Miksi nykyään ei tapahdu samallaisia "ihmeitä" kuin Jeesus teki? Antoihan hän luvan parantaa sairaita kuten itsekin teki,sokeat saivat näkönsä takaisin,spitaaliset paranivat ja herätti myös Lasaruksen kuolemasta!
Missä ovat ne ihmiset joille on annettu esim. parantamisen lahja? Vai onko heitä olemassakaan?
Ihmetekojen aika?
mennyttä
541087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
ainakin tapahtuu: http://www.nokiamissio.org/index.php?option=com_content&view=article&id=89&Itemid=91 ja jos googlaat "miracle healings" voi löytää parantumisihmeistä maailmalla.
sama / samat jannut kirjoittaneet kaikki jutut. kieliopin käyttäminen on sen verran samanlaista, että ei voi olla eri käyttäjien kokemuksia. muutenkin koko nokia missio on täyttä hömppää ja ihmisten täyttä huijausta ja harhaan johtamista.
Varmuudella näitä tekoja ei ole tapahtunut apostolien ajan jälkeen. Tämä merkitsee, ettei ihmeitä ole tapahtunut pakanakristittyjen kautta.
"Miksi nykyään ei tapahdu samallaisia "ihmeitä" kuin Jeesus teki?" Siksi että tarinat paranevat vanhetessaan. "Missä ovat ne ihmiset joille on annettu esim. parantamisen lahja? Vai onko heitä olemassakaan?" No ei todellakaan!
Tähän keskusteluun on liitetty kahden eri henkilön laittamalla todistajien kirjoittamia todistuksia omalta kohdaltaan siitä, miten Jumala auttoi heitä. Tuo ylempänä oleva Nokiamission sivu josta löytyy, ja alempana kirjoitettu todistajat niminen sivusto.
Niitä tapahtuu ympäri maailmaa, kuten löytyy tästäkin linkistä, vai oletko jo lukenut tämän? http://todistajat.googlepages.com/
ohi--- ihmisia tulee uskoon-- uudestisyntyy- sieluja paranee ,,pelastuu , Jumala toimii nykyäänkin..tuo on toki tarkein ja suurin ihmeteko..vai kui?
Ne ihmeet joita Raamatussa luetelleen, ovat vaan pääosiltaan joitakin ihmeitä näiden kirjoittajien korvien välissä. Mutta usko sinänsä, ei ole ihmeiden joukkoon kuuluvaa. Siinäpä se juju onkin, joko ihminen uskoo, siis tottelee Luojaansa, taivaallista Isää oikeasti tai sitten vaan uskoo joihinkin ihmeisiin tai on uskomatta kokonaan! Parantaminen on vaativaa. Siksi onkin suotavaa ettei siitä tehdä puoskareiden riskitöntä bisnestä! Yleiseksi tiedoksi vain; Yleensä kaikki vanhurskaat teot tehdään julkisuudelta salassa.
"Yleiseksi tiedoksi vain; Yleensä kaikki vanhurskaat teot tehdään julkisuudelta salassa." Jos media lehahtaisi paikalle, kaikki tietävät miten siinä kävisi; Jumalan voima ja ihmeet vääristeltäisiin, ja tehtäisiin kaikkein pahin synti eli Pyhän Hengen pilkka (väitettäisiin tekojen olevan perkeleestä). Ehkä siksikin ihmeet tapahtuvat salassa, että Jumala haluaa varjella tietämättömiä pahimmalta synniltä, jota ei anneta anteeksi tässä eikä tulevassa elämässä.
Oli seuraava:Menin kirkkoon jossa eräs tunnettu parantaja-pappi oli saarnaamassa.Sen jälkeen ihmiset saivat mennä jonossa kertomaan rukous aiheensa/pyyntönsä,toiset kaatuivat toiset eivät. Tuli minun vuoroni ja kerroin asiani joka oli erityisen tärkeä sillä olin siellä isäni puolesta,pastori laittoi kätensä pääni päälle ja rukoili,samassa minun läpi meni "lämpöhulmahdus" läpi ja makasin lattialla!Uskon sen olleen Pyhähenki!Sen jälkeen oli ihmeen kevyt olo kuin olisin leijaillut ja hyvä ihmeellinen olotila! Mutta se rukous ei auttanut isääni joka ei parantunut vaan kuoli muutaman kuukauden kuluttua. Silloin kirkossa luulin että minut on kuultu ja isäni paranisi, muuta en pyytänyt!Koska monet olivat kokeneet ihme-parannuksia. Miksi minun pyyntöni ei toteutunut vaikka toivoin sitä koko sydämelläni vilpittömästi uskoen?
Julkisuus on usein vain haitaksi. Ja se on tietty, että media tekisi jokaisesta hyvästä teosta vain itselleen "rahasammon" jota pyöräytettäisiin aina uudestaan ja uudestaan kunnes lukijat vaatisivat lopulta upouusia "uutisia", mutta täysin samalta osa-alueelta. Kuten voikin itse kukin jonkun tunnetun juorulehden repäisevistä otsakkeista ja etusivuista asiaa juonnella itselleen. Todellinen ihme yleensä onkin sellainen, jossa ulkopuoliset eivät edes täysin ymmärtäisi tuon ihan jonkun vaan ihmeen merkitystä kokijalleen.
Mutta usko sinänsä, ei ole ihmeiden joukkoon kuuluvaa. --tupa]]] tuo on suurin ihme mita ihmiselle voi tapahtua. siirtyy kuolemasta elamaan.uudestisyntyy.l-h
Hyvät lääkkeetkin, jotka todella vaikuttavat, on myös keksitty ihmisten avuksi. Mutta usko, ei ole ihme siitä huolimatta vaan sanalla kuvataan ihmisen kykyä totella Luojaansa, taivaallista Isää. Se on synonyymi mm. käsitteille tottele, luota. Mutta sinähän et usko tuotakaan.
