jospa en koskaan edes olisi syntyny. Oon aivan turha. Musta on ollu harmia. Inhoon itteäni ja voisin ihan hyvin tappaa itteni. Eikä kukaan jäisi todellakaan kaipaamaan.
Haluan kuolla
ja toivon
211899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tai siis mitä sä täällä valitat. Ei itsemurha oo niin vaikeeta. Mutta tee se tyylillä! Tässä ohje, osaat varmasti kääntää?! There's a brand new dance with a brand new angle It's the very last waltz and it's called the Dangle You tie a rope round your neck and stand on a chair And you kick it away and you're dancong on air.
joku realistisempi tapa? Vaikka miten menen junan alle jotta kuolisin? Miten kova vauhti tappaisi mut?
oikea ihminen oikeassa paikassa ja väärä ihminen väärässä paikassa...olet jälkimmäinen.
"Ihmeellinen on elämä". Ehkä tulet järkiisi ja ymmärrät, että kyllä ihmiset sinusta välittävät. Se välittämisen näyttäminen on vain monilta vaikeaa, varmasti sinultakin. Ps. Joskus oman hengen riistämisellä on katastrofaaliset seuraukset. Ei ole vain kyse SINUN elämästäsi, vaan myös muiden. http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Stewart
kuten ortodoksit sen sanovat, Jumalan kuva. Älä suotta suomi itseäsi, silloin halveksut Jumalan luomistyötä. Vaikeuksilla ja masennuksella on tapana väistyä. Odota, kyllä aurinko vielä paistaa! Ole itsellesi armollinen. Älä suotta hauku itseäsi. Opettele löytämään itsestäsi hyvät puolet: niitä on! ja kehu auliisti itseäsi. Kehu, vaikka tuntuisi ettei kehumisen aihetta muka löytyisi! On tärkeää, että opit ajattelemaan itsestäsi myönteisesti! Siunausta!
uusi päivä, ja uusi alku!
Mietihän vielä ratkaisuasi jos sen tehtyäsi joudut vieläkin ikävämpään paikkaan ja tilanteeseen ??????? *) ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä !
eiköhän ne itsemurhaajat joudu maanalle niinku muutkin????ihan samaan kuolemantilaan joka ikinen menee ei kuolintavalla ole mitään merkitystä!!-asioita isostakirjasta lukeneena tiedän että näin on.
Oletko vielä kovin nuori? Tuollaisia tunnekuohuja tulee aina silloin tällöin, ja tasaannut kyllä kun tulet vanhemmaksi. Kyllä minullakin parinkympin molemmin puolin kului paljon aikaa sen miettimiseen. miten saisin itseni pois päiviltä. Silloin ei ollut vielä sidoksissakaan juuri mihinkään. Nyt minulla on jo teini-ikäinen poika, joten en hänelle voisi tehdä sellaista, että päiväni päättäisin. Enkä muutenkaan enää halua, tähän ikään mennessä on jo huomannut, että pahojen päivien ylitse aina pääsee, ja että eteen tulee tosi hyviäkin päiviä, ei niistä kannata luopua. Jos nyt heittäisin veivini, ei minuakaan moni jäisi kaipaamaan, ehkä 4 ihmistä. Mutta vaikkei jäisi yhtäkään, mitä sitten? Koeta muokata omaa elämääsi sellaiseksi, että saat siitä jotakin nautintoa, tee sellaisia asioita joista pidät. Tosi harvaa täällä on erityisillä lahjoilla suotu (kuten esim. Susan Boyle nyt viimeisimpänä) niin että parasta keksiä itselleen jotakin, mistä kohtuullisesti suorituu ja mikä ei ihan puulta maistu. Useat tapaamani (kotiavustajan sijaisuuksia tehneenä olen tavannut monta) vanhat naisihmiset toistelevat, että "semmoista se on", mikä ei ole kovin paljon sanottu elämästä, mutta sitkeydellä hekin vaan ovat täällä käkistäneet. Koita nyt vaan kestää. Ps. Et sinä kuitenkaan onnistu tekemään itsemurhaa, joku siinä pieleen menisi ja sitten ottaisi vielä enemmän päähän. Etkä sitä paitsi edes halua tehdä, ei kenellekään oikeasti tarvitse kertoa kuinka junan alle mennään.
menetin läheisen,etsi harrastus,koulutus ystäviä työ jos epäonnistuukin jää loppuiäkseen kitumaan tntemaatta mitään/ketään,ja lemmikki vois antaa huomion kokonaisvaltaisesti.elämä on elämisen arvoinen vaikeuksienkin jälkeen,
Ymmärrän sinua hyvin. Mä tulen lähtemään täältä toivottavasti muutaman päivän päästä. Oman päätöksen taustalla on yritys hakema masennukseen apua ja sitä koskaan saamatta. Ei ole enää syytä elää. Olen kuitenkin vastuuni kantava ihminen ja hoidan valmiiksi omat hautajaisjärjestelyni yms. Näin voin poistua etten rasita ketään. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että voin päättä päiväni suht nopeasti reseptilääkkeellä jota käytän. Voimia omaan tilanteeseesi, mieti huolella mitä haluat tehdä. Itse olen oman päätökseni tehnyt, ja olen helpottunut.
