Ehkä outo palsta tälle, mutta syyllisyys on vähän kuin surua.
Koen syyllisyyttä, että lähdin alaikäisenä puoleksi vuodeksi ulkomaille, ilman äitini lupaa.
Äiti itki ja kielsi minua lähtemästä, minua masensi elämä silloin täällä, ja sain isältäni luvan lähteä, joten lähdin.
Palasin sitten puolen vuoden päästä. Nyt aikuisempana, huomaan kuinka naiivi ja itsekäs olin lähtiessäni. Ja koen suurta syyllisyyttä siitä että äitini joutui päästämään lapsensa vasten tahtoaan pois. Aion vielä pyytää häneltä anteeksi, vaikka hän ei ollut minulle koskaan vihainen, vaikka hänellä oli suuri huoli ja suru minusta. Mitä minun pitäisi sanoa nyt äidilleni?
syyllisyys
fsdfvääräopals
5623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anteeksi että tämä meni KUOLEMA ja suru-palstalle. en edes huomannut kunnolla että tämä meni KUOLEMA-palstalle. joo voisin laittaa tämän jonnekin muualle.
Juttele äitisi kanssa se on parasta mitä voit tehdä. Olen äiti, jonka tytär (18v.) on muuttamassa pois kotoa vasten tahtoani. Olen kuitenkin jotekin hyväksynyt asian ja hommannut hänelle tarvittavia tavaroita uuteen kotiin. Mutta tyttärein käyttäytyy minua kohtaan kovin kriittisesti, kiukuttlee yms. Välillä hän on kovin hiljainen ja mietteissään. Ehkäpä häntä itseäänkin mietityttää tuo uusi tilanne. Kiukut puretaan sitten läheisempään ihmiseen kuten äitiin. Olen kovin surullinen, mutta aika näyttää kuinka käy.
tekevät lapselleen ns.hallaa,jos eivät anna heidän elää omaa elämää. Lapset ei ole sitä varten,että vanhempiaan miellyttävät koko ajan. Puhutaan kuinka vanhemmat tuntevat aina syyllisyyttä lapsistaan. Mutta,myös lapset tuntevat syyllisyyttä vanhemmistaan,silloin kun vanhemmat eivät laske irti vaan syyllistämällä pitävät otteessaan,ovat itse riippuvaisia lapsistaan,eli ei ole tervettä.
ja vanhempien päästää heistä irti. Teit ihan oikein lähtiessäsi maailmaan, nuorena on elettävä, koettava. Maailmaltakin voi pitää yhteyttä rakkaimpiinsa ja kertoa, kuinka paljon heitä rakastaa.
Jokaisen meidän on aika lentää pesestä. Joillekkin se aika tulee hyvin aikaisin, joillekkin vähän myöhemmin ja joillekkin se ei meinaa tulla ollenkaan, mutta lopulta "lapsi" ottaa siivet selkäänsä ja lentää maailman syövereihin. Vanhempien on vain hyväksyttävä tämä yksi maailman luonnollisempia ja spontaaneja asioita, vaikka kuinka sattuisi. Sen kuuluu mennä niin... Minusta sinun kannattaa puhua äidillesi asiasta ja siitä, että haluat itsenäistyä ja mennä omillesi. Asiat kannattaa hoitaa kuntoon kun vielä asut kotona, sillä kun olet mennyt omillesi välien hoitaminen on vaikeampaa... Meillä on vain yhdet vanhemmat ja jos vanhemmat ovat kultaiset heihin tulee pitää hyvät välit koko elämän. Se kannattaa. Äitillesi on varmasti vaikeaa, että itsenäistyt. Kyllä äitisi asian hyväksyy. Kaikki sen jossain vaiheessa hyväksyy kun on pakko. Kerro äidillesi suunnitelmistasi ja kerro, että olet aina rakkain äitini, vaikka asuisin Kiinassa. Minä silti tarvitsen sinua. Tulen aina käymään luonasi, eivätkä välimme muutu ollenkaan. Katso, minusta kasvaa viisas ja vastuuntoinen aikuinen, josta tulee yhtä hyvä äiti kuin sinusta. Tsemppiä. Asioilla on tapana järjestyä. Hyvää kevättä sinulle =)