Ensimmäisenä mieleeni tuli näin talonpoikaisjärjellä ajatellen, että sinun isäsihän siellä kirkossa olisi pitänyt olla!? Sinä kuitenkin sait kokea tuon ihanan lämmön, joka kulki lävitsesi, ja jonka ajattelit olevan Pyhän Hengen. Sitä se varmaan olikin, koska olit jälkeenpäin onnellinen ja sinulla oli kevyt olo. Ole siis siitä kiitollinen!
Mutta siis miksi se rukous ei auttanut isääsi? Siksi tietenkin, että hänen kuolinpäivänsä oli määrätty jo ennen hänen syntymäänsä aivan niinkuin kaikkien meidän muidenkin:
Ps. 139:16 (Raamattu 1938)
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."
Job 14:5 (Raamattu 1992)
"Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää."
Tiedehän parantaa. Tiede parantaa--> syövistä,antaa näön monista ennen parantamattomista silmä-sairauksista kärsiville,pelastaa varmoilta kuolemilta[mm.diabetes], antaaa kivun lievitystä,tiede pystyisi ruokkimaan nyky-menetelmillään kaikki maapallon ihmiset[jos ihminen ei olisi luojansa kuva, eli itsekkyyden ilmentymä],kommunikaatio tapahtuu sekunneissa ilman lankoja,rumpuja,savumerkkejä. Mitä tapahtuu taivaalla->lennellään pitkin taivaita, vesissä kuin vesissä sukelletaan pitkin pohjia,ajetaan tuhatta ja sataa pitkin pintareita ja niiden vieriä, eletään virtuaalimaailmoissa,soitetaan vireisellä Fenderillä hirveältä narinalta kuulostaneen yksikielisen esikitaraviuluviritelmän sijaan,mitä ihmettä vielä kaipaat? Tiedän ja tunnen toki hyvinkin läheltä "parantajia", joilla heilurit heiluu,kauko-parannus on "hallussa" ja yrttejä ja sokerista tehtyjä pikkupillereitä "lääkkeitä" syötetään potilaille viimeisenä toivona. Se on vain nytkin niin, että kärpäsistä tulee niitä härkäsiä aina kun aikaa kuluu. Asiat,kertomukset,tapahtumat muuntuvat suusta-suuhun-tiedossa, tällöin voi taviksesta tulla idolli ja ihmisestä muuntua[tahallisestikin muunnettua] vuosisatojen kuluessa myyttinen legenda, jopa "jumala". Tämän epä-jumaluus-palvonnan ei tarvitse olla sen kyseisen ihmisen syy, joka viisaita puhui. Jeesus 'iha-ite' kielsi palvomasta ihmistä, tai yleensäkään ketään, tai mitään luotua olentoa, tai niistä tehtyä kuvaa jossain kohdissa bibleä. Muistaakseni hän edelleen myös varoitti rakentamasta [taraditioiden mukaisesti] temppeleitä Jumalalle, taisi huomauttaa jotakin sellaista, ettei Jumala asu niissä. S i l t i mitä ihmettä,,,niin vain ristejä suudellaan,roikkuu siellä sun täällä ja Jeesusta roikotetaan kidutusvälineessä edelleen kuolleena jumalana joka herätti itsensä,rukoili itseään ja vannotaan ja rukoillaan siis Isää,,eiku poikaa,,eiku ketä? No pyydetään kuitenkin jotain hyvää ja kaunista ja pientä itselle, no ehkä lähi-piirillekkin kauan sitten kuolleelta mieheltä, joka kielsi oman ja muiden luotujen palvonnan ja oman jumaluutensa ihmisenä.
Annettukin "lahjoja" tai kykyjä ihmisille joita he voisivat viisaasti käyttää,joillekin kielillä puhuminen ja toisille tämä parantamisen lahja! Eikä tiede ole vielä niin kehittynyt että se voisi syövästä aina parantaa vaan kyllä siihen tarvittaisiin ihme-teko! Sukellaan pikin meren pohjia vaan eipä kävellä vetten päällä. Enkä tarkoita mitään "noita-tohtoreita" rohtoineen tai vippaskonsteineen!
1. Kor. 13:8 "Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi." Ap. t. 2:17 "Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia." Tuossa on pika-haulla aiheeseen liittyvää raamatusta, ota nyt niistä selvää? Kai ne ihmeet olivat silloin media-temppuja,jotta saatiin jengi koolle kuulemaan sanaa? Kieli-taitokin on ollut kautta aikain tärkeää. Oli hienoa ja tarkoituksenmukaista, että kuulijat kuulivat ja ymmärsivät sanotun omalla äidin-kielellään? Mielenkiintoista on tuo tekniikan ja tieteen kehitys. En nyt tähän hätään muista sitä maagikkoa ja hänen nimeään,joka sanoi kauan/kauan sitten tulevaisuudessa magiikan harjoittajien pystyvän puhumaan rannalta meren yli toiselle rannalle[telefooni] tuosta vaan ja että "puiset linnut" lentäisivät[lentokoneet], oli hänellä muitakin juttuja jotka natsasivat oudosti tähän päivään. Aika hassua,ukko oli aika velho.
Nostradamusta joka ennusti aikoinaan! Hänen ennustuksiaan on pidetty aika osuvina vaikka hän ennusteli ikään kuin runo-muotoisesti mutta on niistä jotkut osuneet kohdallleen tai sitten ne tulkittu joidenkin tapahtumien jälkeen osuvasti esim. Hitlerin aika ja kaksoistornien luhistuminen.