Teidän kahden tuntemattoman vietit järkyttävät jopa meitä lukijoita, mikä ei ole mitään verrattuna läheistenne huoleen. Olen jo keski-ikäinen, mutta noissa fiiliksissä olin n.20-vuotiaana. Näin jälkeenpäin ajatellen olin kadottanut itseni ja kaiken ilon silloin, elämänlopetus tuntui oikealta ja perustellulta vaihtoehdolta. Koin myös ettei kukaan jäisi minua kaipaamaan, en pitänyt itsestäni, elämästäni ja miltei onnistuin yrityksessäni. Ajatus silloisesta minästä ja ilottomuudestani ahdistaa ja olen hyvin iloinen että elämä jatkui. Sain kyllä keskusteluapua ja uusien työpaikkojen yms. kautta tuli uusia ajatuksia, uusia ystäviä ja elämä vain jatkui päivä kerrallaan. Jossain vaiheessa masennus helpottui ja aloin nauttia elämästä. Tuosta on jo kauan. Nyt tuntuu siltä että tuo vaihe oli kuin painajaisuni ja olin täysin eri ihminen silloin. Elämä toi paljon iloa ja perheenkin. Tätä en olisi aikoinaan uskonut, vaikka sitä kyllä yritettiin minulle kertoa. Elämä voi välillä olla sietämättömän vaikeaa, mutta asioilla on taipumus järjestyä ennenpitkää. Hakekaa, pliis, masennukseen vielä apua. Jos sitä ei ole saanut, niin jatkakaa eri paikoista. Kai jostain saa apua kertomalla että on jo itsemurha-ajatuksia?
On hienoa kuulla, että masennuksesta löytyy toipujia valitettavasti en itse kuulu heihin. Kun on muutaman kerran käynyt lääkärin luona nöyryyttämässä itseään, ainakaan minulla ei ole tarvetta mennä enää sitä tekemää. Läheiseni käskevät ottamaan niskasta itseäni kiinni ja sanovat etten voi olla masentunut, se ei sovi luonteeseeni. Todettakoon tähän etten ole 20 vuotias vaan 30 v. Mutta osana valmistelujani olen tehnyt jäähyväiskirjeen sijasta videon jossa kerron päätökseni ja siihen liittyvät toimet. Toivoisin vain, että lääkärit huomaisivat meidät jotka tulemme vastaanotolle lakki kourassa apua masennuksesta hakemaan. Minä yritin. Pian minä lähden.
..ja yhtälailla AP:llekin, jolla samoja mietteitä. Kyllä sinä kuulut niihin toipujiin, jos niin päätät. Jos lääkäri ei auta, niin etsi muita instansseja, soita suoraan esim. psykiatrian poliklinikalle ja selitä tilannetta, siellähän se avohoito käsittääkseni tapahtuu. Älä luovuta. Olet kuitenkin hakenut apua ja haluaisit apua, joka on hyvä merkki. On helppo sanoa, että "ota itseäsi niskasta kiinni", joskus se ei omin avuin vain onnistu. Käyttämäsi masennuslääkkeet saattavat myös alkuun pahentaa oloa, otathan sen myös huomioon. Olet -läheistesi puheista päätellen- ollut aiemmin iloisempi, muistelehan niitä aikoja, aikoja jolloin elämä oli keveämpää ja odottelit innolla huomista päivää, nautit keväästä ja odottelit kesää. Oma syvä masennusaikani oli rankin kokemus elämässäni. Ehkäpä tuo kokemus vaikutti siihen, että nyt olen elämäniloinen optimisti, en enää tipahda pohjalle ja arvostan elämää hyvin paljon. Yritit hakea apua, jatka yritystä sitkeästi. Taistele sen eteen, että löydät sen entisen iloisemman itsesi. Vaikkei nyt tunnu sieltä, siellä jossain syvällä se on, mutta tarvitsee apua päästääkseen taas pintaan.
