Touko-kesäkuun -44 aikana keskitettiin Leningradin alueelle 24 divisioonaa,2 tykistödiv.6 panssariprikaatia,8 panssarirykmenttiä,8 rynnäkkötykkirykmenttiä,146 patteristoa ja n.1500 lentokonetta.Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus ennen suurhyökkäyksen alkua oli n.270000 miestä,440-460 panssarivaunua,170 rynnäkkötykkiä ja noin 1600 kenttätykkiä, sekä yli 100 rannikkotykkiä.Valmistelua johti kenraali Leonid Govorov,joka ylennettiin marsalkaksi 18.6-44.Varsinaisessa painopistesuunnassa n.22 km:n levyisellä alueella Suomenlahdesta itään,oli kenr.luutnantti D.Gusevin komentama 21.armeija,johon kuului 15 divisioonaa.Murtoalueella oli keskimäärin 200 tykkiä kilometrillä,eli noin viiden metrin välein.Itä-Kannaksella toimi kenr.luutnantti A.Tsherepanovin 23.armeija jolla käytössä 5 divisioonaa.Näiden armeijoiden lisäksi reservissä toisessa portaassa kenr.luutnantti Korovnikovin 59.armeija,josta suomalaisilla ei ollut edes tietoa???
Suurhyökkäys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta(sananmukaisesti)suomalaisille.Edellisen päivän tiedusteluhyökkäystä oli luultu päähyökkäykseksi,ja luultiin että se pystyttiin torjumaan.10.6-44 kuitenkin esim.yhden suomalaisdivisioonan alueelle ammuttiin alkaen kello 5.00 aamulla n.220000 tykistön laukausta.Yli kaksi tuntia kestänyt tykkitulitus ja pommi-sekä rynnäkkökoneiden iskut tuhosivat suomalaisten asemat täysin.Neuvostojoukkojen tykkituli oli niin voimakasta,että sen jylinä kuului 270 km:n päässä olevaan Helsinkiin saakka.Puolustajat joutuivat pakokauhun valtaan,ja suomalaisten oma tykistö ehti ampua vain n.7000 laukausta.Tappiot kasvoivat suuriksi,ja yhtäkkiä monissa joukko-osastoissa oli vain n.kolmannes vahvuudesta.Jatkoa seurasi yhä vain vyöryvällä voimalla,ja esim.Viipuri menetettiin kahdessa ja puolessa tunnissa 20.6-44.Suomen taistelujen jälkeen Puna-Armeijaa odottikin sodan varsinainen päämäärä eli Berliini.
Suurhyökkäys tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta(sananmukaisesti)suomalaisille.Edellisen päivän tiedusteluhyökkäystä oli luultu päähyökkäykseksi,ja luultiin että se pystyttiin torjumaan.10.6-44 kuitenkin esim.yhden suomalaisdivisioonan alueelle ammuttiin alkaen kello 5.00 aamulla n.220000 tykistön laukausta.Yli kaksi tuntia kestänyt tykkitulitus ja pommi-sekä rynnäkkökoneiden iskut tuhosivat suomalaisten asemat täysin.Neuvostojoukkojen tykkituli oli niin voimakasta,että sen jylinä kuului 270 km:n päässä olevaan Helsinkiin saakka.Puolustajat joutuivat pakokauhun valtaan,ja suomalaisten oma tykistö ehti ampua vain n.7000 laukausta.Tappiot kasvoivat suuriksi,ja yhtäkkiä monissa joukko-osastoissa oli vain n.kolmannes vahvuudesta.Jatkoa seurasi yhä vain vyöryvällä voimalla,ja esim.Viipuri menetettiin kahdessa ja puolessa tunnissa 20.6-44.Suomen taistelujen jälkeen Puna-Armeijaa odottikin sodan varsinainen päämäärä eli Berliini.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Venäläisten hyökkäys alkoi taittumaan Tali-Ihantalan torjuntavoiton jälkimainingeissa. Venäläisten menetettyä useita divisioonia näissä taisteluissa Venäläisten sodanjohto totesi Suomen miehittämisen tulevan liian kalliiksi ja näin ollen painopiste siirrettiin Narvan rintamalle.
Kulissien takana käytiin kuitenkin jatkuvaa neuvonpitoa. Suomelle oli tarjottu mahdollisuutta erillisrauhaan jo talvella -44, mutta raskaat, käytännössä mahdottomat rauhanehdot keskeyttivät neuvottelut. Muistettakoon myös Risto Rytin henkilökohtainen osuus hänen solmittuaan Ribbentrobb-sopimuksen ja Suomen armeijan tätä kautta saamaan aseapuun Saksasta. Nämä aseet ja osasto Kuhlmeyn panos vaikuttivat osaltaan torjunnan menestyksellisyyteen. Unohtaa ei pidä myöskään suomalaisen sodanjohdon ja tiedustelun etevyyttä. Legendaariseksi muodostui tykistön käyttö Ihantalassa, jolloin useat suomalaispatteristot eri portaissa keskittivät tulensa pienelle alueelle tuhoten yhteistyössä ilmavoimien kanssa kaksi läpimurtodivisioonaa nopella tuli-iskulla juuri hyökkäyksen alla. Tämä oli mahdollista, koska venäläiset yrittivät kolmannen kerran perätysten samalla taktiikalla murtautua etulinjan läpi. Kaksi edellistä kertaa (Vuoksessa ja Talissa) onnistuivat. Tämä nimenomaan Gusevin ideoima taktiikka epäonnistui Ihantalassa surkeasti. Viipuri menetettiin lähinnä siksi, että Suomessa uskottiin Venäjän hyökkäävän Saksaan, ei Suomeen. VT-linjan varustustyöt olivat siksi jääneet pahasti kesken.
Lisäksi suomalainen tykistö kärsi vakavasta ammuspulasta, kysymys ei ollut ehtimisestä, vaan siitä, että ammuksia ei kertakaikkiaan ollut käytettävissä enempää. Osin sama tilanne oli jalkaväen kalibereissa.
ken
Sinäkin voit luulla todeksi ihan mitä lystäät.
Vaikka sen että puna-armeijalla olisi olemassa jotain kunniaa.