Ei ollut hän. Epämääräisyys ei ollut tässä ominaista,kuten yleenä Forer-efektiä käyttävillä. Ennustaminen perustuu paljolti tietoon luonnosta,ihmis- sekä kaiken kattavasta menneestä "kierron" ominaisuudesta. Tästä ei ollut kysymys,ellei kertomukset pitkälle kehittyneistä menneistä kulttuureista[Atlantis systeemit jne] kauan sitten ole totta.
Onko rukoilemisen voima heikentynyt vai sulkeeko Jumala korvansa? Ajatteleeko että pärjätköön ihmiset nyt omillansa,tieteillä ja taiteilla jne. Huokauskin on rukous ja kääntymistä Jumalan puoleen huolineen!Toisia hän kuulee ja käyttää heitä välimiehinä/naisina niitä varten joiden rukoilussa ei ole "voimaa". Helluntalaisten piireissä on ilmennyt tuloksia rukouksen voimasta,miksi niin ei tapahdu tavallisen kirkon piirissä,kyllähän niissäkin pyydetään esirukousta ja rukoillaan mutta ei tarpeeksi tai tuloksetta!
Atlantis upposi mereen vai tarkoititko sitä? Mutta onhan Jumala tuhonnut maailman kokonaan Nooan aikaan ja suuria osia Somorrat ja Gomorrat,viimeksi New Orleanssin(joka tyhmyyden takia oli rakennettu suolle) ja oli tsumani sekä maanjäristyksiä ym. tuhoisia luonnon katasrofeja. Lopun ajan merkkejä.Niitä tuskin voi laskea ihmeiksi.Onko kaikki nämä Jumalan suunnittelemaa vai ihmisten aikaan saannosta jota "muistutetaan" Jumalan suuruudesta!
Jumalalle toivomustensa kuiskiminen tuntuisi oudolta? Ehkä voisi todeta: "Hoidat varmaan hommasi,sillä tapahtuuhan sinun tahtosi aina ja joka tapauksessa". Miten jumalaa voisi kiirehtiä,hoputtaa,manipuloida, tai huomauttaa jostain sellaisesta mitä hän ei jo muka tietäisi? Suuruudenhullua olisi kuvitella, että me rääpäleet voisimme ohjata jumalan määräämiä suunnitelmia ja kohtaloita, tai päämääriä,eikö?
Rukoileminen kun kaikki on jo ennalta määrätty,kohtalot joita ei sitten muutella! Enpä ole Jumalaa yrittänyt "määräillä" vaan rukoillut jotta ihme tapahtuisi jos se olisi mahdollista!Eipä niitä tapahdu niin parasta tyytyä kohtaloonsa olipa se miten paha tahansa. Jumala on sallinut minulle enemmän taakkaa kuin jaksan kantaa...lupauksestaan huolimatta että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa!
Kannetaan kuormaa yhdessä, et kai sinä ole aivan yksin maailmassasi ja ongelmiesi kanssa? Kyllä asiat tuppaavat lutviutua omalla painollaan. No hieman joutuu itse myös pyristellä kuin lintu verkossa asioidensa [ja muidenkin asioiden] kanssa, mutta ei kannata luovuttaa ja surra liiaksi, eletään vaikka "piruuttaan" kuten Irwin lauloi aikanaan. Minä en puutu kenenkään rukoilemisiin tai uskoihin,mutta kun pulina-palstalla ollaan, sanon reilusti oman näkemykseni, ei sitä voi omakseen kukaan toinen ottaa se on mun juttu ;D. Voimia sinulle, muista että sinua ajatellaan ja susta välitetään
Kiitos sinulle! Tuli hyvä mieli kirjoituksestasi, enhän minä tosiaan ainoa ole joilla on "taakkansa". Olen kyllä kiukutellut ja välillä syyttänytkin Jumalaa miksi hän sallii kaiken pahan tapahtua! Menetin tyttäreni äkillisesti ja se on liian kova pala,en tajua Jumalan logiikkaa mitä hyötyä siitä hänelle oli.Parempi kun en olisi tytärtäni tehnytkään kun hänen elämänsä vietiin pois niin minunkaan ei tarvitsisi surra loppu elämääni ja miettiä miten toisin asiat voisivat olla.Siinä meni kerralla meidän yhteiset kuvitelmat millaisia olisimme "vanhoina"!
Minulla on lapsia. En pystynyt pidätellä kyyneliä kun luin vastauksesi, osan'ottoni ---> voimia sinulle!
Pyhästä hengestä käsittääkseni! Johtuuko kirkonmenojen kaavamaisuudesta ettei siellä tapahdu ihme-tekoja? On saarnaa ja liturgiaa välillä pompitaan ylös ja alas penkeissä(varoen ettei väärään aikaan)suntiota seuraten ja välissä virsiä lopuksi kolehdin keruu! Jeesus ei hyväksynyt temppeleissä rahan käyttöä, niin ja onhan meillä lisänä kirkollisvero! Eipä sinne taida enään ihmetyöt sekaan mahtua saati pyhähenki.Näin se on!
Minullakin on vielä kolme aikuista lasta mutta ne ovat aina "lapsia"!Vanhin jonka menetin jätti silti suuren tyhjyyden,jokainen on ainutkertainen ja tärkeä,korvaamaton. Eikä sitä osaa kuvitella että sattuu omalle kohdalle ja on luonnonvastaista/väärinpäin haudata oma lapsi kun yleensä se menee toisin päin! Kun mietin mitä vastaan jos minulta kysytään:Montako lasta minulla on? Diakonissa neuvoi vastaamaan että neljä mutta yksi on taivaassa!
Vastaa kuin sinne huudetaan tai sitten ei...
