariasta vaan toi ne mukanaan taivaasta.
2. Kristus ei ole tosi Jumala, vaan hänellä on pelkästään enemmän Pyhän Hengen lahjoja kuin kellään muulla pyhällä ihmisellä.

Schwenckfeldiläisten harhaoppeihin, joiden mukaan
1. Ne, jotka pitävät Kristuksen lihaa luotuna, eivät oikealla tavalla tunne Kristusta taivaan hallitsijana ja kuninkaana.
2. Korotuksessa Kristuksen liha on sillä tavoin omaksunut kaikki jumalalliset ominaisuudet, että hän ihmisenä on joka suhteessa olemuksensa asteen ja tilan puolesta Isän ja Sanan vertainen, hänellä on sama valta, voima, majesteetti ja kirkkaus. Tämä merkitsee, että Kristuksen kummankin luonnon olemus, ominaisuudet, tahto ja kunnia ovat samat, sekä myös, että Kristuksen liha kuuluu Pyhän Kolminaisuuden olemukseen.

Uusien areiolaisten harhaoppeihin, joiden mukaan
Kristus ei ole olemukseltaan ja luonnoltaan tosi Jumala, samaa iankaikkista jumalallista olemusta kuin Isä Jumala, vaan hän on ainoastaan jumalallisella majesteetilla varustettu olento Isän Jumalan alapuolella ja hänen ohellaan.

Antitrinitaarien harhoihin:
Antitrinitaarit ... uskovat, opettavat ja tunnustavat, ettei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemus ole yksi ainoa iankaikkinen ja jumalallinen olemus. Niin kuin Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, niin on joka persoonalla myös oma erillinen ja muiden jumaluuden persoonien olemuksesta erottuva olemuksensa. Kuitenkin ovat kaikki kolme voimalta, viisaudelta, majesteetilta ja kirkkaudelta samanvertaisia, niin kuin kolme erillistä, olemukseltaan toisistaan poikkeavaa ihmistä. Toisten mukaan sitä vastoin persoonat eivät ole olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenvertaisia, vaan Isä yksin on oikea, tosi Jumala.

"Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä...."

Kolmas usein käytetty keino on selittää kolminaisuus irrationaaliseksi, ylijärjelliseksi, jumalalliseksi salaisuudeksi tai paradoksiksi, jota ei kannata yrittääkään järjellä selittää.

Tarkasteltaessa kolminaisuutta vastaan olevia raamatunkohtia olisi kuitenkin syytä hetkeksi unohtaa kaksiluonto-oppi ja pitäytyä siihen, mitä teksti sanoo. Täydellinen tieto tai ymmärrys Jumalan olemuksesta ei liene ihmiselle mahdollista ja tuskin edes tarpeellista. Aniharva kirkon rivijäsen on koskaan edes pohtinut koko asiaa, eikä kirkkokaan sen ymmärtämistä vaadi (mikä olisikin mahdoton tehtävä).

Asia kiinnostaa vain lähinnä teologeja ja niitä harvoja, jotka pohtivat uskonsa perusteita - sekä tietysti kristinuskon vastustajia, jotka näkevät kyseisessä opissa hyvän lyömäaseen, esimerkin kristinuskoon liittyvästä epäloogisesta ajattelusta.
Aiheeseen liittyvien raamatunkohtien tarkastelua.

Vain yksi Jumala, Isä.
1 Kor. 8:5,6 "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."

Jumala on henki.
Joh. 4:24 "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva.
1 Tim. 1:17 "Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen".
Jumala on siis näkymätön. Jeesus ihmisenä ei ollut näkymätön.

Joh. 1:18 "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut".

Ihminen ymmärtää vain ihmisen kieltä eikä myöskään voi olla suorassa kosketuksessa olemukseltaan ja voimaltaan (energialtaan) käsittämättömän Jumalan kanssa. Siksi on aina tarvittu joku välittäjä, tulkki, sanansaattaja, joka on ilmoittanut ihmisille mitä Jumala kulloinkin on nähnyt tarpeelliseksi. Jeesus oli Jumalan kuva ja Sana, hänen olemuksensa heijastaja ja tahtonsa ilmoittaja, elävä ilmoitus Jumalasta.

