Tällä palstalla tuntuu että hyvä aloitus käännetään nekatiiviseksi,kertokaapa positiivisia asioita alueista nyt kun karavaanarit lähtee liikenteeseen talvihorroksen jälkeen,on paljon uusia karavaanareita jotka haluaa matkakertomuksia.
MITEN OIS
POSITIIVISUUS
181103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos kehut jotain aluetta, löytyy tusina kirjoittajia joiden mielestä alue on totaalisen ylihinnoiteltu tai siellä on epäsosiaalisia kausipikkalaisia. Onhan totta, että jokainen kokee eri alueet erilailla. Toisille riittää vaatimattomat sosiaalitilat, toisille pitää olla luksusta minihintaan. Yhdelle riittää laineen liplatus rantakiviin, toine kaipaa karaoken hurmaa. Mainitaan tässä Kalajoen Hiekkasärkät, siellä on rahaa vastaan aktiviteettejä kaiken ikäisille. Hiekkaa ja merta löytyy, vain eramaan hiljaisuus puuttuu.
Positiivisuus. Siinäpä se oikeastaan on koko juttu! Joukkoon ripaus ennakkoluulottomuutta. Mekin luemme mielellämme toisten kokemuksista. Se on kivaa sellaisenaankin ja kuten sanottu, siitä voi siementää aina jotain omille retkilleenkin. Tämän kertomuksen tekemisen kaasteen vastaanottaminen onkin sitten toinen juttu. Kuusihenkinen perheemme teki viime keväästä alkaen muutaman kuukauden pituisen vaunumatkan johon mahtui yhtä ja toista; "tutustuimme" kahteentoista maahan ja kilometrejäkin tuli melkoisesti - 14.000 - aika paljon enemmän kuin oli tarkoitus, mutta autossakin meillä oli kivaa. Puolison kanssa tuli juteltua asioita, joita arjen kiireessä ei tunnu ehtivän. Lasten kysymysvarasto on ehtymätön. Kerrankin oli aikaa vastata;-) Matkalle mahtui vuoristoa ja "serpentiinä", viinitiloja ja luostareita, vanhoja kaupunkeja ja linnoja sekä ennen kaikkea paljon erilaisia ihmisiä! Lapset näkivät kuollen:-( ja eläviä delfiinejä, atlantin aallot ja poimivat appelsiinejä puusta. Meihin vanhempia taas koskettaa kerta kerran jälkeen historian syvyys. Listaa voisi jatkaa pidemmäksi kuin Keskustelupalstan tietokoneelle mahtuu. Näitä matkoja on tehty ilman vaunua jo kolmattakymmentä vuotta ja nyt sitten vaunun kanssa muutamia. Tunne ja muistot ovat tallella - ja liian monta valokuvaa, mutta miten siitä saisi matkakertomuksen toiselle iloksi - ja millä ajalla kirjoitettuna? Olen tosi pahoillani, muuta tuskin ehdin sellaista koskaan tehdä. Jos jotakuta kiinnosta asia kiinnostaa, niin mielelläni yritän vastailla kysymyksiin; miten laitoitte turvaistuimet, oliko vakuutuksia, mahtuiko sinne tai tänne, mitä kautta menitte .. Me emme juurikaan ole tehneet kahta samanlaista reissua ja jokaisen reissun edellä on kysymyksiä. Niin varmaan muillakin?
Sinun kirjoituksia matkailusta olen mielenkiinnolla lukenut,ne on hauskasti kirjoitettu ja niistä on saanut hyviä vinkkejä,kerro vain lisää näistä matkoista kuten Itävalta maa on kaunis ja meillä on tavoite sinne matkata pitemmäksi aikaa kun tuo eläkeikä alkaa lähestyä.
Niitä karavaanareita joka nostaa tuolit ulos ja istuu siinä paikallaan.
Austria est imperare orbi universo.