Tehnyt Jeesuskaan salassa vaan kansa seurasi ja suuret kansanjoukot saivat ihmeitä nähdä! Eivät kaikki uskoneet vaikka näkivätkin ihmetöitä tapahtuvan.Miksi nyt pitäisi teot salata jos ei Jeesuksenkaan aikaan? Täytyykö odottaa maailman loppuun asti!
aikana---ja Jeesuskin maksoi tuon.... 24 Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?" 25 Hän sanoi: "Maksaa". Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" 26 Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. 27 Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."
Jeesus ei kerännyt itselleen kolehtia! Ruokkihan hän suuren kansanjoukonkin muutamalla kalalla ja parilla leipäpalalla... Se kalajuttu on ihme ei sellaista tapahtunut edes miljoonapilkissä vaan sinne jäi miljoona-minnit mikit järveen uiskentelemaan vaikka ottajia olisi ollut! Arpajaisiksi sekin kilpailu sitten tulkittiin ja lopetettiin! Ei niitä hopearahoja kalan sisässä tai suussa kasva...
kasvaa,vaikka timantteja
Tapahtuikin Jeesuksen aikaan! Nykyaikana ei ihmeitä tapahdu. Kuoleman "rajatapauksissa" on päästy näkemään taivaan kirkkautta mutta miksei Jeesus näyttäydy täällä maanpäällä?
Mutta jos alkaa miettimään niitä kiitoksen ja ylistyksenaiheita, mitä elämässä on, niitä löytyy aina vain enemmän. Heräsin eräänä aamuna ja ajattelin ensin, "oi ei, taas tätä samaa elämää". Sitten tuli mieleeni, että "hetkinen, minä saan herätä omassa sängyssäni, omassa kodissani turvallisesti. En ole monivammainen, en rullatuolipotilas. Olen suht.koht. tervekin ja kun tarkemmin mietin, minullahan on aivan valtavasti ylistyksen ja kiittämisen aihetta! Kiitin siis Jumalaa kaikesta mainitsemastani hyvästä, kiitin perheestäni, sukulaisistani ja Jumalan hyvästä johdatuksesta elämässäni! Saan olla kiitollinen ja ylistää hyvää Taivaan Isää eikä suinkaan vähiten sen vuoksi, että hän on kuollut minun puolestani, että tämän ihanan elämän jälkeen täällä, saan vielä paljon ihanamman elämän Taivaan kodissa Jeesuksen luona!! Aamen, kiitos, hallelujaa!!!
Kyllä armolahjat toimivat monessa herätysliikkeessä ja ihmisiä parantuu jatkuvasti. Itse olen parantunut ainakin pahasta selkäkivusta, kroonisesta poskiontelon tulehduksesta, sydänvaivasta ja pahasta haavaumasta, jota ei välttämättä leikkauksellakaan olisi saatu kuntoon. Ystäväni on leikattu vastaavasta 2 kertaa, ei parannusta. Samalla tavoin olen nähnyt ihnmisten paranevan syövästä silmänräpäyksessä. Kyllä se minulle ainakin riittää vakuuttamaan, että Jumala parantaa yhä tänään.
Kertoa lisää omasta kokemuksestasi! Tunsitko saman lämmön "hulmahduksen" kuin minä? Minulla on selkä vaivannut vuodesta 89 lähtien,kuvissa näkyy muutokset.Välillä olen lähes liikuntakyvytön ja saan kipupiikkejä ja syön särkylääkkeitä turhaan.Iskias kun vaivaa siihen ei auta mikään! Nyt jonotan poskionteloiden leikkaukseen! Oliko tämä "sattumaa" kun sinullakin ollut samanlaisia vaivoja! Kuulisin sinusta mielelläni lisää mutta ellet halua ei ole tietysti pakko.Kiinnostavaa...Kiitos kirjoituksestasi!
Televisiossa! Ihan vaikutti tavalliselta ihmiseltä joskin sympaattinen.Uutisissa oli leimattu jopa noituuden harjoittamiseksi toimintaa Nokialla...
Jumalan toiminnastahan kaikki on kiinni, ei niinkään omista tunteistamme. Silloin, kun poskionteloni paranivat, en tuntenut mitään erityistä. Yli-Rämin Pentti oli äärettömän tasainen, vakaa veli. Ei hehkutusta, ei tehokeinoja. Rauhalliseen tapaansa hän vain kertoi Raamtun totuudet parantumisesta, siitä, että Jeesus on kantanut kaikki sairautemme ristillä. Sitten hän vain laittoi kätensä poskeni päälle ja tokaisi: Jumala luo uutta. Joku joskus kertoi hänestä, että kun Pentti oli vähät snansa sanonut, rukoiltava kysyi: Eikö ole enempää? Pentti vain totesi omaan tapaansa: - Jumala ei sanonut muuta! Tuo selän paraneminen oli sellainen ruinaustaistelu. Aina kun uskovia oli paikalla, ruinasin selkäni puolesta esirukousta. Onneksi ihmiset jaksoivat rukoilla. Sitten kipu vain yhtäkkiä oli poissa, vaikka sitä ennen iolin joutunut kävelemään ylävartalo oikealle kiertyneenä. Ei siinäkään