On vielä yksi paikka josta voitte saada apua, älkää missään tapauksessa tehkö mitään ennen kuin kokeilette tätä: pyytäkää Jumalalta apua, ihan vaikka sanotte että "auta Jumala mua nousemaan tästä paskasta ja masennuksesta", ette mitään häviä siinä että kokeilette!!!! Mitä jos tämä tie auttaakin???? Mitä jos apu tuleekin? Mitä jos Jumala onkin olemassa? Mitä jos Jumalalla on hyvä suunnitelma sinulle? Ette sitten koskaan tiedä mitä kaikkea ihanaa jäi kokematta, jospa apu tulikin täältä?? Pyydän että kokeilette tuota rukousta/pyyntöä! Tässä yksi psalmi joka itseäni on auttanut: http://p4.foorumi.info/ilosamoma/viewtopic.php?t=561&sid=49d9c0c09c098d72131d2ac878054334 Yksi paikka mikä on minua itseäni auttanut, on rikurinne.com ja sieltä klikkaa radioComeHome, sieltä voi netin välityksellä kuunnella aikaisempia radio-ohjelmia mm. pahasta olosta, masennuksesta, avusta jonka voi saada ym. Älkää tappako itseänne, te olette tärkeitä ihmisiä! T: Nuori nainen
Tullut tuollaiseen päätökseen. Toivottavasti lähtösi sujuu rauhaisasti. Toivoisin voivani helpottaa oloasi. Ajattelen sinua lämmöllä. Kiitos tästä ajasta.
Ei muuta kun pyssynpiippu suuhun ja jollakin oksanpätkällä tai varpaalla laukaiset. Henki lähtee eikä tartte kitua.
Lainaatko asettasi ;)
Hei, Lääkärien tai muiden suhtautumien on joskus todella nöyryyttävää. Kukaan ei ymmärrä, mutta silloin pitää mennä muualle ja uskoa etteivät kaikki ole samanlaisia. Saat varmasti apua jos jaksat pyytää oikeasta paikasta ja kertoa aikeistasi! Masennukseen kuuluu itsetuhoiset ajatukset, joten ne eivät ole osa sinua oikeasti. Oletko siis vielä kuulolla? Toivon todellakin että olet! Sain juuri tietää erään ihmisen poismenosta oman käden kautta. Se järkyttää ja surettaa suuresti. En häntä ollut enää usean vuoteen tavannut, mutta suruni on suuri. Sinustakin välitetään aivan varmasti, läheisesi eivät vain ymmärrä tilanteen vakavuutta. Kerro se heille vielä. Miten epätoivoinen olet avun saamisen suhteen ja kuinka ratkaisuna näet vain kuoleman. Kerro, että haluaisit mieluummin että sinut otetaan vakavasti ja saisit apua! Kaikki ihmiset eivät koskaan koe masennusta tai ahdistusta, joten he eivät voi tietää miltä se tuntuu. Silloin "ota itseäsi niskasta kiinni" kommentit tarkoittavat "haluan auttaa sinua, mutta en osaa". Voitko antaa sen heille anteeksi? Voithan, koska se on mitä he oikeasti tuntevat ymmärtämättä tilannettasi. Pyydä apua vielä ammattilaisilta! Älä valitse "helppoa" tietä, menetät mahdollisuuden parantua! Vastaathan että olet vielä täällä! Haluaisin auttaa!
KRIISIPUHELIN Valtakunnallinen kriisipuhelinnumero 01019 5202 Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa välitöntä keskusteluapua kriiseissä oleville ja heidän läheisilleen. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt. Valtakunnallista kriisipuhelinta päivystetään seitsemällätoista eri paikkakunnalla ympäri Suomea. Puhelimitse voi lähestyä auttajaa nimettömänä ja kasvottomana. Puhelinauttamisen tavoitteena on helpottaa henkistä hätää rakentavan ja tukevan keskustelun kautta. Avoinna: Ma - pe klo 9.00 06.00, la klo 15.00 06.00, su klo 15.00 22.00 Puheluista puhelinyhtiö laskuttaa taksojensa mukaan sekä soittajaa että SOS-keskusta. SOS-auto 040 5032 199 pääkaupunkiseudulla arkisin 9 - 16 ympäri vuorokauden, joka päivä SOS-keskus toimisto / Kriisivastaanotto (09) 4135 0510
kuuntelee minua (yksityinen), on se minulla teettänyt masennustestin mutta huijasin siinä, kun en halunnut muutakuin unilääkkeitä joilla saa tajun kankaalle.
Yhtä yksityistä psykologiakin suositteli, mut en mä sellaisia halua.
Kunnallisella puolella taasen olen törmännyt kusipäisiin lääkäreihin. Yksityisellä maksaa 40-70e lääkärikäynti ja ne kuuntelee. On koko rahan arvoista, jos tuon verran löytyy.