No, ehkä tuolit kuitenkin:-) ...mutta etuteltalle me emme keksi mitään käyttöä, joten sellaista painolastia meillä ei edes ole. Leiriytyessämme vedämme markiisin ulos; vaunun kylkeen tai maahan kiinni. Sateisella tai kylmällä, tuulisella säällä saatamme laittaa päätyseinätkin; harvoin. Tarkoitus on suojautua sateelta tai liialta auringolta. Meillä on Isabella -tuolit, jotka menevät todella pieneen tilaan ja sellainen matkalaukuksi muuttuva, pöydän ja neljän tuolin "tansformeri". Hengittävä n. 16m2 muovimatto maahan markiisin alle. 10 minuutin homma. Sitten syödään ja kylille "menoksi". Leirintäalueen tasosta ja fasiliteeteistä riippuen saatamme toki oleskella alueellakin. Lasten leikkialue ja/tai muu puuhastelun mahdollisuus sen yleensä ratkaisee uima-allas ykkösenä. Illalla, lasten mentyä nukkumaan on aikuisten hetki. Asetumme Isabellan pehmeää istuinta ja selkänojaa vasten katsomaan kuinka päivä vaihtuu yöksi. Nautimme käsi kädessä hiljaisuudesta ja punaviiniistä. Napostelemme juustoa ja kastamme patonkia oliiviöljyyn. Tätä teemme kesäiltaisin kotonakin, mutta tapahtumarikkaan päivän jälkeen, näin leirioloissa viljan, viinin ja öljyn merkitys nousee esiin erityisellä tavalla. Elämä on täydellistä ja hiljainen, sanaton kiitosrukous tästä lahjasta valtaa mielen. Täydellinen elämänkumppani vierellä, terveet, ihanat lapset sängyissään, leipää pöydässä ja viiniä lasissa. Jossain kauempana kuuluu meren, elämän lähteen kohina. Lämmin yötuulen henkäys tuo tullessaan lupauksen: nuku rauhassa, ihminen. Uusi päivä ja uudet kujeet. Jos lerintäalue ja/tai muu lähiympäristö 100km säteellä on kiinnostava, niin viivymme viikon kaksi. Jos ei ole kivaa, jatkamme matkaa. Me, perhe, olemme kuitenkin koko ajan yhdessä. Joskus teemme pitemmän ajopäivän. Silloin päivän jakaa osiin lounas ja päivällinen. Syömme vaunussa tai sitten avaamme "transformerin" jos haluamme syödä ulkosalla. Pääasiallinen syy tähän on vaippakansalaisten liian pieni suu. Siihen ei tahdo lusikka aina osua ja muusit ovat sitten vaunun matolla. Keski- ja Etelä- Eurooppalaiset levähdysalueet saattavat olla kooltaan ja varusteiltaan sekä maisemoinniltaan tasokkaampia kuin suomalainen neljän tähden leirintäalue. Jos lapsille on leikkipaikka saattaa lepohetki ja päivä venyä. Ajaessa leikimme sanaleikkejä. Joskus lapset katsovat Olipa kerran -animaatiosarjoja ja oppivat ihmiskunnan historiasta, ihmisen elimistöstä, avaruudesta ja ympäristöstä. Tämä ei tosin vähennä kysymysten tulvaa. Päinvastoin. Meillä ei ole koskaan ollut matkasuunnitelmaa. Näillä matkoilla korostuu vapaus ja riippumattomuus kaikesta, jopa omista ajatuksista ja ennakkoluuloista. Tässä, nimenomaan tässä matkailuajoneuvo on keskeinen tekijä. Lentäen ja hotelleissa olet kaiken aikaa riippuvainen jostakin. Kun ei ole suunnitelmia tai odotuksia, ei voi myöskään pettyä. Jokainen matka on tuonut tullessaan jotain uutta; nähtävää, koettavaa tai ajateltavaa ja jokaiseen matkaa sisältyy hetkiä, joissa näkee itsensä pienen pienenä pisteenä suuren pallon pinnalla liki seitsemän miljardin muun pisteen joukossa.
Tuo kolmas Frederick oli yhtä suuruudenhullu tuossa ajatuksessan kuin on meidän laulaja-Frederikkimekin. Sehän nähtiin - vai pitäisikö jäädä odottamaan Habsburgin valtakunnan uutta tulemista;-) Voihan tosin olla että Austria erit in orbe ultima - kannattaisko jo katsoa vaunupaikkaa sieltä? Niin, aiva totta - mistä sieltä - Frederick III aikana "Itävalta" ei paljon Kesi-Eurooppa pienempi ollut... Saksankielisen osan ajatukseen yhdyn täysin.
joka parhaimmillaan on Larseniksi jalostunut, auttaa siinä helikopteriefektin saavuttamisessa, eli voi nähdä itse itsensä oikeassa mittakaavassa ja suhteessa ympäristöönsä, pienenä kusiaisena kieppumassa ja puuhastelemassa äärimmäisen tärkeitä asioita, ainakin omasta ja äitinsä mielestä. "Ristiin rastiin kanan lailla, ryntää ken on mieltä vailla"? Siihenkin 'tautiin' auttaa jalo Larsen juoma! Nimim. 'kokemusta omaava'! Relax Man! ;-))
Oikea reissaamista ,kannatan.