mitään tunteita tai lämpöä ollut. Toisaalta Jumala oli minulle armollinen, sillä rukoilemassa oli sellaisia ihmisiä, joilla on jo vuosia ollut paha selkäkipu, mutta he eivät silti ole parantuneet. Tuo haavauman parantuminen oli kyllä oma prosessinsa, en ole sillä tavalla kuukausikaupalla joutunut kivun kanssa tekemisiin kuin silloin. Olin juuri sitä ennen miettinyt, miten kestäisin, jos minua todella kidutettaisiin uskoni tähden. Odotin kivun alkaessa vauvaa, en siis saanut käyttää voimakkaita särkylääkkeitä. Kuukausikaupalla lojuin olohuoneen sohvalla milloin missäkin asennossa yrittäen saada unta. No, tyttö syntyi ja minut laitettiin leikkausjonoon. En kuitenkaan ehtinyt leikkaukseen, kun aloin odottaa uutta vauvaa. Ja taas sama juttu! Silloin muistan ikään kuin suuttuneeni kokko kivulle, alkaneeni paljon topakammin rukoilla ja käymään ikäänkuin sotaa sitä vastaan. Sitten Finnilän Jorma oli pitämässä kokouksia, hän rukoili puolestani ja tuo haava parani. Jälkeenpäin Jumala sanoi, että haava parani vähitellen tuon parin viikon aikana Hänen tahtonsa mukaan. Enkä oikeastaan muista, onko missään omassa parantumisessani vahvasti lämpöä tuntunut tai tunnemaailmaa jyllätty. Sen muistan, kun eräällä ystävälläni oli parantumaton luustosyöpä ja Jumala käski mennä rinnalle ja kysyä, onko hänellä jokin asia mielessä, joka aiheuttaa katkeruutta. Ystävä sanoi, että ei muista, mutta että hän miettii. Sain melkoiset haukutkin toisilta uskovilta, kun olin vanhaa kuolemansairasta mummoa mennyt häiritsemään moisilla puheilla. Minulla oli tapana käyttää mummoa joskus kirkossa ja kirkkomatkan jälkeen hän pyysi minua jäämään kirkkokahville. Siinä kahvia keitellessään hän muisteli erästä lapsuuden tapahtumaa ja sanoi, että kyllä hän siitä on ollut koko elämänsä katkera. Lopuksi ennen lähtöäni kävimme yhdessä rukoukseen ja silloin kyllä meni sen verran voimakas virta läpi, että siinä kyllä voltteja oli! Koimme sen molemmat ja sisko sai 7 vuotta lisää elinaikaa toiveensa mukaan. Parantui täysin syövästä hetkessä. Hän oli sanonut, että hän haluaa saattaa sotainvalidimiehensä itse hautaan, ettei tämän tarvitse hoidossa olla. Ja Jumala vastasi hänen rukoukseensa.! Joskus muulloin olen saattanut tuntea Jumalan läsnäolon lämpönä, joskus väsyneenä on kuin olisi lämpimään pumpuliin kiedottu. Siinä vain olet sitten Jumalan läsnäolossa, et halua edes toisille mitään puhua. Vastaavasti usein, kun Jumalalla on jokin tehtävä tulossa, tuntee aivan kuin sähkövirta kulkisi päässä. Ja pariin-kolmeen tuntiin tulee sitten eteen tilanne, missä sitä voimaa tarvitaan. Ehkä sen yleiskommentin voisi sairauksista ja sairaiden puolesta rukoilemisesta sanoa, että yleensä rukousta on liian vähän. Ainakin syöpä saattaa vaatia kuukausien intensiivistä rukousta. Tai itse olen tällainen tavallinen riviuskova, jolla ei isoja vehnänjyvän kertoimia ole, mitä "suurilla" uskovilla on. Totista työtä se rukoilu on, mutta toisaalta ihanaa! Ja useinhan on niin, että tilannetta ei tiedä etukäteen. Silloin olisi hyvä ylipäätänsä olla paljon rukouksessa, seurustella Herran kanssa, puhua kielillä, laulaa hengessä, niin että olisimme käyttökelpoisia. Itsellänikin keuhkot ovat edelleen heikko kohta ja niistä Herra on sanonut, että mitä enemmän laulan kielillä, sitä enemmän ne vahvistuvat! Jostakin kyllä luinkin sen jälkeen, että oli tieteellisesti saatu sama tulos: Laulaminen vahvistaa keuhkoja! Siunausta sinulle! Ja rukouksen sillalla tavataan!
Perusteellisesta kertomuksestasi!Minä silloin aikoinaan kävin isäni puolesta rukousjonossa,hänelläkin oli parantumaton syöpä joka ei sitten parantunutkaan.Miksihän se toisille auttaa ja toisille ei? Olin silloin varma parantumisesta,toisin kävi!Isäni vielä kysyi pyysinkö itselleni mitään,en pyytänyt. Aina ei rukouskaan auta vaikka polvet ruvella rukoilisi.Toisinaan taas on vähempi riittänyt. Monesti kysytään kun jotakin pahaa tapahtuu että missä Jumala oli silloin ja antoi kaiken tapahtua tai oliko "nukkumassa"!Niihin ei ole vastausta vaan onko ne opetukseksi tarkoitettu?