Kol. 1:15 "Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva , esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa".

Siinä, että Jeesus oli Jumalan kuva, ei ole mitään mystistä. Luotiinhan ihminenkin Jumalan kuvaksi. Se ei tietenkään merkitse sitä, että Jumala olisi olemukseltaan ihmisen kaltainen. Jeesuksen ajan rahakolikoissa oli keisarin kuva (Matt. 2:21). Vaikka se esitti vain pientä osaa keisarista (päätä), sitä sanottiin silti keisarin kuvaksi. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä keisari edusti. Ihmisenä Jeesus ei varmaankaan poikennut meistä muista lukuun ottamatta synnittömyyttään ja poikkeuksellista Jumala-suhdettaan. Hän oli "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr 4:15). Aadamille ja hänen jälkeläisilleen langetettu kuolemantuomio ei kuitenkaan koskenut häntä, koska hän ei isän puolelta ollut Aadamin lihallinen jälkeläinen vaan "sikisi Pyhästä Hengestä." Hän olisi siis halutessaan voinut elää ikuisesti ihmisenä. Juuri tämä seikka tekee hänen uhrikuolemansa arvon niin suureksi. (Luuk. 1:34,35)

Jeesus on myös "esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa". Tätä tosiasiaa käytetään usein tukemaan kolminaisuutta, koska se osoittaa Jeesuksen olleen olemassa ennen maailman luomista. Mutta esikoinen on aina jonkun lapsi tai luomus. Isä ei sama kuin hänen esikoisensa. Mikään kohde ei myöskään ole sama (samaa olemusta) kuin sen kuva. Mikään ei voi olla samalla sekä kohde että kuva.

1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."

Johannes ja monet muut näkivät Jeesuksen. Silti hän sanoi, ettei kukaan ole milloinkaan nähnyt Jumalaa. Tämä merkinnee sitä, että Jumala on kautta aikojen ilmestynyt ihmisille ainoastaan jonkun välittäjän kautta. Jopa silloinkin, kun hänen sanotaan puhuneen jollekin kasvoista kasvoihin ( 2 Moos. 33:11; 5 Moos. 34:10). Paavali yhtyy Johanneksen tulkintaan sanoessaan lakiliiton lupausten annetun ja säädetyn enkelien kautta:

Gal. 3:19 "Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."
Hebr. 2:2 "Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa .."

Jeesuksen Jumala.
Joh. 17:3 "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen".
Joh. 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
Ilm. 3:12 "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni".
Ilm.1:1 "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa mitä pian tapahtuman pitää; ja sen lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle...". Jumala siis antoi tämän ilmestyksen ensin Jeesukselle, joka oli jo ylösnoussut ja taivaassa.
1Pt 1:3 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta..."
(Ks. myös 2 Kor 1:3 ja Ef 1:3)

Jumala ja Karitsa.
Ilm. 5:1,2 "Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Ilm. 5:5,6 "Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut".

En jaksanut lukea koko juttua, kun on niin pitkä, mutta sanon, että kolminaisuusoppi syntyi ennen kirkkojen eroa Nikean ekumeenisessa konsiilissa. Se ei ole kirkkojen eron syy. Syynä on riita Rooman ja Konstantinopolin välillä (eivät bysanttilaiset halunneet paavia). Asiaan vaikutti myös se, että ortodoksit uskoivat Pyhän Hengen lähtevän Isästä, kun taas katoliset Isästä ja Pojasta. Opit eivät oikeastaan ole vastakkaiset, vaan hieman erilaiset.

munkki ja filosofi kirjoitti:

En jaksanut lukea koko juttua, kun on niin pitkä, mutta sanon, että kolminaisuusoppi syntyi ennen kirkkojen eroa Nikean ekumeenisessa konsiilissa. Se ei ole kirkkojen eron syy. Syynä on riita Rooman ja Konstantinopolin välillä (eivät bysanttilaiset halunneet paavia). Asiaan vaikutti myös se, että ortodoksit uskoivat Pyhän Hengen lähtevän Isästä, kun taas katoliset Isästä ja Pojasta. Opit eivät oikeastaan ole vastakkaiset, vaan hieman erilaiset.

taustalla mitä ilmeisemmin olivat valtapoliittiset syyt joka liitettiin filoque kysymykseen jota ei edelleenkään ole ratkaistu. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että paavinkirkko toi kysymyksen Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325. Lopullinen ero tuli oikeastaan vasta Turkkilaisten valloitettua Konstanttinopolin vuonna 1453. Jossa Rooman paavi ei antanut lupaamaansa sotilaallista apua Idän kirkon päämiehelle Konstantinos IV:lle.

Paavi siis petti lupauksensa aikaisemmin Firenzen konsiilisssa lupaamastaan sotilas avusta. Muodollinen syy oli tuo filioque (ja pojasta) paavin kirkon tekemä lisäys.

Todettakoon katolisen kirkon omissa oppilaitoksissaan antaman opetuksen hieman poikkeavan ns. tieteellisestä historian kirjoituksesta. Joka tapauksessa murheellinen juttu koko kolminaisuusoppi ja lisäksi täysin turha. Tuo verinen historia tekee sen vastenmieliseksi, minulle.

suvaisevaisuutta Mormonien taholta..

Eiköhan luotettavampi vastaus löytyisi niiltä jotka ovat Mormonien kanssa tekemisissä, kuin itse Mormonelita..

huomannut kirjoitti:

suvaisevaisuutta Mormonien taholta..

Eiköhan luotettavampi vastaus löytyisi niiltä jotka ovat Mormonien kanssa tekemisissä, kuin itse Mormonelita..

Oletko sinä suvaitsevainen kun tulet tänne häiriköimään ja haukkumaan uskoani valheeksi?

Käyvätkö mormonit sinun uskontosi keskustelupalstoilla karjumassa tyyliin: "Mormoninkirja vai Raamattu. Valitse!"

Vedä johtopäätökset. Jo se, että viesteihisi on vastattu osoittaa suvaitsevaisuutta.

Morkku kirjoitti:

Oletko sinä suvaitsevainen kun tulet tänne häiriköimään ja haukkumaan uskoani valheeksi?

Käyvätkö mormonit sinun uskontosi keskustelupalstoilla karjumassa tyyliin: "Mormoninkirja vai Raamattu. Valitse!"

Vedä johtopäätökset. Jo se, että viesteihisi on vastattu osoittaa suvaitsevaisuutta.

Otitko noin herneen nenääsi?

Jos uskonto ei kestä kritiikkiä, se ei kestä yhtään mitään..

Toisekseen, en ole kohdistanut kritiikkiäni kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, (joten sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti), vaan olen tuonut esille Raamatun ja Mormonin kirjan keskinäiset ristiriitaisuudet, ja niistä seuraavat kysymykset joihin ei oikein kukaan ole osannut vastata tyhjentävästi.

On totta että Mormonien vastenmielinen ylimielisyys, ja "Minä olen aina oikeassa, ja kaikki muut ovat aina väärässä"- asenne kertoo myös omaa kieltään..
Itse en kuvittele olevani yhtään mitään, enkä myöskään väitä olevani oikeassa, vaan puhun siitä mikä on Raamatun mukaan totta, ja mikä vastaavasti ei..

älkää tekään kuvitelko olevanne jotain jumalia..
Olette niin täynnä itseänne, että kohta halkeatte, missä on nöyryytenne?
Osaatko koskaan myöntää että kenties.. oletkin ollut väärässä?

Morkku kirjoitti:

Oletko sinä suvaitsevainen kun tulet tänne häiriköimään ja haukkumaan uskoani valheeksi?

Käyvätkö mormonit sinun uskontosi keskustelupalstoilla karjumassa tyyliin: "Mormoninkirja vai Raamattu. Valitse!"