Nimimerkki vaunumatkaaja
Totta tuokin. Viini olkoon siis käsitteenä laaja. Vuosituhansien ajan on viini virkistänyt ihmisiä, antaen voimia yhä uusiin ponnistuksiin ja saavutuksiin. Eräänä saavutuksena mainittakoon tässä yhteydessä tislausmenetelmien kehittäminen. Näitä sovellettiin jo varhaisella keskiajalla mm. viinistä perittävän veron määrään pienentämiseksi. Tarkoituksena oli pienentää valmisteen tilavuutta poistamalla siitä vettä, joka olisi sitten ennen nauttimista siihen palautettu. Tisle, elämänvesi, säilöttiin ja kuljetettiin tammitynnyreissä. Arvelen kuljetusta hoitaneiden karavaanarien juoneen kuormasta ja todenneen veden lisäämisen tarpeettomaksi karavaanarien käyttötarkoitusta ajatellen. Matkan, edellä mainitusta syystä, tavan takaa keskeytyessä ja pitkittyessä tisle ns. ikääntyi ja reagoi tammitynnyrin aineosasten kanssa ja synnytti erityislaatuisia aromeja. Näistä kenties merkittävimpänä tammesta liuennut tanniini. Brandy (poltettu viini) oli syntynyt! Omahyväiset ranskalaiset katsovat tämänkin olevan heidän ansiotaan (ei muuten ole) ja kutsuvat Charenteen alueella valmistettua Brandya konjakiksi (Cognac) alueella sijaitsevan kaupungin nimen mukaan. Brandyt ovat lapsellisille, siis lapsiperheellisille vaunumatkailijoille sikäli sopivia, ettei niiden nauttimisesta välttämättä seuraa humalatila. Viiniä on, sen aromista nauttimisen lisäksi, tavallisesti myös juotava, kun taas konjakin nauttiminen voi tapahtua hengittämällä aromilasin supistetun suuaukon kautta vapautuvaa, aromikasta pullonhenkeä (tätä ei ole syytä sekoittaa imppaamiseen). Aromilasin rakenteen on arveltu olevan milloin karavaanarin mamman, milloin isännän aikaansaannos. Erään teorian mukaan mamma tilasi pienisuisen lasin isännän alkoholin kulutuksen vähentämiseksi kun taas toinen teoria olettaa isännän halunneen varmistua siitä, ettei tärkein aineosanen, alkoholi, ehtisi haihtua lasista ennen sen tyhjentymistä, tähän kuluvan kolmen sekunnin aikana. Kumpikaan teoria ei pidä paikkaansa. Maallinen elämä on matka, joka päättyy kuolemaan. Jonka matka päättyy ennen kuolemaa, on henkisesti kuollut vaikka ruumis vielä eläisi. Ps vaikka karavaanarien käyttämä yleisnimitys lausutaan larssen, niin oikea kirjoitusasu on Hennessy. Tämä on sikäli tärkeä tietää, että löytää oikean eliksiirin kaupan hyllystä. Larssen -nimistä juomaakin on, mutta siinä ei ole aromia ja se maistuu lamppuöljylle. Humalatila on molemmissa samanlainen.