Ei parantuminen tosiaan mikään automaatti ole. Molemmat vanhempani menehtyivät syöpään, hyvin ärhäkkään sellaiseeen. Eli kolmen kuukauden kuluttua näkyvistä ensioireista molemmat olivat kuolleita. Isästä Jumala tosiaan sanoi huhtikuussa, että juhannukselta kaikki on ohi. Ja niin oli. Usein silloin kun on isompi urakka edessä, pyydän Jumalaa ilmaisemaan, mikä on Hänen tarkoituksensa juuri tässä tilanteessa. Ja monesti Hän sen kertookin. Muistan, kuinka olin joskus Helsingissä vanhusten sairasosastolla pätkätöissä ja aloin rukoilla erään mummon puolesta, että Jumala parantaisi hänet ja hän pääsisi vielä muutamaksi vuodeksi pois sairasosastolta. Rukoilin ihan innolla muutaman päivän, sitten Jumala heitti minulle vastakysymyksen: - Minne sinä sitten hänet panisit? Ja aloin miettiä tilannetta. Hän oli sairaskodissa, sai ruuan pöytään, hoitajat pitivät häntä ikäänkuin lemmikkinään, puhekavereita riitti, siivous pelasi. Hän oli ollut jo niin kauan mielenterveysvaikeuksien vuoksi pois normaalielämästä, että hän ei osannut hoitaa raha-asioitaan, ei tuntenut euroja, ei muutenkaan kovin hyvin osannut huolehtia nykyajan vaatimista asioista. Ja niin totesin Jumalalle, että ok, ehkä hänen on parasta olla täällä täysihoidossa. Sen sijaan Jumala kehotti rukoilemaan erään hoitovirheen takia rullatuoliin joutuneen puolesta, jonka omaiset olisivat halunneet hänet kotiin. Olisihan Jumala sen ensimmäisen mummonkin parantaa voinut, ei se hänelle iso asia olisi ollut. Mutta ei siitä tosiaan välttämättä mummon elämänlaatu kovassa suurkaupungissa olisi parantunut.Eli ainakin itse luotan siihen, että Herra tietää parhaiten. Toisaalta on hyvä, jos saa Herralta sanan tilanteesta, reema-sanan. Silloin tietää, mikä on Jumalan tahto, vaikka voi käydäkin niin, että ihminen ei parannu. Muistan, kuinka rukoilimme pitkään erään syöpää sairastavan naisen puolesta. Välillä hän jo vahvistui, pääsi liikkumaan ulkona ja näytti, että kaikki on hyvin. Sitten hän kuitenkin muutmaan kuukauteen menehtyi. Jumala oli aiemmmin sanonut, että haluaa parantaa hänet, mutta lopulta hän sanoi, että sairastava nainen ja hänene miehensä ovat niin väsyneitä, että he eivät enää halua parantumista. Sairaus oli väsyttänyt heidät. Ja vaikka kävimme yhdessä rukoilemassa ja mieskin sanoi toivovansa vaimon parantumista, he tosiasiassa olivat luovuttaneet. Lopulta sanoin Jumalalle, että olkoot sitten, Herra, tee heidän tahtonsa mukaan. En jaksa enää rukoilla. Ja niin vaimo kuoli, Herra antoi miehelle parin vuoden päästä uuden vaimon. Mutta toisaalta vaimolta jäivät kokematta ne ihanat isoäitivuodet, jotka Herra olisi halunnut antaa. Eli on tosiaan erikseen Jumalan tahto ja sallimus. Ja silloin on ihana tietää, että Jumala olisi halunnut parantaa, muttaHän ei tee kuitenkaan väkivaltaa ihmisille ja paranna väkisin, vaan ottaa taivaasennkin, jos niikseen on. Kyllähän se paha tapahtuu monesti meille opetukseksi. Ei se välttämättä Jumalan tahto ole, ajatellaan nyt vaikka ylinopeutta tai riskinottoa liikenteessä. Silti monta kertaa nämä onnettomuudet tapahtuvat joululomien tai pääsiäisen aikaan, jotta ihmiset edes hieman hopultaan pysähtyisivät. Tsunami tuli joulun kieppeillä, Konginkangas pääsiäisenä. Aikanani olin harjoittelijana Budvassa Montenegrossa elo-syyskuussa, seuraavana pääsiäisenä lähes koko kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä.Muistan, kuinka paikalliset näyttivät silloin syksyllä halkeamia vanhan kirkon seinässä ja sanoivat, että ne olivat tulleet edellisessä järistyksessä joskus 1500-luvulla. Ei silloin arvannut, että uusi raju järistys olisi tulossa puolen vuoden päästä. Kyllä Jumala silti rukoiluttaa ihmisiä ennen onnettomuuksia, etsii niitä, jotka "tulisivat väliin" niin että tuomiot eivät tulisi. Muistan, kuinka Herra yritti saada minuakin Thaimaahan rukoilemaan muutmaa kuukautta aiemmin, mutta en löytänyt väylää, miten mennä. Samoin hyvin usein häivähtää kuva auto-onnettomuudesta tai muusta. Ja että on riemastuttavaa, jos sitten onnettomuustilanne tuleekin, mutta kuski ehtii viime tingassa oikaista auton suunnan, niin kuin esim. joskus joku oli jokeen ajamassa bussilla tieltä syöksyttyään Pohjanmaalla. Usein Herra vain kysyy, onko niitä ihmisiä, jotka jaksavat rukoilla ja välittää. Toisaalta Herra on Herra, joskus ihminen saattaa parantua ihan lyhyenkin rukouksen aikana, kuten sanoit. Emme me Hänen ajatuksiaan tiedä. Ja sekin on arvoitus, missä järjestyksessä Hän parantaa. Muistan erään miehen Lapissa, joka oli mielenterveyden häiriöiden vuoksi eläkkellä, vaikkei vanha ollutkaan. Kun viina oikein riivasi, hän tapasi tulla pariksi päiväksi katkolle meille. Ja kun tilanteet oikein ahdistivat, hän meni teerveyskeskukseen, otti piikin ja passituksen Keroputaalle hoitoon. Oli taas alkanut "ahistamaan", kaveri tuli meille ja sanoi, että hän on niin kyllästynyt siihen ainaiseen piikille-Keroputaalle -linjaan, että hän toivoo, että Herra parantaisi hänet. Laitoimme hänet kiikkutuoliin keskelle ja rukoiimme varmaan 2-3 tuntia, sitten kaveri sanoi: - Nyt helpotti, vaan taidan minä kuitenkin sairaallalle mennä. Meni myös, sai passituksen Keroputaalle ja kun vanha tuttu lääkäri hänet ovella näki, tämä kysyi heti: - Mitä sinä täällä teet, terve mies? Lääkäri passitti hänet kotiin ja kaveri oli niin innoissaan, että varasti ensimmäisen näkyvillä olleen polkupyörän, millä pörräsi kaupunkiin. Eli sillä kertaa Herra hoiti mieltä, ei Hän painanut vielä millään tavalla omaatuntoa siinä kohden, missä sanotaan, että toisen omaa ei saa ottaa.... Joka tapauksessa kaveri parantui työkykyiseksi. Eli meillä on ihmeellinen Herra, kootos siitä Hänelle! Siunausta sinulle!