Vedä johtopäätökset. Jo se, että viesteihisi on vastattu osoittaa suvaitsevaisuutta.

Siedän erilaisuutta ja pidän sitä rikkautena, arvostan ja kunnioitan kaikkia ihmisiä, olivat he sitten miten eriskummallisia tahansa, mutta valheoppia en siedä missään muodossa.

On eri asia kunnioittaa ihmisia, ja sanoa rohkeasti synti synniksi, kritiikkini kohdistuu siis itse syntiin ja vääryteen, ei missään tapauksessa kenenkään henkilöön..

Uskon että uskontojen maallistuminen johtuu juuri siitä että ei uskalleta tuomita syntiä..

Jumala Rakastaa syntisiä, mutta vihaa syntiä..

111 kirjoitti:

Otitko noin herneen nenääsi?

Jos uskonto ei kestä kritiikkiä, se ei kestä yhtään mitään..

Toisekseen, en ole kohdistanut kritiikkiäni kenenkään henkilökohtaiseen uskoon, (joten sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti), vaan olen tuonut esille Raamatun ja Mormonin kirjan keskinäiset ristiriitaisuudet, ja niistä seuraavat kysymykset joihin ei oikein kukaan ole osannut vastata tyhjentävästi.

On totta että Mormonien vastenmielinen ylimielisyys, ja "Minä olen aina oikeassa, ja kaikki muut ovat aina väärässä"- asenne kertoo myös omaa kieltään..
Itse en kuvittele olevani yhtään mitään, enkä myöskään väitä olevani oikeassa, vaan puhun siitä mikä on Raamatun mukaan totta, ja mikä vastaavasti ei..

älkää tekään kuvitelko olevanne jotain jumalia..
Olette niin täynnä itseänne, että kohta halkeatte, missä on nöyryytenne?
Osaatko koskaan myöntää että kenties.. oletkin ollut väärässä?

Oletko sinä "111" se henkilö, joka on parin kolmen päivän aikana kirjoittanut kaikkiin mormonien keskusteluihin vähintään 25% viesteistä vaihtuvalla nimimerkillä ja väittänyt mielipiteitään "totuudeksi", "faktaksi" ja "tutkimustulokseksi"? Minä nimittäin vastasin sellaiseen viestiin, jossa oli taas "vaihtuva nimimerkki" ja oletin sen olevan taas saman henkilön. Sinun viestisi ovat olleet ihan asiallisia, mutta nuo edellä mainitut vähintäänkin ala-arvoisia.

"Osaatko koskaan myöntää että kenties.. oletkin ollut väärässä? "

Kerran luulin erehtyneeni, mutta huomasin olleeni väärässä ;) heh heh, vitsi vitsi...

Kyllä minä myönnän olevani aika useinkin väärässä, esimerkiksi vaimoni hokee sitä koko ajan. MUTTA, henkilökohtaisessa uskossani tietysti olen omasta mielestäni oikeassa. Mutta se onkin minun subjektiivinen näkemykseni, eikä sen tarvitse olla oikea muiden mielestä. Uskonasioissa ei faktoilla pelata, joten uskoni varassa minä olen, en voi todistaa kenellekään mitään. Olen kyllä tämän mielestäni sanonut näillä palstoilla useaan kertaan, mutta saattaa olla että viime päivien keskusteluissa kirjoittelujen sävy on ollut vähän agressiivisempaa - johtuen siitä, että minun tunteitani ja uskoani vastaan on hyökätty agressiivisesti, ilman pienintäkään suvaitsevaisuutta. Meidän pitäisi suhtautua uskoon henkilökohtaisella tasolla kuten taiteeseen. Ei kukaan voi tulla huutaman sinulle, että mielestäsi kaunis taulu onkin oikeasti ruma.