tässtä viinitisle asiasta Vaunumatkailijalta. Olemme siis yhtämieltä että karavaanarithan sen 'poltetun viinin' erinomaisuuden ovat keksineet ja lisää jalostaneet, suureksi nautinnoksi! Mitä sitä turhaan vettä kanniskelemaan mukana, sitähän on, vettä, meidän jalossa argentiinalaisvartalossakin valmiiksi noin 70%, tisle ottakoon jos tarvitsee sen veden sieltä. Ilmankos joskus aamuisin janottaa, kun on nautiskellut tisleitä. Ranskalaiset eivät tosiaan ymmärrä asiasta paljoakaan, pitäkööt mielipiteensä. Armenialainen brandy esim. hakkaa ne 'viralliset' konjakit tullen mennen, siis hyvä armenialainen brandy! Hyvä brandy, Larsen esim., laajentaa ajatuksien piiriä, syventää tuntemuksia, antaa rentoisan olon, auttaa ymmärtämään heikompia veljiämme ja sisariamme, helpottaa hyväksyntää muutamien lähimmäisten käytösongelmillekin, kaiken kaikkiaan sen avulla elämänlaatu paranee ja sen voidaan sanoa 'lisäävän elämää'! KJON! Astia eli lasi josta tisle nautitaan on toki tärkeä, mutta tärkeämpää on nauttimisen oikeanlainen suoritus ja sen ymmärtäminen. Tarkoitushan on saavutta nuo edellä mainitut tisleen antamat hyvät tunnelmat ja ajatukset! Lisäksi on huomioitava että nautinta on sopivaa vain täysi-ikäisille ja täysipäisille yksilöille. Ps. En nyt lähde pohdintaan minkä merkkinen tislejuoma on 'parasta', mutta olen kylläkin käyttänyt sitä 'Hänen syytään' moottorin osien pesussa, siihen oivallinen aine! ;-))
"Ps vaikka karavaanarien käyttämä yleisnimitys lausutaan larssen, niin oikea kirjoitusasu on Hennessy. Tämä on sikäli tärkeä tietää, että löytää oikean eliksiirin kaupan hyllystä. Larssen -nimistä juomaakin on, mutta siinä ei ole aromia ja se maistuu lamppuöljylle. Humalatila on molemmissa samanlainen." Hienon analyysin ja mieltä herkistävän kirjoituksesi aiheuttamasta mielihyvästä huolimatta tekee mieli mainita, että kummastakaan (Larsen, Hennessy) oikein nautittuna ei pitäisi kummoista humalatilaa tulla. Jos humalatila tulee, tislettä ei ole nautittu, vaan kumottu.
edellisen kirjoittajan näkemys nautinnasta, siis tisleiden eli eliksiirien. Kyllä Allahkin opastaa niiden nautinnassa tosiuskovia siihen että oikea ja riittävä nautinta, joka johdattaa nauttijansa Paratiisin Puutarhaan neitsyeiden kera leikkimään, on oikeanlaista nautintaa. Nimitettäköön sitten sitä humalatilaksi tai harhaiseksi uneksi, nirvanasta puhumattakaan.
Aloittaja suree hyvien aloitusten kääntymistä negtiivisiksi. Se onkin tavattoman ihmeellistä, koska ajoneuvomatkailun tulisi olla positiivista puuhaa. Matkailuvaunua käytettäessä eräs positiiviseen tulokseen vaikuttava tekijä on aisapaino. Ennen kuin vaunua aletaan vetelemään, on negatiivinen aisapaino käännettävä positiivikseksi. Toisaalta taas, jos on tarkoitus vedellä vaunussa, on positiivinen aisan paino saatava negatiiviseksi ja aisa nousemaan. Muuten se on vetelä, eikä sillä voi vedellä. Näin josta kusta tulee vain kusta, ja mahdollisesti myös aisankannattaja. Tämä taas saattaa olla vedeltävän mielestä posititiivistä. Samoin varavetelijän mielestä. Negatiivistä on kuitenkin se, että aisankannattaja saattaa vedellä molempia korville. Tässä tilanteessa saattaa aisankannattaja vedellä myös venäläistä, jolloin myöhempi testitulos on usein positiivinen. Koko prosessi voi johtaa myös positiiviseen kehitykseen erojuristin taloudessa. Lopputuloksen pitäisi kuitenkin olla plus miinus nolla. Aisapainon kanssa taiteileminen on siis melkoisen monimutkainen asia. Eräs hyväksi todettu malli on sijoittaa viagrapaketit vaunun etuosaan.
on posetiivista, paitsi aisan kannattelijan negatiivinen omaseksi! Siis voidaanko olla lähtökohtaisesti sitä mieltä että oli seksi minkälaista hyvänsä se on aina hyvää, tai tuntuu hyvältä. Poislukien tuon onnettoman kannattelijan omaisseksi, eli kun se lähiomainen harrastaa seksiä niin se tuntuu pahalta? Onko se sitten nollaseksiä? Ps. Yksi asia minua ihmetyttää, vaimo on lähdössä Kanarialle ja hommasi monta pakettia preservatiiveja. Sitä minä vain että miksi, eihän hänellä ole edes sitä mul ...kaan?
totta haastat veliseni,muuta ei tuohon voi sanoa.
Eipä oikein ota tuulta tämä positiivisuusteema. Johtuukohan se siitä, että toisissa ketjuissa on niin paljon kiinnostavampia ja monipuolisempia mahdollisuuksia kaunan, kateuden ja katkeruuden ilmaisemiseen. Siellä voi itseään rasittamatta vittuilla ja jankata. Edellisen kirjoittajan tekstiä ei tarvitse lukea saati yrittää ymmärtää. Kunhan räiskii. Se on varmaankin mahtava tunne!!