Kuinka sinä kommunikoit Jumalan kanssa? Kerroit saavasi häneltä suoraan vastauksia. Meillä on paljon samantapaisia asioita tapahtunut kuten sinun vanhempasi ja minun isäni joka kuoli sairastettuaan vain puoli vuotta! Sinulla on ollut tilaisuus olla ulkomailla johon minullakin on "hinku" päästä!En vain ole löytänyt sopivaa tilaisuutta,viime vuonna oli puhetta että voisin päästä Suomalaisten hoivakotiin töihin niin ei olisi ollut kieli-ongelmiakaan,mutta se sitten jäi toteutumatta! Sinulla itselläsi vaikuttaa olevan parantamisen lahja Jumalan välityksellä!Mutta miten Jumala ilmaisee sinulle tahtonsa???
Kyllä kai se kaikkein yleisin seurusteluaika Herran kanssa on minulla aamulla, siinä 15 vaille 6 ja siitä puoli tuntia eteenpäin. Joskus olen kyllä yrittänyt öitäkin valvoa ja kärkkyä Herralta vastausta kysymykseen, jota olen miettinyt, mutta hiljaista on ollut. Sitten Herra saattaa ykskantaan todeta: - Mene nukkumaan! Ja aamulla, silloin 15 vaille 6 Hän sitten vastasi. Kai Hänellä oli tarkoitus osoittaa, että kunnon yöunet ovat välttämättömät. Kyllä minulla on parantamisen lahja, mutta se toimii hyvin satunnaisesti, ei ole sillä tavalla vakituiseen mahdollisuutta keskittyä siihen. Vaikka toisaalta toisessa Timoteuskirjeessä sanotaan: "Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta." Eli vastuu on meidän. Enemmän meillä pitäisi olla aikaa rukoukseen. Itse haaveilen, että sitten kun tytöt ovat maailmalla ja olen eläkkeellä, niin sitten olen päiväkausia Herran kanssa, sillä mitä ihanampaa meillä oikeastaan voi olla kuin seurustelu Herran kanssa. Tuosta Jumalan viestimisestä vielä. Muistat kai Belsassarin pidot Danielin kirjan 5. luvussa: Siinähän käsi piirsi viestin seinälle: 5 Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti. 6 Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat. ... 25 Ja tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin'. 26 Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. 27 Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. 28 Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille. Eli hyvin selvästi tässä sana ja kuva toimivat yhdessä, selittäjä ei edes ollut paikalla heti. Vielä Herran kanssa seurustelusta. Itselleni tuo aamuaika on sikäli paras, että silloin on kaikkein herkin ja hiljaisin, päivän asiat ja tunteet eivät vielä mieltä vangitse. Hyvin usein herätessä soikin jokin sana tai lause mielessä ja silloin voi miettiä, onko se Herralta. Tosiasiahan on, että oma mielemmekin saattaa olla melkoinen sanageneraattori, varsinkin jos odottamalla odotamme vastausta tiettyyn kysymykseen. Kyllä oma mielemmekin sen osaa tuottaa, samoin saatana, jos sattuu asiasta tietämään. Eli yleisperiaatehan on, että Jumala tietää kaiken, salaisimmatkin ajatuksemme, mutta saatana tietää vain sen, mitä annamme hänen tietää. Eli jos meillä on pelkoa, vihaa tai epäuskoa jossakin asiassa, sitä ei kannata ääneen kuuluttaa ihan heti! Vihollinen käyttää tietoa hyväkseen ja alkaa masinoida sotaansa mieltämme vastaan. Ja useinhan tilanne on se, että vihollinen ärsyttämällä ärsyttää meitä työntämällä vikoilevia ja epäileviä ajatuksia sisimpäämme. Ne eivät ole meidän, jos emme niitä ääneen tunnusta omiksemme. Mutta jos tunnustamme, alamme vaikka haukkua toisia, vihollinen saa taas vahvemman jalansijan. Mutta tosiaan yleensä, jos mieleen tulee selkeät sanat/lause ajatuksesta, joka ei ole meitä tietoisesti askarruttanut, kannattaa miettiä, ovatko ne Jumalalta. Usein sanat tulevat arvoituksina, mietittäviksi. Hesekiel 17:2 sanookin "Ihmislapsi, esitä arvoitus ja lausu vertaus Israelin heimolle" Muistan, kuinka Herra kerran näytti näyssä leveää virtaa, kuin Tornionjokea, jonka yläjuoksulla Muonionjoella olimme joskus asuneet. Ajattelin olla näppärä ja kysyin heti Jumalalta, mitä Hän näyllä tarkoitti. Vastaus oli vain: - Mieti, minä rakastan arvoituksia! Oma tulkintani asiasta oli se, että Jumala haluaa meidän ihmisten välien olevan kuin Tornionjoki, myös rauhan rajana tunnettu. Eli raja on kartalla, mutta ei käytännön kanssakäymisessä. Jokaisella ihmiselläkin on omat rajansa, mutta jos ystävyyssuhteet ovat kunnossa, itsekullakin on oma tonttinsa, mutta kylässä käydään usein toisen rajoja kunnioittaen. Mutta joka tapauksessa tuo arvoitus on keskeinen asia Herran puheessa. Lauseita joutuu miettimään, eikä osa selviä koskaan, tai vasta vuosien