Morkku kirjoitti:

Oletko sinä "111" se henkilö, joka on parin kolmen päivän aikana kirjoittanut kaikkiin mormonien keskusteluihin vähintään 25% viesteistä vaihtuvalla nimimerkillä ja väittänyt mielipiteitään "totuudeksi", "faktaksi" ja "tutkimustulokseksi"? Minä nimittäin vastasin sellaiseen viestiin, jossa oli taas "vaihtuva nimimerkki" ja oletin sen olevan taas saman henkilön. Sinun viestisi ovat olleet ihan asiallisia, mutta nuo edellä mainitut vähintäänkin ala-arvoisia.

"Osaatko koskaan myöntää että kenties.. oletkin ollut väärässä? "

Kerran luulin erehtyneeni, mutta huomasin olleeni väärässä ;) heh heh, vitsi vitsi...

Kyllä minä myönnän olevani aika useinkin väärässä, esimerkiksi vaimoni hokee sitä koko ajan. MUTTA, henkilökohtaisessa uskossani tietysti olen omasta mielestäni oikeassa. Mutta se onkin minun subjektiivinen näkemykseni, eikä sen tarvitse olla oikea muiden mielestä. Uskonasioissa ei faktoilla pelata, joten uskoni varassa minä olen, en voi todistaa kenellekään mitään. Olen kyllä tämän mielestäni sanonut näillä palstoilla useaan kertaan, mutta saattaa olla että viime päivien keskusteluissa kirjoittelujen sävy on ollut vähän agressiivisempaa - johtuen siitä, että minun tunteitani ja uskoani vastaan on hyökätty agressiivisesti, ilman pienintäkään suvaitsevaisuutta. Meidän pitäisi suhtautua uskoon henkilökohtaisella tasolla kuten taiteeseen. Ei kukaan voi tulla huutaman sinulle, että mielestäsi kaunis taulu onkin oikeasti ruma.

Olen lähinnä seurannut sivusta ja tehnyt havaintoja.

Monessakin mielessä tuo kirjoittaja oli oikeassa, mutta se miten hän asian esitti, ei ollut mielestäni oikein..
Häntä tuntematta luulisin että hän on vastaavasti kokenut hyökkäyksiä Mormonien taholta-- Eräällä tavalla hän on varmasti itsekin uhri, ja siksi hänen käytöstään on ehkä vähän parempi ymmärtää,

Minusta henkilökohtaisuuksiin meneminen ei ole asiallista eikä varsinkaan kristillistä mutta eiköhän taida olla "syytä niin sysissä kuin sepissäkin".. olisi se upeaa joa oppisimme tuklemaan toimeen toistemme kanssa, vaikka se tuntuukin olevan aika kaukainen haave, valitettavasti.

Olen kyllä huomannut että täällä on heitetty lokaa myös toisinkin päin.. no, niin unohdetaan tuo ikävä periodi, ja jatketaan asiallista ja toista kunniioittavaa keskustelua, eikö sovita näin?

Kaikkea hyvää ja siunausta!

111 kirjoitti:

Olen lähinnä seurannut sivusta ja tehnyt havaintoja.

Monessakin mielessä tuo kirjoittaja oli oikeassa, mutta se miten hän asian esitti, ei ollut mielestäni oikein..
Häntä tuntematta luulisin että hän on vastaavasti kokenut hyökkäyksiä Mormonien taholta-- Eräällä tavalla hän on varmasti itsekin uhri, ja siksi hänen käytöstään on ehkä vähän parempi ymmärtää,

Minusta henkilökohtaisuuksiin meneminen ei ole asiallista eikä varsinkaan kristillistä mutta eiköhän taida olla "syytä niin sysissä kuin sepissäkin".. olisi se upeaa joa oppisimme tuklemaan toimeen toistemme kanssa, vaikka se tuntuukin olevan aika kaukainen haave, valitettavasti.

Olen kyllä huomannut että täällä on heitetty lokaa myös toisinkin päin.. no, niin unohdetaan tuo ikävä periodi, ja jatketaan asiallista ja toista kunniioittavaa keskustelua, eikö sovita näin?

Kaikkea hyvää ja siunausta!

Kaikkea hyvää myös sinulle!