päästä. Siksi olen yrittänyt kirjata sanoja vihkoon, jotta voi myöhemmin miettiä niitä. Useathan saattaavat olla pitkällekin tulevaisuuteen viittaavia. Toinen asia, mitä Herra on joskus sanonut, että jos tulee sanat ja kuva yhtäaikaa, ne ovat 85 % varmuudella Herralta, pelkkien sanojen kohdalla virheprosentti on vielä suurempi kuin tuo 15. Yleensä sanat vain tulevat ikäänkuin mieleen, vähä samoin kuin omat ajatuksemme syntyvät. Joskus tulee ihan selvät sanat kuulevilla korvilla, joskus teksti kuvan päälle. Mutta hyvin harvoin näin. Paavalin kutsussa Makedoniaan oli mies ja sanat, eikä Paavali sitä epäillyt ollenkaan: Ap. t. 16:9 Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä" Samoin, jos muistat Shakarianin kirjan Maailman onnellisimmat ihmiset, siinä muistaakseni venäläinen lapsiprofeetta profetoi, että koko seudun asukkaiden on paettava, kerrottiin vielä aivan tarkkaan, minne. Eli Los Angelesiin, samoille kaduille, mistä Asuza-kadun herätys, eli helluntaiherätys sitten puhkesi. Nämä Jumalan Losiin ohjaamat armenialaiset olivat osa niistä polttopuista, mistä tuli syttyi. Muutenkin tuo kirja on hyvä kuvaus siitä, miten Jumala toimii. Samoin kirja nimeltä "Muovaa minut uudeksi", tekijää en nyt muista, mutta joka tapauksessa kirurgi kuvaa, kuinka Jumala ohjasi hänen perhettään. Ei aamu ainoa aika ole, usein illallakin Herra haluaaa puhua, samoin, jos malttaa päivällä hieman hiljentyä, vaikkapa ettonenokosille. Tai vaikka kun bussissa työmatkalla torkahtaa, saattaa Herra siinä unen ja valveen rajamailla puhua. Ja tosiaan kesken päivän, jos tulee sanoja tai lauseita asioista, joita et ole ajatellut, kannattaa miettiä, ovatko ne Jumalalta ja mitä ne tarkoittavat. Samoin Jumala saattaa puhua tietenkin profeetoidensa kautta, mutta myös pienten lasten kautta, he saattavat tuossa 3-7 vuoden iässä, enne kuin kaverit vievät tilan mielessä, olla hyvinkin herkkiä kuulemaan Jumalan äänen. Samoin aivan uskosta osaton ihminenkin saattaa tietämättään tuoda sanoman Jumalata tiettyyn tilanteeseen. Meillä on ihmeellinen Herra! Muistan kuinka nuorin tytär joskus 3-4 -vuotiaana lauloi sujuvasti räppilaululla ihan selvää profetiaa. Istui vain yksikseen nurkassa ja profetoi. Jos menit viereen ja kuuntelit hiljaa, sait Herran sanoman, jos sanoit, että laula kovempaa, suu meni suppuun, eikä tullut sanaakaan enää... Meillä on tosiaan ihmeellinen Herra. Siunausta sinulle!
Kertoa selkeästi asoista joita koet,todella mielenkiintoista tekstiä! Minulle ei vaan ole tapahtunut vastaavaa vaikka mielikuvitusta piisaa ehkä liikaakin johtuisikohan sitten siitä! Ajatuksia kyllä on, mutta ne varmasti on lähtöisin omasta päästä. Joskus olen nähnyt "enneunia" toiset on toteutuneet mutta senhän olen huomannut vasta jälkikäteen. Jatka lahjasi käyttöä ja suuret kiitokset sinulle että olet jaksanut vastata perusteellisesti ja pitkillä kirjoituksilla!
Sinun kirjoituksiasi ja tietty sinua! Jos käyt täällä niin kerro lisää...tai ilmoita ettet jaksa enää!
Mutta ne jäävät usein kertomatta!
Kovin usein tapahtuvan ihmeitä! Jos tapahtuisi niin kyllä tälläkin palstalla niistä kerrottaisiin aivan varmasti!
Kehottihan Jeesuskin tekemään ihmeitä,parantamaan sairaita ja julistamaan sitä maailmalle eikä suinkaan käskenyt pitämään SALASSA!
Pitäiskö alottaa sellanen uusi keskustelu, missä jokane kertois et mitä ihmeitä on kokenut et Taivaan Isä on tehnyt.. koska mulla on heti muutama omalla kohdallani ainakin =)
Ni sit ois Hänen teoistaankin kerrottu nykypäivänä ;-)
Kerro niistä vaan pidät salassa?
Toki voi alottaa uudenkin keskustelun jos tämä tuntuu jo vanhalle mutta kunhan vaan kertoisit. Miten vaan,aloitatko itse? Minä voisin aloittaa mutta kun ei ole oma kohtaisia ihme-kokemuksia...
Tänäpäivänä tapahdu ihmetekoja!
Voisitko nyt kertoa edes yhden tapauksen?
jo vain tapahtuu ihmeita--- ja suuria-- ihmisia tulee uskoon--se on suurin ihme.
koko sielu pelastuu,se on paljon enemman,kun joku jalan kasvaminen
jonka Jumala voisi kylla halutessaan jarjestaa.
Hyvinkin tarpeellinen jos uusi jalka kasvaisi menetetyn tilalle tai muutenkin saisi uusia vaihto-osia niin kuin autoihinkin!
Mennyt koskaan palaa!
skistofrenia / kaksisuuntainen mielialahäirö ilmenee monella tapaa... Toivottavasti vuonna 2011 on jo tauti paremmassa vaiheessa?
mukava postata melkein kaksi vuotta vanhoihin juttuihin, kun ei ole tällä hetkellä muutakaan tekemistä :D